Marraskuuta kootusti...

Marraskuussa päästiin sitten aloittamaan hallikausi jossa me ehdimme käydä kokonaiset kolme kertaa ennen ikävää treenitaukoa. Jälleen. Dido aloitti perjantain midimölliryhmässä jossa ehdimme käydä kahdesti. Ryhmässä on meidän lisäksemme kaksi muuta alkeiskurssilta jatkanutta koirakkoa ja muut ovatkin jo hieman kokeneempia. Ensimmäisellä kerralla ohjaajamme Ritva halusi nähdä koirakoiden tasoa ja "teimme" etenemis ja takaaleikkausharjoituksia neljän aidan ja kahden mutkaputken muodostamalla pätkällä. Onnistuminen oli sitten sitä sun tätä... Ainakin huomasimme heti että putkelle etenemistä tulee treenata lisää ja paljon... Dido ei sen kummemmin ihmetellyt uutta hallia tai tekonurmea, mutta lämmin taisi olla ja treenien lopussa olikin pikkukoiran motivaatio jo laskussa ja väsymys tulossa.

Toisella kerralla oli vuorossa käännöksiä ja varsinaista valssaamisen riemua. Tämän kerran jälkeen olin aivan haltioitunut pikkukoiran agikoira mahdollisuuksista, joten pakkohan sen tauon oli juuri tähän väliin tulla.. Dido pystyy kääntymään näppärästi siivekkeitä nuollen kunhan vain itse osaan ohjata sujuvasti. Hyppytekniikka Didolla on paljon parempi kuin Eimillä ja hyppääminen on jotenkin ihanan kevyen näköistä. :) Didosta löytyy myös vauhtia ja tekemisen riemua kuten Eimistä mutta sille ei (ainakaan vielä) tule samanlaista vauhdinkiihkoa kuin Eimille. Tämä hyvä, sillä ohjattavuus säilyy näin huomattavasti paljon paremmin kuin Eimin juoksukiihkossa. Dido on agikentälläkin semmoinen hyvänmielen pompPuli.

Eimi ehti käydä hallilla vain kerrran kun pääsimme maanantain miniykkösten ryhmään treenaamaan. Sillä kertaa tehtiin kahta radanpätkää joissa oli irtaantumista erilaisista kulmista. Näistä treeneistä jäi Eimin kanssa hyvä mieli, irtaantumiset onnistui suht hyvin, mutta puomille jäätiin taas jähimään ja arpomaan. Itse olin varmasti vähän stressissä ensimmäisestä kerrasta hallissa ja näinkin pienessä hallissa. Mutta pienen hallin "hyvä" puoli on se, että siellä ei ole montaa koiraa yhtäaikaa suorittamassa ja haukkumassa ja nöin ollen vähemmän kierroksia nostattavia tekijöitä. Marraskuun viimeisen viikonlopun OKK:n kisoihin oli tarkoitus osallistua, mutta valitettavasti jäivät välistä. Jälleen. Meillä on E:n kanssa hieman huono tuuri näiden agikisojen suhteen. Nyt on kapi (tai mikä lie kutinatauti...) hoidossa, Eimin antibiotit loppuneet ja koirat saaneet jo toisen kierroksen loiskarkoitetta, joten ensi viikolla olisi tarkoitus mennä taas treenaamaan mikäli mitään yllättävää ei enää ilmene. Käymme varmaan ensin ihan yksinämme muistelemassa mieleen jälleen kun on niin vähäistä tämä treenaaminen ollut kesän jälkeen. :) Onneksi koirat on muuten terveitä, eikä karvanlähtö (lähinnä Eimiltä) ole vaikuttanut pulien touhuiluun tai olemukseen mitenkään muuten. Kyllä tästä taas ponnistetaan!!

Jihuu!!!

Kävin äskön lenkin jälkeen pyörähtämässä kentällä tokoilemassa ja tekemässä keppitreenin. Eimi meni kepit sujuvan itsenäisesti kummaltakin puolelta!!! Mahtavaa, vaikka tuskin tämä vielä oli tässä.. ;) Nyt vain vahvistamaan ja lähetyksiä harjoittelemaan. Didon kanssa olikin eri asia. Teini ei meinaa jaksaa keskittyä menemään kaikkia keppejä ainakaan loppuun saakka eikä hommasta meinaa sitten tulla yhtään mitään. Kävi ihan kierroksilla vaikka oli juuri ollut metsässä juoksemassa ja touhuamassa. Kentällä ollaan käyty Didon paluun jälkeen pari kertaa. Ninan ja Oben kanssa käytiin kaksi kertaa treenaamassa ja toisella kerralla mukana oli myös Hansku pumien kanssa. Sillä kerralla tehtiin pientä radan pätkää ja E jarrutteli A:lla aika lailla. Oon nyt treenannu sitä A:n alastuloa palkaamalla välillä alakontaktilta ja välillä oon ite juossu eteenpäin vaikka jäis jähimään päälle. Kelit on ollu sen verran märkiä, etten ole aina kehdannut kontakteja ottaa jos ne on liukkaita. Pujottelun paranemisesta oon kuitenkin äärettömän iloinen, vaikka matkaa vielä on. Jossain vaiheessa oli jo aika epätoivosta ja hermostuttavaa räpellystä kummallakin.. Dido on kentällä aivan intopiukeana. Sen kanssa oon tehny irtoamistreeniä ja vahvistellu rengasta. Odotan innolla talven treenien alkamista ja toivon että päästään kulkemaan ohjatuissa vuoroissa.

Tokokärpänen puraisi taas vähäsen kun Eimi on ollut hirmu innoissaan tekemässä kaikkea. Ollaan keskitytty seuraamisen hauskaksi tekemiseen ja naksun kanssa se on ollut yllättävän innokasta. Muuten ollaan kertailtu Alokas luokan liikkeitä ja pidetty hauskaa. Didon kanssa yritän päästä eteenpäin seuraamisessa. Paikka sillä on aika hyvä ja seuraaminen huomattavasti innokkaampaa kuin Eimillä ikinä. Kunhan saan pidennettyä matkoja ilman että tyhmänä pilaan tuota intoa. Perusasento on välillä vähän hukassa kun on niin kovin kiire koittaa napsia mun käsiä jos niistä heruis nakkeja.. Tästä pitää päästä eroon. Ennen kaikkea nyt on ollu mukava motivaatio tehdä kaikkea pientä kivaa koirien kanssa vaikka ilmat on huonot ja kiire koko ajan. Toivottavasti sama tekemisen ilo jatkuu koko talven!
o

Paluuta tauolta...

Nyt on Eimin juoksu ohitse ja mie palailin lomalta maanantaina, joten oli hyvä käydä taas piiitkästä aikaa kentällä. Eimi vietti kaksi viikkoa vanhempieni luona hoidossa ja on liikkunut lomani aikana paljon. Tiistaina käytiin ekan kerran kentällä ja otettiin keppejä ja muutama lyhyt ohjauskuvio. Voi kun ois mukava päästä ohjattuun treeniin taas, mutta seuraavan kerran on ohjattua treenausta vasta talvikaudella (siis oikeastaan ihan kohta...). Tämän kuukauden ajan esteet ovat vielä kentällä ennen kuin siirtyvät Imarin hallille ja treenaamisemme hieman hankaloituu. Eimi oli tiistaina intoa täynnä ja meni kepit suhteellisen itsenäisesti kummaltakin puolelta. Ohjausharjoitukset menivät hyvin niin kauan kun itse pystyin tekemään sulavan juoksulinjan ja pitämään vauhdin suhteellisen tasaisena. Pitää todella yrittää panostaa siihen, etten tee ylimääräisiä kiemuroita tai liian teräviä kulmia ohjatessa. Jos tähän pystyn niin Eimi saa luettua mua niin helpommin (luonnollisesti) ja pystyy keskittymään esteiden suorittamiseen paljon paremmin kun sen ei tarvitse huolehtia siitä, että mihin tuo ohjaaja seuraavaksi sinkoaa.

Tänään käytiin toisen kerran kentällä tuulisessa säässä ja tarkoituksena oli ottaa agikentällä vain keppejä ja A:ta. A:n alastulolle pitäs saada reilusti lisää vauhtia ja tätä saatiin nyt taas alustalla, mutta ilman sitä Eimi tuntuu jäävän hetkeksi ihastelemaan maisemia... Itse huomasin, että mulle on jäänyt siitä Eimin yhden kerran A:lta lennosta pieni "jarru" mieleen ja oon huolissani, että kurvaa A:n ylösmenoon niin vauhdilla että lentää taas... Noh, ei ihme jos koira sitten jarraa. Saatiin onneksi alastuloon myös vauhtia ja ylösmenot olivat ihan hallittuja, eikä mun tarvinnut kulkea silmät kiinni... ;)

Kepeillä kokeiltiin erilaisia palkkaamisia ja otin muutamia lähetyksiä "helpommalta" puolelta. Muutaman kerran esiintyi samaa vanhaa komentamista, mutta kun otin vain uudestaan ja hieman vaadin keskittymistä niin homma toimi muutaman kerran jopa oikein hyvin. Pikkuhiljaa...

Kokeilin huvikseni muutamia tokoliikkeitä ja tokolannistukseni alkoi taas hälvetä. Seuraaminen oli tällä kertaa tiivistä ja ennen kaikkea innokasta ja tein vain muutamia lyhyitä pätkiä ja kääntymisiä oikealle. Tällä kertaa eimi muisti missä kohti ja milloin kuuluu istua ja oli muutenkin kovin tohkeissaan. Pidettiin siis vain hauskaa ja tehtiin muutamia mukavia temppuja pallopalkalla. Jospa tässä talven aikana sais taas kerättyä itsetunnon rippeet tokohaudan takaa ja treenattua kisoja varten... :)

Alkeiskurssi suoritettu

Maanantaina oli Didomonsterin viimeinen agilityn alkeiskurssikerta. Ensi maanantaina on meidän ryhmän vuoro järjestää möllikisat ja itsekin voi mennä osallistumaan jos siltä tuntuu. Voipi olla että ei vielä tunnu... Treeneissä keskityttiin valssaamiseen ja lähettämiseen. Didon kanssa oikealta puolelta ohjaaminen on selvästi vähän vaikeampaa ja irtaantuminen putkeen ei yhtä varmaa. Valssitreeni meni muuten hyvin, mutta vauhtia alkaa olla niin paljon, että en meinannut ehtiä tekemään sujuvaa ohjausta ja samalla varmistamaan aitojen suorittamisen. Välillä sitä on ihan uupelona itse kun on tottunut Eimin estevarmuuteen eikä muista ohjata Didoa tarpeeksi tarkasti. Eteneminen tehtiin kolmen aidan pätkällä joista ensimmäinen oli hieman viistosti muihin nähden. Ohjaajan piti pysyä itse paikallaan ja lähettää koira etenemään namialustalle. Dido ei ensin meinannut oikein ymmärtää että montako estettä piti suorittaa ennen palkkausta, mutta onnistuihan se sitten kuitenkin.

Kaiken kaikkiaan on ollut kyllä todella mukava alkeiskurssi ja etenemistahti on ollut aika nopea jos vertaa siihen miten Eimin kanssa aloitimme. Toisaalta nyt kesällä on ollut mahdollisuus myös itsenäiseen treenamiseen mikä tietenkin myös nopeuttaa etenemistä. Didon kanssa on ilo treenata sillä se on helppo saada innostumaan ja sitä on helppo palkata. Etenemisen ja itsenäisemmän esteiden suorittamisen kanssa saadaan vielä tehdä paljon töitä. Tästä on hyvä jatkaa yksittäisten asioiden hiomista ja pitempien pätkien vaativaa motivaation kestävyyttä. Toivon mukaan pääsemme talvikaudella kulkemaan treeneissä eikä tule kovin pitkää taukoa. Täytyy sitten yrittää keskittyä välillä vaikka tokoiluunkin sillä harmillisesti kaikki käyttökoirien tokotreenit osuivat päällekäin agitreeniemme kanssa. Otettiin odotellessamme seuraamisesta seisomaan jäämistä ja aloiteltiin seuraamisesta maahanmenon treenaamista ja nopeasti Dido keksii mistä on kyse. Pitää alkaa tekemään vähän pitemmän tähtäimen suunnitelma tokoilun saralla Didon kanssa, niin jos saisi motivaation pysymään kummallakin hyvänä.

Eimillä alkoi juoksu joten valitettavasti meillä jää ensi viikonlopun Keminmaan kisat ja maanantain möllikisat väliin. Harmillista nartun tuuria :) Olisi ollut vielä mukava kisata yhdet kisat ennen ensi kevättä.

säikähdyksellä selvittiin...

... nimittäin pienen tauon jälkeen (olin Didon kanssa pikkureissulla ja muuten oli kiirettä) käytiin viime viikon tiistaina kentällä koirien kanssa ja Eimillä oli intoa enemmän kuin hahmotuskykyä. Olin tekemässä pientä radan pätkää jonka viimeisenä esteenä oli A. Eimi roikas A:lle liian kovalla vauhdilla ja ilmeisesti kuvitellen sen olevan puomi, jolloin etujalat eivät nousseetkaan tarpeeksi korkealle, koira lensi nurin ja tippui maahan osittain kyljelleen. Säikähdin perkuleesti kun Eimi jäi oikea takajalka ylhäällä hiljaa uikuttamaan. Huhhuh. Onneksi ei käynyt mitään ja selvittiin pelkällä säikähdyksellä tällä kertaa. Ehdin kyllä jo miettiä, että onneksi on se vakuutus... :)

Didon kanssa tehtiin pujottelua ja muutamia ohjaus/irtoamisharjoituksia. Irtoaminen ilman namialustaa on Didolle vielä vaikeaa, mutta ajan kanssa... Tällä kertaa tuntui että Didossakin oli liikaa vauhtia ja liian vähän keskittymistä...

Kun olin todennut, että Eimi ei yhtään aristellut jalkaansa niin otin vielä A:n uudelleen, ettei vain jäisi huonoa mielikuvaa esteestä. Vielä mitä, täysillä läpi ja lopetettiin siihen. :)

Torstaina mentiin ensimmäistä kertaa 1-luokkalaisten treeneihin joissa olikin hyödyllisiä takaaleikkaus ja lähetysharjoituksia putkia ja aitoja sisältävillä pätkillä. Toisessa pätkässä oli myös kepit jotka meni nyt yllätävän hyvin ja itsenäisesti, vaikka paaaljon on vielä hinkattavaa ja treenattavaa. Olen nyt pyrkiny tietoisesti pitämään omaa vauhtia yllä ja käsiä tiukasti kropan sivuilla, ettei Eimi alkais tuijottaan liikaa mun käsiliikkeitä. Rimoja lenteli jonkin verran ja ajattelinkin taas ensi viikolla mennä ottamaan tekniikkatreeniä tulevia kisoja odotellessa...

Kontakteja ja keppejä

Mulla oli torstai ja perjantai vapaapäiviä joten suunnattiin kumpanakin aamuna lenkille agikentän kautta.

Eilen käytiin kentällä aamupäivällä tarkoituksena jatkaa keppien kanssa ja ottaa myös kontaktitreeniä. Eimin kanssa tein tänään vain puolikasta pujottelua palkaten välillä pallolla ja välillä namilla. Tästä hieman piristyneenä taidan jatkaa hetken aikaa lyhyemmän pätkän tekemistä, jotta saan säilytettyä Eimin innon pujon treenaamiseen. Pallo on tässä kyllä aika oiva väline. Kontaktien treenaamisessa oli Eimin kanssa tavoitteena tehdä loppuun asti vauhdikkaita suorituksia ilman hissuttelua. Käytin palkkana sekä palloa että namialustaa. A:n alastulo on edelleen varovainen, mutta sain siihen kuitenkin enemmän vauhtia kuin viime kisoissa. Pitäisi päästä treenaamaan kontakteja myös niin, että "tuomari" (mieluusti vielä isompi mies) seisoo vieressä tuijottamassa... Puomia otin niin, että jätin Eimin renkaan taakse ja sieltä sitten puomille ja juoksin itsekin lujasti koko matkan. Vauhtia tuli, mutta totesin että on hyödyllistä palkata välillä namialustalla kontaktin päähän, jotta ei juokse läpi (juoksi kyllä alas asti joka kerta) pallon toivossa vaan jää myös odottamaan kontaktin päähän seuraavaa estettä. Tämä antaa mulle aikaa radalla. Tein lopuksi vielä Eimin kanssa pienen radan pätkän (huilasi välillä...) jossa oli puomi, aitojen välistäveto ja takaakierto, muuri ja viimeisenä keinu. Keinun päässä odotti palkka ja keinu meni hienosti. Vahingosta viisastuneena Eimi jää odottamaan keinun alastuloa kropalla myötäillen, mutta ei arkaile keinulle mennä.

Didon kanssa otin muutaman kerran kaikki kontakteja. Kontaktit on varmoja jos namialusta odottaa lopussa, mutta ilman sitä ei vielä kontaktin alastulo ole semmoinen kuin tahtoisin. Puomi on nopea ja varma, samoin A. Keinulle menee aina ensin innoissaan, hieman turhan vauhdikkaasti ja toisella kertaa saattaa jäädä hieman arpomaan ja yrittää kesken pois. Nyt pehmensin alastuloa itse ja alkoi sujumaan ihan hyvin.

Torstaina jouduimme jättämään Eimin kanssa illan möllitreenit väliin, mutta toisaalta vettä tuli kuin aisaa, joten olisi tainnut aika nihkeäksi jäädä joka tapauksessa... Torstai aamuna tein kummankin kanssa keppejä ja hyppytekniikka treeniä. Hyppytekniikkaa tein ensin neljän esteen tasavälisellä sarjalla (5,5) ja sen jälkeen kasvavalla välillä (5,5:6,5:7,5). Eimi oli tohkeissaan ja hyppäsi kummankin harjoituksen nätisti ja rauhallisesti. Eimin voi myös lähettää eteen käskyllä melkein mistä vain, tällä kertaa harjoittelin myös niin, että seisoin takana ja sarjan sivulla. Innoissaan teki Eimikin töitä, kunnes mentiin kepeille. Kepeistä on alkanut muodostua ikävä ongelma, enkä kyllä tiedä onko ongelma lähinnä minun päässäni jolloin se siirtyy myös käyttäytymiseeni ja niin edelleen... Brrr... Otin eteenpäin palkkauksella pari kertaa, mutta Eimi meinasi aivan jäädä komentamaan ja ihmettelemään. Otin sitten vain kuudella kepillä pari "kädellä vetoa" ja jätin siihen. Turha se on silloin treenata jos oma hermo meinaa kiristyä turhaan.

Didon kanssa otettiin myös hyppyharjoitukset. Intoa oli taas aluksi aivan liikaa eikä olisi meinannut malttaa keskittyä hyppäämiseen vaan joutui työskentelemään paljon enemmän kuin olisi ollut tarvis. Parin toiston jälkeen alkoi jo rauhoittua ja keskittyminenkin parani. Dido teki myös ensimmäistä kertaa harjoituksen kasvavalla välillä ja se sujuikin mallikkaasti. Osasi arvioida välit hyvin ja hyppäsi kevyesti. Didon hyppytekniikka näyttää pehmeämmältä kuin Eimin, toisaalta Dido onkin enemmän semmonen hypähtelijä... :) Dido meni kepit pitkänä ja oikein mallikkaasti minä kummaltakin puolelta ohjaten. Eteenpäin pyrkimistä ja itsenäisyyttä pitää sillekin saada, mutta namialusta on vielä liian suuri houkutin, jotta jaksaisi keskittyä kunnolla.

Alkeiskurssia

Didon kanssa päästiin onneksi maanantaina taas alkeiskurssille kun työvuoroni vaihtui. Parilla viimeisellä kerralla ollaan jo alettu ottamaan erilaisia lyhyitä ohjausharjoituksia joihin tarvii sitten sitä irtaantumistakin. Onneksi on tennispallo!! Sillä saan palkattua D:n helpommin koko estepätkän jälkeen eteenpäin ja pallo tuo tekemiseen myös innokkuutta (tosin sitä ei muutenkaan juuri puutu). Kerrattiin keinua, pussia ja rengasta, jotka kaikki menivät jo hienosti ja renkaallakin uskallan alkaa ottamaan etäisyyttä kunnolla. Pitää vain luottaa että kyllä se koira siitä renkaan läpi menee... Ensimmäinen ohajuspätkä oli aita-putki-aita yhdistelmä "puoliympyrässä", putkeen Dido hakee hyvin, mutta putken jälkeiselle aidalle sain olla tarkkana. Pallolla sain onneksi palkattua esteen taakse ja Didon etenemään viimeisenkin aidan yli. Toinen pätkä muodostui kahdesta peräkkäisestä aidasta joiden taakse koira jätettiin istumaan ja näiden aitojen jälkeen ohjattiin kolmannelle aidalle (kerta kummallekin puolelle). Välissä piti käydä palkkaamassa paikallaan odottamisesta ja se sujui kyllä hienosti. Mukavat treenit oli.