Vappu meni komeissa Kessin maisemissa erämaasta ja auringosta nauttien. Tytöt juoksivat, leikkivät ja rämpivät itsensä uuvuksiin. Ainoa ikävä asia oli Eimin lisääntynyt stressaaminen automatkan aikana. Täytynee jossain vaiheessa kokeilla matkapahoinvointilääkkeitä, josko niiden avulla ymmärtäisi ettei hätää ole. Eimi ei kuolaa eikä oksenna, mutta läähättää niin kovasti että jossain vaiheessa tekee itselläkin jo pahaa kun pienen pulin kroppa tärisee ja vapisee läähätyksen voimasta. Mutta autosta kun pääsee ulos niin palautuu heti kun hengitys tasaantuu ja ihan omasta tahdostaan hyppää autoon (jottei jää laumasta). Ikävää silti.
Ennen vappua olikin viimeinen kuutamoToko ryhmän treenikerta ja aiheena oli mm hyppy, paikkamakuu ja noutaminen. Paikkamakuu ja luoksepäästävyys sujuu Didolta jo hienosti, paikkamakuussa ollaan tehty vähän reilun minuutin pituisia pätkiä enkä usko että ongelmaa tulee kahden minuutinkaan kohdalla. Hypyn kanssa sekä Eimillä että Didolla on sama ongelma, eli tietävät periaatteessa mikä on homman nimi, mutta eivät ole varmoja saako sittenkään hypätä ihan itse... Agissa olen iloinen että kumpikin malttaa tosi hienosti odottaa esteen takana lupaa, mutta tokohyppyä pitää vahvistaa ja tehdä siihen joku oma "juttu" että tietävät mistä on kyse. Didokin osaa jo kääntyä esteen takana kohti ja pysähtyä. Siihen saakka ollaan päästy.
Nouto onkin sitten eri homma... Eimi oli niin intopiukeana kun hain sen autosta halliin, että nappas kapulan mielellään suuhun. Sen kanssa siis ihan edelleen vain suussa käyttö treeniä. Dido ei meinannu ymmärtää ollenkaan. Olen ollut älyttömän laiska aloittaan naksuttimen käyttöä, enkä sitä ole kunnolla kummallekaan opettanut mutta ehkä ois hyvä alkaa Didon kanssa leikkimään naksuleikkejä, jospa se oppisi tarjoamaan mulle asioita itsenäisesti. Samoin rauhallisessa tilassa (eimi toisessa huoneessa oven takana) täytyy alkaa vahvistaan Didon kanssa leikkimistä ja asioiden tuomista niin eiköhän se siitä sitten. Ensi maanantaina alkaa kummankin kanssa tokon jatkokurssi joten saas nähdä miten siellä on tarkoitus edetä. Eimin kanssa voisin keskittyä kaikkeen muuhun kuin jättäviin liikkeisiin ja yrittää saada seuraamiseen raivoa ja intoa.. hmm.. ikuisuusprojekti(ko)?!
Agiliito:
Eimi on ilmoitettu ens viikonlopulle kaikkiin neljään luokkaan ja Dido yhdelle agi- ja hyppyradalle. Midi 1 koiria näytti olevan niin vähän, että saas nähdä miten saan homman toimimaan, sillä Eimi on pakko viedä autoon odottamaan ettei se karkaa ihan käsistä. Nyt ollaan kaks kertaa käyty ulkokentällä hakemassa tuntumaa ulkona menemiseen. Eilen oli Ritvan vetämät treenit ja tehtiin aikamoista hyppy vääntöä 8 aidalla ja yhdellä putkella. Lähes äänettömästi ohjaten. Eimille toimi tosi hyvin mun äänettömyys, rimatkin pysy paremmin ylhäällä. Pitäs vain ite luottaa siihen että se koira lukee niin hyvin kropan liikkeitä että pysyy mukana ja oikeassa suunnassa. Eimi on kyllä niin mainion tempperamenttinen kaahottaja. :)
Dido oli taas iloinen oma itsensä. Se on paljon paljon enemmän kiinni kädessä ja erilainen ohjattava kuin Eimi, mutta nää asiat on hyvin hyvin luonnollisia ottaen huomioon kuinka hirmuisen vähän ollaan vasta oikeastaan treenattu. Käydään nyt vain huvittelemassa kaksi luokkaa ja sit tuleekin lonkkakuvaukset ja doping tauko ja kesä on hyvää aikaa vahvistaa etenemistä, rengasta, keppejä ja kontakteja. Kontaktit on kyllä aika kivalla mallilla, mutta rengas ei niinkään... Saas nähdä. Mutta Didon kanssa kaikki pitää ottaa leikkisästi ja ilomielin. Vaikka oishan se ihan kiva päästä syksymmällä muutamiin kisoihin ja talvella vaikka jo ALOkas luokkaan tokoilemaan.... ;) Tavoitteet kun asettaa tarpeeksi vaatimattomiksia ja puolitosissaan niin on motivaatiota treenailla mutta touhu pysyy kuitenkin hauskana. Näin meillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti