säikähdyksellä selvittiin...

... nimittäin pienen tauon jälkeen (olin Didon kanssa pikkureissulla ja muuten oli kiirettä) käytiin viime viikon tiistaina kentällä koirien kanssa ja Eimillä oli intoa enemmän kuin hahmotuskykyä. Olin tekemässä pientä radan pätkää jonka viimeisenä esteenä oli A. Eimi roikas A:lle liian kovalla vauhdilla ja ilmeisesti kuvitellen sen olevan puomi, jolloin etujalat eivät nousseetkaan tarpeeksi korkealle, koira lensi nurin ja tippui maahan osittain kyljelleen. Säikähdin perkuleesti kun Eimi jäi oikea takajalka ylhäällä hiljaa uikuttamaan. Huhhuh. Onneksi ei käynyt mitään ja selvittiin pelkällä säikähdyksellä tällä kertaa. Ehdin kyllä jo miettiä, että onneksi on se vakuutus... :)

Didon kanssa tehtiin pujottelua ja muutamia ohjaus/irtoamisharjoituksia. Irtoaminen ilman namialustaa on Didolle vielä vaikeaa, mutta ajan kanssa... Tällä kertaa tuntui että Didossakin oli liikaa vauhtia ja liian vähän keskittymistä...

Kun olin todennut, että Eimi ei yhtään aristellut jalkaansa niin otin vielä A:n uudelleen, ettei vain jäisi huonoa mielikuvaa esteestä. Vielä mitä, täysillä läpi ja lopetettiin siihen. :)

Torstaina mentiin ensimmäistä kertaa 1-luokkalaisten treeneihin joissa olikin hyödyllisiä takaaleikkaus ja lähetysharjoituksia putkia ja aitoja sisältävillä pätkillä. Toisessa pätkässä oli myös kepit jotka meni nyt yllätävän hyvin ja itsenäisesti, vaikka paaaljon on vielä hinkattavaa ja treenattavaa. Olen nyt pyrkiny tietoisesti pitämään omaa vauhtia yllä ja käsiä tiukasti kropan sivuilla, ettei Eimi alkais tuijottaan liikaa mun käsiliikkeitä. Rimoja lenteli jonkin verran ja ajattelinkin taas ensi viikolla mennä ottamaan tekniikkatreeniä tulevia kisoja odotellessa...

Kontakteja ja keppejä

Mulla oli torstai ja perjantai vapaapäiviä joten suunnattiin kumpanakin aamuna lenkille agikentän kautta.

Eilen käytiin kentällä aamupäivällä tarkoituksena jatkaa keppien kanssa ja ottaa myös kontaktitreeniä. Eimin kanssa tein tänään vain puolikasta pujottelua palkaten välillä pallolla ja välillä namilla. Tästä hieman piristyneenä taidan jatkaa hetken aikaa lyhyemmän pätkän tekemistä, jotta saan säilytettyä Eimin innon pujon treenaamiseen. Pallo on tässä kyllä aika oiva väline. Kontaktien treenaamisessa oli Eimin kanssa tavoitteena tehdä loppuun asti vauhdikkaita suorituksia ilman hissuttelua. Käytin palkkana sekä palloa että namialustaa. A:n alastulo on edelleen varovainen, mutta sain siihen kuitenkin enemmän vauhtia kuin viime kisoissa. Pitäisi päästä treenaamaan kontakteja myös niin, että "tuomari" (mieluusti vielä isompi mies) seisoo vieressä tuijottamassa... Puomia otin niin, että jätin Eimin renkaan taakse ja sieltä sitten puomille ja juoksin itsekin lujasti koko matkan. Vauhtia tuli, mutta totesin että on hyödyllistä palkata välillä namialustalla kontaktin päähän, jotta ei juokse läpi (juoksi kyllä alas asti joka kerta) pallon toivossa vaan jää myös odottamaan kontaktin päähän seuraavaa estettä. Tämä antaa mulle aikaa radalla. Tein lopuksi vielä Eimin kanssa pienen radan pätkän (huilasi välillä...) jossa oli puomi, aitojen välistäveto ja takaakierto, muuri ja viimeisenä keinu. Keinun päässä odotti palkka ja keinu meni hienosti. Vahingosta viisastuneena Eimi jää odottamaan keinun alastuloa kropalla myötäillen, mutta ei arkaile keinulle mennä.

Didon kanssa otin muutaman kerran kaikki kontakteja. Kontaktit on varmoja jos namialusta odottaa lopussa, mutta ilman sitä ei vielä kontaktin alastulo ole semmoinen kuin tahtoisin. Puomi on nopea ja varma, samoin A. Keinulle menee aina ensin innoissaan, hieman turhan vauhdikkaasti ja toisella kertaa saattaa jäädä hieman arpomaan ja yrittää kesken pois. Nyt pehmensin alastuloa itse ja alkoi sujumaan ihan hyvin.

Torstaina jouduimme jättämään Eimin kanssa illan möllitreenit väliin, mutta toisaalta vettä tuli kuin aisaa, joten olisi tainnut aika nihkeäksi jäädä joka tapauksessa... Torstai aamuna tein kummankin kanssa keppejä ja hyppytekniikka treeniä. Hyppytekniikkaa tein ensin neljän esteen tasavälisellä sarjalla (5,5) ja sen jälkeen kasvavalla välillä (5,5:6,5:7,5). Eimi oli tohkeissaan ja hyppäsi kummankin harjoituksen nätisti ja rauhallisesti. Eimin voi myös lähettää eteen käskyllä melkein mistä vain, tällä kertaa harjoittelin myös niin, että seisoin takana ja sarjan sivulla. Innoissaan teki Eimikin töitä, kunnes mentiin kepeille. Kepeistä on alkanut muodostua ikävä ongelma, enkä kyllä tiedä onko ongelma lähinnä minun päässäni jolloin se siirtyy myös käyttäytymiseeni ja niin edelleen... Brrr... Otin eteenpäin palkkauksella pari kertaa, mutta Eimi meinasi aivan jäädä komentamaan ja ihmettelemään. Otin sitten vain kuudella kepillä pari "kädellä vetoa" ja jätin siihen. Turha se on silloin treenata jos oma hermo meinaa kiristyä turhaan.

Didon kanssa otettiin myös hyppyharjoitukset. Intoa oli taas aluksi aivan liikaa eikä olisi meinannut malttaa keskittyä hyppäämiseen vaan joutui työskentelemään paljon enemmän kuin olisi ollut tarvis. Parin toiston jälkeen alkoi jo rauhoittua ja keskittyminenkin parani. Dido teki myös ensimmäistä kertaa harjoituksen kasvavalla välillä ja se sujuikin mallikkaasti. Osasi arvioida välit hyvin ja hyppäsi kevyesti. Didon hyppytekniikka näyttää pehmeämmältä kuin Eimin, toisaalta Dido onkin enemmän semmonen hypähtelijä... :) Dido meni kepit pitkänä ja oikein mallikkaasti minä kummaltakin puolelta ohjaten. Eteenpäin pyrkimistä ja itsenäisyyttä pitää sillekin saada, mutta namialusta on vielä liian suuri houkutin, jotta jaksaisi keskittyä kunnolla.

Alkeiskurssia

Didon kanssa päästiin onneksi maanantaina taas alkeiskurssille kun työvuoroni vaihtui. Parilla viimeisellä kerralla ollaan jo alettu ottamaan erilaisia lyhyitä ohjausharjoituksia joihin tarvii sitten sitä irtaantumistakin. Onneksi on tennispallo!! Sillä saan palkattua D:n helpommin koko estepätkän jälkeen eteenpäin ja pallo tuo tekemiseen myös innokkuutta (tosin sitä ei muutenkaan juuri puutu). Kerrattiin keinua, pussia ja rengasta, jotka kaikki menivät jo hienosti ja renkaallakin uskallan alkaa ottamaan etäisyyttä kunnolla. Pitää vain luottaa että kyllä se koira siitä renkaan läpi menee... Ensimmäinen ohajuspätkä oli aita-putki-aita yhdistelmä "puoliympyrässä", putkeen Dido hakee hyvin, mutta putken jälkeiselle aidalle sain olla tarkkana. Pallolla sain onneksi palkattua esteen taakse ja Didon etenemään viimeisenkin aidan yli. Toinen pätkä muodostui kahdesta peräkkäisestä aidasta joiden taakse koira jätettiin istumaan ja näiden aitojen jälkeen ohjattiin kolmannelle aidalle (kerta kummallekin puolelle). Välissä piti käydä palkkaamassa paikallaan odottamisesta ja se sujui kyllä hienosti. Mukavat treenit oli.

Ensimmäiset agikisat

No niin. Palataanpas niihin viikonlopun agilitykisoihin. Lauantaina oli ykkösille kaksi agilityrataa A-kisan rata ja B-kisan rata, joista kummastakin tuli hylly. A-kisan radasta en muista juuri mitään... joten taisi se sittenkin vähän jännittää. Helpolta tuo rata näyttää ja oisi varmaan ollutkin, mutta Eimi meni väärän aidan jossain kohtaa (ei voi muistaa...) ja hylky tuli. A-kisassa Eimillä oli vauhtia aika lailla ja roikaisi ensimmäistä kertaa keinun läpi niin, ettei se ehtinyt laskeutua kunnolla. Taisi ajatella puomiksi ja roikaista ihan kunnon vauhdilla koko esteen...

B-kisan hylky harmitti enemmän sillä rata meni muuten hyvin, mutta toiselle putkelle (#14) irtosi väärään päähän, tässä tuli taas todistettua että virheitä sattuu helposti juuri niissä kohdissa mihin niitä ei ole osannut ennakoida. Joka tapauksessa B-rataan olin muuten tyytyväinen, sillä saatiin suoritettua se loppuun saakka ilman muita virheitä. Tällä kertaa keinukin meni hyvin ja jopa radalla olleelle pöydälle saatiin vauhti hidastettua vaikka pöydän treenaaminen on ollut todella vähäistä...

Sunnuntaina oli C-kisan agilityrata ja D-kisan hyppyrata. C-kisan radalta tuli ensimmäinen (ja ainoa) tulos 15,31 ja sijoitus 3/9. Aikavirheitä kertyi A esteeltä jossa Eimi jäi tuijottamaan vieressä seisovaa tuomaria ihmeissään. Seuraavasta esteestä tuli sitten kielto kun viimein roikaisi alas enkä ollut skarppina. Kepeiltä tuli yksi virhe (ylläri...) ja viimeiseltä aidalta toinen kielto kun Eimi meinasi ensin juosta minun mukana ohi... :) Eli siis kaksi aivan minusta johtunutta kieltovirhettä. Mutta olipahan ainakin tulos. C-kisa ei sitten mennyt oikein mitenkään... Radalla oli muutamia pätkiä jotka näyttivät minusta jo aluksi vaikeilta enkä varmasti osannut ohjata tarpeeksi selkeästi. Tällä radalla tuli taas todistettua että se hylky voi tulla jostain ihan muusta kuin mitä olettaisi. Eimi roikaisi # 7 putken jälkeen vauhdilla aidalle (#12) vaikka mie olin vastaanottamassa kepeille. En ihan osannut tähänKÄÄN varautua. Se meni sitten siinä se rata.

Fiiliksiä kisojen jälkeen: Olin tyytyväinen että uskaltauduin ilmoittamaan ja osallistumaan Eimin kanssa. Tyytyväinen olin myös siihen että rengas meni oikein joka kerta, Eimi pysyi radalla vaikka kuumui ja ennen kaikkea että rimat pysyivät ylhäällä!!! Kepit tarvitsevat todella paljon vahvistusta ja itsenäisempää suoritusta ja kontakteille (puomi ja A) vauhtia loppuun saakka. Itselle rutkasti lisää juoksunopeutta ja koordinaatiota ja yhteisen rytmin löytämistä. Hauskaa oli ja sehän se on tärkeintä. Eimi menee esteet varmasti (keppejä lukuunottamatta) ja vauhtia sekä tekemiseniloa siinä ainakin on. Tästä on taas hyvä jatkaa treenaamista ja tähdätä seuraaviin kisoihin. :)

kiirettä pitänyt...

Mistäs sitä aloittaisi... Vaikka niistä epäonnistumisista. Käytiin viikko sitten lauantaina hakemassa Eimin kanssa Toko-kisoista 3-tulos ja huimat 115 pistettä... Aamulla oli jo vähän semmonen kutina että ois kannattanu jättää väliin, mutta en sit jättänyt. Ilma oli kuuma enkä yksinkertaisesti saanut Eimille minkäänlaista virettä päälle. Yhtäkkiä unohtui täysin mitä se seuraaminen oli ja siinä se sitten olikin. Otti kyllä luonnon päälle ja kunnolla. Jos jotain valoa pimeässä tahtoo nähdä, niin estehyppy oli 10. Joku totesikin, että selvä agility koira... ;) Tämä kokemus nyt vain vahvisti sitä ajatusta, että Eimin ja minun tokotavoitteet ovat siinä että saavutetaan TK1. Ekat kisat meni sillon aikoinaan (vuosi sitten) hienosti, joten kai tässä vielä toivoa on. Nyt pidetään hetken totaalitauko ja sit alan taas keksiin jotain seuraamisen parantamiseksi... Kunhan vain keinoja keksis lisää. Mietin jo käskynkin vaihtamista, vaikka tuskinpa siitä mitään hyötyä ois.

No sitten Agilityn pariin. 30.7 käytiin Eimin kanssa Ragitin möllikisoissa osallistumassa sekä mölli että ykkösluokkaan. Möllirata meni ihan mukavasti, mutta ykkösissä Eimi otti niin paljon kierroksia edellä menneestä Tirasta, ettei pysynyt ollenkaan mukana radalla. Tästä kokemuksesta viisastuneena onnistuin pitämään kierrokset paremmin kasassa viikonlopun virallisissa kisoissa. :) Niistä kirjoittelen huomenna kun pääsen paremmin koneen äärelle...