Didon kanssa käytiin Tornion kennelkerhon kaamosrallissa kaivamassa itsemme syvään agilitykuoppaan. Osallistuttiin kahtena päivänä kaikkiaan kuuteen luokkaan, 4 agirataa ja 2 hyppyä. Tuloksena 4 hyllyä ja 2 päälle 15 virheen tulosta, joten tuloksilla ei todellakaan voi kehuskella. Mentiin todellaki perse eellä puuhun... Lauantaina ensimmäisellä radalla tuli ihan omia mokia pari ja niistä kiellot sekä yksi rima alas. Kaksi seuraavaa olikin hyllyjä. Sunnuntaina alotettiin myös kahdella hyllyllä ja vasta hyppäriltä tulos vaikka sekin huono. Jotenkin ei vaan lukenut esteitä oikein ollenkaan eikä edennyt yhtään. Sunnuntaina vaihdoin tekniikkaa ja otin kunnon komentamisäänen normaalin zemppiäänen tilalle ja toimi himpun verran paremmin. Kolme hyllyistä tais tulla kielloista ja vain yksi väärästä esteestä. Jossain vaiheessa jo mietin et huomaisko kukaan jos nappaisin karvoista muurin yli. Muuri oli suoraan edessä ja Dido pyörähti suoraan vain edestä... Noh. Nyt sitten ei auta muu kuin etenemistä etenemistä ja etenemistä. Treenaamassa kun kävin seuraavalla viikolla niin luki aivan hyvin esteet ja irtosi putkeenkin pitemmän matkan päästä. Kerää kuitenkin ilmeisesti sen verran kierroksia kisatilanteesta että tarvitsee siellä vielä erilaisen käskytyksen kuin treeneissä. Jos kisoista pitää jotain positiivista etsiä niin pujottelu toimi suht ok ja muuten kisapaikalla sekä matkoilla Dido käyttäytyi todella hienosti ja fiksusti sekä reippaasti. Sen kanssa on äärettömän helppo matkustaa ja olla yleisillä paikoilla. Täytyy yrittää muistaa iloita näistä pienistä, ei agilityyn suoranaisesti liittyvistä asioista jotta välttyy täydeltä masennukselta.. :)
Treenaamalla ja kisaamalla sitä kokemusta kai karttuu, mutta en nyt sitten viitsinyt enää marraskuun lopun KAS:in kisoihin ilmottautua että ehtii ketutus laantua. Pitää kokeilla erilaisia ohjaustekniikoita (ilman ääntä, käsiä ym) ja hioa kaikenlaista. Ongelmana on kyllä se ettei ehditä treenaamaan kovinkaan usein. Ei läheskään yhtä usein kuin viime kevään hallikaudella. Maanantaina oltiin pitkästä aikaa Ritun ohjaamissa treeneissä vaikka itse olin flunssasta vielä puolikuntoisena. Eimikin pääsi matkaan ja oli mammalomalta paluustaan innosta piukea. On se niiiiin erilainen ohjata kun joutuu enemmänkin miettimään takana ohjausta entä esteiden lukemista. Ihana Eimi-mamma <3 Nyt vaan muistelemaan esteitä ja ohjauskuvioita. Didokin kulki ihan suht kivasti treeneissä vaikka A:n kanssa on nyt ollu ongelmia. Ei lue sitä helposti vaikka aikaisemmin se on ollut lähestulkoon lempieste. Ei auta kuin palata namialustan käyttöön ja ottaa ihan alastulotoistoja niin jos se sieltä muistuis mieleen.
Eilen käytiin sitten Didon kanssa pitkästä aikaa hieman tokoilemassa valvovan silmän alla. Tokoilut on taas jääny todella vähälle kun tuntuu ettei aika ja paikka ja energia oikein koskaan kohtaa kunnolla. Otettiin seuraamista, jättäviä liikkeitä, paikka makuuta ja hyppyä. Seuraamisen kanssa poljetaan edelleen paikallaan koska en oo sitä hirveesti uskaltanu edelleenkään ottaa. Lähinnä sen valvovan silmän puuttumisen vuoksi. Dido edistää hirveän helposti ja nopeasti, mutta ei auta kuin treenata ja kikkailla. Perusasentoa vois yrittää saada vähän taaemmas jos ei sitten alkais edistää niin helposti, mutta siinä on ongelmana että D heittää pyllynsä helposti mun taakse ja menee kenoon. Pitää yrittää ottaa pikkupätkiä seuraamista kotosalla sillon kun muut nukkuu... Piha on tällä hetkellä niin luistinratana ettei siinä pysty edes kuvittelemaan tokoilevansa. Paikkamakuussa ei mitään ongelmia, hyvin pysyi koko ajan vaikka muut koirat vähän nousi ja ääntelehti. Liikkeestä maahanmeno on ihan hyvällä mallilla, maahanmeno on nopea ja pysyy siellä hyvin. Liikkeestä seisomaan jääminen teettääkin sitten enemmän ja sitä hiipimistä ja tassujen paikkailua pitäis karsia. Otettiin myös hyppyä ja sanoinkin sen olevan meidän yksi ongelmakohdista. Otettiin ensin ihan vapaasta asennosta lähetystä ja toimi hienosti ilman käsimerkkiä. Sitten perusasennosta ja tässä kohtaan tulee hyvin lähdössä pysyvän agilitykoiran ongelma... Arvostan agilityssa paikalla pysymistä todella paljon, mutta tokossa se tarkoittaa sitä ettei D uskalla lähteä hyppyyn ilman käsimerkkiä. Nostaa pyllyn ja vilkaisee mua, mutta ei hievahdakaan... Käsky on siis kuitenkin eri, mutta totta kai liikkeen aloittaminen aika saman kaltainen. Ei auta kuin treenata varmuutta. Seuraavalla kerralla aion kokeilla lelun heittämistä huomaamattomasti esteen yli samalla kun käsky tulee. Toivottavasti pallon houkutus olisi tarpeeksi suuri... Joka tapauksessa muistin taas eilisen jälkeen kuinka mukavaa se tokoilu tuon monsterin kanssa olikaan. Vaikka se onkin tällä hetkellä kotioloissa hetkittäin hyvinkin rasittava, on se silti aina töitä tehdessään mukana innolla ettei treeneistä voi tulla kuin hyvälle mielelle!
Eilen käytiin sitten Didon kanssa pitkästä aikaa hieman tokoilemassa valvovan silmän alla. Tokoilut on taas jääny todella vähälle kun tuntuu ettei aika ja paikka ja energia oikein koskaan kohtaa kunnolla. Otettiin seuraamista, jättäviä liikkeitä, paikka makuuta ja hyppyä. Seuraamisen kanssa poljetaan edelleen paikallaan koska en oo sitä hirveesti uskaltanu edelleenkään ottaa. Lähinnä sen valvovan silmän puuttumisen vuoksi. Dido edistää hirveän helposti ja nopeasti, mutta ei auta kuin treenata ja kikkailla. Perusasentoa vois yrittää saada vähän taaemmas jos ei sitten alkais edistää niin helposti, mutta siinä on ongelmana että D heittää pyllynsä helposti mun taakse ja menee kenoon. Pitää yrittää ottaa pikkupätkiä seuraamista kotosalla sillon kun muut nukkuu... Piha on tällä hetkellä niin luistinratana ettei siinä pysty edes kuvittelemaan tokoilevansa. Paikkamakuussa ei mitään ongelmia, hyvin pysyi koko ajan vaikka muut koirat vähän nousi ja ääntelehti. Liikkeestä maahanmeno on ihan hyvällä mallilla, maahanmeno on nopea ja pysyy siellä hyvin. Liikkeestä seisomaan jääminen teettääkin sitten enemmän ja sitä hiipimistä ja tassujen paikkailua pitäis karsia. Otettiin myös hyppyä ja sanoinkin sen olevan meidän yksi ongelmakohdista. Otettiin ensin ihan vapaasta asennosta lähetystä ja toimi hienosti ilman käsimerkkiä. Sitten perusasennosta ja tässä kohtaan tulee hyvin lähdössä pysyvän agilitykoiran ongelma... Arvostan agilityssa paikalla pysymistä todella paljon, mutta tokossa se tarkoittaa sitä ettei D uskalla lähteä hyppyyn ilman käsimerkkiä. Nostaa pyllyn ja vilkaisee mua, mutta ei hievahdakaan... Käsky on siis kuitenkin eri, mutta totta kai liikkeen aloittaminen aika saman kaltainen. Ei auta kuin treenata varmuutta. Seuraavalla kerralla aion kokeilla lelun heittämistä huomaamattomasti esteen yli samalla kun käsky tulee. Toivottavasti pallon houkutus olisi tarpeeksi suuri... Joka tapauksessa muistin taas eilisen jälkeen kuinka mukavaa se tokoilu tuon monsterin kanssa olikaan. Vaikka se onkin tällä hetkellä kotioloissa hetkittäin hyvinkin rasittava, on se silti aina töitä tehdessään mukana innolla ettei treeneistä voi tulla kuin hyvälle mielelle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti