Marraskuussa päästiin sitten aloittamaan hallikausi jossa me ehdimme käydä kokonaiset kolme kertaa ennen ikävää treenitaukoa. Jälleen. Dido aloitti perjantain midimölliryhmässä jossa ehdimme käydä kahdesti. Ryhmässä on meidän lisäksemme kaksi muuta alkeiskurssilta jatkanutta koirakkoa ja muut ovatkin jo hieman kokeneempia. Ensimmäisellä kerralla ohjaajamme Ritva halusi nähdä koirakoiden tasoa ja "teimme" etenemis ja takaaleikkausharjoituksia neljän aidan ja kahden mutkaputken muodostamalla pätkällä. Onnistuminen oli sitten sitä sun tätä... Ainakin huomasimme heti että putkelle etenemistä tulee treenata lisää ja paljon... Dido ei sen kummemmin ihmetellyt uutta hallia tai tekonurmea, mutta lämmin taisi olla ja treenien lopussa olikin pikkukoiran motivaatio jo laskussa ja väsymys tulossa.
Toisella kerralla oli vuorossa käännöksiä ja varsinaista valssaamisen riemua. Tämän kerran jälkeen olin aivan haltioitunut pikkukoiran agikoira mahdollisuuksista, joten pakkohan sen tauon oli juuri tähän väliin tulla.. Dido pystyy kääntymään näppärästi siivekkeitä nuollen kunhan vain itse osaan ohjata sujuvasti. Hyppytekniikka Didolla on paljon parempi kuin Eimillä ja hyppääminen on jotenkin ihanan kevyen näköistä. :) Didosta löytyy myös vauhtia ja tekemisen riemua kuten Eimistä mutta sille ei (ainakaan vielä) tule samanlaista vauhdinkiihkoa kuin Eimille. Tämä hyvä, sillä ohjattavuus säilyy näin huomattavasti paljon paremmin kuin Eimin juoksukiihkossa. Dido on agikentälläkin semmoinen hyvänmielen pompPuli.
Eimi ehti käydä hallilla vain kerrran kun pääsimme maanantain miniykkösten ryhmään treenaamaan. Sillä kertaa tehtiin kahta radanpätkää joissa oli irtaantumista erilaisista kulmista. Näistä treeneistä jäi Eimin kanssa hyvä mieli, irtaantumiset onnistui suht hyvin, mutta puomille jäätiin taas jähimään ja arpomaan. Itse olin varmasti vähän stressissä ensimmäisestä kerrasta hallissa ja näinkin pienessä hallissa. Mutta pienen hallin "hyvä" puoli on se, että siellä ei ole montaa koiraa yhtäaikaa suorittamassa ja haukkumassa ja nöin ollen vähemmän kierroksia nostattavia tekijöitä. Marraskuun viimeisen viikonlopun OKK:n kisoihin oli tarkoitus osallistua, mutta valitettavasti jäivät välistä. Jälleen. Meillä on E:n kanssa hieman huono tuuri näiden agikisojen suhteen. Nyt on kapi (tai mikä lie kutinatauti...) hoidossa, Eimin antibiotit loppuneet ja koirat saaneet jo toisen kierroksen loiskarkoitetta, joten ensi viikolla olisi tarkoitus mennä taas treenaamaan mikäli mitään yllättävää ei enää ilmene. Käymme varmaan ensin ihan yksinämme muistelemassa mieleen jälleen kun on niin vähäistä tämä treenaaminen ollut kesän jälkeen. :) Onneksi koirat on muuten terveitä, eikä karvanlähtö (lähinnä Eimiltä) ole vaikuttanut pulien touhuiluun tai olemukseen mitenkään muuten. Kyllä tästä taas ponnistetaan!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti