Elämä on ollut koko viimeisen vuoden pulimaiseen tapaan kiireistä ja hektistä. Pulit osaavat säännöllisesti ottaa myös rennosti ja siitä vois itsekin ottaa mallia. Omat opinnot on vihdoin pulkassa ja työsopimuskin ensi vuodelle varmistunut, joten nyt voisi jo vähän hengähtää. Vuoden aikana ei kuitenkaan ole oikeastaan mitään kummallista tapahtunut. Ei arkielämässä eikä kisa/treenirintamallakaan.
Dido oli elokuun loppuun saakka treenitauolla pentunsa kanssa etelässä, ehti treenata hetken ja käydä häseltämässä parit kisat kunnes jäikin taas juoksutauolle. Kisoissa näkyi treenaamattomuus ja syksyn KASsin kisoissa tuli epämiellyttäviä kontaktivirheitäkin.. murr. Nyt taas aloitellaan treenausta tosissaan ja hyppytekniikkaa, kontakteja sekä monia muita asioita pitäisi treenata, treenata ja treenata. Vuosi 2010 on mennyt Didon kanssa agirintamalla jotenkin ohitse, juoksujen, astutusten ja pentujen vuoksi, mutta toivottavasti ensi vuonna pysyttäisiin molemmat terveinä ja voisi panostaa kunnolla treenaamiseen. Ehkä sinne 2-luokkaan vielä päästään...
Tokokisoihin olin taas ilmoittautunut lokakuulle, mutta juoksu esti sinne osallistumisen. En tiedä päästäänkö me koskaan oikeasti avaamaan tuo tokokisakirja, tämä oli toinen kerta kun jouduin perumaan osallistumisen Didon juoksun takia. Syksyllä sain aikaiseksi värkätä omalle pihalle "tokoesteen" ja saatiin treenattua hyppykin kuntoon. Sitten tuli juoksu, kisat peruuntu ja motivaatio pitäis nyt taas uudestaan etsiä jostain.
Eimin kanssa on jatkettu siihen samaan, tuttuun tyyliin... Hyvin usein iskee epätoivo, mutta kun näkee kuinka paljon se nauttii agilitysta niin ei halua luovuttaakaan. Silloin harvoin kun ohjaamisessa menee kaikki just kohdilleen, on tunne aivan uskomattoman hyvä. Niiden hetkien voimalla jaksaa aina uudestaa lähteä kiroamaan omaa osaamattomuuttaan. Kontaktit ja vauhdin hidastaminen on Eimin kanssa treeniohjelmistossa. Syksyn sairaslomalta ollaan palailtu "hiljalleen" treeneihin ja toivottavasti keskittyminen paranis taas kun pääsee hallille säännöllisemmin. Huomattavasti paremmin treeneissä sujuu aina kesällä kun pääsee paremmin juoksemaan, saa nähdä kuinka alkaa uudessa hallissa sujumaan treenit.
Ensi vuodelle on yksi, suurin tavoite: oppia juoksemaan! Liikuttamaan noita kahta alinta uloketta sujuvasti, nopeasti ja tehokkaasti... Sitten vielä kun saisi koirien vauhdin ja keskittymisen kohtaamaan niin voisi jotain tapahtuakin. Tätä toivoen ja sen saavuttamiseksi töitä tehden lähdetään suunnistamaan kohti ensi vuotta. Täytynee kokeilla Eimin kanssa lainaohjaajaa jonkun kerran ja katsoa miten toimii kun ohjaaja tietää mitä tekee, harmittaa aina että itse pilaa koiran mahdollisuudet (ja tulis eimillekin muutakin kuin hyllymetrejä koiranettiin...).
Rauhaisaa joulunaikaa sekä tapahtumarikasta vuotta 2011!!
Hanna ja pulit
