Dido 2-v ja tokoilua

24.6 Dido täytti jo 2-v enkä voi ymmärtää kuinka koko viime vuosi on vierähtänyt ohitse niin nopeasti?! Synttärikuviakin tuli otettua mutta kotikone ei taas jaksa toimia, joten lisäily jää myöhemmälle. Synttärit meni maksalaatikkokakun ja ulkoilun merkeissä. Rovaniemellä oli vapaapäivieni ajan helle ja jopa pulit tuntuivat välillä hyytyvän ja väsyvän. Mukavahan se on että on lämmintä, mutta agilityn treenaaminen jää aika vähiin eikä Eimi ole käyny nyt viikkoon kentällä. Didon kanssa oltiin keskiviikkona treenaamassa aamulla hetken aikaa ja siihen aikaankin helle alkoi hieman hidastaa ainakin ohjaajaa. Etenemistä ja mäkelöitä pitäs treenata, samoin kun sitä ikuista rengasta joka tuntuu olevan ongelmallinen aina... Kontaktit meni nyt onneksi tosi varmasti ja pujottelukin sujui ihan ok. Mennään tiistai iltana Keminmaan agikisoihin starttaamaan yksi luokka ja katsotaan mitä tapahtuu. Odotukset ei todellakaan ole korkealla. Eimiä en edes ilmottanut kun ei olla päästy niin paljon kentälle että homma pysyis hanskassa... Toisaalta se inhoaa autoilua sen verran paljon että tuntuis yhden startin vuoksi ikävältä kuskata sitä eestaas.

Maanantaina päästiin taas tokotreeneihin ja aiheena oli tällä kertaa maahanmeno sekä paikkamakuu. Menin töistä suht suoraan ja Eimin kanssa suoraan paikkamakuuseen, jossa ei onneksi ollut ongelmaa. Eimin lempiliike... ;) Tehtiin myös muutamia liikkeestä maahanmenoja, maahanmeno on Eimillä yleensä ollut nopea enkä ole tehny sitä nyt olleskaan seuraamisen yhteydessä. Kokeiltiin peruuttamalla mut siitä oli selvästi vähän ihmeissään... Tätä liikettä voi aina välillä ottaa lennosta ja jospa jossain vaiheessa sais sen liitettyä seuraamiseen ilman jätätystä.

Didon kanssa ei oltukaan aikasemmin juuri tehty liikkeestä maahanmenoa ja aluksi tuntu unohtuneen koko maahanmeno... "pikkukoira" kuitenkin oppii nopeasti ja vähällä ja treenattiinkin sen kanssa maahanmenoa liikkeestä ensin ihan vain koiran ollessa edessä, mistä pikkuhiljaa paikallakävelyn kautta taaksepäin askeleiden ottamiseen. Toistoja ei kovin montaa tarvinnut tehdä että alkoi ymmärtää mistä oli kyse. Nyt pitää treenata kestävyyttä siihen että pysyy maassa vaikka jatkan matkaani. Paikallamakuussa ongelmaa ei ole, mutta siinä liikkeessä tuleekin erillinen käsky paikalla oloon. Tehtiin paikkamakuutakin aika pitkä pätkä eikä lähtenyt liikkeelle vaikka häiriötä olikin. Paikkamakuutreeniä voi jatkaa samalla tavoin, eli erimittaisia pätkiä ihan lyhyistä pidempiin ja loppua hioa erikseen valmiiksi. Tehtiin myös pieniä seuraamispätkiä ja haettiin oikeaa paikkaa.

Kaikenlaista

Toukokuun loppupuoli oli kiireistä aikaa ja päivittäminen venyi ja venyi, mutta jos nyt ehtisi... Agilitykisat oli ja meni. Lauantaina tuloksia ei tullut sillä jokaisesta kolmesta startista saatii hylly. Eimi käyttäytyi ensimmäisen radan aikana juuri niin raivostuttavasti kuin vain Eimi voi käyttäytyä, eli karkasi aivan lapasesta. Alun kiemura ohjaukset meni vielä hyvin mutta sitten kun yhden kerran kämmäsin puomille viennin (epätarkasti ohjattu) niin homma lähti nopeaan ja jyrkkään alamäkeen... :) Ensimmäisenä Eimi kävi haukkumassa tuomarin siihen tyyliin että mitä hittoa sä siinä keskellä kenttää töllötät?! Sen jälkeen päästiin vielä hetki jatkamaan matkaa mutta sitten Eimi otti ohjat omiin tassuihinsa ja suoritti muutamia esteitä "hyppää mitä eteen tulee-tyylillä" eikä siinä sitten auttanut kuin nauraa ja tanssia mukana. Pienesti oli virtaa pulissa... Toisella radalla pysyi jo paremmin hanskassa ja kurissa mutta silti törttöiltiin hylätyiksi ja sanoisin että ensimmäisen radan ketutus ja harmistus esti aika paljon keskittymästä positiivisin mielin toisen radan suorittamiseen. Puomin kontaktit oli uskomattoman perseestä ja täytyykin liittää isän ottama "kuinka kontaktia ei suoriteta" kuva... Didon ihka ensimmäinen agilitykisarata oli hylätty, mutta siitä radasta jäi kuitenkin hyvä mieli. Hieman oli hidasta meno ja monessa välissä piti kovin ihmetellen kuikuilla ympärille, mutta päätavoite olikin että kummallakin olisi kivaa.

Siinä missä lauantain radat oli enemmän pyöritystä niin sunnuntain radat oli aivan Eimille ja mulle tehtyjä pitkiä juoksuratoja joilla oli paljon itsenäistä etenemistä. Ensimmäiseltä agiradalta saatiin harmittavat 15 ratavirhettä. Kaksi kieltoa pujottelusta, jossa oli vaikeahko vienti, mutta jonka kyllä aivan itse mokasin ohjaamalla ensin toisesta välistä sisään... Lisäksi yksi rima tuli alas. Kontaktit oli ok, mutta paljon paremmat ne vois olla, joten nyt on palattava vahvistamaan oikeaa kontaktipaikkaa treeneissä. Midi koiria oli niin vähän, että näillä pisteillä irtosi 3.sija. Hyppyrata oli vielä enemmän pitkää kaarta juoksemista ja etenemistä ja tältä radalta tuli Eimin kanssa 10 ratavirhepistettä, mutta erittäin hyvä mieli. Meille sopii oikein hyvin tommoset eteenpäin irtoamiset jolloin voin äänettä ohjata omalla kulkusuunnalla eikä Eimi pääse tuskastumaan mun hitauteen kun on lupa edetä. Tekee mieli alkaa kokeilemaan enemmän aika vähä äänistä ohjaamista jos siinä ei olis niin paljon sotkevia tekijöitä... Dido osallistui vain hyppyradalle ja Eimin ja sen välissä oli vain kolme koiraa joten koiran vaihto oli aika nopea ja oma reisirevähdys alkoi kiukutella ikävästi Eimin kanssa juostessa. Didon kanssa meille tuli yli 20 ratavirhettä... Pujottelusta kielto, yksi rima, yksi kielto aidalta ja aikavirhettä. Aikaa meni pujottelussa sekä renkaan varmistelussa, mutta muuten pikkupulista kyllä löytyy vauhtia ihan mukavasti ja eteneminenkin oli ihan kohtalaista. Didon hyppytyyli on jokseensakin huvittava vaikka hyppääkin varmemmin entä Eimi. D-kisasta tuli Eimille toinen ja Didolle kolmas sija, joten saatiin kotiin vielä palkintojakin hyvän mielen lisäksi. :)

Kaiken kaikkiaan kisojen seurauksena treeni-into taas kasvoi ja harmittaa vietävästi että nyt on ollut kahden viikon tauko kun lähdin seuraavalla viikolla jo reissulle. Reissun tuloksena oli kylläkin Didon lonkkakuvaus ja virallisia tuloksia odotellaan toiveikkaana sillä kuvat näyttivät hyvältä. Eimin kanssa pitäis päästä varmaan tekeen täysmittaisia ratoja kisatyylillä suhteellisen säännöllisesti jotta saataisiin yhteinen rytmi säilymään ja turha kaahotus jäämään pois. Jos juoksu tulee ajallaan ja pentusuunnitelmat onnistuu niin tässä tulee kuitenkin taas pitkä tauko kisoihin ja treenaukseen, mutta otetaan Eimin kanssa sitten omaan tahtiin. Jos ei muuta niin Eimistä ainakin näkee että treenaus ja kisaaminen on mieluista. Didon kanssa treenaillaan kesäkuu ja katsotaan sitten osuuko heinäkuussa vaiko vasta elokuussa seuraavia kisoja lähialueelle ja mennään kokeilemaan uudelleen. Olis mukava päästä kuitenkin ulkokaudella kisaamaan pari kertaa koska hallissa menee varmaan pari kertaa että tottuu kisaympäristöön.

Tokotreenit oli heti maanantaina kisojen jälkeen ja siellä tehtiin kummankin kanssa luoksetuloa ja seuraamiseen lähtemistä. Nyt on ollut pitkä tauko ettei olla treenattu kun on ollut tuota reissua joten saas nähdä miten tämän illan treeneissä käy... Pitää alkaa panostamaan tokoon nyt kesäkuussa enemmän. :)