No niin se jäi tuo päivittely viime vuonakin huhtikuuhun... Katsotaan miten tänä vuona käy.

Viime vuoden kisailut olivat kovin vähäisiä ja loppuivat minun kohdaltani Saariselälle jossa Eimi nousi III-luokkaan (0-radat minun ja Marian kanssa) ja Dido sai ensimmäisen agilitysertinsä. Kesän lopulla mulla alkoi olla sen verran supistuksia juostessa, että Dido ja Eimi jatkoivat agilityn harrastamista mahtavan lainaohjaaja Marian kanssa. Itse treenasin Bilborin ja Biescaksen kanssa sen minkä pystyin. Tosin Biescas oli syksyllä taas tauolla loukattuaan jalkansa metsälenkillä metallitölkkiin. Nopeasti onneksi parani haava eikä koko aikana juuri haitannut Biescaksen menoa, lähinnä aiheutti päänvaivaa meille kun piti yrittää rajoittaa tytön touhuja. Dido kävi oman seuran tokokisoissa hakemassa superhienon I-tuloksen ja olen kyllä tyytyväinen että uskaltauduin/viitsin vielä ainakin tuon kerran lähteä kokeilemaan.

Meidän perheen laumanlisäys, Udo-poika, syntyi lokakuun alussa ja loppuvuosi menikin uuteen elämänrytmiin totutellessa. Nyt ollaan Biescaksen, Bilborin ja Didon kanssa ohjatuissa harkoissa, Eimin kanssa käyn erikseen. Kovasti tekisi mieli vielä sen kanssa päästä korkkaamaan kolmosluokka, mutta hallissa treenaaminen (tilan rajallisuus ja liukkaus) jotenkin kauhistuttavat.

Alla muutama video Biescaksen ja Bilborin tämän viikkoisista epävirallisista kilpailuista. Tekemistä riittää erityisesti pujottelun ja kontaktien varmuuden kanssa sekä Biescaksen motivoinnissa. Nyt näyttää kuitenkin jo siltä, että se alkaa innostua ja menee hetkittäin ihan vauhdikkaastikin joten ehkäpä se tästä vielä. 

Biescas möllirata

Kisa- ja treenipäivitystä

Oman seuran kisat järjestettiin tänä vuona Pellon sijasta Ounashallissa. Loistavat puitteet, mahtava pohja - kyllä kelpaa MM- karsinnat järjestää tuolla. Olin ilmoittanut sekä Eimin että Didon molempina päivinä kahdelle radalle, varsinkin perjantaina huomasi illasta ettei enää päivän seisomisen, talkoilun ja kisailun jälkeen viimeiselle radalle riittänyt puhtia. Jaloista ei vain enää lähtenyt. Treenikaveri oli ilokseni kuvannut 3 rataa molemmilta koirilta. Näiltä radoilta näkee hyvin kaikki näiden kisojen ongelmakohdat..

Eimin ratoja 18.-19.4.

Eimi kuumui aika lailla ja tiputti muutamia rimoja ihan kummallisesti, oletan ettei vain pystynyt keskittymään arvioimaan hyppäämistä -liian kiire eteenpäin. Videon ensimmäisellä radalla Eimi hyppää täysin ensimmäisen riman sekaan vaikka muistan yrittäneeni olla rauhallinen varsinkin ponnistuksen ajan. Samaisella radalla tuli tooodella ihme ongelma. Ei millään olisi malttanut pujotella loppuun saakka. Mie oon tosi huono korjaamaan keppejä ilman että otettais kokonaan uusiksi ja toisaalta haluaisinkin että ne suoritetaan aina kokonaisuutena. Noh, kahdesti jaksoin mennä alkuun ja räpellettiin sitten eteenpäin. Tältä radalta tuli keppien vuoksi mukavasti yliaikaa, mutta ilmeisesti muilla koirakoilla oli muita ongelmia kun taidettiin olla lähes ainoita tuloksen saaneita ja voitettiin.. hehe.

Videon toisella radalla Eimi kävi hyvin kierroksilla, mutta tehtiin puhdasta rataa kunnes bongasi ne pirun kepit sieltä uudestaan ja lähti (aika erikoisesta kulmasta) suorittamaan niitä. Olin käskyttänyt kepeillä tosi vahvasti ettei jättäisi kesken ja olin hieman myöhässä, joten pääsi sitten bongaamaan harmillisesti ne kepit. Mutta kaiken kaikkiaan kaahotuksesta ja pitkistä kurveista huolimatta Eimin kanssa oli molempina päivinä jotenkin hirmu kiva mennä radalla. Jäi tosi hyvä mieli kisoista. Toukokuussa varmaan Tornioon ja kesäkuussa vielä Saariselälle Eimin kanssa.

Didon ratoja 18.-19.4.

Dido sitten... jaa´a. Hemmetin kontaktit oli taas perseestä. Tykkään Rauno Virran radoista tosi paljon ja osasin varautua siihen että sieltä löytyy se okseri. Treeneissä on hypännyt okserit nyt puhtaasti, mutta taisi tulla kisoissa joka hemmetin kerta alas. Dido oli vähän rasittava.. Siinä mielessä, että tällä kertaa kuumuminen ilmesi taas käteen jäämisenä ja kun sen tekee Didon vauhdista niin...Videon ekalla radalla (ensimmäisen päivän viimeinen suoritus), näen ihan selvästi kuinka v-tutuskäyrä nousee kun D rökii puomin alastulon. Sitten onkin peli menetetty kun varmistan A:n alastulon enkä saa etumatkaa viiden esteen loppusuoralle. Jaloista ei vaan lähteny enää lujempaa. Videolta näyttää vielä niin tosi hitaalta oma kulku.. Lauantain ekalla radalla onkin sitten tooodella törkeä puomin roikasu. Harmittaa etten siinä ehtinyt/tajunnut reagoida ja keskeyttää siihen. Tuli siellä sitten se okserikin alas. Hypäriltä ei tullut muita virheitä kuin okseri, vaikka rytmi olikin hukassa.

Noh, saas nähdä. Ensi sunnuntaina ollaan OKK:n kisoissa Didon kanssa kahden agi- ja yhden hyppyradan verran.

Jaa, taitaa jäädä kakaroiden treenivideoiden päivittäminen seuraavaan kertaan. Videoilta voi hyvin havainnoida Biescaksen motivaatiota..

Viime sunnuntaina oli meidän ryhmän vuoro järjestää epäviralliset agilitykilpailut. Virpi oli tehnyt todella mukavat radat kaikille luokille ja me käytiin Biescaksen sekä Bilborin kanssa tekemässä nollakoirina möllirata ennen varsinaisten episten alkamista. Biescaksen kanssa ajattelin, että se tuskin lähtee minun kanssa mihinkään kun on niin paljon vierasta väkeä hallissa. Sehän yllätti. Tuntui, että sai ihmis- ja koiramäärästä virtaa ja oli oikein reippaasti ja ihan vauhdikkaasti menossa mukana. Radalla ei ollut kuin putkia ja aitoja, joten oikein mukava rata oli. Eipäs olla aikaisemmin tehty 19 estettä putkeen, yksi ohi juoksu sinne mahtui mutta muuten Biescas oli innoissaan mukana loppuun saakka. Hieno tyttö. 

Bilbor nyt oli vauhdikas itsensä, vaikka vähän pitikin jumahtaa tuijottamaan muita koiria kun piti katsomonurkkaan päin tehdä hyppy. Muutenhan Bilbor kulkee aina vauhdikkaasti kun vain pääsee tekemään. Välillä irtoaminen on vähän liiankin hyvää, mutta tykkään ihan hirmuisesti harjoitella sen kanssa. Kun vaan sais ne hemmetin kepitkin joskus kuntoon... 

Tässä sisarukset nauttii hankikeleistä. Vissiin auringon ja lumen yhdistelmä teki tuosta videosta noin pikselöityneen, mutta näkyypähän kuinka tyypit nauttii..

Kisailun aloittamista

Helmikuussa aloitettiin sekä Eimin että Didon kanssa kisakausi seuran omissa kisoissa, jotka pidettiin Pellon Rohki-hallissa. Tavoitteena oli Didon kanssa saada tehtyä puhtaita kontakteja ja sitä eniten jännitinkin etukäteen. Samalla oli ensimmäinen kerta kun Dido osallistui kilpailuihin juoksun aikana, joten en ollut myöskään varma vaikuttaisiko juoksu jotenkin suorituksiin. Treenitaukoa oli juoksun vuoksi pari viikkoa takana. Onneksi tuomarina oli Timo Vertanen, jonka radoilla oli lupa suorittaa kontaktivirheen parsimisen jälkeen rata kisanomaisesti loppuun saakka. Ilmeisesti "ruotsalainen tyyli", näin ainakin Ruotsissa kisaamassa käyneet kaverit sanoivat. Hyvä meille. Olen miettinyt paljon sitä, miten olisi parasta käyttäytyä kisoissa silloin kun kontaktivirhe tulee. Uudelleen tekeminen tuntuu välillä turhalta koska toisella kerralla Dido tekee yleensä loistavan suorituksen. Suoraan poislähtemistäkään se ei tunnu niin rankaisuna ottavan..

Pellossa oli molempina päivinä kaksi kisaa kaikille luokille, lauantain aloitin talkoilemalla ykkösluokkien ajan ja sunnuntaina kisat alkoivatkin kolmosilla. Kakkosluokassa oli todella vähän osallistujia kaikissa säkäluokissa, joten kakkosten kisat sujuivat vauhdilla. Eimin kanssa saimme ensimmäiseltä radalta hienon voittovitosen kun yksi rima tuli kurvissa alas. Teimme hienosti samaa rataa ja tuntui mukavalta. Toisella radalla Eimi olikin sitten enemmän "oma itsensä" ja mopo karkasi perinteisesti käsistä. Eimillä oli kuitenkin hauskaa. Kolmosten radat olivat täynnä takaakiertoja ja pyörittämistä ja onnistuinkin unohtamaan radan pariin kertaan joten en tiedä miten saimme taisteltua ensimmäisen nollamme kolmosluokasta. Vauhti hidastui kuitenkin minun unohdusten vuoksi sen verran että sijoille ei päästy. Toisella radalla Dido ei sitten taas edennytkään niin hyvin kuin luulin ja kieltoja tuli hyllyn verran, mutta kontaktit suoritti puhtaasti joten olin tyytyväinen päivän saldoon.

Sunnuntaina aloitettiin kolmosten kisalla ja Didon kanssa meni aina jotain pieleen ja molemmilta radoilta hyllyt, kuitenkin agiradalta edelleen puhtaat kontaktit. Eimin kanssa ensimmäinen rata keuli aivan täysin ja toiselta radalta taistelimme kympin ja jäi hyvä maku kisoista. Agiradalla muori muunmuassa tippui puomilta liiassa vauhdissaan, mutta onneksi ei sattunut mihinkään ja jatkoi samaan tyyliin loppuun saakka. Alla linkki Eimin lauantain ensimmäiseen rataan, ainoa rata joka saatiin tallennettua. Kiitos Seijalle!

https://www.youtube.com/watch?v=_Z5yY4i2IiI

Maaliskuun toisena viikonloppuna matkasimme Didon ja Bilborin kanssa Ouluun OKK:n kisoihin. Ajatuksenani oli ollut ottaa Biescas mukaan altistumaan väenpaljoukseen, mutta Didon lopetettua juoksunsa oli Biescaksen vuoro aloittaa. Niimpä matkasimme kolmistaan tapaamaan takaisin Ouluun palannutta ystävää, Xosmo -pappaa sekä aivan hurmaavaa pulinpentua. 

Sunnuntain kisat käytiin OKK:n kuplahallissa, joka ei kuulu mielipaikkoihini kisata. Pohja on kivituhka ja ok, mutta hallissa äänet ovat todella kovia ja valaistus on aina vähän hämärä. Päivä alkoi hyppyradalla, jolta tuloksena oli 5. Tuntui tosi mukavalta ja sujuvalta menolta, hieman vain myöhästyin yhdellä suoralla ja Dido ehti kääntyä katsomaan minua ennen estettä ja ajautui ohitse. Täysin oma vikani. Ensimmäisellä agiradalla olikin sitten puomi kolmantena esteenä ja viuh. Dido tuli täysin läpi. Otin uudestaan ja poistuin kentältä suunnattoman ketutuksen saattelemana. Mietin väliajan että menenkö seuraavalle radalle ollenkaan tai mitä teen erilailla radalla. Sain kuitenkin kerättyä angstit viimeiselle radalle ja pääsimme kontaktit kunnialla läpi. Keskityin täysin kontakteihin ja niiden suorittamiseen ja kuulostin varmasti helvetin vihaiselta karjuasseni Didolle alastulokäskyä. Mutta toimi. Joten johtopäätös oli se, että treeneissä on kivaa ja kisoissa täytyy mennä raivolla. Muuten pikkupuli ottaa heti ilon irti. Tästä on hyvä jatkaa kohti pääsiäisen kotikisoja. :)

Jostain syystä videoiden lataaminen blogiin ei ole ottanut onnistuakseen, mutta joskopa nyt onnistaisi. Tammikuun lopussa kävimme Pellossa treenaamassa pienellä porukalla. Kakaroiden kanssa tehtiin muutama pätkä kokeillen vähän miltä tuntuu kun esteiden välimatkat ovat väljempiä ja koiran pitäisi myös edetä. Eihän se ihan helppoa ollut, mutta mukavaa kylläkin. Bilbor ei välittänyt uudesta paikasta mitään, mutta Biescas häiriöityi niin ihmisistä kuin lähestulkoon kaikesta muustakin. Huomaa kyllä, ettei sen kanssa ole treenattu muuta kuin omalla tutulla porukalla. Loppuen lopuksi saatiin kuitenkin Biescaksenkin kanssa tehtyä yhdessä jotain onnistuneesti ja pääsi palkkaamaan kunnolla. 

Eimin kanssa tein yhden täyspitkän radan ja Didon kanssa kaksi. Oma rytmi oli kyllä niin hakusessa kun tilaa juoksemiselle oli enemmän. Didon kanssa käännökset valui älyttömiksi kun vauhtia olikin enemmän. Hiottiin sitten käännöksiä vielä tiiviimmiksi, mutta päätavoitteena oli päästä tekemään kontakteja kunnon vauhdilla. Harmillisesti Didolla alkoi juoksu viime viikolla, joten emme pääse epävirallisiin tekemään kontaktien kenraaliharjoituksia vaan mennään pitkän kisatauon jälkeen viikon päästä oman seuran kisoihin juurikin Pelloon. Saas nähdä miten sujuu juoksuisen Didon kanssa kisaaminen, toivottavasti ei vaikuta liian paljon juoksu ja hoidossa oleminen kisasuoritukseen. Alla videot Bilborin ja Didon pätkistä.

Youtube video: Bilbor Pellossa 25.1.  

Didon ensimmäinen ratapätkä ja piiiitkät kaarrokset.

Raunon koulutuksessa

Viime viikon perjantaina oli ensin Bilborin vuoro mennä Rauno Virran koulutuksessa. Aikaisemmin olen ollut Raunon koulutuksissa aikuisten pulien kanssa ja pidän Raunon selkeästä ja kannustavasta tavasta kouluttaa. Bilborin ensimmäisiä pätkiä ei valitettavasti tullut videoita, niissä sillä oli selvästi enemmän virtaa ja rytmivaihtelut onnistuivat hyvin. Toisella pätkällä tehtiin valsseja ja ne kyllä valui ja valui hankalissa kulmissa. Itselle huomioitavaa erityisesti siitä, että pysyisin pystyssä, en jättäisi koiraa selän taakse ja ennen kaikkea opettelisin myös tekemään liikkuvia valsseja oikeaan aikaan. Ollaan tehty lähinnä tiukkoja valsseja, joissa olen tottunut käyttämään pientä hidastavaa suhausta tehostamassa "koiran kokoamista" ja näin valssit ovatkin suhteellisen tiukkoja. Pitäisi kuitenkin muistaa ja osata huomioida esteiden linja niin etten turhaan tapa koiralta liikkeen sujuvuutta vaan ohjaan ajoissa ja annan koiran edetä rytmissä. Hienosti poika jaksoi ja keskittyi koko ajan vaikka viimeisillä toistoilla alkoi jo väsymys vähän näkyä.

Sunnuntaina olikin sitten Didon vuoro. Didon kanssa ei auta yhtään löysäillä vaan jokainen kohta pitää viedä jämäkästi ja tarkasti. Tämänhän toki tiesinkin jo, mutta kun muistaisi aina käytännössäkin. Perehdyttiin erityisesti oikeisiin ohjauslinjoihin. Suurin ahaa-elämys oli se, että mie jään aivan liikaa hautomaan radalla jo tapahtuneita asioita vaikka pitäisi suhtautua niin kuin radalla ei olisi mitään muuta kuin tuleva. Ensimmäisellä pätkällä tämän huomaan erittäin hyvin. Ohjasin A:n jälkeisen aidan huonosti ja piilossa oleva rima putosi. Dido haki kuitenkin pujottelun hyvin, mutta oma rytmini oli jo siinä vaiheessa rikkoutunut ja pilasin tulevan jäämällä "teputtamaan". Huomasin, että olin jo siihen mennessä ehtinyt analysoida mielessäni miksi rima tippui, vaikka olisi pitänyt antaa olla ja tehdä täysillä tulevaa. 

Seuraavassa pätkässä on saman harjoituksen viimeiset esteet. Koska viimeinen este suoritettiin kohti nurkkaa, niin en osannut ajatella linjoja koiran kannalta järkevimmin vaan yritin ensin persjättöä takaakierron jälkeen. Tässä kuitenkin koiralle ehkä loogisempi ja linjaltaan parempi vaihtoehto, vaikkakin omat liikkeet myöhässä.

Toinessa harjoituksessa oli samanlaisia elementtejä ja videolta näkee kuinka oma liikkuminen jää nykiväksi ja paikoitellen hitaaksi. Dido ehtii reagoida nopeassa vauhdissa kääntämällä päätään tai suuntaansa minua kohden jos huomaa vähänkään minun rytmitysvaikeuksia. Kaiken kaikkiaan koulutuksesta jäi taas hyvä mieli ja paljon treenattavaa mieleen.

Huomenna lähdetään pienellä porukalla Pellon Rohki-halliin treenaamaan, jotta saadaan kokeiltua miltä se tuntuikaan juosta parit täysimittaiset radat. Kakarat lähtee mukaan ja niiden kanssa tarkoitus ottaa myös vähän etenemistä kun estevälit ovat väljemmät.

Tämän viikon agilitytreeneistä ei jäänyt mieleen juuri muuta kuin kadoksissa oleva rytmi. Pätkän alussa oli putki/ puomi erottelu ja Dido tuntui totaalisesti ignooraavan puomin, oli siihen lähetys sitten huono tai hyvä. Pätkät on vielä kameralla, mutta pitää ladata koneelle ja ottaa opiksi. Ennen kaikkea oma asenne pitää Didon kanssa radalle mennessä olla täpäkkä, yhtään ei saa löysäillä. Löysäilyn seurauksena voi olla, että koira sinkoaa suorittamaan itsenäisesti esteitä tai pyörähtää esteeltä takaisin jalkoihin. Koskaan ei voi tietää, joten parempi olis kun muistaisi sen joka kerta kun alkaa jotain tekemään. Positiivista oli, että treenipätkällä tehtiin paljon kontakteja, joista jokaisen Dido suoritti oikein! Jotain plussaa siis. 

Eimin kanssa hiottiin käännöksiä tiukemmiksi, muuten otin sen kanssa treeniä lyhyemmissä pätkissä vähän niinkuin turvallisuussyistä. Alusta on jonkin verran liukas Eimille, enkä uskalla ottaa tiukkoja kulmia kontakteille. Jos ohjaus ja suoristus on myöhässä niin Eimin raivokkaalla tyylillä kontakteilla voi loukkaantua. Eimi ei ole ikinä ollut yhtä tiukka kääntymään kuin Dido, mutta kunhan oma aikataulutus ja ohjaus on kohdillaan niin se kyllä tekee parhaansa. Täydellisiä, tiukkoja käännöksiä en siltä kehtaa enää vaatiakaan. Antaa rouvan vähän oikoa...

Vapaapäivän kunniaksi kävin tänään aamupäivällä hallilla koko porukan kanssa. Didon kanssa tehtiin putki/puomi erottelua sekä keppikulmia. Nyt putki ei vetänyt puoleensa yhtään, joten erottelut onnistuivat huomattavasti paremmin kuin tiistaina. Seuraavaksi projektiksi taidetaankin ottaa kepit. Dido pujottelee varmasti ja hakee kulmat suhteellisen hyvin, mutta haluaisin että kokonaisuutena suoritus olisi itsenäisempi. 

Tavoitteita on kaksi: a) voin lähettää koiran puolesta välistä keppejä suorittamaan koko esteen alusta ja koira hakeutuu molemmilta puolilta oikeaan väliin vaikka oma liikkeeni olisi mahdollisimman vähäinen. 

b) keppien loppuun suorittaminen on varmaa vaikka palkkaisin pallolla tms jo ennen viimeisten keppien suorittamista. 

Tänään huomasin, että Dido ei kestänyt häiriötä/palkan lentämistä kesken suorituksen ja hämmentyi alkuun ihan selvästi kun jätettiin palkka odottamaan keppien päähän. Nyt on taas jotain konkreettista mitä harjoitella.

Eimin kanssa harjoiteltiin lähinnä kääntymistä oikeaan suuntaan takaaleikkauksen jälkeen. Eli käytännössä sitä, että osaisin ohjata/eimi ymmärtäisi kääntyä oikeaan suuntaan jos lähetän aidalle ja leikkaan takana. Takanaleikkauksissa ei sinänsä ole Eimin kanssa ongelmia, mutta koska se etenee mielellään, niin kääntyminen oikeaan suuntaan valuu kauas esteestä ja Eimi kääntyy helposti itsensä ympäri. Lelupalkalla saatiin onnistumisia, mutta vaatii Eimiltä keskittymistä tekemiseen.

Biescaksen ja Bilborin kanssa tein ensin muutamia takaakiertoja/takaakierto-persjättöjä sekä putkilähetyksiä. Molemmat teki innokkaasti, mutta takaakierron jälkeinen ohjaus meinaa jäädä liian hitaaksi ja molemmat kiertävät helpommin koko esteen kuin että, suorittaisivat esteen ja tulisivat "oikeaan käteen". Lelupalkalla pari kertaa ja jo alkoi sujua. Toisella kierroksella tehtiin Biescaksen kanssa puomin alastuloa, Bilborin kanssa koko puomia sekä molempien kanssa pariin kertaan matalaksi laskettua keinua. Asensin keppeihin verkot ja keppitauko oli tehnyt molemmille hyvää -kepeille hakeutuvat suhteellisen itsenäisesti ja kaukaa ja rytmi pysyy koko ajan yllä. Tavoitteena on alkaa vähentämään verkkoja pysyvämmin sekä saada puomi kokonaisuudessaan kuntoon. 

Tokossa olen tällä viikolla ottanut kaikkien kanssa lähinnä kaukokäskyjä. Dido ei oikein taida näitä juttuja muistaa ja ehtii tarjota kaikkea mahdollista -joten sen kanssa ollaan lähinnä harjoiteltu rauhottumista ja yhdessä asennossa pysymistä. Asennosita seisominen on kaikkein haasteellisinta.. Kapulan pitoharjoitukset siirsin "ryhmäharjoituksiksi". Toivottavasti tällä ei ole negatiivisia vaikutuksia, mutta kun kyseinen asia ei ole kenellekään erityisen mieleinen niin huomasin, että pienoinen "ryhmäpainostus" teki tästäkin vähän miellyttävämmän asian. Vierekkäin ollessaan ovat niin innokkaina tekemään jotain palkan vuoksi, että vuorotellen toteutetut pitoharjoitukset sujui huomattavasti innokkaammin kuin yksin touhutessa. Taidan kokeilla tätä vielä ainakin muutamia kertoja...

Viikonloppuna on Rauno Virran koulutus, johon osallistun huomenna Bilborin kanssa sekä sunnuntaina Didon kanssa. Toivottavasti Didon juoksu ei ala juuri pahimmoilleen.