Jostain syystä videoiden lataaminen blogiin ei ole ottanut onnistuakseen, mutta joskopa nyt onnistaisi. Tammikuun lopussa kävimme Pellossa treenaamassa pienellä porukalla. Kakaroiden kanssa tehtiin muutama pätkä kokeillen vähän miltä tuntuu kun esteiden välimatkat ovat väljempiä ja koiran pitäisi myös edetä. Eihän se ihan helppoa ollut, mutta mukavaa kylläkin. Bilbor ei välittänyt uudesta paikasta mitään, mutta Biescas häiriöityi niin ihmisistä kuin lähestulkoon kaikesta muustakin. Huomaa kyllä, ettei sen kanssa ole treenattu muuta kuin omalla tutulla porukalla. Loppuen lopuksi saatiin kuitenkin Biescaksenkin kanssa tehtyä yhdessä jotain onnistuneesti ja pääsi palkkaamaan kunnolla.
Eimin kanssa tein yhden täyspitkän radan ja Didon kanssa kaksi. Oma rytmi oli kyllä niin hakusessa kun tilaa juoksemiselle oli enemmän. Didon kanssa käännökset valui älyttömiksi kun vauhtia olikin enemmän. Hiottiin sitten käännöksiä vielä tiiviimmiksi, mutta päätavoitteena oli päästä tekemään kontakteja kunnon vauhdilla. Harmillisesti Didolla alkoi juoksu viime viikolla, joten emme pääse epävirallisiin tekemään kontaktien kenraaliharjoituksia vaan mennään pitkän kisatauon jälkeen viikon päästä oman seuran kisoihin juurikin Pelloon. Saas nähdä miten sujuu juoksuisen Didon kanssa kisaaminen, toivottavasti ei vaikuta liian paljon juoksu ja hoidossa oleminen kisasuoritukseen. Alla videot Bilborin ja Didon pätkistä.
Viime viikon perjantaina oli ensin Bilborin vuoro mennä Rauno Virran koulutuksessa. Aikaisemmin olen ollut Raunon koulutuksissa aikuisten pulien kanssa ja pidän Raunon selkeästä ja kannustavasta tavasta kouluttaa. Bilborin ensimmäisiä pätkiä ei valitettavasti tullut videoita, niissä sillä oli selvästi enemmän virtaa ja rytmivaihtelut onnistuivat hyvin. Toisella pätkällä tehtiin valsseja ja ne kyllä valui ja valui hankalissa kulmissa. Itselle huomioitavaa erityisesti siitä, että pysyisin pystyssä, en jättäisi koiraa selän taakse ja ennen kaikkea opettelisin myös tekemään liikkuvia valsseja oikeaan aikaan. Ollaan tehty lähinnä tiukkoja valsseja, joissa olen tottunut käyttämään pientä hidastavaa suhausta tehostamassa "koiran kokoamista" ja näin valssit ovatkin suhteellisen tiukkoja. Pitäisi kuitenkin muistaa ja osata huomioida esteiden linja niin etten turhaan tapa koiralta liikkeen sujuvuutta vaan ohjaan ajoissa ja annan koiran edetä rytmissä. Hienosti poika jaksoi ja keskittyi koko ajan vaikka viimeisillä toistoilla alkoi jo väsymys vähän näkyä.
Sunnuntaina olikin sitten Didon vuoro. Didon kanssa ei auta yhtään löysäillä vaan jokainen kohta pitää viedä jämäkästi ja tarkasti. Tämänhän toki tiesinkin jo, mutta kun muistaisi aina käytännössäkin. Perehdyttiin erityisesti oikeisiin ohjauslinjoihin. Suurin ahaa-elämys oli se, että mie jään aivan liikaa hautomaan radalla jo tapahtuneita asioita vaikka pitäisi suhtautua niin kuin radalla ei olisi mitään muuta kuin tuleva. Ensimmäisellä pätkällä tämän huomaan erittäin hyvin. Ohjasin A:n jälkeisen aidan huonosti ja piilossa oleva rima putosi. Dido haki kuitenkin pujottelun hyvin, mutta oma rytmini oli jo siinä vaiheessa rikkoutunut ja pilasin tulevan jäämällä "teputtamaan". Huomasin, että olin jo siihen mennessä ehtinyt analysoida mielessäni miksi rima tippui, vaikka olisi pitänyt antaa olla ja tehdä täysillä tulevaa.
Seuraavassa pätkässä on saman harjoituksen viimeiset esteet. Koska viimeinen este suoritettiin kohti nurkkaa, niin en osannut ajatella linjoja koiran kannalta järkevimmin vaan yritin ensin persjättöä takaakierron jälkeen. Tässä kuitenkin koiralle ehkä loogisempi ja linjaltaan parempi vaihtoehto, vaikkakin omat liikkeet myöhässä.
Toinessa harjoituksessa oli samanlaisia elementtejä ja videolta näkee kuinka oma liikkuminen jää nykiväksi ja paikoitellen hitaaksi. Dido ehtii reagoida nopeassa vauhdissa kääntämällä päätään tai suuntaansa minua kohden jos huomaa vähänkään minun rytmitysvaikeuksia. Kaiken kaikkiaan koulutuksesta jäi taas hyvä mieli ja paljon treenattavaa mieleen.
Huomenna lähdetään pienellä porukalla Pellon Rohki-halliin treenaamaan, jotta saadaan kokeiltua miltä se tuntuikaan juosta parit täysimittaiset radat. Kakarat lähtee mukaan ja niiden kanssa tarkoitus ottaa myös vähän etenemistä kun estevälit ovat väljemmät.
torstai 16. tammikuuta 2014
Tämän viikon agilitytreeneistä ei jäänyt mieleen juuri muuta kuin kadoksissa oleva rytmi. Pätkän alussa oli putki/ puomi erottelu ja Dido tuntui totaalisesti ignooraavan puomin, oli siihen lähetys sitten huono tai hyvä. Pätkät on vielä kameralla, mutta pitää ladata koneelle ja ottaa opiksi. Ennen kaikkea oma asenne pitää Didon kanssa radalle mennessä olla täpäkkä, yhtään ei saa löysäillä. Löysäilyn seurauksena voi olla, että koira sinkoaa suorittamaan itsenäisesti esteitä tai pyörähtää esteeltä takaisin jalkoihin. Koskaan ei voi tietää, joten parempi olis kun muistaisi sen joka kerta kun alkaa jotain tekemään. Positiivista oli, että treenipätkällä tehtiin paljon kontakteja, joista jokaisen Dido suoritti oikein! Jotain plussaa siis.
Eimin kanssa hiottiin käännöksiä tiukemmiksi, muuten otin sen kanssa treeniä lyhyemmissä pätkissä vähän niinkuin turvallisuussyistä. Alusta on jonkin verran liukas Eimille, enkä uskalla ottaa tiukkoja kulmia kontakteille. Jos ohjaus ja suoristus on myöhässä niin Eimin raivokkaalla tyylillä kontakteilla voi loukkaantua. Eimi ei ole ikinä ollut yhtä tiukka kääntymään kuin Dido, mutta kunhan oma aikataulutus ja ohjaus on kohdillaan niin se kyllä tekee parhaansa. Täydellisiä, tiukkoja käännöksiä en siltä kehtaa enää vaatiakaan. Antaa rouvan vähän oikoa...
Vapaapäivän kunniaksi kävin tänään aamupäivällä hallilla koko porukan kanssa. Didon kanssa tehtiin putki/puomi erottelua sekä keppikulmia. Nyt putki ei vetänyt puoleensa yhtään, joten erottelut onnistuivat huomattavasti paremmin kuin tiistaina. Seuraavaksi projektiksi taidetaankin ottaa kepit. Dido pujottelee varmasti ja hakee kulmat suhteellisen hyvin, mutta haluaisin että kokonaisuutena suoritus olisi itsenäisempi.
Tavoitteita on kaksi: a) voin lähettää koiran puolesta välistä keppejä suorittamaan koko esteen alusta ja koira hakeutuu molemmilta puolilta oikeaan väliin vaikka oma liikkeeni olisi mahdollisimman vähäinen.
b) keppien loppuun suorittaminen on varmaa vaikka palkkaisin pallolla tms jo ennen viimeisten keppien suorittamista.
Tänään huomasin, että Dido ei kestänyt häiriötä/palkan lentämistä kesken suorituksen ja hämmentyi alkuun ihan selvästi kun jätettiin palkka odottamaan keppien päähän. Nyt on taas jotain konkreettista mitä harjoitella.
Eimin kanssa harjoiteltiin lähinnä kääntymistä oikeaan suuntaan takaaleikkauksen jälkeen. Eli käytännössä sitä, että osaisin ohjata/eimi ymmärtäisi kääntyä oikeaan suuntaan jos lähetän aidalle ja leikkaan takana. Takanaleikkauksissa ei sinänsä ole Eimin kanssa ongelmia, mutta koska se etenee mielellään, niin kääntyminen oikeaan suuntaan valuu kauas esteestä ja Eimi kääntyy helposti itsensä ympäri. Lelupalkalla saatiin onnistumisia, mutta vaatii Eimiltä keskittymistä tekemiseen.
Biescaksen ja Bilborin kanssa tein ensin muutamia takaakiertoja/takaakierto-persjättöjä sekä putkilähetyksiä. Molemmat teki innokkaasti, mutta takaakierron jälkeinen ohjaus meinaa jäädä liian hitaaksi ja molemmat kiertävät helpommin koko esteen kuin että, suorittaisivat esteen ja tulisivat "oikeaan käteen". Lelupalkalla pari kertaa ja jo alkoi sujua. Toisella kierroksella tehtiin Biescaksen kanssa puomin alastuloa, Bilborin kanssa koko puomia sekä molempien kanssa pariin kertaan matalaksi laskettua keinua. Asensin keppeihin verkot ja keppitauko oli tehnyt molemmille hyvää -kepeille hakeutuvat suhteellisen itsenäisesti ja kaukaa ja rytmi pysyy koko ajan yllä. Tavoitteena on alkaa vähentämään verkkoja pysyvämmin sekä saada puomi kokonaisuudessaan kuntoon.
Tokossa olen tällä viikolla ottanut kaikkien kanssa lähinnä kaukokäskyjä. Dido ei oikein taida näitä juttuja muistaa ja ehtii tarjota kaikkea mahdollista -joten sen kanssa ollaan lähinnä harjoiteltu rauhottumista ja yhdessä asennossa pysymistä. Asennosita seisominen on kaikkein haasteellisinta.. Kapulan pitoharjoitukset siirsin "ryhmäharjoituksiksi". Toivottavasti tällä ei ole negatiivisia vaikutuksia, mutta kun kyseinen asia ei ole kenellekään erityisen mieleinen niin huomasin, että pienoinen "ryhmäpainostus" teki tästäkin vähän miellyttävämmän asian. Vierekkäin ollessaan ovat niin innokkaina tekemään jotain palkan vuoksi, että vuorotellen toteutetut pitoharjoitukset sujui huomattavasti innokkaammin kuin yksin touhutessa. Taidan kokeilla tätä vielä ainakin muutamia kertoja...
Viikonloppuna on Rauno Virran koulutus, johon osallistun huomenna Bilborin kanssa sekä sunnuntaina Didon kanssa. Toivottavasti Didon juoksu ei ala juuri pahimmoilleen.
Treenikaverin kuvaama ja editoima vähän pidempi pätkä eskareiden treeneistä. Ensimmäisissä pätkissä touhuaa Biescas ja jälkimmäisissä Bilbor. Kiitos Virpille kuvaamisesta!
2014
Parin vuoden tauon jälkeen aika yrittää taas päivittää blogia. Koirien määrä on kahdessa vuodessa tuplaantunut ja selvästi olisi tarpeellista merkitä ylös koirakohtaisia tavoitteita ja treenejä. Nähtäväksi jää, kuinka hyvin onnistun istahtamaan koneelle ja kirjaamaan treenejä tai ainakin koonteja niistä. Yritin pitkään tehdä muistiinpanoja perinteisellä kynä/paperi menetelmällä, mutta sekin jäi tekemättä.
Lyhyesti jotain tavoitteita vuodelle 2014:
Eimi
Kisata muutamia onnistuneita kisoja kevät/syyskaudella ja antaa Eimin nautiskella. II-luokan radoissa riittää meille Eimin kanssa varmasti ihan tarpeeksi haasteita eikä III-luokan estekorkeudet tai kiemurat houkuttele kovinkaan. Ikää Eimillä on parin kuukauden päästä jo 9- vuotta, mutta menosta sitä ei vielä kyllä huomaa. Itse olen tullut sen kanssa vain paljon varovaisemmaksi ja pelkään loukkautumisriskin kasvamista iän hidastaessa mahdollisesti reaktionopeutta ja elastisuutta. Eimi ei ole ikinä osannut tehdä mitään agilityyn liittyvää antamatta itsestään 100% ja antaa sen nauttia niin kauan kuin näyttää siltä, että kroppa sen kestää. Hallikaudella en ole treenannut aivan yhtä paljon Eimin kanssa kuin Didon kanssa. Seinät tuntuvat olevan välillä vähän liian lähellä ja pitokaan ei ihan kohdillaan, mutta Eimillä on kivaa.
Dido
Agi: Edellisistä kisoista on jo aikaa ja kisatauon aikana tavoitteena on ollut saada kontaktit kuntoon. Treenaaminen on sujunut pääsääntöisesti tosi mukavasti ja ollaan pysytty aika hyvin samassa rytmissä. Kontaktithan sujuu kyllä treeneissä vaikka olisi häiriötäkin. Kisakausi on tarkoitus korkata oman seuran helmikuun kisoissa Pellossa ja sitä ennen olisi hyvä päästä jonnekin epävirallisiin kokeilemaan kontakteja. Hyvin mahdollista kuitenkin on, että juoksut tulevat ja sekoittavat pakkaa. Omista kisoista on kuitenkin hyvä lähteä eteenpäin ja tämän kauden tavoitteena on saada kisoissa rytmi pysymään hyvänä, onnistuneet kontaktit ja hyvän mielen ratoja. Alla Didon joulutauon jälkeinen treeni ohjatuissa harkoissa. Tämä oli se viimeinen, onnistunut kokonaissuoritus, sitä ennen hiottiin kyllä yksittäisiä kohtia.
Toko: Tavoitteena saada häiriötreenattua niin, että päästään taas ALOkas luokkaan kisaamaan, motivaatio on taas itsellä noussut vähäsen tokoonkin.
Bilbor
Agi: Tavoitteena että kesään mennessä Bilbor osaisi kaikki esteet, suorittaen kontaktit kokonaisina ja kepit ainakin suurimmaksi osaksi ilman verkkoja. Ennen estekorkeuksien nostamista keskitytään hyppytekniikan ja kropan hallinnan kehittämiseen. Kontakteissa on keskitytty edelleen alastulon harjoitteluun, kokonaista puomia on tehty yksittäisenä muutamia kertoja ja viime viikolla keinu ensimmäistä kertaa pariin otteeseen. Muuri ja pituus kokonaan "esittelemättä". Bilborin kanssa osallistuttiin viime vuoden puolella Vappu Alatalon hyppykurssille, jonka aiheena oli siis hyppytekniikka ja sen harjoitteleminen. Sielläkin tuli todettua, että jätkä on vielä vähän "kaksiosainen" eli höterö takapää ja voimakas etuosa.. Huomattavasti on kropan käyttö kuitenkin syksynkin aikana kehittynyt, joten eiköhän se hessuhopoilu iän myötä vähene. Motivaatio Bilborilla on yleensä kohillaan ja palkkautuu sekä leluilla että herkuilla.
Toko: Tavoitteena saada vuoden aikana ALOkas luokan liikkeet kasaan sekä samalla harjoitella ylempien luokkien liikkeitä. Lähitavoite olisi edetä seuraamisen harjoittelussa. Perusasento on Bilborilla suht hyvä ja kaukokäskyjä harjoitellaan. Bilborin kanssa ei olla perustottelevaisuuskurssin jälkeen käyty ryhmätreeneissä, mutta kevään ajan se jakaa ryhmäpaikan Biescaksen kanssa, jotta saadaan häiriötreeniä. Bilbor ei treenatessa juuri ole välittänyt muista ihmisistä tai koirista, mutta tällä hetkellä se on rasittava remmiräyhä.
Alla pätkä Vapun kurssilta.
Biescas
Agi: Biescaksen kanssa on vasemman takajalan operoinnin vuoksi otettu vähemmän agilitya kuin velipojan kanssa, mutta nopeasti sekin oppii. Ei kestä yhtä paljon toistoja entä Bilbor, mutta motivaatio on huomattavasti kasvanut kesästä. Agilityn suhteen tavoitteet ovat samat kuin Bilborin kanssa, huomioiden kuitenkin koko ajan kuinka kroppa suhtautuu treenaamisen lisäämiseen. Vuoden lopussa käytiin fyssarilla ja saatiin sieltä taas hieman lisävinkkejä kuinka treenata jalan hermostoa sekä sen käyttämistä. Lihaksia jalassa on, eikä se näytä mitenkään liikkumista haittaavan, mutta "lihasmuistissa" näyttäisi kuitenkin olevan että esimerkiksi ponnistettaessa Biescas ottaa enemmän painoa oikealle takajalalle. Katsotaan mitä tulevan pitää.
Toko: Biescaksen kanssa on käyty tokon valmennusryhmässä ja työstetty pohjaa eri tottelevaisuusluokkien liikkeille. Tunnari ei ole Biescaksen vahvin juttu ja tällä hetkellä testataan "piilotettu tunnaria" merkkitötsien kanssa -pitää joskus kuvata treeni.. Tokotreeneissä joudutaan myös välillä hakemaan oikeaa viretilaa, minkä huomaan turhauttavan itseäni kun olin jo tottunut Didon aina innokkaaseen viretilaan. Viime kerralla totesin, että paras on pitää Biescas kiinnitettynä väliajat niin, että kun pääsee irti niin aina tehdään yhdessä jotain mukavaa. Katsotaan kuinka etenee. Tavoitteena on seuraamisen harjoitteleminen sekä eteneminen niin tunnarissa, noudossa (kapulan pitämisessä/nostamisessa) kuin kaukokäskyissäkin. Joten treenattavaa riittäisi...
keskiviikko 18. toukokuuta 2011
18.5.2011
Osallistuin Käyttökoirien järjestämään agilitykoulutukseen, jossa kouluttajana toimi englantilainen Lee Gibson. Nuori mies, joka on ikäänsä nähden ehtinyt tehdä agilityn saralla kaikenlaista. Didon kanssa osallistuin maanantaina ja treeni painottui oikeastaan kokonaan kontaktin vapautuksen sekä keppivarmuuden harjoitteluun, hyvin perussettiä ja sinänsä harmitti, ettei päästy juurikaan harjoittelemaan ohjaustekniikkaa. Kontaktin alastulo ei vieläkään ole satavarma, joten sinänsä sen treenaaminen on aina tarpeen. Maanantai-iltana käytiin vieraan kanssa vielä Kammilla istumassa iltaa ja kuuntelemassa englantilaisen ja suomalaisen agilityharrastamisen/kilpailemisen eroista, ja niitähän riitti.
Tiistaina osallistuin koulutukseen Eimin kanssa ja tällä kertaa tehtiin 15 esteen sarjaa, joka ensin pätkittiin kolmeen lyhyempään pätkään. Kokeiltiin erilaisia ohjauskuvioita ja niiden vaikutusta koiran vauhtiin ja kaiken kaikkiaan oli oikeinkin mukavaa ja opettavaista. Englantilainen ohjaustyyli tuntuu olevan hyvin selkeää ja kikkailuvapaata ja itse tarvitsisin Eimin kanssa juurikin sitä selkeyttä sekä oikeaa rytmitystä. Viimeiseksi tehtiin koko pätkä kerrallaan ja sen sain videollekin. Videosta huomaa kuinka asetun liian lähelle toista estettä ja tie kolmannelle valuu liian pitkäksi. Muuten tuntui mukavalta ja ennen kaikkea pakka pysyi kasassa loppuun asti.
Didon kanssa osallistuimme oman seuran tottelevaisuuskilpailuihin 7.5., tuomarina toimi Heli Kelhälä. Tulokseksi tuli jälleen ALOII pisteitä 153. Kisan jälkeen oli huomattavasti mukavampi tunne, entä meidän Kemijärvellä käydyn ensimmäisen virallisen kilpailun jälkeen. Kemijärvellä Dido jännitti hallia, minä jännitin ja lopputulos oli suunnatonta haahuilua vaikkakkin kokonaispisteitä kertyi enemmän. Kuitenkin tällä kertaa pisteet olivat omastakin mielestä ansaittuja ja Dido oli todella reippaasti sekä kontaktin haluisesti mukana kaikissa liikkeissä.
Kaikenkaikkiaan olin tosi tyytyväinen suoritukseen, vasta illalla alkoi kunnolla harmittamaan kun tajusin kuinka hyvät pisteet oltais saatu jos tuo (yleensä supervarma) luoksetulo ei olis menny nollille. Luoksetulossa jätin Didon paikalleen ja kävelin käsketyn matkan. Siinä vaiheessa Pukinpolun kentän yläpuolella (pilvien takana) lenteli hornetteja ja Dido käänteli päätä ja yritti kai nähdä mistä se ääni tulee. Eipä sitten kuullut... eikä kuullut toisellakaan kerralla... Kolmannella käskyllä oli jo kontakti ja itse luoksetulo sujui sitten täydellisesti... Valitettavasti ne ylimääräiset kutsumiset veti liikkeen nollille. Jos olisin tajunnut, niin olisin odottanut toisen käskyn antamista hetken, että olisi ollut katsekontakti, mutta ajattelin, että toisto pitää tulla samantien. Hyppy vaatii edelleen varmuutta. Lähti ensimmäiseltä käskyltä liikkeelle, mutta pysähtyi esteen eteen ja tarvitsi käsivahvistuksen suorittaakseen esteen.
Aina oppii uutta ja tällä kertaa kisoista jäi niin mukava mieli, että taidanpas osallistua vielä uudelleenkin. Saas nähdä mitä sitten tapahtuu... Mutta jospa ainakin turha jännittäminen olis nyt jääny pois ja uskaltaisin luottaa siihen, että koira osaa ja tekee...
Elämä on ollut koko viimeisen vuoden pulimaiseen tapaan kiireistä ja hektistä. Pulit osaavat säännöllisesti ottaa myös rennosti ja siitä vois itsekin ottaa mallia. Omat opinnot on vihdoin pulkassa ja työsopimuskin ensi vuodelle varmistunut, joten nyt voisi jo vähän hengähtää. Vuoden aikana ei kuitenkaan ole oikeastaan mitään kummallista tapahtunut. Ei arkielämässä eikä kisa/treenirintamallakaan.
Dido oli elokuun loppuun saakka treenitauolla pentunsa kanssa etelässä, ehti treenata hetken ja käydä häseltämässä parit kisat kunnes jäikin taas juoksutauolle. Kisoissa näkyi treenaamattomuus ja syksyn KASsin kisoissa tuli epämiellyttäviä kontaktivirheitäkin.. murr. Nyt taas aloitellaan treenausta tosissaan ja hyppytekniikkaa, kontakteja sekä monia muita asioita pitäisi treenata, treenata ja treenata. Vuosi 2010 on mennyt Didon kanssa agirintamalla jotenkin ohitse, juoksujen, astutusten ja pentujen vuoksi, mutta toivottavasti ensi vuonna pysyttäisiin molemmat terveinä ja voisi panostaa kunnolla treenaamiseen. Ehkä sinne 2-luokkaan vielä päästään...
Tokokisoihin olin taas ilmoittautunut lokakuulle, mutta juoksu esti sinne osallistumisen. En tiedä päästäänkö me koskaan oikeasti avaamaan tuo tokokisakirja, tämä oli toinen kerta kun jouduin perumaan osallistumisen Didon juoksun takia. Syksyllä sain aikaiseksi värkätä omalle pihalle "tokoesteen" ja saatiin treenattua hyppykin kuntoon. Sitten tuli juoksu, kisat peruuntu ja motivaatio pitäis nyt taas uudestaan etsiä jostain.
Eimin kanssa on jatkettu siihen samaan, tuttuun tyyliin... Hyvin usein iskee epätoivo, mutta kun näkee kuinka paljon se nauttii agilitysta niin ei halua luovuttaakaan. Silloin harvoin kun ohjaamisessa menee kaikki just kohdilleen, on tunne aivan uskomattoman hyvä. Niiden hetkien voimalla jaksaa aina uudestaa lähteä kiroamaan omaa osaamattomuuttaan. Kontaktit ja vauhdin hidastaminen on Eimin kanssa treeniohjelmistossa. Syksyn sairaslomalta ollaan palailtu "hiljalleen" treeneihin ja toivottavasti keskittyminen paranis taas kun pääsee hallille säännöllisemmin. Huomattavasti paremmin treeneissä sujuu aina kesällä kun pääsee paremmin juoksemaan, saa nähdä kuinka alkaa uudessa hallissa sujumaan treenit.
Ensi vuodelle on yksi, suurin tavoite: oppia juoksemaan! Liikuttamaan noita kahta alinta uloketta sujuvasti, nopeasti ja tehokkaasti... Sitten vielä kun saisi koirien vauhdin ja keskittymisen kohtaamaan niin voisi jotain tapahtuakin. Tätä toivoen ja sen saavuttamiseksi töitä tehden lähdetään suunnistamaan kohti ensi vuotta. Täytynee kokeilla Eimin kanssa lainaohjaajaa jonkun kerran ja katsoa miten toimii kun ohjaaja tietää mitä tekee, harmittaa aina että itse pilaa koiran mahdollisuudet (ja tulis eimillekin muutakin kuin hyllymetrejä koiranettiin...).
Rauhaisaa joulunaikaa sekä tapahtumarikasta vuotta 2011!!
