Helmikuussa aloitettiin sekä Eimin että Didon kanssa kisakausi seuran omissa kisoissa, jotka pidettiin Pellon Rohki-hallissa. Tavoitteena oli Didon kanssa saada tehtyä puhtaita kontakteja ja sitä eniten jännitinkin etukäteen. Samalla oli ensimmäinen kerta kun Dido osallistui kilpailuihin juoksun aikana, joten en ollut myöskään varma vaikuttaisiko juoksu jotenkin suorituksiin. Treenitaukoa oli juoksun vuoksi pari viikkoa takana. Onneksi tuomarina oli Timo Vertanen, jonka radoilla oli lupa suorittaa kontaktivirheen parsimisen jälkeen rata kisanomaisesti loppuun saakka. Ilmeisesti "ruotsalainen tyyli", näin ainakin Ruotsissa kisaamassa käyneet kaverit sanoivat. Hyvä meille. Olen miettinyt paljon sitä, miten olisi parasta käyttäytyä kisoissa silloin kun kontaktivirhe tulee. Uudelleen tekeminen tuntuu välillä turhalta koska toisella kerralla Dido tekee yleensä loistavan suorituksen. Suoraan poislähtemistäkään se ei tunnu niin rankaisuna ottavan..
Pellossa oli molempina päivinä kaksi kisaa kaikille luokille, lauantain aloitin talkoilemalla ykkösluokkien ajan ja sunnuntaina kisat alkoivatkin kolmosilla. Kakkosluokassa oli todella vähän osallistujia kaikissa säkäluokissa, joten kakkosten kisat sujuivat vauhdilla. Eimin kanssa saimme ensimmäiseltä radalta hienon voittovitosen kun yksi rima tuli kurvissa alas. Teimme hienosti samaa rataa ja tuntui mukavalta. Toisella radalla Eimi olikin sitten enemmän "oma itsensä" ja mopo karkasi perinteisesti käsistä. Eimillä oli kuitenkin hauskaa. Kolmosten radat olivat täynnä takaakiertoja ja pyörittämistä ja onnistuinkin unohtamaan radan pariin kertaan joten en tiedä miten saimme taisteltua ensimmäisen nollamme kolmosluokasta. Vauhti hidastui kuitenkin minun unohdusten vuoksi sen verran että sijoille ei päästy. Toisella radalla Dido ei sitten taas edennytkään niin hyvin kuin luulin ja kieltoja tuli hyllyn verran, mutta kontaktit suoritti puhtaasti joten olin tyytyväinen päivän saldoon.
Sunnuntaina aloitettiin kolmosten kisalla ja Didon kanssa meni aina jotain pieleen ja molemmilta radoilta hyllyt, kuitenkin agiradalta edelleen puhtaat kontaktit. Eimin kanssa ensimmäinen rata keuli aivan täysin ja toiselta radalta taistelimme kympin ja jäi hyvä maku kisoista. Agiradalla muori muunmuassa tippui puomilta liiassa vauhdissaan, mutta onneksi ei sattunut mihinkään ja jatkoi samaan tyyliin loppuun saakka. Alla linkki Eimin lauantain ensimmäiseen rataan, ainoa rata joka saatiin tallennettua. Kiitos Seijalle!
Maaliskuun toisena viikonloppuna matkasimme Didon ja Bilborin kanssa Ouluun OKK:n kisoihin. Ajatuksenani oli ollut ottaa Biescas mukaan altistumaan väenpaljoukseen, mutta Didon lopetettua juoksunsa oli Biescaksen vuoro aloittaa. Niimpä matkasimme kolmistaan tapaamaan takaisin Ouluun palannutta ystävää, Xosmo -pappaa sekä aivan hurmaavaa pulinpentua.
Sunnuntain kisat käytiin OKK:n kuplahallissa, joka ei kuulu mielipaikkoihini kisata. Pohja on kivituhka ja ok, mutta hallissa äänet ovat todella kovia ja valaistus on aina vähän hämärä. Päivä alkoi hyppyradalla, jolta tuloksena oli 5. Tuntui tosi mukavalta ja sujuvalta menolta, hieman vain myöhästyin yhdellä suoralla ja Dido ehti kääntyä katsomaan minua ennen estettä ja ajautui ohitse. Täysin oma vikani. Ensimmäisellä agiradalla olikin sitten puomi kolmantena esteenä ja viuh. Dido tuli täysin läpi. Otin uudestaan ja poistuin kentältä suunnattoman ketutuksen saattelemana. Mietin väliajan että menenkö seuraavalle radalle ollenkaan tai mitä teen erilailla radalla. Sain kuitenkin kerättyä angstit viimeiselle radalle ja pääsimme kontaktit kunnialla läpi. Keskityin täysin kontakteihin ja niiden suorittamiseen ja kuulostin varmasti helvetin vihaiselta karjuasseni Didolle alastulokäskyä. Mutta toimi. Joten johtopäätös oli se, että treeneissä on kivaa ja kisoissa täytyy mennä raivolla. Muuten pikkupuli ottaa heti ilon irti. Tästä on hyvä jatkaa kohti pääsiäisen kotikisoja. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti