Kuinkas ollakaan, taas on kuukausi vierähtänyt ja kaikenlaista ehtinyt tapahtua. Toisaalta tuntuu että mitään ei juurikaan ole tehty, vaikka päivät vierii nopeasti kohti syyskesää ja odotettuja viileitä ilmoja. Heinäkuussa olikin sitten pakollinen juoksutauko treeneistä kummallakin. Dido näyttää juoksevan nyt aika tiheästi, alle 5 kk välein. Harrastusten kannalta ikävän usein, sillä nytkin jäi koko heinäkuu agilityn saralla hyödyntämättä. Toisaalta kelit on olleet melkein koko kuukauden sen verran tukalat että treenaaminen olisi saattanut muutenkin jäädä aika vähälle. Talvi-ihmisenä kärsin helteillä pahasta lorvikatarista ja tokonkin treenaaminen on jäänyt valitettavan vähälle, vaikka pientä treeniä on viileinä iltoina kotipihalla otettukin. Didolla on paikkamakuu aikasta varma, muutamia kertoja olen tehny kahden minuutin mittaisena ja hyvin jaksaa maata aloillaan. Pitää päästä vielä tekemään treeneissä muiden koirien kanssa ja testaamaan kestävyys siinä. Liikkeestä seisominen ja maahanmeno alkaa myös jo sujua vaikka vaativatkin vielä paljon treeniä ennen kuin ovat valmiita liikkeitä. Seuraamisessa ollaan keskitytty lähinnä käännöksiin jotka meinaa helposti mennä liian väljiksi. Luoksetulo sujuu hienosti vaikka sivulle tulossa on edelleen kunnon pomppu... Hyppyä ei taas olla treenattu kun en ole saanu kehitettyä mitään estettä pihaan. Maanantaina päästään taas treeneihin ja pitääkin keskittyä hyppyyn sekä noihin käännöksiin Tiinan opastuksella.
Agilitya ollaan käyty nyt tauon jälkeen kolmesti treenaamassa. Ensimmäisellä kerralla mentiin ohjatuissa treeneissä ja innostusta oli tauon jälkeen aika runsaasti. Viime maanantaina kävin ottamassa lyhyen treenin lähinnä pujottelua, takaaleikkausta ja kontakteja. Eteneminen sujuu jo aika hyvin, mutta takanaleikkaaminen on vaikeampaa. Pitää treenata edelleen namin kanssa ja harjoitella niin että Dido oppisi lukemaan minun kropan liikkeitä ja kääntymään siihen suuntaan. Renkaan suorittaminen oli tauon aikana kirkastunut pikkukoiran mielessä ja seuraavat treenit näyttää oliko se vain yhden kerran vahinkoja vai olisiko oikeasti tapahtunut jotain... Kontakteista keinu ja A sujuu parhaiten, puomilla jää helposti vähän himmailemaan, mutta täytyy ottaa pari kertaa alastulopalkkauksella niin vauhti taas löytyy. Nätisti pysähtyy kontakteille.
Marin kanssa käytiin keskiviikkoiltana pienesti treenaamassa juurikin tuota takanaleikkausta ja pujottelun oikean välin hakemista. Olipas taas opettavaista kävästä kentällä marin kanssa ja nyt paneudumme tuohon oikean välin hakemiseen kunnolla. Tosin ensi viikonlopulle menin ilmottautumaan Ouluun kisoihin... Mennään taas lähinnä hakemaan Didolle kokemuksia vieraista paikoista sillä välillä tuntuu että siitä kuoriutuu hetkittäin pieni jännittäjä ja käyttäytyy sitten kisoissa radalla aivan erilailla kuin kotitreeneissä. Toivottavasti tähän auttaa kisaaminen, eli kokemusten kartuttaminen. Keminmaan kisat piti jäädä väliin vaellusreissun vuoksi mutta nyt näyttää että vaellus olisikin viikolla... Viimeisenä viikonloppuna on joka tapauksessa oman seuran kisat joihin sitten viimeistään osallistutaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti