Mulla oli torstai ja perjantai vapaapäiviä joten suunnattiin kumpanakin aamuna lenkille agikentän kautta.
Eilen käytiin kentällä aamupäivällä tarkoituksena jatkaa keppien kanssa ja ottaa myös kontaktitreeniä. Eimin kanssa tein tänään vain puolikasta pujottelua palkaten välillä pallolla ja välillä namilla. Tästä hieman piristyneenä taidan jatkaa hetken aikaa lyhyemmän pätkän tekemistä, jotta saan säilytettyä Eimin innon pujon treenaamiseen. Pallo on tässä kyllä aika oiva väline. Kontaktien treenaamisessa oli Eimin kanssa tavoitteena tehdä loppuun asti vauhdikkaita suorituksia ilman hissuttelua. Käytin palkkana sekä palloa että namialustaa. A:n alastulo on edelleen varovainen, mutta sain siihen kuitenkin enemmän vauhtia kuin viime kisoissa. Pitäisi päästä treenaamaan kontakteja myös niin, että "tuomari" (mieluusti vielä isompi mies) seisoo vieressä tuijottamassa... Puomia otin niin, että jätin Eimin renkaan taakse ja sieltä sitten puomille ja juoksin itsekin lujasti koko matkan. Vauhtia tuli, mutta totesin että on hyödyllistä palkata välillä namialustalla kontaktin päähän, jotta ei juokse läpi (juoksi kyllä alas asti joka kerta) pallon toivossa vaan jää myös odottamaan kontaktin päähän seuraavaa estettä. Tämä antaa mulle aikaa radalla. Tein lopuksi vielä Eimin kanssa pienen radan pätkän (huilasi välillä...) jossa oli puomi, aitojen välistäveto ja takaakierto, muuri ja viimeisenä keinu. Keinun päässä odotti palkka ja keinu meni hienosti. Vahingosta viisastuneena Eimi jää odottamaan keinun alastuloa kropalla myötäillen, mutta ei arkaile keinulle mennä.
Didon kanssa otin muutaman kerran kaikki kontakteja. Kontaktit on varmoja jos namialusta odottaa lopussa, mutta ilman sitä ei vielä kontaktin alastulo ole semmoinen kuin tahtoisin. Puomi on nopea ja varma, samoin A. Keinulle menee aina ensin innoissaan, hieman turhan vauhdikkaasti ja toisella kertaa saattaa jäädä hieman arpomaan ja yrittää kesken pois. Nyt pehmensin alastuloa itse ja alkoi sujumaan ihan hyvin.
Torstaina jouduimme jättämään Eimin kanssa illan möllitreenit väliin, mutta toisaalta vettä tuli kuin aisaa, joten olisi tainnut aika nihkeäksi jäädä joka tapauksessa... Torstai aamuna tein kummankin kanssa keppejä ja hyppytekniikka treeniä. Hyppytekniikkaa tein ensin neljän esteen tasavälisellä sarjalla (5,5) ja sen jälkeen kasvavalla välillä (5,5:6,5:7,5). Eimi oli tohkeissaan ja hyppäsi kummankin harjoituksen nätisti ja rauhallisesti. Eimin voi myös lähettää eteen käskyllä melkein mistä vain, tällä kertaa harjoittelin myös niin, että seisoin takana ja sarjan sivulla. Innoissaan teki Eimikin töitä, kunnes mentiin kepeille. Kepeistä on alkanut muodostua ikävä ongelma, enkä kyllä tiedä onko ongelma lähinnä minun päässäni jolloin se siirtyy myös käyttäytymiseeni ja niin edelleen... Brrr... Otin eteenpäin palkkauksella pari kertaa, mutta Eimi meinasi aivan jäädä komentamaan ja ihmettelemään. Otin sitten vain kuudella kepillä pari "kädellä vetoa" ja jätin siihen. Turha se on silloin treenata jos oma hermo meinaa kiristyä turhaan.
Didon kanssa otettiin myös hyppyharjoitukset. Intoa oli taas aluksi aivan liikaa eikä olisi meinannut malttaa keskittyä hyppäämiseen vaan joutui työskentelemään paljon enemmän kuin olisi ollut tarvis. Parin toiston jälkeen alkoi jo rauhoittua ja keskittyminenkin parani. Dido teki myös ensimmäistä kertaa harjoituksen kasvavalla välillä ja se sujuikin mallikkaasti. Osasi arvioida välit hyvin ja hyppäsi kevyesti. Didon hyppytekniikka näyttää pehmeämmältä kuin Eimin, toisaalta Dido onkin enemmän semmonen hypähtelijä... :) Dido meni kepit pitkänä ja oikein mallikkaasti minä kummaltakin puolelta ohjaten. Eteenpäin pyrkimistä ja itsenäisyyttä pitää sillekin saada, mutta namialusta on vielä liian suuri houkutin, jotta jaksaisi keskittyä kunnolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti