keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Puolivuotispäivitystä...

Elämä on ollut koko viimeisen vuoden pulimaiseen tapaan kiireistä ja hektistä. Pulit osaavat säännöllisesti ottaa myös rennosti ja siitä vois itsekin ottaa mallia. Omat opinnot on vihdoin pulkassa ja työsopimuskin ensi vuodelle varmistunut, joten nyt voisi jo vähän hengähtää. Vuoden aikana ei kuitenkaan ole oikeastaan mitään kummallista tapahtunut. Ei arkielämässä eikä kisa/treenirintamallakaan.

Dido oli elokuun loppuun saakka treenitauolla pentunsa kanssa etelässä, ehti treenata hetken ja käydä häseltämässä parit kisat kunnes jäikin taas juoksutauolle. Kisoissa näkyi treenaamattomuus ja syksyn KASsin kisoissa tuli epämiellyttäviä kontaktivirheitäkin.. murr. Nyt taas aloitellaan treenausta tosissaan ja hyppytekniikkaa, kontakteja sekä monia muita asioita pitäisi treenata, treenata ja treenata. Vuosi 2010 on mennyt Didon kanssa agirintamalla jotenkin ohitse, juoksujen, astutusten ja pentujen vuoksi, mutta toivottavasti ensi vuonna pysyttäisiin molemmat terveinä ja voisi panostaa kunnolla treenaamiseen. Ehkä sinne 2-luokkaan vielä päästään...

Tokokisoihin olin taas ilmoittautunut lokakuulle, mutta juoksu esti sinne osallistumisen. En tiedä päästäänkö me koskaan oikeasti avaamaan tuo tokokisakirja, tämä oli toinen kerta kun jouduin perumaan osallistumisen Didon juoksun takia. Syksyllä sain aikaiseksi värkätä omalle pihalle "tokoesteen" ja saatiin treenattua hyppykin kuntoon. Sitten tuli juoksu, kisat peruuntu ja motivaatio pitäis nyt taas uudestaan etsiä jostain.

Eimin kanssa on jatkettu siihen samaan, tuttuun tyyliin... Hyvin usein iskee epätoivo, mutta kun näkee kuinka paljon se nauttii agilitysta niin ei halua luovuttaakaan. Silloin harvoin kun ohjaamisessa menee kaikki just kohdilleen, on tunne aivan uskomattoman hyvä. Niiden hetkien voimalla jaksaa aina uudestaa lähteä kiroamaan omaa osaamattomuuttaan. Kontaktit ja vauhdin hidastaminen on Eimin kanssa treeniohjelmistossa. Syksyn sairaslomalta ollaan palailtu "hiljalleen" treeneihin ja toivottavasti keskittyminen paranis taas kun pääsee hallille säännöllisemmin. Huomattavasti paremmin treeneissä sujuu aina kesällä kun pääsee paremmin juoksemaan, saa nähdä kuinka alkaa uudessa hallissa sujumaan treenit.

Ensi vuodelle on yksi, suurin tavoite: oppia juoksemaan! Liikuttamaan noita kahta alinta uloketta sujuvasti, nopeasti ja tehokkaasti... Sitten vielä kun saisi koirien vauhdin ja keskittymisen kohtaamaan niin voisi jotain tapahtuakin. Tätä toivoen ja sen saavuttamiseksi töitä tehden lähdetään suunnistamaan kohti ensi vuotta. Täytynee kokeilla Eimin kanssa lainaohjaajaa jonkun kerran ja katsoa miten toimii kun ohjaaja tietää mitä tekee, harmittaa aina että itse pilaa koiran mahdollisuudet (ja tulis eimillekin muutakin kuin hyllymetrejä koiranettiin...).

Rauhaisaa joulunaikaa sekä tapahtumarikasta vuotta 2011!!

Hanna ja pulit

maanantai 26. heinäkuuta 2010

Ohhoh... Blogin päivitysten puuttuminen kuvastaa hyvin sitä kuinka hektistä on tämä vuosi ollut. Aika on kulunut siivillä ja viikot sekä kuukaudet vierivät ohitse aivan huomaamatta... Mitään erityistä ei kuitenkaan ole tapahtunut. Kotisivujen uutisiin olen päivitellyt kaikki tärkeimmät tapahtumat ja treenaamiset on jäänyt aika lailla kirjoittamatta muistiin...
Treenattu ollaan ja Eimin kanssa kisattu muutamissa kisoissa, mutta ei "yllättäen" millään suurella menestyksellä. Treenit sekä kisat menevät vaihtelevalla menestyksellä, välillä homma pysyy hanskassa ja välillä raketti räjähtää käsiin... Ehkä tämä tästä joskus vielä... Mutta hauskaa Eimin kanssa on treenata koska se on aina yhtä innossaan esteille päästessään. Tästä syystä harrastamista ei kyllä jätetä. Käydään sitten keräämässä niitä Hyllymetrejä kisoista aina välillä ja jospas sieltä sitten joskus jotain muutakin saadaan. Elokuussa olisi tarkoitus käydä muutamat kisat, Kemi-Oulu akselilla ja sitten omissa kisoissa. Sitten pitää katsoa kuinka syvällä agilitykuopassa ollaan ja miettiä seuraavia kisoja sitten..

Dido on mammalomalla ja palaa takaisin treenaamaan/kotiin taas syyskuussa. Ehkäpä sitten päästäisiin joihinkin hallikisoihin vielä loppuvuodesta. Riippuu täysin siitä kuinka nopeasti kunto palautuu sekä agility muistuu mieleen. Pentuja ei valitettavasti syntynyt kuin yksi (kaksi syntyi, toinen valitettavasti kuolleena), mutta varsin terhakka tyttölapsi olikin. Eikä näyttänyt paljon imettäminen tai synnyttäminen hidastaneen Didon juoksemista pallon perässä...

maanantai 4. tammikuuta 2010

Treeniä ja juoksua

Dido on ollut joulukuun juoksutauolla ja palaili tänään ensimmäistä kertaa hallille. Eimin kanssa ollaan käyty 1-2 krt viikossa treeneissä. Ohjatuissa silloin kun niitä on joulunaikaan ollut ja muutamia kertoja keskenämme treenaamassa. On tehnyt hyvää käydä kahdestaan treenaamassa kun on tullut sitten keskityttyä niihin uusiin ja vaikeampiin asioihin. Ohjatuissa treeneissä keskitytään yleensä kuitenkin pitempiin pätkiin ja niiden sisällä oleviin hankaliin kohtiin (joita kyllä riittää... P) ). Eimillä ei ole vauhti kärsinyt pennuista ollenkaan ja välillä toivon että olisi äitiys tuonut edes ihan vähän järkeä tuohon pieneen päähän, mutta ei niin ei. Vauhti on kova ja aina ei ehdi ajatella ennen toimimista. Eimi on aina Eimi <3 Ilmoitan Eimi tammikuun lopun Pakkasralliin toiselle päivälle ja täytyy sitä ennen pystyä käymään vähintään kahdesti viikossa hallissa, jotta saan edes osan tuosta turhasta energiasta karsittua pois. Vauhti on hyväksi, mutta Eimillä menee helposti turhan paukutukseksi ja sinkoilemiseksi. Tavoitteet kisojen suhteen ei todellakaan ole korkealla sillä viime vuona Junkohallissa Eimi kuumui niin ettei pysyny hanskassa ollenkaan. En tiedä tuleeko Eimistä koskaan mitään hallikisakoiraa, sillä koko päivä hallin metelissä saa sen keräämään sen verran kierroksia etten saa sitä (ainakaan vielä) pysymään hallinnassa. Mutta milläpä muulla niitä tilanteita saisi kuin harjoittelemalla joten otetaan treenin kannalta.

Olen opetellut Eimin kanssa sylikäännöksiä parilla kerralla. Aluksi tuntui ettei millään ymmärrä kääntyä esteen takana oikeaan suuntaan, mutta pikkuhiljaa ymmärsi jutun juonen. Tänään tein pieniä radan pätkiä jossa oli useita sylikäännöksiä ja lähetyksiä lähelle ja kauas, putkelle, aidoille ja kepeille. Onnistui yli odotusten. Eimi lukee putken tosi hyvin eikä kertaakaan irronnut väärälle putken suulle. Onnistui tehdä myös kahden toisiinsa nähden poikittain olevan aidan takaa "kutsuja" ilman rimojen tippumista ja pystyin muutenkin ohjaamaan Eimiä pitkälti takaa ja minimaalisilla liikkeillä. Viimeisessä pätkässä oli pujotteluun lähetys "sylikäännöksen" kautta ja tätä piti jankata sekä Eimin että Didon kanssa muutamia kertoja ennen kuin huomasivat mikä on homman nimi. Eimi irtosi pujottelulle mutta ei ensimmäistä väliä pidemmälle ja ehti kääntyä takaisin ensimmäisen kepin ympäri kun jäin jälkeen. Muutamia harjoituksia oikeaan suunnan löytämiseksi namialustan kanssa ja jo alkoi sujua. Lopuksi onnistui lähettää sylikäänöksen kautta pujotteluun vauhdissa ja sain rauhassa leikata takana. Hieno, hieno puliakka!

Didon kanssa treenattiin samoja pätkiä ja muisteltiin sitä etenemistä. Innokas kaveri kun on, niin ei aina muista katsoa eteensä ja juoksee pahki tolppia katsoessaan minua ja seuraavaa ohjetta... Didon kanssa tehtiin sylikäännöstreeniä sen kanssa ongelmat on enemmän siinä esteelle etenemisessä entä oikeaan suuntaan kääntymisessä. Jos minä jäin yhtään liikaa paikalleni yhdellä aidalla käännöstä harjoitellessa, ei Dido hypännyt aitaa vaan heitteli volttia paikallaan hämmentyneenä. Hetken aikaa tehtiin ihan vain eteen palkalle lähetystä ja kokeiltiin uudestaan niin irtosi jo paremmin. Putkelle irtoaminenki onnistui paremmin kuin ennen juoksuja, mutta seuraavalla kerralla voikin olla taas eri asia. Eniten toistoja vaati pujotteluun lähetys ja siinä leikkaus. Ei meinannut millään irrota eteeni ensimmäiseen väliin. Useita peräkkäisiä toistoja namialustan kanssa ja paljon zemppausta niin jo alkoi toimia. Lopuksi hoksasi mistä on kyse ja toimi hienosti. Siihen oli hyvä lopettaa. Oli tooosi mukava treenata molempien kanssa. Lyhyitä pätkiä mutta paljon juuri meille vaikeita asioita ja ihana huomata kuinka nopeasti molemmat oppivat kun vain muistaa tehdä helpoimman kautta.

Arras on käynyt hallilla pari kertaa mukana tutustumassa ja viimeksi meni putkea innoissaa. Ensin piti vähän miettiä voiko moiselle alustalle astua, mutta sitten olis ollut menossa koko ajan. Hassu pikku-ukko.