Treenailua ja agilitykuopan kaivuuta

Didon kanssa käytiin Tornion kennelkerhon kaamosrallissa kaivamassa itsemme syvään agilitykuoppaan. Osallistuttiin kahtena päivänä kaikkiaan kuuteen luokkaan, 4 agirataa ja 2 hyppyä. Tuloksena 4 hyllyä ja 2 päälle 15 virheen tulosta, joten tuloksilla ei todellakaan voi kehuskella. Mentiin todellaki perse eellä puuhun... Lauantaina ensimmäisellä radalla tuli ihan omia mokia pari ja niistä kiellot sekä yksi rima alas. Kaksi seuraavaa olikin hyllyjä. Sunnuntaina alotettiin myös kahdella hyllyllä ja vasta hyppäriltä tulos vaikka sekin huono. Jotenkin ei vaan lukenut esteitä oikein ollenkaan eikä edennyt yhtään. Sunnuntaina vaihdoin tekniikkaa ja otin kunnon komentamisäänen normaalin zemppiäänen tilalle ja toimi himpun verran paremmin. Kolme hyllyistä tais tulla kielloista ja vain yksi väärästä esteestä. Jossain vaiheessa jo mietin et huomaisko kukaan jos nappaisin karvoista muurin yli. Muuri oli suoraan edessä ja Dido pyörähti suoraan vain edestä... Noh. Nyt sitten ei auta muu kuin etenemistä etenemistä ja etenemistä. Treenaamassa kun kävin seuraavalla viikolla niin luki aivan hyvin esteet ja irtosi putkeenkin pitemmän matkan päästä. Kerää kuitenkin ilmeisesti sen verran kierroksia kisatilanteesta että tarvitsee siellä vielä erilaisen käskytyksen kuin treeneissä. Jos kisoista pitää jotain positiivista etsiä niin pujottelu toimi suht ok ja muuten kisapaikalla sekä matkoilla Dido käyttäytyi todella hienosti ja fiksusti sekä reippaasti. Sen kanssa on äärettömän helppo matkustaa ja olla yleisillä paikoilla. Täytyy yrittää muistaa iloita näistä pienistä, ei agilityyn suoranaisesti liittyvistä asioista jotta välttyy täydeltä masennukselta.. :)

Treenaamalla ja kisaamalla sitä kokemusta kai karttuu, mutta en nyt sitten viitsinyt enää marraskuun lopun KAS:in kisoihin ilmottautua että ehtii ketutus laantua. Pitää kokeilla erilaisia ohjaustekniikoita (ilman ääntä, käsiä ym) ja hioa kaikenlaista. Ongelmana on kyllä se ettei ehditä treenaamaan kovinkaan usein. Ei läheskään yhtä usein kuin viime kevään hallikaudella. Maanantaina oltiin pitkästä aikaa Ritun ohjaamissa treeneissä vaikka itse olin flunssasta vielä puolikuntoisena. Eimikin pääsi matkaan ja oli mammalomalta paluustaan innosta piukea. On se niiiiin erilainen ohjata kun joutuu enemmänkin miettimään takana ohjausta entä esteiden lukemista. Ihana Eimi-mamma <3 Nyt vaan muistelemaan esteitä ja ohjauskuvioita. Didokin kulki ihan suht kivasti treeneissä vaikka A:n kanssa on nyt ollu ongelmia. Ei lue sitä helposti vaikka aikaisemmin se on ollut lähestulkoon lempieste. Ei auta kuin palata namialustan käyttöön ja ottaa ihan alastulotoistoja niin jos se sieltä muistuis mieleen.

Eilen käytiin sitten Didon kanssa pitkästä aikaa hieman tokoilemassa valvovan silmän alla. Tokoilut on taas jääny todella vähälle kun tuntuu ettei aika ja paikka ja energia oikein koskaan kohtaa kunnolla. Otettiin seuraamista, jättäviä liikkeitä, paikka makuuta ja hyppyä. Seuraamisen kanssa poljetaan edelleen paikallaan koska en oo sitä hirveesti uskaltanu edelleenkään ottaa. Lähinnä sen valvovan silmän puuttumisen vuoksi. Dido edistää hirveän helposti ja nopeasti, mutta ei auta kuin treenata ja kikkailla. Perusasentoa vois yrittää saada vähän taaemmas jos ei sitten alkais edistää niin helposti, mutta siinä on ongelmana että D heittää pyllynsä helposti mun taakse ja menee kenoon. Pitää yrittää ottaa pikkupätkiä seuraamista kotosalla sillon kun muut nukkuu... Piha on tällä hetkellä niin luistinratana ettei siinä pysty edes kuvittelemaan tokoilevansa. Paikkamakuussa ei mitään ongelmia, hyvin pysyi koko ajan vaikka muut koirat vähän nousi ja ääntelehti. Liikkeestä maahanmeno on ihan hyvällä mallilla, maahanmeno on nopea ja pysyy siellä hyvin. Liikkeestä seisomaan jääminen teettääkin sitten enemmän ja sitä hiipimistä ja tassujen paikkailua pitäis karsia. Otettiin myös hyppyä ja sanoinkin sen olevan meidän yksi ongelmakohdista. Otettiin ensin ihan vapaasta asennosta lähetystä ja toimi hienosti ilman käsimerkkiä. Sitten perusasennosta ja tässä kohtaan tulee hyvin lähdössä pysyvän agilitykoiran ongelma... Arvostan agilityssa paikalla pysymistä todella paljon, mutta tokossa se tarkoittaa sitä ettei D uskalla lähteä hyppyyn ilman käsimerkkiä. Nostaa pyllyn ja vilkaisee mua, mutta ei hievahdakaan... Käsky on siis kuitenkin eri, mutta totta kai liikkeen aloittaminen aika saman kaltainen. Ei auta kuin treenata varmuutta. Seuraavalla kerralla aion kokeilla lelun heittämistä huomaamattomasti esteen yli samalla kun käsky tulee. Toivottavasti pallon houkutus olisi tarpeeksi suuri... Joka tapauksessa muistin taas eilisen jälkeen kuinka mukavaa se tokoilu tuon monsterin kanssa olikaan. Vaikka se onkin tällä hetkellä kotioloissa hetkittäin hyvinkin rasittava, on se silti aina töitä tehdessään mukana innolla ettei treeneistä voi tulla kuin hyvälle mielelle!

Juuhuu. Vihdoin ja viimein sain sen toimimaan... Johan näistä kisoista onkin aikaa, mutta tässäpä silti pari videota... Noiden kisojen jälkeen ollaan saatu Rovaniemellä se ensimmäinen nolla ja harmillinen vitonen ja ensi viikonloppuna suunnataan Kemiin Kaamosralliin lauantaina ja sunnuntaina. Tavoitteet tai toiveet ei ole kovin korkealla sillä treenaamaan ei olla läheskään tarpeeksi päästy ja viime treeneissä Didon hyppääminen ei oikein sujunut. Viime viikonlopun ja alkuviikon ripulioireet näkyvät vieläkin vähän jaksamisessa. Mutta katsotaan. Ilmottauduttu ollaan kaikkiin luokkiin, mutta jätetään viimeiset välistä jos tuntuu ettei into ja energia pikkusella riitä. Hallissa kisaaminenkin on uutta, niin kuin oikeastaan isossa hallissa käyminen muutenkin, joten se tuo varmasti oman haasteensa ja jännityksensä ainakin lauantain startteihin. Hieman jännitän itsekin että kuinka Dido suhtautuu halliolosuhteisiin... Viikonlopun jälkeen ollaan taas viisaampia..




Huhhuh... Tuo rata on ihan kauhiaa katottavaa, mutta näkeepähän ainakin mitä sähläystä välillä on... Ja se RENGAS... Toivottavasti ens viikonlopun kisojakin sais videolle. Jos ei muuta, niin niistä oppii kyllä paljon..

syyskuu ja syyskiireet

Niin se taas syyskuu vilahti ohitse. Pennut kasvaa ja ovat huomenna jo kuukauden ikäisiä. Eimi alkaa olla hiljalleen treeni-intoisen oloinen ja suunnattoman energinen joten täytynee viedä se jossain vaiheessa hallille muistelemaan ja touhuamaan. Didon kanssa ollaan kuljettu treeneissä ja nyt ollaan oltu jo viimeiset neljä kertaa hallissa. Lumetkin tuli maahan ajoissa (toivottavasti myös pysyvästi) ja ulkokentällä treenailut on tälle syksylle treenattu. Ollaan viime aikoin treeneissä keskitytty kiertohyppyihin, välistä vetoihin sekä esteen ohi vienteihin. Haastetta on ollu, mutta myös älyttömän hyvä mieli treenata. Harmillisesti ei olla kyllä ehditty käydä itsenäisesti hallilla ollenkaan sillä illat siellä on aika tiukasti varattua. Viime talvi oli niin hyvä treenailla aina aamupäivisin kun kaikki eivät ole yhtäaikaa haluamassa varata vuoroja itselleen.

Viime viikonloppuna osallistuttiin Didon kanssa yhtenä päivänä agilitykurssille. Tehtiin pari radan pätkää joissa oli oikeastaan aika samoja kiertohyppyjä mitä ollaan tehty treeneissäkin. Sain hyviä vinkkejä ohjaamiseen ja varsinkin tiukkojen käännösten tekemiseen. Peruttamalla esteen yli "vippaaminen" oli sinänsä uusi juttu ja haastavakin itselle hahmottaa ja ehtiä ajoissa.

Tarkoitus olis marraskuussa olla menossa Kemin kaamosralliin kisaamaan, mutta pahoin pelkään että Didolla tulee juoksu juuri siihen ajankohtaan. Lokakuun aikana olis ollu kisoja Oulussa mutta noiden pentujen takia en kehtaa irrota viikonloppuina mihinkään vaan viettää sen ajan sitten tiiviisti koirien kanssa puuhastellen.

Didon kanssa ollaan myös tokoiltu harvakseltaan. Nyt alkaa olla liikkeestä maahanmeno jo kokonaisuutena, samoin liikkeestä seisomaan jääminen mutta jälkimmäinen vaatii vielä paljon vahvistusta sillä maahanmeno jättävänä liikkeenä on huomattavasti vahvempi ja Dido tarjoaa helposti sitä jos saman treenikerran aikana ottaa molempia. Seuraamista ollaan harjoteltu ja lähinnä sitä suoraan menemistä. Tänään onnistu jo hyvin lyhyt juoksupätkä oikealla paikalla, mutta edistää vieläkin hirveän helposti. Seuraamisen muitakin osiota pitäis ottaa kuureina. Käännökset oikealle ja täyskäännökset on vielä ihan vaiheessa, vasemmalle kääntyminen sujuu luonnollisemmin. Nyt kun ei vielä sormet jäädy nakkien kanssa niin täytyy tuossa pihassa jatkaa treenaamista ja olohuoneessa käännösten tekemistä. Jospa tässä vielä jossain vaiheessa saisi kunnolla itseään niskasta kiinni.

Ensimmäinen Nolla

No eipä onnistunut vieläkään tuo latailu... ei ole minun hommaa ei... Mutta jatketaan sitten tarinaa ilman noita videoita....

Didon kanssa käytiin siis elokuussa kahdet agilitykisat joista ensimmäiset Oulussa ja toiset olikin sitten oman seuran kisat elokuun viimeisenä viikonloppuna. Keli ei kovin suosiollinen kisaviikonlopulle ollut, mutta mukavaa oli silti ja ihan hyvä määrä osallistujia. Oulun kisojen jälkeen oltiin käyty lähinnä ottamassa keppi ja rengastreeniä ja näiden hiomista jatketaan kyllä edelleen. Jotain edistystä (vaikka edes tilapäistä) oli kuitenkin havaittavissa sillä kertaakaan ei viikonlopun aikana pompittu renkaan vierestä ja pujottelutkin sujuivat kohtalaisesti. Lauantaina ensimmäiseltä radalta tuli 10 virhettä. Kerran hyppäsi puomin ylösmenolta alas (hämmentävää) ja toinen virhe taisi olla kielto jos oikein muistan... B-radalta tulikin sitten hylky, ihan oma vika kun ohjasin huonosti ja pasmat meni itseltä sekaisin. Harmillisesti yhtään rataa ei viikonlopulta tullut videolle, mutta sunnuntaina keli oli jo sen verran huono että kuvaaminen olisi ollut aika kosteaa.

Sunnuntain C-radalta tuli sitten se ensimmäinen NOLLA!! Superhieno Dido! Itse en kyllä täysin tyytyväinen rataan ollut, mutta nolla sieltä tuli. Oli hieman sählännyt olo radan jälkeen ja suoritus olisi voinut olla paremmin rytmitetty. Tällä tuloksella saatiin sitten nollavoitto ja ensimmäinen merkintä kisakirjaan. :) D-rata oli hyppyrata ja aika mukavasti etenevä rata, harmillisesti tässä vaiheessa sekä kenttä että koira olivat aika märkiä ja se vaikutti kyllä vähän vauhtiin. Hienosti silti päästiin maaliin saakka yhdellä rimantiputuksella ja saatiin viidellä virheellä 3.sija. Harmitti ihan vietävästi tuo rima sillä se oli aivan itse aiheutettua. Aloitin liian aikaisten putkelle ohjaamisen ja "vedin" riman sekä koiran mukanani... Ei kuitenkaan voinut olla muuta kuin tyytyväinen Didon suorituksiin. Seuraaviin kisoihin meneekin sitten varmaan hetki, sillä Eimin pennut pitää meidät aikalailla kotosalla seuraavat pari kuukautta.

Viime torstain treeneissä tipahdettiinkin sitten kovaa ja maan alle. Dido oli aivan kummallinen eikä yhtäkkiä enää osannut edetä ollenkaan. Tehtiin paljon takanaleikkauksia ja irtaantumista vaativia pätkiä. Nämä on aikaisemminkin olleet meille vielä haastavia mutta tällä kertaa ei meinannut tulla mistään mitään. Dido pyöri aivan kädessä kiinni eikä osannut ollenkaan hakea kiertohyppyjä ym. Viimeisessä harjoituksessa vasta innostui, joten liekö olisi ollut neidillä joku angsti päällä. Dido on käyttäytynyt viime viikon muutenkin hieman oudosti ja jos ei olisi juoksu vasta pari kuukautta sitten ollut, niin epäilisin sitä alkavaksi. Voi toki olla että Eimin raskaus ja leikkimättömyys vaikuttavat Didon mielialaan sillä se on lenkeilläkin tosi rauhallinen. Kipeä se tuskin kuitenkaan on sillä muuten käyttäytyy normaalisti ja leikkii kotona hetkittäin riehakkaasti. Lenkkeily ilman Eimiä on vissiin hieman outoa...

Jokos tämä lataaminen onnistuisi...

Elokuukin taas vilahti ohitse...
Eimi on edelleen yhtenä kappaleena vaikka maha onkin kasvanut kiitettävästi. Huolestunut emäntä on kytännyt sen syömistä ja tunnustellut pikkumarsujen liikkeitä todetakseen että kyllä siellä elämää edelleen on.

Didon kanssa ollaan elokuun aikana käyty kahdet agilitykilpailut ja jotain edistystäkin on tapahtunut. Oulussa käytiin Oulun koirakerhon järjestämissä kisoissa Kaukovainion haukkukeitaalla (?) elokuun 15-16 päivä. Matka taittui joutuisasti Minnan ja Ritun kelpiemobiilissa ja perillä oltiin aikaisten lauantai aamuna. Ensimmäisen kisan toinen este oli rengas, ja siitä kosahti heti yksi ratavirhe väärästä suorittamistavasta (kuka nyt läpi tähtää kun sujuvamminkin pääsee lompsauttamalla isommasta välistä?!) ja toinen virhe tuli kepeiltä Didon hakiessa pujotteluun väärältä puolelta. Tulos oli siis 10 ja siinä olikin jo meidän viikonlopun tavoitteet saavutettuna... Olin miettinyt että jännittäisikö Dido uutta paikkaa ja rataa ja olisi yhtä pöhläke kuin Keminmaan iltakisoissa, mutta onneksi näin ei ollut. Vielä ensimmäisellä radalla ainakaan... B-kisa menikin sitten huonommin ja sieltä saatiin hylky kun typeriä kieltoja kertyi liikaa. Tällä radalla en oikein tiedä mitä tein väärin (tai siis ohjasin ilmeisesti väärin) mutta koira käyttäytyi ihan eritavoin kuin ensimmäisellä ja videolta katsoessa voin nähdä sen vetävän ohi kohdissa joissa en olisi näin uskonut käyvän. Joka tapauksessa, ihan hyvä mieli jäi kun saatiin edes yksi tulos ensimmäiseltä päivältä...

Onneksi säästyttiin pahemmalta vesikuurolta joka osui siihen kun kävimme viemässä Didon Marin luokse ja hakemassa Xosmon kolmosten kisoihin. Ilta vierähtikin sitten Xosmoa ja kolmosia katsoessa (niitä oli PALJON...) eikä turhaan. Xosmo ja Mari saivat A-radalta hienon 0-tuloksen vaikka treenitkin olivat jääneet vähiin, kyllä se näyttää upealta kun sen ossaa...

Sunnuntaina sitten sählättiin koko rahan ja radan edestä. C-kisassa sama rengasvirhe, yksi rima ja keppien väärä aloitus.. Virheitä siis 15, mutta sillä päästiin silti sijalle 3. D-kisa oli vielä karseempaa katottavaa, virheitä en edes muista, mutta ainakin 20 niitä oli. Rata taisi olla himpun verran haastavampi sillä tuolla tuloksella päästiin silti sijalle 2. Mukavasti tuli kuitenkin kisatunnelmaa kun jokaisessa kisassa starttasi midi1 koirakoita kymmenkunta. Ei tarvinnut ihan yksin juosta. :) Kaiken kaikkiaan tosi hauskaa oli ja muutama Ragittilainen nousi kakkosiinkin viikolopun aikana! Hyvä Sanna & Rico ja Maria & Tico! Marille suurkiitos kaikesta!!

Eimin heinäkuuta...

Eimi on nyt sitten treenitauolla. Kävimme Etelä-Suomessa astutusreissulla ja Eimi on astutettu 17.7, uroksena unkarintuonti Loncsosi-Bator Maszkos, kotoisammin "Masi". Toivon mukaan pentuja syntyy viikolla 38. Nyt on kolme viikkoa astutuksesta mennyt ja merkkejä tiineydestä tarkkaillaan. Ultraamista olen harkinnut lähinnä siitä syystä, että jos on jäänyt tyhjäksi niin voimme jatkaa agilityn treenaamista ja osallistua ehkä vielä joihinkin kisoihinkin. Toivotaan kuitenkin että pikkuisia puleja massussa olisi. :)

Heinäkuuta...

Kuinkas ollakaan, taas on kuukausi vierähtänyt ja kaikenlaista ehtinyt tapahtua. Toisaalta tuntuu että mitään ei juurikaan ole tehty, vaikka päivät vierii nopeasti kohti syyskesää ja odotettuja viileitä ilmoja. Heinäkuussa olikin sitten pakollinen juoksutauko treeneistä kummallakin. Dido näyttää juoksevan nyt aika tiheästi, alle 5 kk välein. Harrastusten kannalta ikävän usein, sillä nytkin jäi koko heinäkuu agilityn saralla hyödyntämättä. Toisaalta kelit on olleet melkein koko kuukauden sen verran tukalat että treenaaminen olisi saattanut muutenkin jäädä aika vähälle. Talvi-ihmisenä kärsin helteillä pahasta lorvikatarista ja tokonkin treenaaminen on jäänyt valitettavan vähälle, vaikka pientä treeniä on viileinä iltoina kotipihalla otettukin. Didolla on paikkamakuu aikasta varma, muutamia kertoja olen tehny kahden minuutin mittaisena ja hyvin jaksaa maata aloillaan. Pitää päästä vielä tekemään treeneissä muiden koirien kanssa ja testaamaan kestävyys siinä. Liikkeestä seisominen ja maahanmeno alkaa myös jo sujua vaikka vaativatkin vielä paljon treeniä ennen kuin ovat valmiita liikkeitä. Seuraamisessa ollaan keskitytty lähinnä käännöksiin jotka meinaa helposti mennä liian väljiksi. Luoksetulo sujuu hienosti vaikka sivulle tulossa on edelleen kunnon pomppu... Hyppyä ei taas olla treenattu kun en ole saanu kehitettyä mitään estettä pihaan. Maanantaina päästään taas treeneihin ja pitääkin keskittyä hyppyyn sekä noihin käännöksiin Tiinan opastuksella.

Agilitya ollaan käyty nyt tauon jälkeen kolmesti treenaamassa. Ensimmäisellä kerralla mentiin ohjatuissa treeneissä ja innostusta oli tauon jälkeen aika runsaasti. Viime maanantaina kävin ottamassa lyhyen treenin lähinnä pujottelua, takaaleikkausta ja kontakteja. Eteneminen sujuu jo aika hyvin, mutta takanaleikkaaminen on vaikeampaa. Pitää treenata edelleen namin kanssa ja harjoitella niin että Dido oppisi lukemaan minun kropan liikkeitä ja kääntymään siihen suuntaan. Renkaan suorittaminen oli tauon aikana kirkastunut pikkukoiran mielessä ja seuraavat treenit näyttää oliko se vain yhden kerran vahinkoja vai olisiko oikeasti tapahtunut jotain... Kontakteista keinu ja A sujuu parhaiten, puomilla jää helposti vähän himmailemaan, mutta täytyy ottaa pari kertaa alastulopalkkauksella niin vauhti taas löytyy. Nätisti pysähtyy kontakteille.

Marin kanssa käytiin keskiviikkoiltana pienesti treenaamassa juurikin tuota takanaleikkausta ja pujottelun oikean välin hakemista. Olipas taas opettavaista kävästä kentällä marin kanssa ja nyt paneudumme tuohon oikean välin hakemiseen kunnolla. Tosin ensi viikonlopulle menin ilmottautumaan Ouluun kisoihin... Mennään taas lähinnä hakemaan Didolle kokemuksia vieraista paikoista sillä välillä tuntuu että siitä kuoriutuu hetkittäin pieni jännittäjä ja käyttäytyy sitten kisoissa radalla aivan erilailla kuin kotitreeneissä. Toivottavasti tähän auttaa kisaaminen, eli kokemusten kartuttaminen. Keminmaan kisat piti jäädä väliin vaellusreissun vuoksi mutta nyt näyttää että vaellus olisikin viikolla... Viimeisenä viikonloppuna on joka tapauksessa oman seuran kisat joihin sitten viimeistään osallistutaan.

Dido 2-v ja tokoilua

24.6 Dido täytti jo 2-v enkä voi ymmärtää kuinka koko viime vuosi on vierähtänyt ohitse niin nopeasti?! Synttärikuviakin tuli otettua mutta kotikone ei taas jaksa toimia, joten lisäily jää myöhemmälle. Synttärit meni maksalaatikkokakun ja ulkoilun merkeissä. Rovaniemellä oli vapaapäivieni ajan helle ja jopa pulit tuntuivat välillä hyytyvän ja väsyvän. Mukavahan se on että on lämmintä, mutta agilityn treenaaminen jää aika vähiin eikä Eimi ole käyny nyt viikkoon kentällä. Didon kanssa oltiin keskiviikkona treenaamassa aamulla hetken aikaa ja siihen aikaankin helle alkoi hieman hidastaa ainakin ohjaajaa. Etenemistä ja mäkelöitä pitäs treenata, samoin kun sitä ikuista rengasta joka tuntuu olevan ongelmallinen aina... Kontaktit meni nyt onneksi tosi varmasti ja pujottelukin sujui ihan ok. Mennään tiistai iltana Keminmaan agikisoihin starttaamaan yksi luokka ja katsotaan mitä tapahtuu. Odotukset ei todellakaan ole korkealla. Eimiä en edes ilmottanut kun ei olla päästy niin paljon kentälle että homma pysyis hanskassa... Toisaalta se inhoaa autoilua sen verran paljon että tuntuis yhden startin vuoksi ikävältä kuskata sitä eestaas.

Maanantaina päästiin taas tokotreeneihin ja aiheena oli tällä kertaa maahanmeno sekä paikkamakuu. Menin töistä suht suoraan ja Eimin kanssa suoraan paikkamakuuseen, jossa ei onneksi ollut ongelmaa. Eimin lempiliike... ;) Tehtiin myös muutamia liikkeestä maahanmenoja, maahanmeno on Eimillä yleensä ollut nopea enkä ole tehny sitä nyt olleskaan seuraamisen yhteydessä. Kokeiltiin peruuttamalla mut siitä oli selvästi vähän ihmeissään... Tätä liikettä voi aina välillä ottaa lennosta ja jospa jossain vaiheessa sais sen liitettyä seuraamiseen ilman jätätystä.

Didon kanssa ei oltukaan aikasemmin juuri tehty liikkeestä maahanmenoa ja aluksi tuntu unohtuneen koko maahanmeno... "pikkukoira" kuitenkin oppii nopeasti ja vähällä ja treenattiinkin sen kanssa maahanmenoa liikkeestä ensin ihan vain koiran ollessa edessä, mistä pikkuhiljaa paikallakävelyn kautta taaksepäin askeleiden ottamiseen. Toistoja ei kovin montaa tarvinnut tehdä että alkoi ymmärtää mistä oli kyse. Nyt pitää treenata kestävyyttä siihen että pysyy maassa vaikka jatkan matkaani. Paikallamakuussa ongelmaa ei ole, mutta siinä liikkeessä tuleekin erillinen käsky paikalla oloon. Tehtiin paikkamakuutakin aika pitkä pätkä eikä lähtenyt liikkeelle vaikka häiriötä olikin. Paikkamakuutreeniä voi jatkaa samalla tavoin, eli erimittaisia pätkiä ihan lyhyistä pidempiin ja loppua hioa erikseen valmiiksi. Tehtiin myös pieniä seuraamispätkiä ja haettiin oikeaa paikkaa.

Kaikenlaista

Toukokuun loppupuoli oli kiireistä aikaa ja päivittäminen venyi ja venyi, mutta jos nyt ehtisi... Agilitykisat oli ja meni. Lauantaina tuloksia ei tullut sillä jokaisesta kolmesta startista saatii hylly. Eimi käyttäytyi ensimmäisen radan aikana juuri niin raivostuttavasti kuin vain Eimi voi käyttäytyä, eli karkasi aivan lapasesta. Alun kiemura ohjaukset meni vielä hyvin mutta sitten kun yhden kerran kämmäsin puomille viennin (epätarkasti ohjattu) niin homma lähti nopeaan ja jyrkkään alamäkeen... :) Ensimmäisenä Eimi kävi haukkumassa tuomarin siihen tyyliin että mitä hittoa sä siinä keskellä kenttää töllötät?! Sen jälkeen päästiin vielä hetki jatkamaan matkaa mutta sitten Eimi otti ohjat omiin tassuihinsa ja suoritti muutamia esteitä "hyppää mitä eteen tulee-tyylillä" eikä siinä sitten auttanut kuin nauraa ja tanssia mukana. Pienesti oli virtaa pulissa... Toisella radalla pysyi jo paremmin hanskassa ja kurissa mutta silti törttöiltiin hylätyiksi ja sanoisin että ensimmäisen radan ketutus ja harmistus esti aika paljon keskittymästä positiivisin mielin toisen radan suorittamiseen. Puomin kontaktit oli uskomattoman perseestä ja täytyykin liittää isän ottama "kuinka kontaktia ei suoriteta" kuva... Didon ihka ensimmäinen agilitykisarata oli hylätty, mutta siitä radasta jäi kuitenkin hyvä mieli. Hieman oli hidasta meno ja monessa välissä piti kovin ihmetellen kuikuilla ympärille, mutta päätavoite olikin että kummallakin olisi kivaa.

Siinä missä lauantain radat oli enemmän pyöritystä niin sunnuntain radat oli aivan Eimille ja mulle tehtyjä pitkiä juoksuratoja joilla oli paljon itsenäistä etenemistä. Ensimmäiseltä agiradalta saatiin harmittavat 15 ratavirhettä. Kaksi kieltoa pujottelusta, jossa oli vaikeahko vienti, mutta jonka kyllä aivan itse mokasin ohjaamalla ensin toisesta välistä sisään... Lisäksi yksi rima tuli alas. Kontaktit oli ok, mutta paljon paremmat ne vois olla, joten nyt on palattava vahvistamaan oikeaa kontaktipaikkaa treeneissä. Midi koiria oli niin vähän, että näillä pisteillä irtosi 3.sija. Hyppyrata oli vielä enemmän pitkää kaarta juoksemista ja etenemistä ja tältä radalta tuli Eimin kanssa 10 ratavirhepistettä, mutta erittäin hyvä mieli. Meille sopii oikein hyvin tommoset eteenpäin irtoamiset jolloin voin äänettä ohjata omalla kulkusuunnalla eikä Eimi pääse tuskastumaan mun hitauteen kun on lupa edetä. Tekee mieli alkaa kokeilemaan enemmän aika vähä äänistä ohjaamista jos siinä ei olis niin paljon sotkevia tekijöitä... Dido osallistui vain hyppyradalle ja Eimin ja sen välissä oli vain kolme koiraa joten koiran vaihto oli aika nopea ja oma reisirevähdys alkoi kiukutella ikävästi Eimin kanssa juostessa. Didon kanssa meille tuli yli 20 ratavirhettä... Pujottelusta kielto, yksi rima, yksi kielto aidalta ja aikavirhettä. Aikaa meni pujottelussa sekä renkaan varmistelussa, mutta muuten pikkupulista kyllä löytyy vauhtia ihan mukavasti ja eteneminenkin oli ihan kohtalaista. Didon hyppytyyli on jokseensakin huvittava vaikka hyppääkin varmemmin entä Eimi. D-kisasta tuli Eimille toinen ja Didolle kolmas sija, joten saatiin kotiin vielä palkintojakin hyvän mielen lisäksi. :)

Kaiken kaikkiaan kisojen seurauksena treeni-into taas kasvoi ja harmittaa vietävästi että nyt on ollut kahden viikon tauko kun lähdin seuraavalla viikolla jo reissulle. Reissun tuloksena oli kylläkin Didon lonkkakuvaus ja virallisia tuloksia odotellaan toiveikkaana sillä kuvat näyttivät hyvältä. Eimin kanssa pitäis päästä varmaan tekeen täysmittaisia ratoja kisatyylillä suhteellisen säännöllisesti jotta saataisiin yhteinen rytmi säilymään ja turha kaahotus jäämään pois. Jos juoksu tulee ajallaan ja pentusuunnitelmat onnistuu niin tässä tulee kuitenkin taas pitkä tauko kisoihin ja treenaukseen, mutta otetaan Eimin kanssa sitten omaan tahtiin. Jos ei muuta niin Eimistä ainakin näkee että treenaus ja kisaaminen on mieluista. Didon kanssa treenaillaan kesäkuu ja katsotaan sitten osuuko heinäkuussa vaiko vasta elokuussa seuraavia kisoja lähialueelle ja mennään kokeilemaan uudelleen. Olis mukava päästä kuitenkin ulkokaudella kisaamaan pari kertaa koska hallissa menee varmaan pari kertaa että tottuu kisaympäristöön.

Tokotreenit oli heti maanantaina kisojen jälkeen ja siellä tehtiin kummankin kanssa luoksetuloa ja seuraamiseen lähtemistä. Nyt on ollut pitkä tauko ettei olla treenattu kun on ollut tuota reissua joten saas nähdä miten tämän illan treeneissä käy... Pitää alkaa panostamaan tokoon nyt kesäkuussa enemmän. :)

Perusasentoa ja kontakteja

Viime perjantain agitreenien jälkeen ollaan käyty vain kerran hallilla ottamassa kummankin kanssa pujottelun & renkaan & kontaktien tehotreenit. Ensin Didon treeni:

Pujotteluun lähinnä Didon kanssa yhteistä rytmiä, täytyy olla todella tarkkana että saan vietyä loppuun asti eikä D jätä lopussa jotain väliä tekemättä. Menee onneksi kummaltakin puolelta ohjattessa vaikka vasemmalta viedessä täytyy olla tarkkana.

Kontakteista hallilla oli vielä A ja keinu. A:n Dido tulee reippaasti eikä ole hypännyt kontaktia yli, mutta pysähdyspaikkaa piti muistutella. Irtoaa A:lle mielellään joten itse täytyy olla nopeana ja olla tilanteen tasalla hidastamassa tai jatkamassa matkaa seuraavalle esteelle. Sekä A, että puomi sujuu Didolta kiitettävästi, vaikka puomin alastulon haluaisin vielä varmemmaksi vaikka itse olisin sivummallakin. Keinun kanssa pitää edetä varovaisemmin. Keinulle menee mielellään mutta jos en ole tärppinä kannustamassa saattaa hypätä kesken pois jos siltä tuntuu. Lähinnä mietin kisojen kannalta tuomarin mahdollista vaikutusta koiran jännittyneisyyteen. Pitää päästä treenaamaan niin että paikalla olisi ukkoja seisomassa kontaktien vieressä. Kun ei vielä ole mitään tietoa kuinka Dido reagoin kisatunnelmaan, niin täytyy ottaa vastaan kaikki mitä tulee. Toivottavasti radalla ei ole pöytää... Rengas on Didon kanssa ongelmallisin este. Hyppää todella helposti sivusta jos vähänkin ollaan kiirellä menossa. Pitää yrittää ehtiä rauhoittaa ennen rengasta, vauhdin nyt tässä vaiheessa ole niin väliä... :)

Eimi:

Kepeille lähetyksiä eri kulmista. Oikealta lähettäessä hakee jo yllättävän hyvin oikean kulman eikä juurikaan tee virheitä, mutta vasemmalta ampuu helposti ensimmäisen välin jälkeen niin pitkälle että pujottelu ei jatku sujuvasti. Lopussa pitää edelleen olla tarkkana ettei jää 2.viimeinen väli tekemättä vaan malttaa loppuun asti ja keppien jälkeen pitää olla selkeästi ohjaamassa seuraavalle -oikealle- esteelle muuten purkaa paineensa siihen mitä edessä on. Keinulla ei epäröinyt, mutta muisti rauhottaa itsensä odottamaan laskeutumista. A: lle jää varmasti tuumailemaan kun tuomari on vieressä, olen varma... Mutta pitää vaan käskyttää alas asti ettei loikkaa sitten yli. Puomilla (viikolla tehtiin) meni reippaasti loppuun asti vaikka alastulo oli pari kertaa hieman liian huolimaton. Renkaan kanssa Eimillä ei ongelmaa, hyppää varmasti oikeasta kohdasta myös lähettäessä. Suurin ahdistuksen aihe on Eimin kanssa yhteisen rytmin löytäminen. Onneksi Eimi käy tekemässä yhden radan ennen toista luokkaa jossa sekä Dido että Eimi kisaa, koiria siinä on vain 5 joten kiire tulee autosta hakea ja vaihtaa. Didon voi jättää jollekin odottamaan omaa vuoroaan, mutta Eimi on haettava autosta ettei kerää liikaa kierroksia.

Tokoilua.

Maanantaina alkoi kummankin pulin kanssa Tokon jatkokurssi jossa keskitytään alokas luokan liikkeiden treenaamiseen. Ensimmäisen kerran teemana oli luoksepäästävyys ja luoksetulo jota treenattiin vaiheittain. Perusasentoa - lyhyeltä matkalta luokse tuloa ja paikalle jättämistä. Eimi on ensimmäisessä ryhmässä ja sen kanssa aion keskittyä treenimotivaation ylläpitämiseen ja saatiinkin heti hyviä vinkkejä kuinka lähteä rakentamaan treeniä. Eimi tulee perusasentoon takaa kiertämällä mutta päätti jossain vaiheessa hypätä suoraan sivulta. Aion nyt kuitenkin jatkaa takaakiertoa ja vahvistaa sen oikeaa paikkaa. Paikallaan olo Eimillä on ok ja samoin luoksetulo, mutta tuo perusasento vain vielä varmemmaksi. Ihan hyvin jaksoi innostua kun vein aina välillä kiinni kentän laidalle.

Dido oli seuraavassa ryhmässä ja tehtiin siis ihan samaa hommaa. Didon kanssa yritän häivyttää sitä käteen hyppäämistä sivulle tulossa palkkaamalla sen taskusta sitten kun on jo perusasennossa. Perusasentoa myös hieman taaemmas, mutta tuntuu että se alkaa heti vääntämään itseään vinoon mun taakse. Tätä ollaan nyt kotosalla tällä viikolla treenailtu. Samoin kun paikalle jättämistä ja vauhtia luoksetuloon. Vauhtia on ihan mukavasti, joten perusasennon treenaus on se mihin suurin osa huomiosta kiinnittyy. Luoksepäästävyys on Didolla sujunut hyvin ja istuu nätisti sivulla ja tarjoaa suurimman osan ajasta katsekontaktia. Mukavaa päästä treenaamaan ohjatusti kummankin kanssa! :)

Vappua ja treenausta

Vappu meni komeissa Kessin maisemissa erämaasta ja auringosta nauttien. Tytöt juoksivat, leikkivät ja rämpivät itsensä uuvuksiin. Ainoa ikävä asia oli Eimin lisääntynyt stressaaminen automatkan aikana. Täytynee jossain vaiheessa kokeilla matkapahoinvointilääkkeitä, josko niiden avulla ymmärtäisi ettei hätää ole. Eimi ei kuolaa eikä oksenna, mutta läähättää niin kovasti että jossain vaiheessa tekee itselläkin jo pahaa kun pienen pulin kroppa tärisee ja vapisee läähätyksen voimasta. Mutta autosta kun pääsee ulos niin palautuu heti kun hengitys tasaantuu ja ihan omasta tahdostaan hyppää autoon (jottei jää laumasta). Ikävää silti.

Ennen vappua olikin viimeinen kuutamoToko ryhmän treenikerta ja aiheena oli mm hyppy, paikkamakuu ja noutaminen. Paikkamakuu ja luoksepäästävyys sujuu Didolta jo hienosti, paikkamakuussa ollaan tehty vähän reilun minuutin pituisia pätkiä enkä usko että ongelmaa tulee kahden minuutinkaan kohdalla. Hypyn kanssa sekä Eimillä että Didolla on sama ongelma, eli tietävät periaatteessa mikä on homman nimi, mutta eivät ole varmoja saako sittenkään hypätä ihan itse... Agissa olen iloinen että kumpikin malttaa tosi hienosti odottaa esteen takana lupaa, mutta tokohyppyä pitää vahvistaa ja tehdä siihen joku oma "juttu" että tietävät mistä on kyse. Didokin osaa jo kääntyä esteen takana kohti ja pysähtyä. Siihen saakka ollaan päästy.

Nouto onkin sitten eri homma... Eimi oli niin intopiukeana kun hain sen autosta halliin, että nappas kapulan mielellään suuhun. Sen kanssa siis ihan edelleen vain suussa käyttö treeniä. Dido ei meinannu ymmärtää ollenkaan. Olen ollut älyttömän laiska aloittaan naksuttimen käyttöä, enkä sitä ole kunnolla kummallekaan opettanut mutta ehkä ois hyvä alkaa Didon kanssa leikkimään naksuleikkejä, jospa se oppisi tarjoamaan mulle asioita itsenäisesti. Samoin rauhallisessa tilassa (eimi toisessa huoneessa oven takana) täytyy alkaa vahvistaan Didon kanssa leikkimistä ja asioiden tuomista niin eiköhän se siitä sitten. Ensi maanantaina alkaa kummankin kanssa tokon jatkokurssi joten saas nähdä miten siellä on tarkoitus edetä. Eimin kanssa voisin keskittyä kaikkeen muuhun kuin jättäviin liikkeisiin ja yrittää saada seuraamiseen raivoa ja intoa.. hmm.. ikuisuusprojekti(ko)?!

Agiliito:

Eimi on ilmoitettu ens viikonlopulle kaikkiin neljään luokkaan ja Dido yhdelle agi- ja hyppyradalle. Midi 1 koiria näytti olevan niin vähän, että saas nähdä miten saan homman toimimaan, sillä Eimi on pakko viedä autoon odottamaan ettei se karkaa ihan käsistä. Nyt ollaan kaks kertaa käyty ulkokentällä hakemassa tuntumaa ulkona menemiseen. Eilen oli Ritvan vetämät treenit ja tehtiin aikamoista hyppy vääntöä 8 aidalla ja yhdellä putkella. Lähes äänettömästi ohjaten. Eimille toimi tosi hyvin mun äänettömyys, rimatkin pysy paremmin ylhäällä. Pitäs vain ite luottaa siihen että se koira lukee niin hyvin kropan liikkeitä että pysyy mukana ja oikeassa suunnassa. Eimi on kyllä niin mainion tempperamenttinen kaahottaja. :)

Dido oli taas iloinen oma itsensä. Se on paljon paljon enemmän kiinni kädessä ja erilainen ohjattava kuin Eimi, mutta nää asiat on hyvin hyvin luonnollisia ottaen huomioon kuinka hirmuisen vähän ollaan vasta oikeastaan treenattu. Käydään nyt vain huvittelemassa kaksi luokkaa ja sit tuleekin lonkkakuvaukset ja doping tauko ja kesä on hyvää aikaa vahvistaa etenemistä, rengasta, keppejä ja kontakteja. Kontaktit on kyllä aika kivalla mallilla, mutta rengas ei niinkään... Saas nähdä. Mutta Didon kanssa kaikki pitää ottaa leikkisästi ja ilomielin. Vaikka oishan se ihan kiva päästä syksymmällä muutamiin kisoihin ja talvella vaikka jo ALOkas luokkaan tokoilemaan.... ;) Tavoitteet kun asettaa tarpeeksi vaatimattomiksia ja puolitosissaan niin on motivaatiota treenailla mutta touhu pysyy kuitenkin hauskana. Näin meillä.

Ohhoh!!

Ohhoh todellakin. Kaksi kuukautta on vierähtänyt viimeisestä päivityksestä. Ei sen kyllä ihan näin pitänyt mennä, mutta niinhän siinä kävi. Tämä kevät on ollut kiireistä aikaa, koirien kanssa ulkoilua, töitä, ratsastamista ja gradun tekoa. Maaliskuussa käytiin tosiaan Eimin kanssa Oulussa agilitykisoissa tekemässä neljä rataa kahtena päivänä. Reissu oli todella mukava ja tuloksiinkin olin tyytyväinen, vaikkei mitään huippua ollutkaan ja virheitä riitti. Ennen kaikkea rytmi ja meno oli aivan toisenlaista entä Kemin kisoissa vaikka väliä ei ollut kuin vajaa kuukausi. Eimi ei ollut kertaakaan sen oloinen, ettei olisi kuunnellut minne ollaan menossa. Kävi kyllä kuumana ja vauhtia riitti, mutta ohjattavuus säilyi silti huomattavasti paremmin ja virheet olikin sitten aivan ohjaajan tekemiä. Harmittavimmaksi jäi yksi hylky radalta joka meni muuten aivan loistavasti jos en vain olisi hetkeksi unohtanut rataa ja Eimi korjasi tilannetta heti tekemällä väärän esteen. Toivottavasti saan Marilta jossain vaiheessa videopätkät omalle koneelle sillä niistä näki kyllä todella hyvin omat virheet.

Didolla oli juoksu helmi-maaliskuussa ja siten siis taukoa sekä agi että tokotreeneistä. Maaliskuussa vietettiin hiihtolomaviikolla viisi päivää Saariselällä mökkeillen ja koirat pääsivät onneksi mukaan nauttimaan uusista lenkkimaastoista. Maaliskuun loppu ja huhtikuun alku menivätkin sitten jäillä kulkemisesta nauttien ja treenailua oli hieman vähemmän. Viime viikolla käytiin taas treenaamassa agilitya sekä itsenäisesti että ryhmässä. Itsenäisesti käytiin kertaamassa keppejä (Didon kanssa rytmiä ja Eimin kanssa lähetyksiä),kontakteja; puomia ja keinua ja pysähtymistä oikeaan kohtaan sekä vielä etenemistä ja takaaleikkauksia parilla aidalla. Didon kanssa pitää treenata etenemiskäskyä sillä hallissa pyöriminen on ollut paljon pienemmässä tilassa tekemistä entä sitten täyspitkällä radalla jossa itsenäistä etenemistä vaaditaan aivan eri tavalla. Perjantain treeneissä olivat teemana kuolleet putken päät ja tehtiin muutamia pätkiä. Eimin kanssa näitä treenattiin varmaan viimeksi viime kesänä Saanan kanssa ja Didon kanssa ei koskaan, joten siihen nähden meni ihan hyvin. Minun pitään vain muistaa että koirat pitää ohjata eri tavoin; Eimit voi lähettää putkeen kauempaa ja peruuttamalla kun taas Dido vaatii vielä enemmän vientiä ja "heittämistä" koiran puoleisella kädellä. Ajattelin nyt sitten ilmoittaa kummatkin pulit toukokuussa oleviin oman seuran kisoihin. Jos Didon ilmoittaisi kumpanakin päivänä yhteen lähtöön ja Eimin kaikkiin. Ei tule pikkukoiralle liikaa heti ensimmäisellä kerralla jos muutenkin jännittää. Saas nähdä kuinka toimii...

KuutamoTokoryhmän viimeinen treenikerta on ensiviikolla ja mua on puraissut tokokärpänen. Didon kanssa on niin mukavaa treenailla sillä se tekee hommat innolla ja iloisella asenteella. Alokasluokan liikkeitä ollaan treenailtu, vaikkakin vielä aika lailla pätkissä, mutta pikkuhiljaa. Nopeasti Dido kyllä oppii mutta yritän itse malttaa etten vain saa tapettua siltä seuraamisesta iloa samalla lailla kuin Eimin kanssa on käynyt. Tosin Didosta löytyy erilaista miellyttämisenhalua, joten toivon mukaan voidaan sen kanssa opetella yhdessä vähän pidemmällekin kuin Alokasluokkaan. Sen näkee sitten tulevaisuudessa...

HipHeiHelmikuu...

Eimin kanssa ollaan käyty suhteellisen ahkerasti treenaamassa nuita kontakteja sekä pujottelua. Pujottelun kanssa edetään näyttävästi hitaasti mutta jotain edistymistä silti on tapahtunut. Pujottelu on niin hidastava este Eimille, että sen ollessa keskellä rataa E kerää paineita niin, että seuraavalle esteelle ohjaamisessa saa olla tarkkana. Kontakteja ollaan hinkattu nyt alustan kanssa ja nopeutta on saatu, välillä jää vielä himmaamaan, mutta käskyttämällä on tullut alastulokontaktille asti. Saas nähdä kuinka käy huomisen kisoissa... Jos tökkii vielä yhtälailla niin sit jäädään tosissaan miettimistauolle ja opettelemaan kontakteja kuntoon. Rimojen pudottelu on kuitenkin jäänyt lähes kokonaan, mutta pöytä tuottaa ongelmia. Lähinnä sen pysähtymisen takia, jotta jos se radalla on, niin siihen on tultava lähes kävellen...

Eimin kans oon välillä vähän seuraamista ottanu ja on aivan mielissään tekemässä tokoakin, mutta siltikään en itse ole vielä ihan motivoitunut alkaan kunnolla treenaamaan. Pitäs saada oma työskentely käännettyä hyvin motivoivaksi ennen ku kehtaa alkaa treenailemaan. Dido oppii nopeasti, mutta "harmillisesti" juoksu alkoi viime viikolla ja viimeiset kerrat tokokurssista jäävät välistä. Toivottavasti jatkuu vielä myöhemminkin tai sitten yritän päästä johonkin muuhun ryhmään keväämmällä kun niitä alkaa. Agissa edelleen pujottelua, kontakteja varmemmaksi ym. peruskauraa. Nyt sit vain vielä muutaman viikon tauolla.

Muuten ollaan käyty Ounasjoen jäällä lenkkeilemässä melkein joka päivä ja ilokseni olen todennut että Eimi on hyväksynyt moottorikelkat osana elämää eikä enää välitä edes olla lähdössä ajattamaan niitä. Mainiota tässä moottorikelkkasafarien luvatussa kaupungissa...

Kaksi hyllyä ja mitäs vielä...

Joopasjoo. Tammikuussa ollaan treenailtu aika ahkerasti. Agilityä kummankin kanssa ja Didon kanssa jatkettu tokon kuutamoryhmässä. Agility on mennyt vaihdellen... Välillä on tatsi iiihan hukassa ja hetkittäin on tullut onnistumisiakin. Didon kanssa pitäis ehtiä treenaamaan agia rauhassa, jotta sais estevarmuutta ja helppoja ohjauskuvioita hiottua. Ohjatuissa ollaan menty pitkiäkin pätkiä ja vaikka palkkaan välillä ja otan pätkissä niin tuntuu välistä silti et mennään liian hankalaa. Koira on kyllä toiminut ihan suht hyvin, mut jotenkin haluaisin luoda sitä perusasioiden osaamista ja pohjaa vielä enemmän. Jospas ensi kuussa ehtis käydä aamupäivisin treenaamassa kun töitä on vähemmän. Tokoilusta oon innostunu Didon myötä ihan uudella tavalla, mutta myönnän ettei musta siltikään kovin pedanttiseen ja säännölliseen treenailuun sillä saralla ole. Ei vaan jotenkin saa aikaiseksi... Yritys on kyllä ollut kova ja tässä koko viikon olen pähkäillyt että minkälaisen täyskäännöksen tahdon Didolle opettaa.. En osaa päättää... Mut illalla on treenit joten siihen mennessä olen päätökseni tehnyt!

Eimin kanssa käytiin sunnuntaina Kemin junkohallissa Pakkasrallissa kokeilemassa yhdellä agi ja hyppyradalla ja päin prinkkalaahan se meni... Ei kovinkaan yllättävää. Mutta harmillista silti.. Agiradalla Eimi jäi himmailemaan puomille ja ajauduin väärälle puolelle sitä houkutellessani ja E hyppäs väärän esteen. Oma moka. Kontaktit on nyt sit ihan persiistä. Keinua olin ressannu mut se meni varmasti, A ja puomi tökkii. Maanantain treeneissä yritettiin keksiä niihin suoritustapoja, jotta sais sen himmailun ja maisemien katselun pois mut en tiedä.. Pitäs päästä tekeen nyt extratreeniä ja palata alustan käyttöön, jotta muistuis mieleen se loppuun asti suorittaminen. Missä ovat meidän ennen niin varmat ja reippaat kontaktit?!?!

Hyppyradasta en sitten sanokaan muuta kuin et koira ampu ku tykinkuula ja väärään suuntaan. Kävi aika kierroksilla, mut en ihan siihen suuntaan olis uskonu ampuvan.. Blah. Tuomari totesi, että ainakin teillä on hauskaa sen kanssa.. Tiedä sit kellä siinä oli hauskaa, Eimillä varmaan. Videolta katoin niin neiti ponkas väärän esteen väärään suuntaan ja pysähty ku seinään kattoon mua sen näkösenä, et mitä sie akka siellä tuumit; tähän suuntaan mennään!! Noh, ehkä se tästä. Hauska reissu kyllä oli ja onneksi muille ragittilaisille tuli tuloksia ja sijoituksiakin.

Nyt pähkäilen et kuinka etenen.. Kontaktit on työnalla varmaan jonkin aikaa. Mutta muuten en tiä mitä tekis. Ilmottautuako johonkin kisoihin ja mennä sinne munaileen, mutta saamaan kokemusta siitä tilanteesta, vai sährätäkö vain omalla hallilla. Siellä kuumenemisongelma ei ole yhtä suuri, koska halli on pieni (mie ehdin juosta paremmin) eikä muita koiria ole paljoa. Joten tavallaan treeneissä voi hioa kaikkia niitä miljoonia asioita jotka mättää, mutta se kisatilanne on yksi asia mitä vois treenata vain kisoissa...

Uusi vuosi, Uudet kujeet...

Joulukuu ja kapi on takanapäin ja toivottavasti tästä vuodesta selvittäisiin ilman ikäviä ötököitä.. Koirien "karanteeni" päättyi jo joulukuun puolessa välissä, mutta emännän ankarien työkiireiden vuoksi harrastaminen jäi pitemmäksi aikaa ja keskityttiin lähinnä töihin, syömiseen ja kävelyihin. Koirille lepo on tehnyt varmasti hyvää, mutta emäntä olisi mieluusti levännyt töistä ja keskittynyt vaikka treenaamiseen... Viime viikolla polkaistiin uusi vuosi käyntiin ensin Eimin kanssa maanantain miniykkösten treeneissä. Vuorossa oli aikamoista pyöristyspätkää putkella ja aidoilla enkä edes lähtenyt samantien tekemään niin pitkiä pätkiä vaan pilkottiin meille vähän osiin. Tassukarvat olin Eimiltä leikannut lyhyiksi ennen treenejä (varpaita palelsikin ulkona ihan erilailla..) jotta luistelu olisi mahdollisimman vähäistä. Ohjattavuus säilyi ihan suhteellisen hyvin, vaikka kiihtyyhän se pienen pulin kone kun ei ole aikoihin päässyt tekemään... Koiralle tauko on tehnyt hyvää, mutta ohjaajalle ei. Olin välillä aivan hukassa oman liikkumiseni kanssa, siis enemmän hukassa kuin normaalisti... Mutta toivottavasti se taas tästä. Tänään päästään taas kokeilemaan ykkösten treeneihin joten näkee kuinka kömpelösti sitä liikutaan..

Tiistaiksi olin varannut tunnin ajan itselleni ja kävin koirien kanssa treenailemassa keppejä sekä samanlaisia välistävetoja ja takaakiertoja kuin maanantain treeneissä oli tehty. Eimillä on nyt kepit "oikealta" puolelta paljon varmemmat ja itsenäisemmät, mutta toinen puoli on vielä vaiheessa. Lähetyksiä pitää treenata myös paljon, nyt saa olla vielä tarkkana että ohjaa oikeaan väliin. Didon kanssa muisteltiin lähinnä keppejä ja putkea sekä otettiin muutamia takaakiertoja ja välistävetoja. Pienellä oli aivan Hirrrrmuinen into päällä.

Keskiviikkona olikin sitten Didon tokokoulun ensimmäinen kerta. Meitä onnisti ja pääsimme kahdeksan kertaa kestävälle kurssille jossa tarkoituksena on tehdä vähän kaikenlaista tokokokeisiin tähtäävää. Aloitettiin ihan kontaktikävelyllä, perusasennolla, luoksepäästävyydellä ja paikkamakuuharjoituksilla. Dido suoriutui vallan mainiosti ja iloisesti "tehtävistään". Luoksepäästävyyttä ei ole aikoihin otettu (viimeksi joskus JKL:ssä...), mutta paikoillaan pysyi kehujen kanssa. Malttia vain lisää ja toistoja niin hyvä tulee. Paikkamakuu on myös ihan hyvällä mallilla, siihen tarvitsee treenata lisää kestoa ja häiriötä. Kävellessä kontakti pysyy hienosti, pitäis vaan uskaltaa alkamaan sitä varsinaista seuraamista treenaamaan ja perusasentoon pysähtymistä. Perusasentoa varten tarvitaan toistojatoistojatoistoja, vaikka suht hyvällä mallilla jo onkin. Huomaa että emäntä on hieman laiska tuon tokoilun kanssa, koira tuntuu kyllä nopeasti oppivan kun vaan ehditään ja viitsitään tehdä. Mutta tämmöiset kurssit motivoivat ei niin pedanttia tokoilijaa huomattavasti!!

Perjantaina olikin sitten vielä möllitreenit jonne otin työpäivän jälkeen mukaan sekä Eimin että Didon. Odottivat sen verran nätisti omaa vuoroaan häkissä erillisessä pikkuhuoneessa, että voin ottaa toisenkin kerran kummankin matkaan. Tällä kertaa treeneissä olikin siirrytty jo kokonaisen radan suorittamiseen. Muutamia kinkkisiäkin takaaleikkauskohtia radalla oli (en taaskaan osaa piirtää sitä kuvaa...), mutta Eimin kanssa suoriuduttiin ihan kunnialla. Muutama rima lensi alas ja ne olivatkin midien maksikorkeudessa. Eimin kanssa täytyy keskittyä nyt muutaman kerran kontaktien varmaan ja nopeaan suorittamiseen (himmailee puomin alastulolla, sekä A:lla, keinulta räsähti alas ja arpoo nyt menoa..) loppuun saakka. Keinulle varsinkin on saatava oikean suoritustavan muistamista, ettei lennä sieltä kaaressa tai hyppää kesken kaiken pois. Ennen pakkasrallin kisoja on siis keskityttävä ainakin kontaktien kertaamiseen ja tehtävä muutaman kerran hyppytekniikkaharjoituksia keinonurmipohjalla...

Dido oli tomerasti vauhdissa ja teki parhaansa. Didon kanssa pitää ottaa paljon takaaleikkauksia ja eteenlähetyksiä sekä aidoille (eri kulmissa) että putkelle. Hypyt sillä on sulavampia ja ketterämpiä kuin Eimillä. Vetäjä neuvoi myös treenaamaan paljon koiran "mukaanottamista" eri puolille. Eli Didon pitäisi oppia paremmin lähtemään siihen suuntaan mihin kädelläni näytän... Äh, en osaa selittää, mutta pääasia että itse tiedän..

Joka tapauksessa, into on kova sekä ohjaajalla että koirilla ja toivon mukaan tänä vuonna Didokin pääsisi kisaradalle asti, varsinkin jos E pääsee äippälomaa viettämään...