Perusasentoa ja kontakteja

Viime perjantain agitreenien jälkeen ollaan käyty vain kerran hallilla ottamassa kummankin kanssa pujottelun & renkaan & kontaktien tehotreenit. Ensin Didon treeni:

Pujotteluun lähinnä Didon kanssa yhteistä rytmiä, täytyy olla todella tarkkana että saan vietyä loppuun asti eikä D jätä lopussa jotain väliä tekemättä. Menee onneksi kummaltakin puolelta ohjattessa vaikka vasemmalta viedessä täytyy olla tarkkana.

Kontakteista hallilla oli vielä A ja keinu. A:n Dido tulee reippaasti eikä ole hypännyt kontaktia yli, mutta pysähdyspaikkaa piti muistutella. Irtoaa A:lle mielellään joten itse täytyy olla nopeana ja olla tilanteen tasalla hidastamassa tai jatkamassa matkaa seuraavalle esteelle. Sekä A, että puomi sujuu Didolta kiitettävästi, vaikka puomin alastulon haluaisin vielä varmemmaksi vaikka itse olisin sivummallakin. Keinun kanssa pitää edetä varovaisemmin. Keinulle menee mielellään mutta jos en ole tärppinä kannustamassa saattaa hypätä kesken pois jos siltä tuntuu. Lähinnä mietin kisojen kannalta tuomarin mahdollista vaikutusta koiran jännittyneisyyteen. Pitää päästä treenaamaan niin että paikalla olisi ukkoja seisomassa kontaktien vieressä. Kun ei vielä ole mitään tietoa kuinka Dido reagoin kisatunnelmaan, niin täytyy ottaa vastaan kaikki mitä tulee. Toivottavasti radalla ei ole pöytää... Rengas on Didon kanssa ongelmallisin este. Hyppää todella helposti sivusta jos vähänkin ollaan kiirellä menossa. Pitää yrittää ehtiä rauhoittaa ennen rengasta, vauhdin nyt tässä vaiheessa ole niin väliä... :)

Eimi:

Kepeille lähetyksiä eri kulmista. Oikealta lähettäessä hakee jo yllättävän hyvin oikean kulman eikä juurikaan tee virheitä, mutta vasemmalta ampuu helposti ensimmäisen välin jälkeen niin pitkälle että pujottelu ei jatku sujuvasti. Lopussa pitää edelleen olla tarkkana ettei jää 2.viimeinen väli tekemättä vaan malttaa loppuun asti ja keppien jälkeen pitää olla selkeästi ohjaamassa seuraavalle -oikealle- esteelle muuten purkaa paineensa siihen mitä edessä on. Keinulla ei epäröinyt, mutta muisti rauhottaa itsensä odottamaan laskeutumista. A: lle jää varmasti tuumailemaan kun tuomari on vieressä, olen varma... Mutta pitää vaan käskyttää alas asti ettei loikkaa sitten yli. Puomilla (viikolla tehtiin) meni reippaasti loppuun asti vaikka alastulo oli pari kertaa hieman liian huolimaton. Renkaan kanssa Eimillä ei ongelmaa, hyppää varmasti oikeasta kohdasta myös lähettäessä. Suurin ahdistuksen aihe on Eimin kanssa yhteisen rytmin löytäminen. Onneksi Eimi käy tekemässä yhden radan ennen toista luokkaa jossa sekä Dido että Eimi kisaa, koiria siinä on vain 5 joten kiire tulee autosta hakea ja vaihtaa. Didon voi jättää jollekin odottamaan omaa vuoroaan, mutta Eimi on haettava autosta ettei kerää liikaa kierroksia.

Tokoilua.

Maanantaina alkoi kummankin pulin kanssa Tokon jatkokurssi jossa keskitytään alokas luokan liikkeiden treenaamiseen. Ensimmäisen kerran teemana oli luoksepäästävyys ja luoksetulo jota treenattiin vaiheittain. Perusasentoa - lyhyeltä matkalta luokse tuloa ja paikalle jättämistä. Eimi on ensimmäisessä ryhmässä ja sen kanssa aion keskittyä treenimotivaation ylläpitämiseen ja saatiinkin heti hyviä vinkkejä kuinka lähteä rakentamaan treeniä. Eimi tulee perusasentoon takaa kiertämällä mutta päätti jossain vaiheessa hypätä suoraan sivulta. Aion nyt kuitenkin jatkaa takaakiertoa ja vahvistaa sen oikeaa paikkaa. Paikallaan olo Eimillä on ok ja samoin luoksetulo, mutta tuo perusasento vain vielä varmemmaksi. Ihan hyvin jaksoi innostua kun vein aina välillä kiinni kentän laidalle.

Dido oli seuraavassa ryhmässä ja tehtiin siis ihan samaa hommaa. Didon kanssa yritän häivyttää sitä käteen hyppäämistä sivulle tulossa palkkaamalla sen taskusta sitten kun on jo perusasennossa. Perusasentoa myös hieman taaemmas, mutta tuntuu että se alkaa heti vääntämään itseään vinoon mun taakse. Tätä ollaan nyt kotosalla tällä viikolla treenailtu. Samoin kun paikalle jättämistä ja vauhtia luoksetuloon. Vauhtia on ihan mukavasti, joten perusasennon treenaus on se mihin suurin osa huomiosta kiinnittyy. Luoksepäästävyys on Didolla sujunut hyvin ja istuu nätisti sivulla ja tarjoaa suurimman osan ajasta katsekontaktia. Mukavaa päästä treenaamaan ohjatusti kummankin kanssa! :)

Vappua ja treenausta

Vappu meni komeissa Kessin maisemissa erämaasta ja auringosta nauttien. Tytöt juoksivat, leikkivät ja rämpivät itsensä uuvuksiin. Ainoa ikävä asia oli Eimin lisääntynyt stressaaminen automatkan aikana. Täytynee jossain vaiheessa kokeilla matkapahoinvointilääkkeitä, josko niiden avulla ymmärtäisi ettei hätää ole. Eimi ei kuolaa eikä oksenna, mutta läähättää niin kovasti että jossain vaiheessa tekee itselläkin jo pahaa kun pienen pulin kroppa tärisee ja vapisee läähätyksen voimasta. Mutta autosta kun pääsee ulos niin palautuu heti kun hengitys tasaantuu ja ihan omasta tahdostaan hyppää autoon (jottei jää laumasta). Ikävää silti.

Ennen vappua olikin viimeinen kuutamoToko ryhmän treenikerta ja aiheena oli mm hyppy, paikkamakuu ja noutaminen. Paikkamakuu ja luoksepäästävyys sujuu Didolta jo hienosti, paikkamakuussa ollaan tehty vähän reilun minuutin pituisia pätkiä enkä usko että ongelmaa tulee kahden minuutinkaan kohdalla. Hypyn kanssa sekä Eimillä että Didolla on sama ongelma, eli tietävät periaatteessa mikä on homman nimi, mutta eivät ole varmoja saako sittenkään hypätä ihan itse... Agissa olen iloinen että kumpikin malttaa tosi hienosti odottaa esteen takana lupaa, mutta tokohyppyä pitää vahvistaa ja tehdä siihen joku oma "juttu" että tietävät mistä on kyse. Didokin osaa jo kääntyä esteen takana kohti ja pysähtyä. Siihen saakka ollaan päästy.

Nouto onkin sitten eri homma... Eimi oli niin intopiukeana kun hain sen autosta halliin, että nappas kapulan mielellään suuhun. Sen kanssa siis ihan edelleen vain suussa käyttö treeniä. Dido ei meinannu ymmärtää ollenkaan. Olen ollut älyttömän laiska aloittaan naksuttimen käyttöä, enkä sitä ole kunnolla kummallekaan opettanut mutta ehkä ois hyvä alkaa Didon kanssa leikkimään naksuleikkejä, jospa se oppisi tarjoamaan mulle asioita itsenäisesti. Samoin rauhallisessa tilassa (eimi toisessa huoneessa oven takana) täytyy alkaa vahvistaan Didon kanssa leikkimistä ja asioiden tuomista niin eiköhän se siitä sitten. Ensi maanantaina alkaa kummankin kanssa tokon jatkokurssi joten saas nähdä miten siellä on tarkoitus edetä. Eimin kanssa voisin keskittyä kaikkeen muuhun kuin jättäviin liikkeisiin ja yrittää saada seuraamiseen raivoa ja intoa.. hmm.. ikuisuusprojekti(ko)?!

Agiliito:

Eimi on ilmoitettu ens viikonlopulle kaikkiin neljään luokkaan ja Dido yhdelle agi- ja hyppyradalle. Midi 1 koiria näytti olevan niin vähän, että saas nähdä miten saan homman toimimaan, sillä Eimi on pakko viedä autoon odottamaan ettei se karkaa ihan käsistä. Nyt ollaan kaks kertaa käyty ulkokentällä hakemassa tuntumaa ulkona menemiseen. Eilen oli Ritvan vetämät treenit ja tehtiin aikamoista hyppy vääntöä 8 aidalla ja yhdellä putkella. Lähes äänettömästi ohjaten. Eimille toimi tosi hyvin mun äänettömyys, rimatkin pysy paremmin ylhäällä. Pitäs vain ite luottaa siihen että se koira lukee niin hyvin kropan liikkeitä että pysyy mukana ja oikeassa suunnassa. Eimi on kyllä niin mainion tempperamenttinen kaahottaja. :)

Dido oli taas iloinen oma itsensä. Se on paljon paljon enemmän kiinni kädessä ja erilainen ohjattava kuin Eimi, mutta nää asiat on hyvin hyvin luonnollisia ottaen huomioon kuinka hirmuisen vähän ollaan vasta oikeastaan treenattu. Käydään nyt vain huvittelemassa kaksi luokkaa ja sit tuleekin lonkkakuvaukset ja doping tauko ja kesä on hyvää aikaa vahvistaa etenemistä, rengasta, keppejä ja kontakteja. Kontaktit on kyllä aika kivalla mallilla, mutta rengas ei niinkään... Saas nähdä. Mutta Didon kanssa kaikki pitää ottaa leikkisästi ja ilomielin. Vaikka oishan se ihan kiva päästä syksymmällä muutamiin kisoihin ja talvella vaikka jo ALOkas luokkaan tokoilemaan.... ;) Tavoitteet kun asettaa tarpeeksi vaatimattomiksia ja puolitosissaan niin on motivaatiota treenailla mutta touhu pysyy kuitenkin hauskana. Näin meillä.