Dido on ollut joulukuun juoksutauolla ja palaili tänään ensimmäistä kertaa hallille. Eimin kanssa ollaan käyty 1-2 krt viikossa treeneissä. Ohjatuissa silloin kun niitä on joulunaikaan ollut ja muutamia kertoja keskenämme treenaamassa. On tehnyt hyvää käydä kahdestaan treenaamassa kun on tullut sitten keskityttyä niihin uusiin ja vaikeampiin asioihin. Ohjatuissa treeneissä keskitytään yleensä kuitenkin pitempiin pätkiin ja niiden sisällä oleviin hankaliin kohtiin (joita kyllä riittää... P) ). Eimillä ei ole vauhti kärsinyt pennuista ollenkaan ja välillä toivon että olisi äitiys tuonut edes ihan vähän järkeä tuohon pieneen päähän, mutta ei niin ei. Vauhti on kova ja aina ei ehdi ajatella ennen toimimista. Eimi on aina Eimi <3 Ilmoitan Eimi tammikuun lopun Pakkasralliin toiselle päivälle ja täytyy sitä ennen pystyä käymään vähintään kahdesti viikossa hallissa, jotta saan edes osan tuosta turhasta energiasta karsittua pois. Vauhti on hyväksi, mutta Eimillä menee helposti turhan paukutukseksi ja sinkoilemiseksi. Tavoitteet kisojen suhteen ei todellakaan ole korkealla sillä viime vuona Junkohallissa Eimi kuumui niin ettei pysyny hanskassa ollenkaan. En tiedä tuleeko Eimistä koskaan mitään hallikisakoiraa, sillä koko päivä hallin metelissä saa sen keräämään sen verran kierroksia etten saa sitä (ainakaan vielä) pysymään hallinnassa. Mutta milläpä muulla niitä tilanteita saisi kuin harjoittelemalla joten otetaan treenin kannalta.
Olen opetellut Eimin kanssa sylikäännöksiä parilla kerralla. Aluksi tuntui ettei millään ymmärrä kääntyä esteen takana oikeaan suuntaan, mutta pikkuhiljaa ymmärsi jutun juonen. Tänään tein pieniä radan pätkiä jossa oli useita sylikäännöksiä ja lähetyksiä lähelle ja kauas, putkelle, aidoille ja kepeille. Onnistui yli odotusten. Eimi lukee putken tosi hyvin eikä kertaakaan irronnut väärälle putken suulle. Onnistui tehdä myös kahden toisiinsa nähden poikittain olevan aidan takaa "kutsuja" ilman rimojen tippumista ja pystyin muutenkin ohjaamaan Eimiä pitkälti takaa ja minimaalisilla liikkeillä. Viimeisessä pätkässä oli pujotteluun lähetys "sylikäännöksen" kautta ja tätä piti jankata sekä Eimin että Didon kanssa muutamia kertoja ennen kuin huomasivat mikä on homman nimi. Eimi irtosi pujottelulle mutta ei ensimmäistä väliä pidemmälle ja ehti kääntyä takaisin ensimmäisen kepin ympäri kun jäin jälkeen. Muutamia harjoituksia oikeaan suunnan löytämiseksi namialustan kanssa ja jo alkoi sujua. Lopuksi onnistui lähettää sylikäänöksen kautta pujotteluun vauhdissa ja sain rauhassa leikata takana. Hieno, hieno puliakka!
Didon kanssa treenattiin samoja pätkiä ja muisteltiin sitä etenemistä. Innokas kaveri kun on, niin ei aina muista katsoa eteensä ja juoksee pahki tolppia katsoessaan minua ja seuraavaa ohjetta... Didon kanssa tehtiin sylikäännöstreeniä sen kanssa ongelmat on enemmän siinä esteelle etenemisessä entä oikeaan suuntaan kääntymisessä. Jos minä jäin yhtään liikaa paikalleni yhdellä aidalla käännöstä harjoitellessa, ei Dido hypännyt aitaa vaan heitteli volttia paikallaan hämmentyneenä. Hetken aikaa tehtiin ihan vain eteen palkalle lähetystä ja kokeiltiin uudestaan niin irtosi jo paremmin. Putkelle irtoaminenki onnistui paremmin kuin ennen juoksuja, mutta seuraavalla kerralla voikin olla taas eri asia. Eniten toistoja vaati pujotteluun lähetys ja siinä leikkaus. Ei meinannut millään irrota eteeni ensimmäiseen väliin. Useita peräkkäisiä toistoja namialustan kanssa ja paljon zemppausta niin jo alkoi toimia. Lopuksi hoksasi mistä on kyse ja toimi hienosti. Siihen oli hyvä lopettaa. Oli tooosi mukava treenata molempien kanssa. Lyhyitä pätkiä mutta paljon juuri meille vaikeita asioita ja ihana huomata kuinka nopeasti molemmat oppivat kun vain muistaa tehdä helpoimman kautta.
Arras on käynyt hallilla pari kertaa mukana tutustumassa ja viimeksi meni putkea innoissaa. Ensin piti vähän miettiä voiko moiselle alustalle astua, mutta sitten olis ollut menossa koko ajan. Hassu pikku-ukko.
Olen opetellut Eimin kanssa sylikäännöksiä parilla kerralla. Aluksi tuntui ettei millään ymmärrä kääntyä esteen takana oikeaan suuntaan, mutta pikkuhiljaa ymmärsi jutun juonen. Tänään tein pieniä radan pätkiä jossa oli useita sylikäännöksiä ja lähetyksiä lähelle ja kauas, putkelle, aidoille ja kepeille. Onnistui yli odotusten. Eimi lukee putken tosi hyvin eikä kertaakaan irronnut väärälle putken suulle. Onnistui tehdä myös kahden toisiinsa nähden poikittain olevan aidan takaa "kutsuja" ilman rimojen tippumista ja pystyin muutenkin ohjaamaan Eimiä pitkälti takaa ja minimaalisilla liikkeillä. Viimeisessä pätkässä oli pujotteluun lähetys "sylikäännöksen" kautta ja tätä piti jankata sekä Eimin että Didon kanssa muutamia kertoja ennen kuin huomasivat mikä on homman nimi. Eimi irtosi pujottelulle mutta ei ensimmäistä väliä pidemmälle ja ehti kääntyä takaisin ensimmäisen kepin ympäri kun jäin jälkeen. Muutamia harjoituksia oikeaan suunnan löytämiseksi namialustan kanssa ja jo alkoi sujua. Lopuksi onnistui lähettää sylikäänöksen kautta pujotteluun vauhdissa ja sain rauhassa leikata takana. Hieno, hieno puliakka!
Didon kanssa treenattiin samoja pätkiä ja muisteltiin sitä etenemistä. Innokas kaveri kun on, niin ei aina muista katsoa eteensä ja juoksee pahki tolppia katsoessaan minua ja seuraavaa ohjetta... Didon kanssa tehtiin sylikäännöstreeniä sen kanssa ongelmat on enemmän siinä esteelle etenemisessä entä oikeaan suuntaan kääntymisessä. Jos minä jäin yhtään liikaa paikalleni yhdellä aidalla käännöstä harjoitellessa, ei Dido hypännyt aitaa vaan heitteli volttia paikallaan hämmentyneenä. Hetken aikaa tehtiin ihan vain eteen palkalle lähetystä ja kokeiltiin uudestaan niin irtosi jo paremmin. Putkelle irtoaminenki onnistui paremmin kuin ennen juoksuja, mutta seuraavalla kerralla voikin olla taas eri asia. Eniten toistoja vaati pujotteluun lähetys ja siinä leikkaus. Ei meinannut millään irrota eteeni ensimmäiseen väliin. Useita peräkkäisiä toistoja namialustan kanssa ja paljon zemppausta niin jo alkoi toimia. Lopuksi hoksasi mistä on kyse ja toimi hienosti. Siihen oli hyvä lopettaa. Oli tooosi mukava treenata molempien kanssa. Lyhyitä pätkiä mutta paljon juuri meille vaikeita asioita ja ihana huomata kuinka nopeasti molemmat oppivat kun vain muistaa tehdä helpoimman kautta.
Arras on käynyt hallilla pari kertaa mukana tutustumassa ja viimeksi meni putkea innoissaa. Ensin piti vähän miettiä voiko moiselle alustalle astua, mutta sitten olis ollut menossa koko ajan. Hassu pikku-ukko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti