Marraskuuta kootusti...

Marraskuussa päästiin sitten aloittamaan hallikausi jossa me ehdimme käydä kokonaiset kolme kertaa ennen ikävää treenitaukoa. Jälleen. Dido aloitti perjantain midimölliryhmässä jossa ehdimme käydä kahdesti. Ryhmässä on meidän lisäksemme kaksi muuta alkeiskurssilta jatkanutta koirakkoa ja muut ovatkin jo hieman kokeneempia. Ensimmäisellä kerralla ohjaajamme Ritva halusi nähdä koirakoiden tasoa ja "teimme" etenemis ja takaaleikkausharjoituksia neljän aidan ja kahden mutkaputken muodostamalla pätkällä. Onnistuminen oli sitten sitä sun tätä... Ainakin huomasimme heti että putkelle etenemistä tulee treenata lisää ja paljon... Dido ei sen kummemmin ihmetellyt uutta hallia tai tekonurmea, mutta lämmin taisi olla ja treenien lopussa olikin pikkukoiran motivaatio jo laskussa ja väsymys tulossa.

Toisella kerralla oli vuorossa käännöksiä ja varsinaista valssaamisen riemua. Tämän kerran jälkeen olin aivan haltioitunut pikkukoiran agikoira mahdollisuuksista, joten pakkohan sen tauon oli juuri tähän väliin tulla.. Dido pystyy kääntymään näppärästi siivekkeitä nuollen kunhan vain itse osaan ohjata sujuvasti. Hyppytekniikka Didolla on paljon parempi kuin Eimillä ja hyppääminen on jotenkin ihanan kevyen näköistä. :) Didosta löytyy myös vauhtia ja tekemisen riemua kuten Eimistä mutta sille ei (ainakaan vielä) tule samanlaista vauhdinkiihkoa kuin Eimille. Tämä hyvä, sillä ohjattavuus säilyy näin huomattavasti paljon paremmin kuin Eimin juoksukiihkossa. Dido on agikentälläkin semmoinen hyvänmielen pompPuli.

Eimi ehti käydä hallilla vain kerrran kun pääsimme maanantain miniykkösten ryhmään treenaamaan. Sillä kertaa tehtiin kahta radanpätkää joissa oli irtaantumista erilaisista kulmista. Näistä treeneistä jäi Eimin kanssa hyvä mieli, irtaantumiset onnistui suht hyvin, mutta puomille jäätiin taas jähimään ja arpomaan. Itse olin varmasti vähän stressissä ensimmäisestä kerrasta hallissa ja näinkin pienessä hallissa. Mutta pienen hallin "hyvä" puoli on se, että siellä ei ole montaa koiraa yhtäaikaa suorittamassa ja haukkumassa ja nöin ollen vähemmän kierroksia nostattavia tekijöitä. Marraskuun viimeisen viikonlopun OKK:n kisoihin oli tarkoitus osallistua, mutta valitettavasti jäivät välistä. Jälleen. Meillä on E:n kanssa hieman huono tuuri näiden agikisojen suhteen. Nyt on kapi (tai mikä lie kutinatauti...) hoidossa, Eimin antibiotit loppuneet ja koirat saaneet jo toisen kierroksen loiskarkoitetta, joten ensi viikolla olisi tarkoitus mennä taas treenaamaan mikäli mitään yllättävää ei enää ilmene. Käymme varmaan ensin ihan yksinämme muistelemassa mieleen jälleen kun on niin vähäistä tämä treenaaminen ollut kesän jälkeen. :) Onneksi koirat on muuten terveitä, eikä karvanlähtö (lähinnä Eimiltä) ole vaikuttanut pulien touhuiluun tai olemukseen mitenkään muuten. Kyllä tästä taas ponnistetaan!!

Jihuu!!!

Kävin äskön lenkin jälkeen pyörähtämässä kentällä tokoilemassa ja tekemässä keppitreenin. Eimi meni kepit sujuvan itsenäisesti kummaltakin puolelta!!! Mahtavaa, vaikka tuskin tämä vielä oli tässä.. ;) Nyt vain vahvistamaan ja lähetyksiä harjoittelemaan. Didon kanssa olikin eri asia. Teini ei meinaa jaksaa keskittyä menemään kaikkia keppejä ainakaan loppuun saakka eikä hommasta meinaa sitten tulla yhtään mitään. Kävi ihan kierroksilla vaikka oli juuri ollut metsässä juoksemassa ja touhuamassa. Kentällä ollaan käyty Didon paluun jälkeen pari kertaa. Ninan ja Oben kanssa käytiin kaksi kertaa treenaamassa ja toisella kerralla mukana oli myös Hansku pumien kanssa. Sillä kerralla tehtiin pientä radan pätkää ja E jarrutteli A:lla aika lailla. Oon nyt treenannu sitä A:n alastuloa palkaamalla välillä alakontaktilta ja välillä oon ite juossu eteenpäin vaikka jäis jähimään päälle. Kelit on ollu sen verran märkiä, etten ole aina kehdannut kontakteja ottaa jos ne on liukkaita. Pujottelun paranemisesta oon kuitenkin äärettömän iloinen, vaikka matkaa vielä on. Jossain vaiheessa oli jo aika epätoivosta ja hermostuttavaa räpellystä kummallakin.. Dido on kentällä aivan intopiukeana. Sen kanssa oon tehny irtoamistreeniä ja vahvistellu rengasta. Odotan innolla talven treenien alkamista ja toivon että päästään kulkemaan ohjatuissa vuoroissa.

Tokokärpänen puraisi taas vähäsen kun Eimi on ollut hirmu innoissaan tekemässä kaikkea. Ollaan keskitytty seuraamisen hauskaksi tekemiseen ja naksun kanssa se on ollut yllättävän innokasta. Muuten ollaan kertailtu Alokas luokan liikkeitä ja pidetty hauskaa. Didon kanssa yritän päästä eteenpäin seuraamisessa. Paikka sillä on aika hyvä ja seuraaminen huomattavasti innokkaampaa kuin Eimillä ikinä. Kunhan saan pidennettyä matkoja ilman että tyhmänä pilaan tuota intoa. Perusasento on välillä vähän hukassa kun on niin kovin kiire koittaa napsia mun käsiä jos niistä heruis nakkeja.. Tästä pitää päästä eroon. Ennen kaikkea nyt on ollu mukava motivaatio tehdä kaikkea pientä kivaa koirien kanssa vaikka ilmat on huonot ja kiire koko ajan. Toivottavasti sama tekemisen ilo jatkuu koko talven!
o

Paluuta tauolta...

Nyt on Eimin juoksu ohitse ja mie palailin lomalta maanantaina, joten oli hyvä käydä taas piiitkästä aikaa kentällä. Eimi vietti kaksi viikkoa vanhempieni luona hoidossa ja on liikkunut lomani aikana paljon. Tiistaina käytiin ekan kerran kentällä ja otettiin keppejä ja muutama lyhyt ohjauskuvio. Voi kun ois mukava päästä ohjattuun treeniin taas, mutta seuraavan kerran on ohjattua treenausta vasta talvikaudella (siis oikeastaan ihan kohta...). Tämän kuukauden ajan esteet ovat vielä kentällä ennen kuin siirtyvät Imarin hallille ja treenaamisemme hieman hankaloituu. Eimi oli tiistaina intoa täynnä ja meni kepit suhteellisen itsenäisesti kummaltakin puolelta. Ohjausharjoitukset menivät hyvin niin kauan kun itse pystyin tekemään sulavan juoksulinjan ja pitämään vauhdin suhteellisen tasaisena. Pitää todella yrittää panostaa siihen, etten tee ylimääräisiä kiemuroita tai liian teräviä kulmia ohjatessa. Jos tähän pystyn niin Eimi saa luettua mua niin helpommin (luonnollisesti) ja pystyy keskittymään esteiden suorittamiseen paljon paremmin kun sen ei tarvitse huolehtia siitä, että mihin tuo ohjaaja seuraavaksi sinkoaa.

Tänään käytiin toisen kerran kentällä tuulisessa säässä ja tarkoituksena oli ottaa agikentällä vain keppejä ja A:ta. A:n alastulolle pitäs saada reilusti lisää vauhtia ja tätä saatiin nyt taas alustalla, mutta ilman sitä Eimi tuntuu jäävän hetkeksi ihastelemaan maisemia... Itse huomasin, että mulle on jäänyt siitä Eimin yhden kerran A:lta lennosta pieni "jarru" mieleen ja oon huolissani, että kurvaa A:n ylösmenoon niin vauhdilla että lentää taas... Noh, ei ihme jos koira sitten jarraa. Saatiin onneksi alastuloon myös vauhtia ja ylösmenot olivat ihan hallittuja, eikä mun tarvinnut kulkea silmät kiinni... ;)

Kepeillä kokeiltiin erilaisia palkkaamisia ja otin muutamia lähetyksiä "helpommalta" puolelta. Muutaman kerran esiintyi samaa vanhaa komentamista, mutta kun otin vain uudestaan ja hieman vaadin keskittymistä niin homma toimi muutaman kerran jopa oikein hyvin. Pikkuhiljaa...

Kokeilin huvikseni muutamia tokoliikkeitä ja tokolannistukseni alkoi taas hälvetä. Seuraaminen oli tällä kertaa tiivistä ja ennen kaikkea innokasta ja tein vain muutamia lyhyitä pätkiä ja kääntymisiä oikealle. Tällä kertaa eimi muisti missä kohti ja milloin kuuluu istua ja oli muutenkin kovin tohkeissaan. Pidettiin siis vain hauskaa ja tehtiin muutamia mukavia temppuja pallopalkalla. Jospa tässä talven aikana sais taas kerättyä itsetunnon rippeet tokohaudan takaa ja treenattua kisoja varten... :)

Alkeiskurssi suoritettu

Maanantaina oli Didomonsterin viimeinen agilityn alkeiskurssikerta. Ensi maanantaina on meidän ryhmän vuoro järjestää möllikisat ja itsekin voi mennä osallistumaan jos siltä tuntuu. Voipi olla että ei vielä tunnu... Treeneissä keskityttiin valssaamiseen ja lähettämiseen. Didon kanssa oikealta puolelta ohjaaminen on selvästi vähän vaikeampaa ja irtaantuminen putkeen ei yhtä varmaa. Valssitreeni meni muuten hyvin, mutta vauhtia alkaa olla niin paljon, että en meinannut ehtiä tekemään sujuvaa ohjausta ja samalla varmistamaan aitojen suorittamisen. Välillä sitä on ihan uupelona itse kun on tottunut Eimin estevarmuuteen eikä muista ohjata Didoa tarpeeksi tarkasti. Eteneminen tehtiin kolmen aidan pätkällä joista ensimmäinen oli hieman viistosti muihin nähden. Ohjaajan piti pysyä itse paikallaan ja lähettää koira etenemään namialustalle. Dido ei ensin meinannut oikein ymmärtää että montako estettä piti suorittaa ennen palkkausta, mutta onnistuihan se sitten kuitenkin.

Kaiken kaikkiaan on ollut kyllä todella mukava alkeiskurssi ja etenemistahti on ollut aika nopea jos vertaa siihen miten Eimin kanssa aloitimme. Toisaalta nyt kesällä on ollut mahdollisuus myös itsenäiseen treenamiseen mikä tietenkin myös nopeuttaa etenemistä. Didon kanssa on ilo treenata sillä se on helppo saada innostumaan ja sitä on helppo palkata. Etenemisen ja itsenäisemmän esteiden suorittamisen kanssa saadaan vielä tehdä paljon töitä. Tästä on hyvä jatkaa yksittäisten asioiden hiomista ja pitempien pätkien vaativaa motivaation kestävyyttä. Toivon mukaan pääsemme talvikaudella kulkemaan treeneissä eikä tule kovin pitkää taukoa. Täytyy sitten yrittää keskittyä välillä vaikka tokoiluunkin sillä harmillisesti kaikki käyttökoirien tokotreenit osuivat päällekäin agitreeniemme kanssa. Otettiin odotellessamme seuraamisesta seisomaan jäämistä ja aloiteltiin seuraamisesta maahanmenon treenaamista ja nopeasti Dido keksii mistä on kyse. Pitää alkaa tekemään vähän pitemmän tähtäimen suunnitelma tokoilun saralla Didon kanssa, niin jos saisi motivaation pysymään kummallakin hyvänä.

Eimillä alkoi juoksu joten valitettavasti meillä jää ensi viikonlopun Keminmaan kisat ja maanantain möllikisat väliin. Harmillista nartun tuuria :) Olisi ollut vielä mukava kisata yhdet kisat ennen ensi kevättä.

säikähdyksellä selvittiin...

... nimittäin pienen tauon jälkeen (olin Didon kanssa pikkureissulla ja muuten oli kiirettä) käytiin viime viikon tiistaina kentällä koirien kanssa ja Eimillä oli intoa enemmän kuin hahmotuskykyä. Olin tekemässä pientä radan pätkää jonka viimeisenä esteenä oli A. Eimi roikas A:lle liian kovalla vauhdilla ja ilmeisesti kuvitellen sen olevan puomi, jolloin etujalat eivät nousseetkaan tarpeeksi korkealle, koira lensi nurin ja tippui maahan osittain kyljelleen. Säikähdin perkuleesti kun Eimi jäi oikea takajalka ylhäällä hiljaa uikuttamaan. Huhhuh. Onneksi ei käynyt mitään ja selvittiin pelkällä säikähdyksellä tällä kertaa. Ehdin kyllä jo miettiä, että onneksi on se vakuutus... :)

Didon kanssa tehtiin pujottelua ja muutamia ohjaus/irtoamisharjoituksia. Irtoaminen ilman namialustaa on Didolle vielä vaikeaa, mutta ajan kanssa... Tällä kertaa tuntui että Didossakin oli liikaa vauhtia ja liian vähän keskittymistä...

Kun olin todennut, että Eimi ei yhtään aristellut jalkaansa niin otin vielä A:n uudelleen, ettei vain jäisi huonoa mielikuvaa esteestä. Vielä mitä, täysillä läpi ja lopetettiin siihen. :)

Torstaina mentiin ensimmäistä kertaa 1-luokkalaisten treeneihin joissa olikin hyödyllisiä takaaleikkaus ja lähetysharjoituksia putkia ja aitoja sisältävillä pätkillä. Toisessa pätkässä oli myös kepit jotka meni nyt yllätävän hyvin ja itsenäisesti, vaikka paaaljon on vielä hinkattavaa ja treenattavaa. Olen nyt pyrkiny tietoisesti pitämään omaa vauhtia yllä ja käsiä tiukasti kropan sivuilla, ettei Eimi alkais tuijottaan liikaa mun käsiliikkeitä. Rimoja lenteli jonkin verran ja ajattelinkin taas ensi viikolla mennä ottamaan tekniikkatreeniä tulevia kisoja odotellessa...

Kontakteja ja keppejä

Mulla oli torstai ja perjantai vapaapäiviä joten suunnattiin kumpanakin aamuna lenkille agikentän kautta.

Eilen käytiin kentällä aamupäivällä tarkoituksena jatkaa keppien kanssa ja ottaa myös kontaktitreeniä. Eimin kanssa tein tänään vain puolikasta pujottelua palkaten välillä pallolla ja välillä namilla. Tästä hieman piristyneenä taidan jatkaa hetken aikaa lyhyemmän pätkän tekemistä, jotta saan säilytettyä Eimin innon pujon treenaamiseen. Pallo on tässä kyllä aika oiva väline. Kontaktien treenaamisessa oli Eimin kanssa tavoitteena tehdä loppuun asti vauhdikkaita suorituksia ilman hissuttelua. Käytin palkkana sekä palloa että namialustaa. A:n alastulo on edelleen varovainen, mutta sain siihen kuitenkin enemmän vauhtia kuin viime kisoissa. Pitäisi päästä treenaamaan kontakteja myös niin, että "tuomari" (mieluusti vielä isompi mies) seisoo vieressä tuijottamassa... Puomia otin niin, että jätin Eimin renkaan taakse ja sieltä sitten puomille ja juoksin itsekin lujasti koko matkan. Vauhtia tuli, mutta totesin että on hyödyllistä palkata välillä namialustalla kontaktin päähän, jotta ei juokse läpi (juoksi kyllä alas asti joka kerta) pallon toivossa vaan jää myös odottamaan kontaktin päähän seuraavaa estettä. Tämä antaa mulle aikaa radalla. Tein lopuksi vielä Eimin kanssa pienen radan pätkän (huilasi välillä...) jossa oli puomi, aitojen välistäveto ja takaakierto, muuri ja viimeisenä keinu. Keinun päässä odotti palkka ja keinu meni hienosti. Vahingosta viisastuneena Eimi jää odottamaan keinun alastuloa kropalla myötäillen, mutta ei arkaile keinulle mennä.

Didon kanssa otin muutaman kerran kaikki kontakteja. Kontaktit on varmoja jos namialusta odottaa lopussa, mutta ilman sitä ei vielä kontaktin alastulo ole semmoinen kuin tahtoisin. Puomi on nopea ja varma, samoin A. Keinulle menee aina ensin innoissaan, hieman turhan vauhdikkaasti ja toisella kertaa saattaa jäädä hieman arpomaan ja yrittää kesken pois. Nyt pehmensin alastuloa itse ja alkoi sujumaan ihan hyvin.

Torstaina jouduimme jättämään Eimin kanssa illan möllitreenit väliin, mutta toisaalta vettä tuli kuin aisaa, joten olisi tainnut aika nihkeäksi jäädä joka tapauksessa... Torstai aamuna tein kummankin kanssa keppejä ja hyppytekniikka treeniä. Hyppytekniikkaa tein ensin neljän esteen tasavälisellä sarjalla (5,5) ja sen jälkeen kasvavalla välillä (5,5:6,5:7,5). Eimi oli tohkeissaan ja hyppäsi kummankin harjoituksen nätisti ja rauhallisesti. Eimin voi myös lähettää eteen käskyllä melkein mistä vain, tällä kertaa harjoittelin myös niin, että seisoin takana ja sarjan sivulla. Innoissaan teki Eimikin töitä, kunnes mentiin kepeille. Kepeistä on alkanut muodostua ikävä ongelma, enkä kyllä tiedä onko ongelma lähinnä minun päässäni jolloin se siirtyy myös käyttäytymiseeni ja niin edelleen... Brrr... Otin eteenpäin palkkauksella pari kertaa, mutta Eimi meinasi aivan jäädä komentamaan ja ihmettelemään. Otin sitten vain kuudella kepillä pari "kädellä vetoa" ja jätin siihen. Turha se on silloin treenata jos oma hermo meinaa kiristyä turhaan.

Didon kanssa otettiin myös hyppyharjoitukset. Intoa oli taas aluksi aivan liikaa eikä olisi meinannut malttaa keskittyä hyppäämiseen vaan joutui työskentelemään paljon enemmän kuin olisi ollut tarvis. Parin toiston jälkeen alkoi jo rauhoittua ja keskittyminenkin parani. Dido teki myös ensimmäistä kertaa harjoituksen kasvavalla välillä ja se sujuikin mallikkaasti. Osasi arvioida välit hyvin ja hyppäsi kevyesti. Didon hyppytekniikka näyttää pehmeämmältä kuin Eimin, toisaalta Dido onkin enemmän semmonen hypähtelijä... :) Dido meni kepit pitkänä ja oikein mallikkaasti minä kummaltakin puolelta ohjaten. Eteenpäin pyrkimistä ja itsenäisyyttä pitää sillekin saada, mutta namialusta on vielä liian suuri houkutin, jotta jaksaisi keskittyä kunnolla.

Alkeiskurssia

Didon kanssa päästiin onneksi maanantaina taas alkeiskurssille kun työvuoroni vaihtui. Parilla viimeisellä kerralla ollaan jo alettu ottamaan erilaisia lyhyitä ohjausharjoituksia joihin tarvii sitten sitä irtaantumistakin. Onneksi on tennispallo!! Sillä saan palkattua D:n helpommin koko estepätkän jälkeen eteenpäin ja pallo tuo tekemiseen myös innokkuutta (tosin sitä ei muutenkaan juuri puutu). Kerrattiin keinua, pussia ja rengasta, jotka kaikki menivät jo hienosti ja renkaallakin uskallan alkaa ottamaan etäisyyttä kunnolla. Pitää vain luottaa että kyllä se koira siitä renkaan läpi menee... Ensimmäinen ohajuspätkä oli aita-putki-aita yhdistelmä "puoliympyrässä", putkeen Dido hakee hyvin, mutta putken jälkeiselle aidalle sain olla tarkkana. Pallolla sain onneksi palkattua esteen taakse ja Didon etenemään viimeisenkin aidan yli. Toinen pätkä muodostui kahdesta peräkkäisestä aidasta joiden taakse koira jätettiin istumaan ja näiden aitojen jälkeen ohjattiin kolmannelle aidalle (kerta kummallekin puolelle). Välissä piti käydä palkkaamassa paikallaan odottamisesta ja se sujui kyllä hienosti. Mukavat treenit oli.

Ensimmäiset agikisat

No niin. Palataanpas niihin viikonlopun agilitykisoihin. Lauantaina oli ykkösille kaksi agilityrataa A-kisan rata ja B-kisan rata, joista kummastakin tuli hylly. A-kisan radasta en muista juuri mitään... joten taisi se sittenkin vähän jännittää. Helpolta tuo rata näyttää ja oisi varmaan ollutkin, mutta Eimi meni väärän aidan jossain kohtaa (ei voi muistaa...) ja hylky tuli. A-kisassa Eimillä oli vauhtia aika lailla ja roikaisi ensimmäistä kertaa keinun läpi niin, ettei se ehtinyt laskeutua kunnolla. Taisi ajatella puomiksi ja roikaista ihan kunnon vauhdilla koko esteen...

B-kisan hylky harmitti enemmän sillä rata meni muuten hyvin, mutta toiselle putkelle (#14) irtosi väärään päähän, tässä tuli taas todistettua että virheitä sattuu helposti juuri niissä kohdissa mihin niitä ei ole osannut ennakoida. Joka tapauksessa B-rataan olin muuten tyytyväinen, sillä saatiin suoritettua se loppuun saakka ilman muita virheitä. Tällä kertaa keinukin meni hyvin ja jopa radalla olleelle pöydälle saatiin vauhti hidastettua vaikka pöydän treenaaminen on ollut todella vähäistä...

Sunnuntaina oli C-kisan agilityrata ja D-kisan hyppyrata. C-kisan radalta tuli ensimmäinen (ja ainoa) tulos 15,31 ja sijoitus 3/9. Aikavirheitä kertyi A esteeltä jossa Eimi jäi tuijottamaan vieressä seisovaa tuomaria ihmeissään. Seuraavasta esteestä tuli sitten kielto kun viimein roikaisi alas enkä ollut skarppina. Kepeiltä tuli yksi virhe (ylläri...) ja viimeiseltä aidalta toinen kielto kun Eimi meinasi ensin juosta minun mukana ohi... :) Eli siis kaksi aivan minusta johtunutta kieltovirhettä. Mutta olipahan ainakin tulos. C-kisa ei sitten mennyt oikein mitenkään... Radalla oli muutamia pätkiä jotka näyttivät minusta jo aluksi vaikeilta enkä varmasti osannut ohjata tarpeeksi selkeästi. Tällä radalla tuli taas todistettua että se hylky voi tulla jostain ihan muusta kuin mitä olettaisi. Eimi roikaisi # 7 putken jälkeen vauhdilla aidalle (#12) vaikka mie olin vastaanottamassa kepeille. En ihan osannut tähänKÄÄN varautua. Se meni sitten siinä se rata.

Fiiliksiä kisojen jälkeen: Olin tyytyväinen että uskaltauduin ilmoittamaan ja osallistumaan Eimin kanssa. Tyytyväinen olin myös siihen että rengas meni oikein joka kerta, Eimi pysyi radalla vaikka kuumui ja ennen kaikkea että rimat pysyivät ylhäällä!!! Kepit tarvitsevat todella paljon vahvistusta ja itsenäisempää suoritusta ja kontakteille (puomi ja A) vauhtia loppuun saakka. Itselle rutkasti lisää juoksunopeutta ja koordinaatiota ja yhteisen rytmin löytämistä. Hauskaa oli ja sehän se on tärkeintä. Eimi menee esteet varmasti (keppejä lukuunottamatta) ja vauhtia sekä tekemiseniloa siinä ainakin on. Tästä on taas hyvä jatkaa treenaamista ja tähdätä seuraaviin kisoihin. :)

kiirettä pitänyt...

Mistäs sitä aloittaisi... Vaikka niistä epäonnistumisista. Käytiin viikko sitten lauantaina hakemassa Eimin kanssa Toko-kisoista 3-tulos ja huimat 115 pistettä... Aamulla oli jo vähän semmonen kutina että ois kannattanu jättää väliin, mutta en sit jättänyt. Ilma oli kuuma enkä yksinkertaisesti saanut Eimille minkäänlaista virettä päälle. Yhtäkkiä unohtui täysin mitä se seuraaminen oli ja siinä se sitten olikin. Otti kyllä luonnon päälle ja kunnolla. Jos jotain valoa pimeässä tahtoo nähdä, niin estehyppy oli 10. Joku totesikin, että selvä agility koira... ;) Tämä kokemus nyt vain vahvisti sitä ajatusta, että Eimin ja minun tokotavoitteet ovat siinä että saavutetaan TK1. Ekat kisat meni sillon aikoinaan (vuosi sitten) hienosti, joten kai tässä vielä toivoa on. Nyt pidetään hetken totaalitauko ja sit alan taas keksiin jotain seuraamisen parantamiseksi... Kunhan vain keinoja keksis lisää. Mietin jo käskynkin vaihtamista, vaikka tuskinpa siitä mitään hyötyä ois.

No sitten Agilityn pariin. 30.7 käytiin Eimin kanssa Ragitin möllikisoissa osallistumassa sekä mölli että ykkösluokkaan. Möllirata meni ihan mukavasti, mutta ykkösissä Eimi otti niin paljon kierroksia edellä menneestä Tirasta, ettei pysynyt ollenkaan mukana radalla. Tästä kokemuksesta viisastuneena onnistuin pitämään kierrokset paremmin kasassa viikonlopun virallisissa kisoissa. :) Niistä kirjoittelen huomenna kun pääsen paremmin koneen äärelle...

Onnistumisia ja ahdistusta

23.7 Tekniikkatreeniä
(mitat on jalanmittoja)

Mentiin Eimin kanssa kuunteluoppilaiksi Niinan vetämään hyppytekniikkatreeniin, jossa oli teoriaa ja harjoituksia. Päästiin onneksi vielä tekemäänkin harjoituksia. Ensimmäisen harjoituksen tarkoituksena oli nähdä koirien hyppytyyli ja taso. Ensimmäinen harjoitus koostui neljästä tasavälisestä aidasta (minit: 4,5 midit:5,5 maxit. 6,5), joille koira lähetettiin etenemään ponnarin takaa istumasta (mitat:2-3-4). Eimillä ei ole ongelmaa etenemisessä, mutta se hyppäsi kuulemma hieman keinuhevosmaisesti edeten. Seuraavassa harjoituksessa oli neljä aitaa eri mittaisilla väleillä tarkoituksena katsoa kuinka koira osaa hakea oikeaa hyppykohtaa ja arvioida välimatkoja. Välit olivat meille 5,5-6,5-7,5 ja harjoitukseen lähdettiin jälleen ponnarin takaa istumasta. Eimi suoritti kyllä harjoituksen, mutta hyppeli vähän semmosella hälläväliä-asenteella, turhaa miettimättä. Kolmas ja meidän viimeinen harjoitus oli aita-okseri yhdistelmä (väli 5,5). Aita oli apuesteenä ennen okseria jonka tilalla voi käyttää muitakin hyppyesteitä. Jostain syystä Eimi hyppäsi okserin kummallakin kerralla vinoon, mutta asetteli itsensä väliin hyvin. Ite huomasin, että motivaatio alkoi jo Eimiltä loppua kun ei päässytkään "kunnolla" vauhtiin ja hommiin. Kaiken kaikkiaan oli hyvä treeni, josta jäi muistiin teoriaa ja erilaisia harjoituksia, joita täytyykin käydä Eimin ja Didon kanssa tekemässä taas joku kerta.

21.7

Didon agilitytreenit jatkui taas sateisessa ja todella hikisessä säässä. Tällä kertaa tehtiin kolmen esteen hyppytekniikkatreeniä (5,5 kengänmitalla) ja tässä kyllä näki sen, ettei oltu tätä harjoitusta hetkeen tehty. Teki enemmän töitä kuin olisi tarvinnut, mutta asettelee silti tassunsa ihan hyvin väleihin ja hyppää luontevasti. Kerrattiin myös puomia, A:ta, rengasta ja muuria. A:n meni kerran niin vauhdilla yli, että lensi kontaktin ohi. Tämä taisi olla ihan nopeuden ja kostean alustan yhteensovittamisessa tapahtunut arviovirhe. Ite ehdin vain säikähtää "ylilentoa", mutta vauhti D ei kyllä tainnut edes huomata... Kontakteilla pitää alkaa häivyttämään alustaa hiljalleen pois. Viimeiseksi tehtiin sitten vielä aita-putki-aita ohjausharjoitus, jossa esteet olivat kaaressa. Meille oli huomattavasti vaikeampaa oikealta puolelta ohjaus, jotta pitää alkaa kiinnittämään siihen enemmän huomiota. Oli hauska tehdä pieni harjoitus ja ihan hyvin Dido haki kaariputkelle. Putkelta viimeisen esteen yli oli vaikein kun olisi pitänyt juosta minun kanssa yhtä matkaa. Eli irtoamista irtoamista...

20.7

Kävin illalla pallokentällä tokoilemassa. Eimin kanssa oli tarkoitus ottaa pitempi pätkä seuraamista ja palkata "superpalkalla", mutta perseelleen mänt. Ja hermot meni. Koira kiinni ja Didon kanssa touhuilemaan... Didon kanssa otettiin ihan vain perusasentoa yksistään ja sitten yhdistettynä luoksetuloon. Tehtiin myös seuraamisesta seisomaan jäämistä ja alkoi sujumaan jo aika hyvin. Pysähdys oli napakka ja jatkoin itse muutamia askelia eteenpäin ennen palkkausta. Lopuksi heiteltiin palloa ja harjoteltiin pallon käteen palauttamista... Eimi oli keränny kiinni ollessaan sen verran motivaatiota, että tehtiin muutama luoksetulo ja pieni seuraamispätkä ja sitten palkka. Huomasin etten ole Didon kanssa ottanut juuri ollenkaan seuraamista ehkä peläten, että siitä tulee samanlainen katastroohvi kun Eimin seuraamisesta... Pitäs rohkasta mielensä ja alkaa sitäkin treenaamaan jos joskus edetä mielii. Eimin kanssa iski kyllä ahdistus taas. Ens lauantain kisat tulee menemään päin pershettä ainakin tuon seuraamisen kanssa, jätättää niin maan perkeleesti ja saattaa pysähtyessä jäädä tuijottamaan mua tyhmän näkösenä ennen ku istahtaa... Mutta noh. Pessimisti ei pety koskaan ja tehdään tässä nyt vain muutamia pieniä seuraamis-istumispätkiä ennen kisoja ja katotaan miten käy..

Agiliitoa

Eilen lähdettiin heti kokeilemaan agiliitoa uudella karvamallilla... Eimi näyttää ihan pikkukoiralta ja muistuttaa kyllä aika paljon isäänsä Xosmoa lyhyessä rastassaan. Taitaa myös itse olla aika tyytyväinen kevyeeseen kesäkarvaan... Oltiin sovittu Saanan kanssa tapaaminen kentälle ja tarkoituksena oli ottaa putkitreeniä. Paikalle osui samaan aikaan myös Matti (olikohan nimi oikea..), joten saatiin Eimin kanssa todella hyviä neuvoja treenien aikana. Saanan opastuksella rakennettiin lyhyehkö pätkä, jossa oli kolme putkea ja aitaa. Kuvioon mahtui takaaleikkauksia, putkelle ja aidalla lähetyksiä ja kiertoja. Näytti ensin kovin haastavalta, mutta sujui sitten kuitenkin ihan hyvin. Tämmöiset treenit on hyväksi mulle, jotta itseluottamus kasvaisi ja meno sitä kautta rentoutuisi ja tasaantuisi. Yritän väsätä niitä pätkiä ohjelmalla myöhemmin... Rimoja tippui vain kaksi kertaa ja nekin aiheutui selkeästi siitä, että Eimi hyppäsi silloin kun minä annoin käskyn, joten itse pitäisi olla nopeampi käskyjen antamisessa ja pitää suu kiinni silloin kun koira suorittaa. Takaaleikkaukset aitojen välissä sujui ok ja ihan hyvin haki putken suulle lähetettäessä. Toisen putken jälkeen oli hypättävä vieressä oleva aita takakautta ja sylikäännöksen kautta ohjattava koira seuraavalle aidalle. Tässä huomasin saman kuin välistävedoissa, että minun pitää ottaa voimakkaasti askelia taaksepäin, jottei Eimi suorita samaa estettä toiseen kertaan vaan lähtee hakemaan seuraavalle aidalle. On todella mukavaa treenata sellaisessa seurassa, jossa neuvotaan ja huomautetaan omasta toilailusta. Helposti tulis muuten vain sähellettyä ja sekoitettua Eimiä vielä enemmän. :)

Meillä on ollut Eimin kanssa ongelmana (varsinkin) kaarevalla putkelle lähetys silloin kun itse olen ulkokaaren puolella. Tämä ei vain ole meinannut jostain syystä onnistua. Matin opastuksella tehtiin useita toistoja pikkuhiljaa vaikeuttaen. Ensin minun ollessa sisäpuolella (lähetyksessä ei tällöin ongelmaa), sitten minun juostessa ulkopuolelta ohi ja pikkuhiljaa jättäytyen ja leikaten. Tätä pitäisi päästä treenaamaan pikkuhiljaa vaikeuttaen ja niin, että palkka odottaa putken toisessa päässä (vaatii vain sen, että on treeniseuraa ja putket...). Mukavat treenit ja jotenkin tuntui, että pystyin lukemaan Eimin liikkeitä paremmin lyhyellä karvalla. Tämä voi kyllä olla ihan omaa kuvitelmaan, mutta elellään siinä uskossa...

Dido odotteli nätisti omaa vuoroaan pitkän tovin ja pääsi sitten itsekin vähän muistelemaan. Ensin otettiin muutama toisto ihan vain pitkällä, suoralla putkella kummallakin puolella ja Dido ainakin hakee vauhdilla putkeen... Muutama toisto myös mutkaputkella ja taas molemmilta puolilta ohjaten. Namialusta oli vielä apuna toisessa päässä odottamassa ja sen huomattuaan ongelma oli lähinnä saada Dido odottamaan lupaa edetä putkeen. Tehtiin myös kolmen aidan hyppytekniikka harjoitusta, jossa oli myös ensin pientä malttamattomuutta havaittavissa, mutta rytmi ja pehmeys hyppyihihn löytyi hyvin, kun ensin malttoi vähän aikaa rauhoittua. Tästä pulista ei kyllä vauhti ihan heti lopu kesken...

Pikatreeni

Eilen käytiin tervehtimässä Jenniä ja Kio-siskoa kentällä. Lämmin ilma jatkui ja se näkyi koirissakin. Eimin kanssa otettiin taas samaa välistävetoa ja jatkoin harjoitusta vielä yhdellä aidalla jolle minun piti saada koira otettua selän takaa mukaan. Harjoittelu ja toistot ilmeisesti kannatti ja välistäveto onnistui hyvin kumpaankin suuntaan ja rimatkin pysyi korkealla. Muutaman kerran keppien varmistelua, mutta muuten treenit oli siinä. Seuraavalla lyhyellä kerralla aion ottaa kontaktitreeniä ja varmistella taas sitä alastulon tarkkuutta. Ennen mahdollisia kisoja pitää treenata kontaktien lisäksi myös rengasta ja pöytää. Torstaina on tarkoitus mennä Saanan kanssa treenaamaan ja siihen mennessä olis tarkotus saada nuo rastat lyhyeksi. :)

Dido oli taas intopiukeana vaikka kuuma olikin. Otettiin sekä puomia, A:ta ja uutena asiana keinua. Keinunkin kontaktia samaan tyyliin namialustalla ja hyvin tuntui tajuavan. Vauhtia piti vain toppuutella ettei koira ampase täysillä keinun päähän ja siitä alas ennen ku keinu edes ehtii laskeutua... Ei ainakaan ole turhaa jännittämistä tällä pulilla... Pari toistoa ja leikkimistä. Nyt alkaa sekä patukka että pallo saapua useammin minun käteen kuin maahan, joten toivoa on senkin suhteen. A:ta otettiin kerran niin, että vietiin alusta A:n jälkeisen aidan taakse ja otettiin A, jonka kontaktille pysäytys ja siitä sitten aidan yli palkalle. On se vaan niin ihana kakara... Toivottavasti ite ei pilaa mitään...

Helletreeniä

Alkeiskurssikin on vielä tämän viikon tauolla, joten päätin eilen käydä koirien kanssa kentällä itsenäisesti.Kentällä oli aika lämmin, mutta onneksi tuuli piti mäkäräiset loitolla. Otin Eimin kanssa oikeastaan vain sitä samaa välistäveto-ohjauskuviota mitä Mari meille yritti opettaa. Aika lailla jouduttiin ottamaan toistoja yhteisen sävelen löytämiseksi. Mun on ainakin tässä vaiheessa pakko tehostaa omaa ohjaustani ottamalla muurin jälkeen askelia taaksepäin rintamasuunnan vaihtamisen lisäksi. Pelkkä ääni ja rintamasuunnan vaihto ei vaan tuntunu olevan tarpeeksi varma keino estää Eimiä loikkaamasta seuraava aita väärästä suunnasta. Sitten kun Eimi kääntyy selvästi tulemaan esteiden välistä niin rintamasuunnan vaihto riitti seuraavan aidan oikein suorittamiseen. Siinä taas rima tippuu helposti kun kurvi on tiukka... Joten ojasta allikkoon. Mutta näitä välistä vetoja pitää nyt tehdä kumpaankin suuntaan ja samalla myös irtaantumisharjoituksia. Muutaman kerran otettiin vielä pujottelu. Jos kisoihin asti päästään elokuussa niin kepit on joka tapauksessa otettava hyvin varman päällä tai muuten ei tule mistään mitään... Niihin täytyy saada lisää varmuutta ja liikettä etenevämmäksi, tietäisi vain miten treenata?! Vinkkejä, neuvoja?!

Didolla uhmaikäily jatkuu korvien hetkittäisenä kuuroutumisena ja äänentoiston päälle jäämisenä, mutta kentällä se jaksaa olla innoissaan. Otettiin A:ta, keppejä, pöydälle etenemistä ja yhdellä aidalla pyöritystä. Kaikkia vain muutaman kerran ja leikittiin paljon.

Lopuksi käytiin vielä muistelemassa Eimin kanssa sitä toko-estettä. Taitaa olla parempi jättää koko este treenaamatta ennen seuraavia kisoja, sillä nyt se suoritti koko liikkeen innokkaasti ja ilman minkäänlaista epäröintiä. Jostain syystä hyppyliike onnistuu yleensä yhdellä käskyllä vain silloin kun sitä ei ole aikoihin harjoiteltu...

treeniä

Eimin agitreenit on tauolla nyt heinäkuun ajan ja Didollakin tämän viikon, joten käytiin eilen kentällä Kaijan ja pulien kanssa. Otettiin ensin tottista kentälle pääsyä odotellessa. Eimin kanssa kertailtiin seuraamisesta maahan ja paikalleen jäämistä. Olen nyt ilmottanu sen kisoihin kuun lopussa, joten ainakin hyppyä ja paikkamakuuta pitäis päästä kertaamaan. Luoksetulon pysäytykset unohdan nyt hetkeksi, ettei keksi alkaa hidastelemaan ALOn liikkeessä. Treenien lopuksi otettiin vielä seuraamispätkä superpalkalla...

Didon kanssa harjoiteltiin perusasentoa ja tehtiin kaksi eri pituista paikkamakuu pätkää. Hyvin neito pysyi paikallaan vaikka radalla oli koira menossa ja hieman piti sinne päin vilkuilla. Otettiin myös luoksetuloa vaihtelevien välimatkojen päästä, 3-15 metrin välimatkoilla ja keskittyen lopun perusasentoon. Lopuksi otettiin vielä muutamia pysähtymisiä sivulta. Seisahtuminen alkaa olla aika napakka, mutta pitää alkaa vaatia tiiviimpää seuraamisasentoa liikkeen yhteyteen.

Agikentällä tehtiin Eimin kanssa muutamia hyppypyörityksiä ja kepeille tuloja. Kepeillä pitää keskittyä sujuvan etenemisen treenaamiseen silloinkin kun olen "väärällä" puolella. Ärsyttävän helposti Eimi jää edelleen komentamaan ja tuijottamaan mua ihmeissään. Keppien oikealta puolelta ohjattaessa taas etenee välillä oikein mukavastikin. Tehtiin vielä pieni radan pätkä hypyillä ja kepeillä niin, että aitojen rimat olivat vaihtelevilla korkeuksilla. Nyt rimat sit pysy ihan hyvin taas... En tiedä. Tekniikka ei kyllä ole kohdillaan, mutta sitäkin tekis mieli harjoitella niin että neuvomassa on joku joka asiasta jotain tietää... Rastat lyhenee ensi viikolla, joten katsotaan miten se vaikuttaa. Lisenssikin tuli tilattua näin loppuvuodesta.... saas nähdä...

Didon kanssa muisteltiin keppejä ja siihen alkoi jo tulla hieman sujuvuuttakin mukaan. Harjoittelin yhden aidan kanssa kahdeksikko pyöritystä ja pari kertaa valssia kahden aidan kanssa. Lopuksi vielä muutama etenemisharjoittelu Kaijan avulla (namialustan vahtia tarvitaan, ettei Dido pääse palkkaamaan itse itseään silloin kun tahtoo...). Kyllä pikkukoiran kanssa on superkivaa treenata. Vaikka pientä uhmaikää on havaittavissa niin kun jotain aletaan tekemään niin keskittyminen ja tekemisenriemu menee kaiken uhmailun edelle. :) Pulit on rautaa!!

Agiliitoa

Maanantai 30.6.08

Dido kävi agikentällä perinteikkääksi muodostuneen alkeiskurssi-ilman vallitessa.. Onneksi sade lakkas kentällä olon ajaksi, vaikka sitten iskivätkin ötökät... Ihana lapin kesä ;) Aloitimme treenimme kontakteilla. A:n Dido suoritti vauhdilla ja nyt taidan uskaltaa alkaa treenata sitä jo kahdestaankin. Lähinnä pitää keskittyä alastulo-kontaktin vahvistamiseen. Haluaisin, että pysähtyminen tulee automaationa ja liikkeelle lähdetään vasta käskystä. Tiedä sitten onko se järkevin tapa, mutta tapa kuitenkin. Puomilla vauhtia on välillä aika huimastikin ja sen kontakti on aika hyvällä mallilla. Seuraavaksi tehtiinkin pari hyppyä renkaan läpi ja tässä meillä on vielä tekemistä, jotta siitä tulee varma. Putkea tehtiin ensin suorana ja sitten pari kertaa mutkalla ja kunhan lähetys on hyvä niin vauhtiakin löytyy.

Lopuksi oli vielä uutena esteenä pituus jota Dido hyppäsi nätisti. Eimihän meinasi aluksi aina astua lankkujen päälle, mutta ainakaan nyt Didolla ei ollut samaa ongelmaa. Treenit venyi ehkä vähän liian pitkäksi vuoroa odotellessa, mutta Dido jaksaa keskittyä hienosti ja innostuu tekemisestä. Tokoilla pitäisi kanssa vähän ahkerammin, mutta kaikki aikanaan.. :)


Viime perjantaina saatiin vihdoin Marin kanssa aikataulut osumaan yhteen ja päästiin käymään treenikentällä yhdessä. Mari rakensi radan pätkän jossa olikin sitten haastetta kerrakseen... Ohjaamisen rytmittämisessä tulee olemaan mulle vielä paaaljon opeteltavaa. Eimi kyllä tekeepi kunhan osaan kertoa sille tarpeeksi selkeästi ja varmasti, että mitä siltä odotan. Aika herkkis se on välillä ja alkaa sitten komentamaan ja ihmettelemään jos jotain jäädään kovin jankkaamaan. Mutta lyhyttä treeniä ja useammin. Jospa tämä ilma tästä muuttuis edes vähän vähäsateisemmaksi, niin pääsis käymään kentällä useammin. Kyllä on mukava katsoa Marin varmaa menoa, oli ohjattavana sitten Xosmo tahi Eimi!!

Dido kävi aika kierroksilla odoteltuaan pitkän tovin omaa vuoroaan. Sen kanssa otettiin muutama etenemisharjoitus ja Marin opastuksella ohjausharjoitusta yhdellä esteellä. Vauhtia oli taas aika lailla puomilla, mutta niin se näytti olevan Pejkissäkin. :) Kyllä oli kakruilla kivaa juosta vielä lopuksi keskenään.. Kiitokset Marille!!

Treeniä

Eilen kävin tyttöjen kanssa pallokentällä tokoilemassa. Aloitettiin Eimin kanssa liikkeestä maahanmenolla, paikalleen jäämisellä ja luoksetulolla. Tarkoituksenakin oli tehdä useampi eri liike putkeen ja pitää motivaatioita yllä. Pienen tauon jälkeen otettiin vielä noutokapula esiin ja tehtiin muutama seuraamispätkä. Seuraaminen ei ollut niin tiivistä ja innokasta kuin on nyt vähän aikaa ollut, joten palaan vielä "superherkun" käyttöön...

Didon kanssa otettiin perusasentoa, jossa pitää keskittyä palkkaamiseen vain oikeasta asennosta ja yrittää välttää käteen hyppimistä. Otettiin myös luoksetuloa eri välimatkoilla ja tässäkin painopiste loppuasennossa, sillä vauhtia löytyy ja paikalla olo on ainakin häiriöttömässä tilanteessa varmaa. Paikallaan odottamista istuen ja maaten pitää harjoitella häiriöiden kanssa. Pienen tauon jälkeen harjoiteltiin vielä liikkeestä seisomaan jäämistä ja käännöksiä seuraamisen yhteydessä. Lopuksi juostiin hullun lailla pallon perässä ja kaksi kertaa sain sen käteen asti... :)


Maanantaina oli Didon alkeistreenit. Tällä kertaa olikin aika monta estettä ja uusina tulivat A ja putki. Aloitettiin renkaalla, jonka kanssa jatkettiin kutsuja ja lähettämistä namialustalle. Alustaa käytettäessä on hyvä jos joku on katsomassa ettei Dido ehdi kiertää itseään palkkaamaan. Rengasta meinaan jankata "yksinkertaisesti" aika kauan, jotta sen suorittamisesta oikein tulisi mahdollisimman varmaa. Seuraavaksi oli pöytä, josta Dido meni kerran suorilla yli, mutta muisti sitten että siihen kuului pysähtyä.. Teimme myös kolmen aidan hyppysarjan ja yhden aidan ja muurin sarjan. Nämä kummatkin tein namialustan kanssa ja hienosti Dido hyppäsi ja sai rytmin kiinni. Välillä meinaa olla tuo paikallaan pysyminen vaikeaa, joten sitä pitää treenien aikana myös vahvistaa. Muutaman kerran otettiin myös kepit molemmilta puolilta. Edelleen "väärä" puoli on Didon kanssa parempi, kunhan vain itse liikun nopeammin ja alan vaihtaa rintamasuuntaa eteenpäin.

Putki oli päässyt unohtumaan talvesta, mutta ensimmäisen kerran jälkeen muistui jo mieleen kuinka mukava este se onkaan! Lujalla vauhdilla läpi ja palkalle...
Uutena esteenä oli A, jota lähdimme suorittamaan samalla tyylillä kuin puomia. Eli namialusta maahan kontaktin eteen ja koira nostetaan puoleenväliin alastuloa. Palkka alustalta kun etutassut maassa ja pylly kontaktilla. Pari kertaa tämän toistoa, sitten herkun jättäminen alustalle ja koko este. Dido ei empinyt yhtään korkeaa estettä vaan paineli iloisesti yli. Kerran hyppäsi ylösmenokontaktilta alas ja heti helpotettiin ja mentiin muutaman kerran vain alastuloa. Vielä muutama onnistunut suoritus ja sitten riitti pitkä treeni. Hyvin Dido jaksoi keskittyä eikä suuremmin välittänyt mäkäräisistäkään, vaikka mahanalus näytti olevan hieman puremilla kun päästiin kotiin saakka.

Eimin kanssa käytiin torstaina (19.6) treeneissä, joissa tehtiin mielenkiintoisia ohjausharjoituksia. Laitettiin Eimille aitojen rimoja eri korkeuksille ja osa myös "ristiin", jotta se joutuisi keskittymään myös hyppäämiseen. Varsinkin jos minun pitää edetä poispäin, tulee Eimille helposti kiire ja silloin vauhti menee kaiken keskittymisen edelle. Tätä on hyvä treenata erilaisilla aidoilla ja sitten sitä ihan perushyppytekniikkaa. Tällä viikolla ei vain olla päästy treenaamaan vesisateen vuoksi. Sateella on ihan turha eimin kanssa lähteä sotkemaan kentälle.

Möllikisat ja Didon alkeisreenit

Tiistaina 17.6 Oli Eimin ensimmäiset mölliagility kisat. Meinasin luovuttaa ja kääntyä takaisin kotiin heti matkalla kun tuntui että neiti kävi niin kuumana eikä rauhottunu ollenkaan kävelemään nätisti hihnassa. Toinen tekijä oli se, että samaan aikaan kentällä (vieressä) oli sosiaalistamistapaaminen, jossa oli varmaan päälle 30 koirakkoa ja paljon isoja nuoria koiria. Eimin suosikkeja oikein... Sen verran on luottamus edelleen tiukilla, että mietin rykäseekö Eimi radalta koirien sekaan jos siellä on rähinä samaan aikaan. Mutta ei onneksi. Mölliradalla oli kaikki eri esteet ja yhteensä 14 estettä. Oon taas yrittäny piirtää rataa flexitrackilla, mutta en osaa laittaa oikeisiin mittasuhteisiin, enkä numeroita, enkä juoksurataa... Ehkä joskus... Hylky olis tullu ensimmäiseltä putkelta jos niitä mölliluokassa jaettais. Putkeen sai ohjata mihin päähän itse halusi, joten en sitten vissiin halunnu mihinkään kunnolla... Mutta mentiinhän se. A:n kontakti meni hyvin ja samoin eteneminen siitä pituudelle. Onnistuin itse myös tekemään valssit ja leikkaukset niissä kohdin mitä olin ajatellut, joten positiivista sekin. : ) Puomin ja keinun kontaktit meni myös ok, vaikka puomille tuli vähän sivusta ja otti pienen loikan. Pitää treenata puomille lähettämistä eri kulmista ja ylösmenokontaktia varmemmaksi. Kaiken kaikkiaan yritän jälleen nähdä asiat positiivisessa valossa: ohjattavuus säilyi koko radan ajan, vaikka ohjaaja hieman sähläsikin, kontaktit suht ok, pujottelu vain yhdellä korjaamisella vaikka haukkui ja komensi!!!, pari rimaa alas. : ) Kaiken kaikkiaan jäi tosi hyvä mieli ja paljon itsenäisen treenin aihetta. Oli mukava huomata, että estevarmuus on kuitenkin paljon lisääntynyt ja radalla on niin paljon tekemistä, ettei Eimi ehdi (kopkop) muita koiria komentamaan.

Illalla kävin vielä Didon kanssa tokoilemassa pallokentällä. Aluksi leikittiin ja touhuiltiin ja aloitettiin sitten seisomaan jäämisen harjoittelulla. Ensin viisi toisto peruuttamalla, jolloin pysähtyminen nopea ja aika tarkka. Sitten pari kertaa "seuraamisesta". Ensin meni valumiseksi, joten käännyin sitten eteen palkkaamaan. Seuraavaksi pari luoksetulo harjoitusta eri välimatkoilla ja palkkaus patukalla. Paikallaan pysyminen on varmaa ja luoksetulo nopea, loppuasentoa pitää vielä vahvistaa. Tässä välissä pidettiin pieni tauko ja otettiin sitten vielä käännöksiä ja seuraamista. Mulla on edelleen seuraamisessa nami vasemmassa kädessä alhaalla, mutta Didon kontakti on silti minussa eikä kädessä. Koen vaan, että käännöksissä tarvitsee sen vahvistuksen sillä kädellä, jotta oikea paikka pysyy. Mukavaa oli kummallakin ja treeneistä jäi haava sormeen (liian innokkaan patukan tavoittelun seurauksena) sekä likainen puli...


Maanantaina 16.6 käytiin Didon kanssa taas treeneissä ja kyllä meillä oli kivaa! Pulit oli viikonlopun hoidossa ja olivat kumpikin vähän väsyneitä sen jälkeen. Tällä kertaa oli vuorossa uusina esteinä pöytä ja muuri ja kerrattiin rengasta, pujottelua ja puomia. Dido oli oma reipas itsensä eikä turhaan jahkaillut millään esteellä. Pöydälle hyppäsi ja eteni hyvin sekä pysyi paikallaan siihen jätettäessä. Pöydän kanssa pitää yrittää varoa, ettei kehity samanlaista pysähtymisongelmaa kuin Eimillä välillä. Eli jos pöytä on este suoran tai putken jälkeen niin koira pitäisi pystyä ottamaan hallintaan ja saamaan hidastamaan vauhtia niin, että pöydälle pysähtyminen onnistuu. Rengasta otettiin ensin kutsuhyppynä koiran ollessa kiinni. Tällä ehkäisten mahdollista välistä hyppimistä. Pari toistoa näin ja sitten lähettäen namialustalle. Dido keksi kerran kiertää koko renkaan ja juosta herrrrrkullisten nakkien luokse, mutta kun sillä ei mitään herunutkaan niin seuraava lähetys onnistui jo. Toinen uusi este oli muuri ja sitä otettiin lähettämällä ja etenemällä itse samaan aikaan. Didoa ei moinen este ihmettänyt vaan hyppäsi yli reippaasti. Hieman ihmetteli ja katseli mua kun lähdin juoksuun yhtäaikaa. Toisella kertaa ymmärsi ja eteni ihan hyvin jälleen namialustalle.

Kerrattiin vielä puomia (kerran pelkkä alastulo ja koko puomi) ja keppejä. Kepit on edelleen aika hakusessa ja oma ohjaustapa tuntuu takkuavan, mutta eiköhän se siitä. Puomilla olen nyt jääny aina jälkeen ja jättänyt Didon odottamaan kontaktille lupaa liikkeelle lähtöön. Ajattelin seuraavaksi itse etenemään ja opettaa odottamisen myös silloin kun minä liikun muualla. Hyvä mieli jäi taas ja hieman väsynyt puli.

Agitreeniä

Eilen oltiin Eimin kanssa Heidin vetämissä agitreeneissä. Tällä kertaa tehtiin helpohko rata ja otettiin loppuun vielä yksi pätkä erikseen. Oon yrittänyt taistella Flexitrack ohjelman kanssa, jotta saisin piirrettyä nuita harjoituksia, mutta vielä ei oikein onnistu... Ensimmäisellä ohjauskerralla Eimi kuumui kovasti ja meinasi ensin mennä muutamasta esteestä ohi sekä jumittaa räkyttämään pujottelussa. Toinen kerta meni paremmin. Vaikka vauhtia oli taas paljon niin toisella kertaa ohjattavuus kuitenkin säilyi paremmin. Kepitkin menivät suhteellisen rauhallisesti ja vauhdilla ja irtosi hyvin. Rimat vaan alkoi sitten taas tippua. Huomasin nyt, että esim. viimeinen rima tippui sen takia, että Eimi hyppäsi juuri silloin kun sanoin "Eteen". Hmm..

Viimeiseksi otettiin pätkä jossa oli aitoja, putki, aitojen kierto, puomi ja kaksi aitaa. Viimeisellä kerralla kaikki rimat pysyivät ylhäällä ja yhteistyö tuntui sujuvammalta. Olen päättänyt keskittyä joka treenikerta näihin positiivisiin tunteisiin, niin jos se varmuus ja sitä kautta rentous sieltä sitten joskus tulisivat. :) Jäi mukava mieli treeneistä. Eimissä on hirmuisesti vauhtia, mutta jos saisin ohjattavuuden pysymään ja pääsisin itse vielä paljon paremmin mukaan niin johan alkaisi lyyti kirjoittaa... :)

Maanantaina 9.6 oli Didon agikurssi. Tällä kertaa kertailtiin puomia, keppejä ja hyppyä ja otettiin uutena pussi. Puomi on hyvällä mallilla, oon yrittänyt itse voida jäädä taaemmas odottamaan ja vahvistaa kontaktilla odottamista. Aitoja otettiin tällä kertaa jo kolme peräkkäin. Ensimmäisellä kerralla oli havaittavissa hienoista epäröintiä lähettämisessä. Kun lähdin yhtäaikaa viereltä, vauhtia tuli aika lailla ja hyppäämiseen keskittyminen meinasi herpaantua kun piti seurata, että minne se emäntä juoksee.

Kepeillä on jostain syystä helpompaa silloin kun itse olen keppien vasemmalla puolella kun taas Eimin kanssa se on aina ollut heikompi puoli. Toiselta puolelta ohjattaessa en meinaa saada rytmiä oikeaksi, mutta eiköhän se siitä. Viimeiseksi esteeksi oli pussi, mitä ei laitettu vielä aivan umpinaiseksi. Didolla löytyi vauhtia niin paljon, että tuskin olisi haitannut vaikka kiinni olisi ollutkin. Toivottavasti ei. Ilo on käydä pikkuisen kanssa treeneissä, vaikka aluksi pitää vähän haukkua varmuuden vuoksi. Odotellessa otettiin vähän perusasentoa ja seuraamista sekä ihailtiin Riikan Selma-gööttivauvaa...

Agitreeniä

Eilen käytiin lenkillä agikentän kautta ja otin kummankin kanssa hieman kertailua. Didon kanssa tehtiin rengasta, keppejä (puolet kepeistä) ja aitaa ponnarilla. Neiti jaksoi innostua hyvin vaikka renkaan olisi halunnut ensin mieluummin kiertää. Kahden aidan sarjan koitti ensin loikata kerralla kun oli niiin kova kiire nakkien luokse... Tajusi sitten kuitenkin idean ja hyppäsi aidat oikein nätisti ja pehmeästi.

Eimin kanssa otettiin myös rengasta, pujottelua ja aitaa ponnarilla. Yritän saada nyt haettua Eimille parempaa ja taloudellisempaa hyppytekniikkaa niin jospa se pudottelu jäisi vähemmälle. Pujottelua saa treenata tosissaan kesän aikana, jotta turha komentaminen jäisi pois ja varmuutta tulis lisää. Tällä hetkellä niille pitää vielä ohjata hyvin tarkasti ja kun on vauhtia niin joudun käyttämään kättä ohjauksessa aivan liikaa ( haluaisin pyrkiä eteenpäin suuntaavaampaan suoritukseen...). Otettiin samassa vielä vähän näyttelytreeniä kummankin kanssa...

Eimi treeneissä

Eilen päästiin käymään Eimin kanssa ensimmäistä kertaa Käyttökoirien agilitytreeneissä. Itsenäisesti oli aidan, A:n ja putken yhdistelmää niin että putki oli A:n alla. Tein muutamia erilaisia ohjauksia ja onnistuin saamaan ohjauksen selkeäksi eikä karkaamisia väärille esteille tullut. Kahdella vierekkäisellä aidalla muistuttelin Eimille välistävetoja, takaakiertoja ja sylikääntöjä. Sylikäännöt on hieman ongelmallisia ja onnistun aina olemaan jotenkin tiellä...

Treenien vetäjän Ullan opastuksessa tehtiin ympyrässä ohjausta. Esteinä olivat rengas, muuri, kepit, pussi, aita, putki ja aita. Otin ensin renkaan ja pussin erikseen muistutteluna. Ensimmäisellä kerralla Eimi kuumui kepeillä ja alkoi komentamaan. Keskeytin ja vein keppien alkuun, toisella kerralla suoritti kepit oikein. Käännös kepeiltä pussille oli tiukka ja olin itse hyyyyvin jäljessä. Jos pussi ei vetäisi Eimiä niin hyvin, ei se sinne olisi mennyt. Loppu pätkä meni hyvin. Treeneissä tuli esiin nyt taas niitä hyviä ja huonoja puolia.

Hyvät ensin: Eimi ei yrittänyt kertaakaan lähteä kulkemaan kenenkään luokse!!! Sitten ne huonot: rimojen lentely... Nyt alkaa sitten hyppytekniikan vahvistaminen ponnarin avulla ja toivottavasti se oikea ponnistuskohta sieltä alkaa löytyä. Täytyy myös miettiä omien käsien staattisuuden vahvistamista. Toisaalta karvatkin alkaa kohta olemaan sen mittaiset, että alkavat haitata hyppäämistä. Kaiken kaikkiaan oli mukava käydä treeneissä ja nyt voi sitten viikolla käydä ottamassa hyppy- ja keppitreeniä lenkin lomassa.

Dido perehtyy agilityn saloihin

Eilen oli Didolla agilityn alkeiskurssin toinen kerta. Ensimmäisellä kerralla haettiin taloudellista ponnistuspaikkaa ja hyppytyyliä, sekä tutustuttiin pujottelun alkeisiin vesisateessa. Tällä viikolla sää oli onneksi edes hieman suosiollisempi, vaikkakin tuulinen ja viileä. Kuulemma perinteinen alkeiskurssi-ilma. Eilen oli vuorossa puomi, rengas, aita ja pujottelu. Puomin suorittaminen on hyvällä mallilla ja on Didolle mieluista. Ollaan tehty puomia Marin ohjeiden mukaan ja otettiin nytkin ensin vain alastuloa pari kertaa ja pari kertaa koko puomi, pysäytys alastulolla tapahtuu edelleen alustan avulla. Aidat sujuivat myös hienosti, paikallaan esteen takana pysymistä pitää alkaa vahvistamaan samantien, mutta hyppytapa näytti mukavan pehmeältä. Pujottelua otettiin pari toistoa ja jos ohjaaja jättää sähläämättä niin ihan hyvin mennään ne pari väliä ainakin... ;) Rengasta otettiin muutaman kerran ihan kädellä "vetäen" ja ei aiheuttanut erityistä kummeksuntaa. Hieno pikkuinen tänttärä!! Jospa tällä viikolla päästäisiin Eiminkin kanssa treeneihin säheltämään...

Puuhastelua

Nyt on ollut muutamia vähän vähäsateisempia, melkeinpä kuivia päiviä.. Dido on nauttinut pihatöistä ja lehtikasoissa pyörimisestä, Eimi taas joutuu olemaan pihassa kiinni, jotta sillä tuskin on ihan yhtä hauskaa ollut. Toissa iltana tokoiltiin haravoimisen lomassa. Otin kummankin kanssa maahan-seiso sarjaa lautaa apuvälineenä (välissä olevana esteenä) käyttäen. Kumpikin tarjoaa jo oikeaa suoritustapaa, mutta taidan vielä vahvistaa sitä esteen kanssa. Eimin kanssa tehtiin liikkeestä maahanmenoa ja pari seuraamispätkää. Seuraamiseen on onneksi tullut lisää intoa ja superpalkkaa pitäisi käyttää vielä enemmän, jotta liikkeen "hauskuus" olisi selvää.. Kokeilin vielä lopuksi luoksetuloa AVOn liikkeenä ja pysähdys oli käsimerkistä hyvin napakka ja vauhtia kunnolla!!! Jippii!! Tosin liekö tuo ollut vain vahinko vai olisiko pienen pulin aivoissa naksahtanut palikat kohdalleen vesisateita katsellessa... :)

Dido on kehittänyt itselleen suuren innostuksen kaikkeen tekemiseen. Oman vuoron odottaminen paikallaan ei ole ollut ihan yhtä maltillista kuin aikaisemmin. Didon kanssa ollaan harjoiteltu luoksetuloa, paikalla oloa, pysähtymisen alkeita ja seuraamista pienissä pätkissä. Intoa riittää ja makkaran tai pelkän rapinan vuoksi pieni Didomonsteri olisi valmis vaikka kiipeämään seiniä pitkin...

Agiliitämisen muisteloa

Ilmat on olleet aika kurjat, mutta eilen ja tänään ollaan käyty pikamutka kentällä lenkin yhteydessä ja Eimi on ollut muistelemassa esteitä. Keskityttiin lähinnä renkaaseen, puomiin ja keppien oikean sisäänmenon vahvistamiseen. Jostain syystä Eimi pyrki hyppäämään renkaan vierestä kun ohjasin oikealta puolelta. Vahvistettiin oikeaa suoritustapaa yksittäisenä esteenä ja otettiin muutaman aidan ja renkaan yhdistelmää. Lisäksi otettiin keppien suorittamista yksittäisenä ja parin aidan yhteydessä. Harjoittelin ohjaamista eri puolilta ja oikealta puolelta tein "välistä vetoja" peruuttaen. Tällä tyylillä tuntui sujuvan aika hyvin, mutta keppien suorittaminen ja kepeille lähettäminen vaativat vielä hyvin hyvin paljon vahvistamista ja kertaamista.

Muuttopuuhia

Nonniin. Eilen tultiin tyttöjen kanssa Rovaniemelle ja käytiin illalla nauttimassa Ounasvaaran maisemista. Aamukävelyllä todettiin, että treenikentälle on sopivasti vain noin viiden minuutin kävelymatka ja käytiinkin katsomassa josko esteet olisi paikoillaan. Otettiin Eimin kanssa hieman esteiden muistelua ja muutamia hyppykuvioita. Eimi oli niin intopiukeana päästessään pitkästä aikaa esteille, ettei sitten jaksanut keskittyä hyppäämään kunnolla. Ponnistus lähti liian kaukaa, jolloin takajalat pudottivat rimat ja varsinkin jos oli tarkoitus vaihtaa suuntaa aidan jälkeen. Otettiin muutamia onnistuneita aitasarjoja käännöksillä ja lopetettiin siihen. Nyt on hyvä alkaa treenaamaan ja kohottamaan ohjaajan kuntoa. Otettiin vielä lenkin lopulla luoksetulon pysäytystä muutaman kerran ja pysähdys on käsimerkillä aika nopea, mutta vauhtia pitäisi liikkeeseen muuten saada lisää. Taidan palata siihen tennispallolla läpijuoksujen/pysäytysten tekemiseen hetkeksi ja katsoa josko se toisi liikkeeseen vauhtia ja intoa sekä vähentäisi ennakoimista.

Didokin oli mukana katselemassa ja meni kerran puomin läpi. Didon kanssa otettiin vain muutama seuraamispätkä ja mun pitäisi kehittää sen varalle nyt kunnon toko treeni- suunnitelma, jotta saataisiin loogisesti vietyä liikkeitä eteenpäin. Toivottavasti kelit pysyis suht kuivana niin olisi ilo harrastella ja touhuta pulien kanssa. Jospa niitä treenikuviakin jossain vaiheessa saataisiin...

Kevättä rinnassa

Eimillä oli tänään kevättä rinnassa ja se muistutti lähinnä pientä pulinpentua haastaessaan mua leikkiin. Ihana huomata, että löytyy hepulivaihde vielä Eimistäkin. Otettiin kaukokäskyjä ja vahvistin edelleen istumaan nousemista, tällä kertaa heittämällä palkan koiralle saman tien kun nousi istumaan. Tämä sai ainakin vauhtia liikkeeseen ja lopuksi onnistuimme tekemään sarjan onnistuneita vaihtoja ilman palkkausta. Varmuutta lisää ja välimatkaa... Lenkin lopussa kävimme vielä AMK:n pihassa ottamassa luoksetulon pysäytystä. Päätin kokeilla äänen ja käsimerkin eroja kun tähän mennessä olen käyttänyt vielä kumpaakin. Pelkän äänimerkin avulla pysähtyminen meni aika pitkäksi ja koko luoksetulo aikamoiseksi hissutteluksi. Otin pari vauhdikasta luoksetuloa ilman pysäytystä ja kokeilin uudelleen pelkällä käsimerkillä ja pysähdys oli hyvin napakka. Voi siis olla, että tässä tapauksessa käsimerkki toimisi paremmin ja selkeämmin, mutta täytyy "kokeilla" vielä uudemman kerran ja saada liikkeeseen paljon varmuutta ja nopeutta.

Vesisadetta ja treeniä

Keskiviikko iltana treenasimme Niinan ja Maijan sekä koirien kanssa AMK: n pihalla vesisateen siivittämänä. Otettiin kummankin tytön kanssa ruutua ensimmäiseksi. Dido keksi ruudun paljon vikkelämmin kuin Eimi ja on innokkaampana menossa eteenpäin. Hankintalistalla on nyt neljä kukkaruukkua ja köyttä, jotta saamme oman ruudun kasaan. Eimin kanssa ei taas kelin vuoksi tullut mistään mitään. Pokka ei pitänyt kun neiti hienohelma yritti hipsuttaa luoksetuloa koskematta märkään maahan onnistuen näyttämään lähinnä ylilihaksikkaalta bodarilta joka juuri ja juuri taipuu kävelyvauhtiin. No, toisaalta ainakin luoksetulosta pysäytys onnistui oikein hyvin, itse luoksetulo tosin oli hyyyvin hidasta.

Torstaina oli sitten meidän osaltamme viimeiset Tokokerhon treenit Taulumäen grillin alueella. Paikkamakuuta otin Didon kanssa ja neiti jaksoi hienosti pysyä koko 2min maassa muiden koirien keskellä, tosin palkkaamassa kävin vielä aika useasti. Dido tutustui myös tokoesteeseen eikä kummemmin sitä ihmetellyt. Samin neuvolla harjoittelimme maahanmenoon oikeaa liikerataa maahan-seiso sarjalla niin, että minun ja Didon välissä oli "este", jonka ylitse ei ollut lupaa tulla. Tätä täytyy treenata kotona, jotta maahanmenon "oikea" suoritustapa vahvistuu. Tämä oli loistava vinkki, jota en varmasti itse olisi tullut edes ajatelleeksi.

Eimin kanssa tehtiin luoksepäästävyys peiliharjoituksella ja se sujuu jo aika mallikkaasti niin että väistämiset on jääneet lähestulkoon kokonaan pois. Esteen kanssa vahvistetaan edelleen suullista käskyä ja yritän saada Eimiä uskomaan, että pelkkä äänikin on lupa hypätä. Kunhan se taas sen muistaa niin loppuliikkeessä ei ole ongelmaa. Olen ottanut nyt pari kertaa treenin loppuun seuraamispätkän "superpalkalla" ja tänään oli jo ihan erilailla innostunut liikkeestä. Toivottavasti tällä konstilla saisin seuraamisesta mielenkiintoisen ja mukavan liikkeen, ilman että innostus menee yli ja perusasento kärsii. Kaukokäskyjen kanssa vahvistan edelleen istumaan nousemista, jostain syystä sinne maahan on niin kiva liimaantua...