Agitreeniä

Eilen oltiin Eimin kanssa Heidin vetämissä agitreeneissä. Tällä kertaa tehtiin helpohko rata ja otettiin loppuun vielä yksi pätkä erikseen. Oon yrittänyt taistella Flexitrack ohjelman kanssa, jotta saisin piirrettyä nuita harjoituksia, mutta vielä ei oikein onnistu... Ensimmäisellä ohjauskerralla Eimi kuumui kovasti ja meinasi ensin mennä muutamasta esteestä ohi sekä jumittaa räkyttämään pujottelussa. Toinen kerta meni paremmin. Vaikka vauhtia oli taas paljon niin toisella kertaa ohjattavuus kuitenkin säilyi paremmin. Kepitkin menivät suhteellisen rauhallisesti ja vauhdilla ja irtosi hyvin. Rimat vaan alkoi sitten taas tippua. Huomasin nyt, että esim. viimeinen rima tippui sen takia, että Eimi hyppäsi juuri silloin kun sanoin "Eteen". Hmm..

Viimeiseksi otettiin pätkä jossa oli aitoja, putki, aitojen kierto, puomi ja kaksi aitaa. Viimeisellä kerralla kaikki rimat pysyivät ylhäällä ja yhteistyö tuntui sujuvammalta. Olen päättänyt keskittyä joka treenikerta näihin positiivisiin tunteisiin, niin jos se varmuus ja sitä kautta rentous sieltä sitten joskus tulisivat. :) Jäi mukava mieli treeneistä. Eimissä on hirmuisesti vauhtia, mutta jos saisin ohjattavuuden pysymään ja pääsisin itse vielä paljon paremmin mukaan niin johan alkaisi lyyti kirjoittaa... :)

Maanantaina 9.6 oli Didon agikurssi. Tällä kertaa kertailtiin puomia, keppejä ja hyppyä ja otettiin uutena pussi. Puomi on hyvällä mallilla, oon yrittänyt itse voida jäädä taaemmas odottamaan ja vahvistaa kontaktilla odottamista. Aitoja otettiin tällä kertaa jo kolme peräkkäin. Ensimmäisellä kerralla oli havaittavissa hienoista epäröintiä lähettämisessä. Kun lähdin yhtäaikaa viereltä, vauhtia tuli aika lailla ja hyppäämiseen keskittyminen meinasi herpaantua kun piti seurata, että minne se emäntä juoksee.

Kepeillä on jostain syystä helpompaa silloin kun itse olen keppien vasemmalla puolella kun taas Eimin kanssa se on aina ollut heikompi puoli. Toiselta puolelta ohjattaessa en meinaa saada rytmiä oikeaksi, mutta eiköhän se siitä. Viimeiseksi esteeksi oli pussi, mitä ei laitettu vielä aivan umpinaiseksi. Didolla löytyi vauhtia niin paljon, että tuskin olisi haitannut vaikka kiinni olisi ollutkin. Toivottavasti ei. Ilo on käydä pikkuisen kanssa treeneissä, vaikka aluksi pitää vähän haukkua varmuuden vuoksi. Odotellessa otettiin vähän perusasentoa ja seuraamista sekä ihailtiin Riikan Selma-gööttivauvaa...