Jihuu!!!

Kävin äskön lenkin jälkeen pyörähtämässä kentällä tokoilemassa ja tekemässä keppitreenin. Eimi meni kepit sujuvan itsenäisesti kummaltakin puolelta!!! Mahtavaa, vaikka tuskin tämä vielä oli tässä.. ;) Nyt vain vahvistamaan ja lähetyksiä harjoittelemaan. Didon kanssa olikin eri asia. Teini ei meinaa jaksaa keskittyä menemään kaikkia keppejä ainakaan loppuun saakka eikä hommasta meinaa sitten tulla yhtään mitään. Kävi ihan kierroksilla vaikka oli juuri ollut metsässä juoksemassa ja touhuamassa. Kentällä ollaan käyty Didon paluun jälkeen pari kertaa. Ninan ja Oben kanssa käytiin kaksi kertaa treenaamassa ja toisella kerralla mukana oli myös Hansku pumien kanssa. Sillä kerralla tehtiin pientä radan pätkää ja E jarrutteli A:lla aika lailla. Oon nyt treenannu sitä A:n alastuloa palkaamalla välillä alakontaktilta ja välillä oon ite juossu eteenpäin vaikka jäis jähimään päälle. Kelit on ollu sen verran märkiä, etten ole aina kehdannut kontakteja ottaa jos ne on liukkaita. Pujottelun paranemisesta oon kuitenkin äärettömän iloinen, vaikka matkaa vielä on. Jossain vaiheessa oli jo aika epätoivosta ja hermostuttavaa räpellystä kummallakin.. Dido on kentällä aivan intopiukeana. Sen kanssa oon tehny irtoamistreeniä ja vahvistellu rengasta. Odotan innolla talven treenien alkamista ja toivon että päästään kulkemaan ohjatuissa vuoroissa.

Tokokärpänen puraisi taas vähäsen kun Eimi on ollut hirmu innoissaan tekemässä kaikkea. Ollaan keskitytty seuraamisen hauskaksi tekemiseen ja naksun kanssa se on ollut yllättävän innokasta. Muuten ollaan kertailtu Alokas luokan liikkeitä ja pidetty hauskaa. Didon kanssa yritän päästä eteenpäin seuraamisessa. Paikka sillä on aika hyvä ja seuraaminen huomattavasti innokkaampaa kuin Eimillä ikinä. Kunhan saan pidennettyä matkoja ilman että tyhmänä pilaan tuota intoa. Perusasento on välillä vähän hukassa kun on niin kovin kiire koittaa napsia mun käsiä jos niistä heruis nakkeja.. Tästä pitää päästä eroon. Ennen kaikkea nyt on ollu mukava motivaatio tehdä kaikkea pientä kivaa koirien kanssa vaikka ilmat on huonot ja kiire koko ajan. Toivottavasti sama tekemisen ilo jatkuu koko talven!
o

Paluuta tauolta...

Nyt on Eimin juoksu ohitse ja mie palailin lomalta maanantaina, joten oli hyvä käydä taas piiitkästä aikaa kentällä. Eimi vietti kaksi viikkoa vanhempieni luona hoidossa ja on liikkunut lomani aikana paljon. Tiistaina käytiin ekan kerran kentällä ja otettiin keppejä ja muutama lyhyt ohjauskuvio. Voi kun ois mukava päästä ohjattuun treeniin taas, mutta seuraavan kerran on ohjattua treenausta vasta talvikaudella (siis oikeastaan ihan kohta...). Tämän kuukauden ajan esteet ovat vielä kentällä ennen kuin siirtyvät Imarin hallille ja treenaamisemme hieman hankaloituu. Eimi oli tiistaina intoa täynnä ja meni kepit suhteellisen itsenäisesti kummaltakin puolelta. Ohjausharjoitukset menivät hyvin niin kauan kun itse pystyin tekemään sulavan juoksulinjan ja pitämään vauhdin suhteellisen tasaisena. Pitää todella yrittää panostaa siihen, etten tee ylimääräisiä kiemuroita tai liian teräviä kulmia ohjatessa. Jos tähän pystyn niin Eimi saa luettua mua niin helpommin (luonnollisesti) ja pystyy keskittymään esteiden suorittamiseen paljon paremmin kun sen ei tarvitse huolehtia siitä, että mihin tuo ohjaaja seuraavaksi sinkoaa.

Tänään käytiin toisen kerran kentällä tuulisessa säässä ja tarkoituksena oli ottaa agikentällä vain keppejä ja A:ta. A:n alastulolle pitäs saada reilusti lisää vauhtia ja tätä saatiin nyt taas alustalla, mutta ilman sitä Eimi tuntuu jäävän hetkeksi ihastelemaan maisemia... Itse huomasin, että mulle on jäänyt siitä Eimin yhden kerran A:lta lennosta pieni "jarru" mieleen ja oon huolissani, että kurvaa A:n ylösmenoon niin vauhdilla että lentää taas... Noh, ei ihme jos koira sitten jarraa. Saatiin onneksi alastuloon myös vauhtia ja ylösmenot olivat ihan hallittuja, eikä mun tarvinnut kulkea silmät kiinni... ;)

Kepeillä kokeiltiin erilaisia palkkaamisia ja otin muutamia lähetyksiä "helpommalta" puolelta. Muutaman kerran esiintyi samaa vanhaa komentamista, mutta kun otin vain uudestaan ja hieman vaadin keskittymistä niin homma toimi muutaman kerran jopa oikein hyvin. Pikkuhiljaa...

Kokeilin huvikseni muutamia tokoliikkeitä ja tokolannistukseni alkoi taas hälvetä. Seuraaminen oli tällä kertaa tiivistä ja ennen kaikkea innokasta ja tein vain muutamia lyhyitä pätkiä ja kääntymisiä oikealle. Tällä kertaa eimi muisti missä kohti ja milloin kuuluu istua ja oli muutenkin kovin tohkeissaan. Pidettiin siis vain hauskaa ja tehtiin muutamia mukavia temppuja pallopalkalla. Jospa tässä talven aikana sais taas kerättyä itsetunnon rippeet tokohaudan takaa ja treenattua kisoja varten... :)