Uusi vuosi, Uudet kujeet...

Joulukuu ja kapi on takanapäin ja toivottavasti tästä vuodesta selvittäisiin ilman ikäviä ötököitä.. Koirien "karanteeni" päättyi jo joulukuun puolessa välissä, mutta emännän ankarien työkiireiden vuoksi harrastaminen jäi pitemmäksi aikaa ja keskityttiin lähinnä töihin, syömiseen ja kävelyihin. Koirille lepo on tehnyt varmasti hyvää, mutta emäntä olisi mieluusti levännyt töistä ja keskittynyt vaikka treenaamiseen... Viime viikolla polkaistiin uusi vuosi käyntiin ensin Eimin kanssa maanantain miniykkösten treeneissä. Vuorossa oli aikamoista pyöristyspätkää putkella ja aidoilla enkä edes lähtenyt samantien tekemään niin pitkiä pätkiä vaan pilkottiin meille vähän osiin. Tassukarvat olin Eimiltä leikannut lyhyiksi ennen treenejä (varpaita palelsikin ulkona ihan erilailla..) jotta luistelu olisi mahdollisimman vähäistä. Ohjattavuus säilyi ihan suhteellisen hyvin, vaikka kiihtyyhän se pienen pulin kone kun ei ole aikoihin päässyt tekemään... Koiralle tauko on tehnyt hyvää, mutta ohjaajalle ei. Olin välillä aivan hukassa oman liikkumiseni kanssa, siis enemmän hukassa kuin normaalisti... Mutta toivottavasti se taas tästä. Tänään päästään taas kokeilemaan ykkösten treeneihin joten näkee kuinka kömpelösti sitä liikutaan..

Tiistaiksi olin varannut tunnin ajan itselleni ja kävin koirien kanssa treenailemassa keppejä sekä samanlaisia välistävetoja ja takaakiertoja kuin maanantain treeneissä oli tehty. Eimillä on nyt kepit "oikealta" puolelta paljon varmemmat ja itsenäisemmät, mutta toinen puoli on vielä vaiheessa. Lähetyksiä pitää treenata myös paljon, nyt saa olla vielä tarkkana että ohjaa oikeaan väliin. Didon kanssa muisteltiin lähinnä keppejä ja putkea sekä otettiin muutamia takaakiertoja ja välistävetoja. Pienellä oli aivan Hirrrrmuinen into päällä.

Keskiviikkona olikin sitten Didon tokokoulun ensimmäinen kerta. Meitä onnisti ja pääsimme kahdeksan kertaa kestävälle kurssille jossa tarkoituksena on tehdä vähän kaikenlaista tokokokeisiin tähtäävää. Aloitettiin ihan kontaktikävelyllä, perusasennolla, luoksepäästävyydellä ja paikkamakuuharjoituksilla. Dido suoriutui vallan mainiosti ja iloisesti "tehtävistään". Luoksepäästävyyttä ei ole aikoihin otettu (viimeksi joskus JKL:ssä...), mutta paikoillaan pysyi kehujen kanssa. Malttia vain lisää ja toistoja niin hyvä tulee. Paikkamakuu on myös ihan hyvällä mallilla, siihen tarvitsee treenata lisää kestoa ja häiriötä. Kävellessä kontakti pysyy hienosti, pitäis vaan uskaltaa alkamaan sitä varsinaista seuraamista treenaamaan ja perusasentoon pysähtymistä. Perusasentoa varten tarvitaan toistojatoistojatoistoja, vaikka suht hyvällä mallilla jo onkin. Huomaa että emäntä on hieman laiska tuon tokoilun kanssa, koira tuntuu kyllä nopeasti oppivan kun vaan ehditään ja viitsitään tehdä. Mutta tämmöiset kurssit motivoivat ei niin pedanttia tokoilijaa huomattavasti!!

Perjantaina olikin sitten vielä möllitreenit jonne otin työpäivän jälkeen mukaan sekä Eimin että Didon. Odottivat sen verran nätisti omaa vuoroaan häkissä erillisessä pikkuhuoneessa, että voin ottaa toisenkin kerran kummankin matkaan. Tällä kertaa treeneissä olikin siirrytty jo kokonaisen radan suorittamiseen. Muutamia kinkkisiäkin takaaleikkauskohtia radalla oli (en taaskaan osaa piirtää sitä kuvaa...), mutta Eimin kanssa suoriuduttiin ihan kunnialla. Muutama rima lensi alas ja ne olivatkin midien maksikorkeudessa. Eimin kanssa täytyy keskittyä nyt muutaman kerran kontaktien varmaan ja nopeaan suorittamiseen (himmailee puomin alastulolla, sekä A:lla, keinulta räsähti alas ja arpoo nyt menoa..) loppuun saakka. Keinulle varsinkin on saatava oikean suoritustavan muistamista, ettei lennä sieltä kaaressa tai hyppää kesken kaiken pois. Ennen pakkasrallin kisoja on siis keskityttävä ainakin kontaktien kertaamiseen ja tehtävä muutaman kerran hyppytekniikkaharjoituksia keinonurmipohjalla...

Dido oli tomerasti vauhdissa ja teki parhaansa. Didon kanssa pitää ottaa paljon takaaleikkauksia ja eteenlähetyksiä sekä aidoille (eri kulmissa) että putkelle. Hypyt sillä on sulavampia ja ketterämpiä kuin Eimillä. Vetäjä neuvoi myös treenaamaan paljon koiran "mukaanottamista" eri puolille. Eli Didon pitäisi oppia paremmin lähtemään siihen suuntaan mihin kädelläni näytän... Äh, en osaa selittää, mutta pääasia että itse tiedän..

Joka tapauksessa, into on kova sekä ohjaajalla että koirilla ja toivon mukaan tänä vuonna Didokin pääsisi kisaradalle asti, varsinkin jos E pääsee äippälomaa viettämään...