Ohhoh... Blogin päivitysten puuttuminen kuvastaa hyvin sitä kuinka hektistä on tämä vuosi ollut. Aika on kulunut siivillä ja viikot sekä kuukaudet vierivät ohitse aivan huomaamatta... Mitään erityistä ei kuitenkaan ole tapahtunut. Kotisivujen uutisiin olen päivitellyt kaikki tärkeimmät tapahtumat ja treenaamiset on jäänyt aika lailla kirjoittamatta muistiin...
Treenattu ollaan ja Eimin kanssa kisattu muutamissa kisoissa, mutta ei "yllättäen" millään suurella menestyksellä. Treenit sekä kisat menevät vaihtelevalla menestyksellä, välillä homma pysyy hanskassa ja välillä raketti räjähtää käsiin... Ehkä tämä tästä joskus vielä... Mutta hauskaa Eimin kanssa on treenata koska se on aina yhtä innossaan esteille päästessään. Tästä syystä harrastamista ei kyllä jätetä. Käydään sitten keräämässä niitä Hyllymetrejä kisoista aina välillä ja jospas sieltä sitten joskus jotain muutakin saadaan. Elokuussa olisi tarkoitus käydä muutamat kisat, Kemi-Oulu akselilla ja sitten omissa kisoissa. Sitten pitää katsoa kuinka syvällä agilitykuopassa ollaan ja miettiä seuraavia kisoja sitten..

Dido on mammalomalla ja palaa takaisin treenaamaan/kotiin taas syyskuussa. Ehkäpä sitten päästäisiin joihinkin hallikisoihin vielä loppuvuodesta. Riippuu täysin siitä kuinka nopeasti kunto palautuu sekä agility muistuu mieleen. Pentuja ei valitettavasti syntynyt kuin yksi (kaksi syntyi, toinen valitettavasti kuolleena), mutta varsin terhakka tyttölapsi olikin. Eikä näyttänyt paljon imettäminen tai synnyttäminen hidastaneen Didon juoksemista pallon perässä...

Treeniä ja juoksua

Dido on ollut joulukuun juoksutauolla ja palaili tänään ensimmäistä kertaa hallille. Eimin kanssa ollaan käyty 1-2 krt viikossa treeneissä. Ohjatuissa silloin kun niitä on joulunaikaan ollut ja muutamia kertoja keskenämme treenaamassa. On tehnyt hyvää käydä kahdestaan treenaamassa kun on tullut sitten keskityttyä niihin uusiin ja vaikeampiin asioihin. Ohjatuissa treeneissä keskitytään yleensä kuitenkin pitempiin pätkiin ja niiden sisällä oleviin hankaliin kohtiin (joita kyllä riittää... P) ). Eimillä ei ole vauhti kärsinyt pennuista ollenkaan ja välillä toivon että olisi äitiys tuonut edes ihan vähän järkeä tuohon pieneen päähän, mutta ei niin ei. Vauhti on kova ja aina ei ehdi ajatella ennen toimimista. Eimi on aina Eimi <3 Ilmoitan Eimi tammikuun lopun Pakkasralliin toiselle päivälle ja täytyy sitä ennen pystyä käymään vähintään kahdesti viikossa hallissa, jotta saan edes osan tuosta turhasta energiasta karsittua pois. Vauhti on hyväksi, mutta Eimillä menee helposti turhan paukutukseksi ja sinkoilemiseksi. Tavoitteet kisojen suhteen ei todellakaan ole korkealla sillä viime vuona Junkohallissa Eimi kuumui niin ettei pysyny hanskassa ollenkaan. En tiedä tuleeko Eimistä koskaan mitään hallikisakoiraa, sillä koko päivä hallin metelissä saa sen keräämään sen verran kierroksia etten saa sitä (ainakaan vielä) pysymään hallinnassa. Mutta milläpä muulla niitä tilanteita saisi kuin harjoittelemalla joten otetaan treenin kannalta.

Olen opetellut Eimin kanssa sylikäännöksiä parilla kerralla. Aluksi tuntui ettei millään ymmärrä kääntyä esteen takana oikeaan suuntaan, mutta pikkuhiljaa ymmärsi jutun juonen. Tänään tein pieniä radan pätkiä jossa oli useita sylikäännöksiä ja lähetyksiä lähelle ja kauas, putkelle, aidoille ja kepeille. Onnistui yli odotusten. Eimi lukee putken tosi hyvin eikä kertaakaan irronnut väärälle putken suulle. Onnistui tehdä myös kahden toisiinsa nähden poikittain olevan aidan takaa "kutsuja" ilman rimojen tippumista ja pystyin muutenkin ohjaamaan Eimiä pitkälti takaa ja minimaalisilla liikkeillä. Viimeisessä pätkässä oli pujotteluun lähetys "sylikäännöksen" kautta ja tätä piti jankata sekä Eimin että Didon kanssa muutamia kertoja ennen kuin huomasivat mikä on homman nimi. Eimi irtosi pujottelulle mutta ei ensimmäistä väliä pidemmälle ja ehti kääntyä takaisin ensimmäisen kepin ympäri kun jäin jälkeen. Muutamia harjoituksia oikeaan suunnan löytämiseksi namialustan kanssa ja jo alkoi sujua. Lopuksi onnistui lähettää sylikäänöksen kautta pujotteluun vauhdissa ja sain rauhassa leikata takana. Hieno, hieno puliakka!

Didon kanssa treenattiin samoja pätkiä ja muisteltiin sitä etenemistä. Innokas kaveri kun on, niin ei aina muista katsoa eteensä ja juoksee pahki tolppia katsoessaan minua ja seuraavaa ohjetta... Didon kanssa tehtiin sylikäännöstreeniä sen kanssa ongelmat on enemmän siinä esteelle etenemisessä entä oikeaan suuntaan kääntymisessä. Jos minä jäin yhtään liikaa paikalleni yhdellä aidalla käännöstä harjoitellessa, ei Dido hypännyt aitaa vaan heitteli volttia paikallaan hämmentyneenä. Hetken aikaa tehtiin ihan vain eteen palkalle lähetystä ja kokeiltiin uudestaan niin irtosi jo paremmin. Putkelle irtoaminenki onnistui paremmin kuin ennen juoksuja, mutta seuraavalla kerralla voikin olla taas eri asia. Eniten toistoja vaati pujotteluun lähetys ja siinä leikkaus. Ei meinannut millään irrota eteeni ensimmäiseen väliin. Useita peräkkäisiä toistoja namialustan kanssa ja paljon zemppausta niin jo alkoi toimia. Lopuksi hoksasi mistä on kyse ja toimi hienosti. Siihen oli hyvä lopettaa. Oli tooosi mukava treenata molempien kanssa. Lyhyitä pätkiä mutta paljon juuri meille vaikeita asioita ja ihana huomata kuinka nopeasti molemmat oppivat kun vain muistaa tehdä helpoimman kautta.

Arras on käynyt hallilla pari kertaa mukana tutustumassa ja viimeksi meni putkea innoissaa. Ensin piti vähän miettiä voiko moiselle alustalle astua, mutta sitten olis ollut menossa koko ajan. Hassu pikku-ukko.

Treenailua ja agilitykuopan kaivuuta

Didon kanssa käytiin Tornion kennelkerhon kaamosrallissa kaivamassa itsemme syvään agilitykuoppaan. Osallistuttiin kahtena päivänä kaikkiaan kuuteen luokkaan, 4 agirataa ja 2 hyppyä. Tuloksena 4 hyllyä ja 2 päälle 15 virheen tulosta, joten tuloksilla ei todellakaan voi kehuskella. Mentiin todellaki perse eellä puuhun... Lauantaina ensimmäisellä radalla tuli ihan omia mokia pari ja niistä kiellot sekä yksi rima alas. Kaksi seuraavaa olikin hyllyjä. Sunnuntaina alotettiin myös kahdella hyllyllä ja vasta hyppäriltä tulos vaikka sekin huono. Jotenkin ei vaan lukenut esteitä oikein ollenkaan eikä edennyt yhtään. Sunnuntaina vaihdoin tekniikkaa ja otin kunnon komentamisäänen normaalin zemppiäänen tilalle ja toimi himpun verran paremmin. Kolme hyllyistä tais tulla kielloista ja vain yksi väärästä esteestä. Jossain vaiheessa jo mietin et huomaisko kukaan jos nappaisin karvoista muurin yli. Muuri oli suoraan edessä ja Dido pyörähti suoraan vain edestä... Noh. Nyt sitten ei auta muu kuin etenemistä etenemistä ja etenemistä. Treenaamassa kun kävin seuraavalla viikolla niin luki aivan hyvin esteet ja irtosi putkeenkin pitemmän matkan päästä. Kerää kuitenkin ilmeisesti sen verran kierroksia kisatilanteesta että tarvitsee siellä vielä erilaisen käskytyksen kuin treeneissä. Jos kisoista pitää jotain positiivista etsiä niin pujottelu toimi suht ok ja muuten kisapaikalla sekä matkoilla Dido käyttäytyi todella hienosti ja fiksusti sekä reippaasti. Sen kanssa on äärettömän helppo matkustaa ja olla yleisillä paikoilla. Täytyy yrittää muistaa iloita näistä pienistä, ei agilityyn suoranaisesti liittyvistä asioista jotta välttyy täydeltä masennukselta.. :)

Treenaamalla ja kisaamalla sitä kokemusta kai karttuu, mutta en nyt sitten viitsinyt enää marraskuun lopun KAS:in kisoihin ilmottautua että ehtii ketutus laantua. Pitää kokeilla erilaisia ohjaustekniikoita (ilman ääntä, käsiä ym) ja hioa kaikenlaista. Ongelmana on kyllä se ettei ehditä treenaamaan kovinkaan usein. Ei läheskään yhtä usein kuin viime kevään hallikaudella. Maanantaina oltiin pitkästä aikaa Ritun ohjaamissa treeneissä vaikka itse olin flunssasta vielä puolikuntoisena. Eimikin pääsi matkaan ja oli mammalomalta paluustaan innosta piukea. On se niiiiin erilainen ohjata kun joutuu enemmänkin miettimään takana ohjausta entä esteiden lukemista. Ihana Eimi-mamma <3 Nyt vaan muistelemaan esteitä ja ohjauskuvioita. Didokin kulki ihan suht kivasti treeneissä vaikka A:n kanssa on nyt ollu ongelmia. Ei lue sitä helposti vaikka aikaisemmin se on ollut lähestulkoon lempieste. Ei auta kuin palata namialustan käyttöön ja ottaa ihan alastulotoistoja niin jos se sieltä muistuis mieleen.

Eilen käytiin sitten Didon kanssa pitkästä aikaa hieman tokoilemassa valvovan silmän alla. Tokoilut on taas jääny todella vähälle kun tuntuu ettei aika ja paikka ja energia oikein koskaan kohtaa kunnolla. Otettiin seuraamista, jättäviä liikkeitä, paikka makuuta ja hyppyä. Seuraamisen kanssa poljetaan edelleen paikallaan koska en oo sitä hirveesti uskaltanu edelleenkään ottaa. Lähinnä sen valvovan silmän puuttumisen vuoksi. Dido edistää hirveän helposti ja nopeasti, mutta ei auta kuin treenata ja kikkailla. Perusasentoa vois yrittää saada vähän taaemmas jos ei sitten alkais edistää niin helposti, mutta siinä on ongelmana että D heittää pyllynsä helposti mun taakse ja menee kenoon. Pitää yrittää ottaa pikkupätkiä seuraamista kotosalla sillon kun muut nukkuu... Piha on tällä hetkellä niin luistinratana ettei siinä pysty edes kuvittelemaan tokoilevansa. Paikkamakuussa ei mitään ongelmia, hyvin pysyi koko ajan vaikka muut koirat vähän nousi ja ääntelehti. Liikkeestä maahanmeno on ihan hyvällä mallilla, maahanmeno on nopea ja pysyy siellä hyvin. Liikkeestä seisomaan jääminen teettääkin sitten enemmän ja sitä hiipimistä ja tassujen paikkailua pitäis karsia. Otettiin myös hyppyä ja sanoinkin sen olevan meidän yksi ongelmakohdista. Otettiin ensin ihan vapaasta asennosta lähetystä ja toimi hienosti ilman käsimerkkiä. Sitten perusasennosta ja tässä kohtaan tulee hyvin lähdössä pysyvän agilitykoiran ongelma... Arvostan agilityssa paikalla pysymistä todella paljon, mutta tokossa se tarkoittaa sitä ettei D uskalla lähteä hyppyyn ilman käsimerkkiä. Nostaa pyllyn ja vilkaisee mua, mutta ei hievahdakaan... Käsky on siis kuitenkin eri, mutta totta kai liikkeen aloittaminen aika saman kaltainen. Ei auta kuin treenata varmuutta. Seuraavalla kerralla aion kokeilla lelun heittämistä huomaamattomasti esteen yli samalla kun käsky tulee. Toivottavasti pallon houkutus olisi tarpeeksi suuri... Joka tapauksessa muistin taas eilisen jälkeen kuinka mukavaa se tokoilu tuon monsterin kanssa olikaan. Vaikka se onkin tällä hetkellä kotioloissa hetkittäin hyvinkin rasittava, on se silti aina töitä tehdessään mukana innolla ettei treeneistä voi tulla kuin hyvälle mielelle!

Juuhuu. Vihdoin ja viimein sain sen toimimaan... Johan näistä kisoista onkin aikaa, mutta tässäpä silti pari videota... Noiden kisojen jälkeen ollaan saatu Rovaniemellä se ensimmäinen nolla ja harmillinen vitonen ja ensi viikonloppuna suunnataan Kemiin Kaamosralliin lauantaina ja sunnuntaina. Tavoitteet tai toiveet ei ole kovin korkealla sillä treenaamaan ei olla läheskään tarpeeksi päästy ja viime treeneissä Didon hyppääminen ei oikein sujunut. Viime viikonlopun ja alkuviikon ripulioireet näkyvät vieläkin vähän jaksamisessa. Mutta katsotaan. Ilmottauduttu ollaan kaikkiin luokkiin, mutta jätetään viimeiset välistä jos tuntuu ettei into ja energia pikkusella riitä. Hallissa kisaaminenkin on uutta, niin kuin oikeastaan isossa hallissa käyminen muutenkin, joten se tuo varmasti oman haasteensa ja jännityksensä ainakin lauantain startteihin. Hieman jännitän itsekin että kuinka Dido suhtautuu halliolosuhteisiin... Viikonlopun jälkeen ollaan taas viisaampia..




Huhhuh... Tuo rata on ihan kauhiaa katottavaa, mutta näkeepähän ainakin mitä sähläystä välillä on... Ja se RENGAS... Toivottavasti ens viikonlopun kisojakin sais videolle. Jos ei muuta, niin niistä oppii kyllä paljon..

syyskuu ja syyskiireet

Niin se taas syyskuu vilahti ohitse. Pennut kasvaa ja ovat huomenna jo kuukauden ikäisiä. Eimi alkaa olla hiljalleen treeni-intoisen oloinen ja suunnattoman energinen joten täytynee viedä se jossain vaiheessa hallille muistelemaan ja touhuamaan. Didon kanssa ollaan kuljettu treeneissä ja nyt ollaan oltu jo viimeiset neljä kertaa hallissa. Lumetkin tuli maahan ajoissa (toivottavasti myös pysyvästi) ja ulkokentällä treenailut on tälle syksylle treenattu. Ollaan viime aikoin treeneissä keskitytty kiertohyppyihin, välistä vetoihin sekä esteen ohi vienteihin. Haastetta on ollu, mutta myös älyttömän hyvä mieli treenata. Harmillisesti ei olla kyllä ehditty käydä itsenäisesti hallilla ollenkaan sillä illat siellä on aika tiukasti varattua. Viime talvi oli niin hyvä treenailla aina aamupäivisin kun kaikki eivät ole yhtäaikaa haluamassa varata vuoroja itselleen.

Viime viikonloppuna osallistuttiin Didon kanssa yhtenä päivänä agilitykurssille. Tehtiin pari radan pätkää joissa oli oikeastaan aika samoja kiertohyppyjä mitä ollaan tehty treeneissäkin. Sain hyviä vinkkejä ohjaamiseen ja varsinkin tiukkojen käännösten tekemiseen. Peruttamalla esteen yli "vippaaminen" oli sinänsä uusi juttu ja haastavakin itselle hahmottaa ja ehtiä ajoissa.

Tarkoitus olis marraskuussa olla menossa Kemin kaamosralliin kisaamaan, mutta pahoin pelkään että Didolla tulee juoksu juuri siihen ajankohtaan. Lokakuun aikana olis ollu kisoja Oulussa mutta noiden pentujen takia en kehtaa irrota viikonloppuina mihinkään vaan viettää sen ajan sitten tiiviisti koirien kanssa puuhastellen.

Didon kanssa ollaan myös tokoiltu harvakseltaan. Nyt alkaa olla liikkeestä maahanmeno jo kokonaisuutena, samoin liikkeestä seisomaan jääminen mutta jälkimmäinen vaatii vielä paljon vahvistusta sillä maahanmeno jättävänä liikkeenä on huomattavasti vahvempi ja Dido tarjoaa helposti sitä jos saman treenikerran aikana ottaa molempia. Seuraamista ollaan harjoteltu ja lähinnä sitä suoraan menemistä. Tänään onnistu jo hyvin lyhyt juoksupätkä oikealla paikalla, mutta edistää vieläkin hirveän helposti. Seuraamisen muitakin osiota pitäis ottaa kuureina. Käännökset oikealle ja täyskäännökset on vielä ihan vaiheessa, vasemmalle kääntyminen sujuu luonnollisemmin. Nyt kun ei vielä sormet jäädy nakkien kanssa niin täytyy tuossa pihassa jatkaa treenaamista ja olohuoneessa käännösten tekemistä. Jospa tässä vielä jossain vaiheessa saisi kunnolla itseään niskasta kiinni.

Ensimmäinen Nolla

No eipä onnistunut vieläkään tuo latailu... ei ole minun hommaa ei... Mutta jatketaan sitten tarinaa ilman noita videoita....

Didon kanssa käytiin siis elokuussa kahdet agilitykisat joista ensimmäiset Oulussa ja toiset olikin sitten oman seuran kisat elokuun viimeisenä viikonloppuna. Keli ei kovin suosiollinen kisaviikonlopulle ollut, mutta mukavaa oli silti ja ihan hyvä määrä osallistujia. Oulun kisojen jälkeen oltiin käyty lähinnä ottamassa keppi ja rengastreeniä ja näiden hiomista jatketaan kyllä edelleen. Jotain edistystä (vaikka edes tilapäistä) oli kuitenkin havaittavissa sillä kertaakaan ei viikonlopun aikana pompittu renkaan vierestä ja pujottelutkin sujuivat kohtalaisesti. Lauantaina ensimmäiseltä radalta tuli 10 virhettä. Kerran hyppäsi puomin ylösmenolta alas (hämmentävää) ja toinen virhe taisi olla kielto jos oikein muistan... B-radalta tulikin sitten hylky, ihan oma vika kun ohjasin huonosti ja pasmat meni itseltä sekaisin. Harmillisesti yhtään rataa ei viikonlopulta tullut videolle, mutta sunnuntaina keli oli jo sen verran huono että kuvaaminen olisi ollut aika kosteaa.

Sunnuntain C-radalta tuli sitten se ensimmäinen NOLLA!! Superhieno Dido! Itse en kyllä täysin tyytyväinen rataan ollut, mutta nolla sieltä tuli. Oli hieman sählännyt olo radan jälkeen ja suoritus olisi voinut olla paremmin rytmitetty. Tällä tuloksella saatiin sitten nollavoitto ja ensimmäinen merkintä kisakirjaan. :) D-rata oli hyppyrata ja aika mukavasti etenevä rata, harmillisesti tässä vaiheessa sekä kenttä että koira olivat aika märkiä ja se vaikutti kyllä vähän vauhtiin. Hienosti silti päästiin maaliin saakka yhdellä rimantiputuksella ja saatiin viidellä virheellä 3.sija. Harmitti ihan vietävästi tuo rima sillä se oli aivan itse aiheutettua. Aloitin liian aikaisten putkelle ohjaamisen ja "vedin" riman sekä koiran mukanani... Ei kuitenkaan voinut olla muuta kuin tyytyväinen Didon suorituksiin. Seuraaviin kisoihin meneekin sitten varmaan hetki, sillä Eimin pennut pitää meidät aikalailla kotosalla seuraavat pari kuukautta.

Viime torstain treeneissä tipahdettiinkin sitten kovaa ja maan alle. Dido oli aivan kummallinen eikä yhtäkkiä enää osannut edetä ollenkaan. Tehtiin paljon takanaleikkauksia ja irtaantumista vaativia pätkiä. Nämä on aikaisemminkin olleet meille vielä haastavia mutta tällä kertaa ei meinannut tulla mistään mitään. Dido pyöri aivan kädessä kiinni eikä osannut ollenkaan hakea kiertohyppyjä ym. Viimeisessä harjoituksessa vasta innostui, joten liekö olisi ollut neidillä joku angsti päällä. Dido on käyttäytynyt viime viikon muutenkin hieman oudosti ja jos ei olisi juoksu vasta pari kuukautta sitten ollut, niin epäilisin sitä alkavaksi. Voi toki olla että Eimin raskaus ja leikkimättömyys vaikuttavat Didon mielialaan sillä se on lenkeilläkin tosi rauhallinen. Kipeä se tuskin kuitenkaan on sillä muuten käyttäytyy normaalisti ja leikkii kotona hetkittäin riehakkaasti. Lenkkeily ilman Eimiä on vissiin hieman outoa...

Jokos tämä lataaminen onnistuisi...

Elokuukin taas vilahti ohitse...
Eimi on edelleen yhtenä kappaleena vaikka maha onkin kasvanut kiitettävästi. Huolestunut emäntä on kytännyt sen syömistä ja tunnustellut pikkumarsujen liikkeitä todetakseen että kyllä siellä elämää edelleen on.

Didon kanssa ollaan elokuun aikana käyty kahdet agilitykilpailut ja jotain edistystäkin on tapahtunut. Oulussa käytiin Oulun koirakerhon järjestämissä kisoissa Kaukovainion haukkukeitaalla (?) elokuun 15-16 päivä. Matka taittui joutuisasti Minnan ja Ritun kelpiemobiilissa ja perillä oltiin aikaisten lauantai aamuna. Ensimmäisen kisan toinen este oli rengas, ja siitä kosahti heti yksi ratavirhe väärästä suorittamistavasta (kuka nyt läpi tähtää kun sujuvamminkin pääsee lompsauttamalla isommasta välistä?!) ja toinen virhe tuli kepeiltä Didon hakiessa pujotteluun väärältä puolelta. Tulos oli siis 10 ja siinä olikin jo meidän viikonlopun tavoitteet saavutettuna... Olin miettinyt että jännittäisikö Dido uutta paikkaa ja rataa ja olisi yhtä pöhläke kuin Keminmaan iltakisoissa, mutta onneksi näin ei ollut. Vielä ensimmäisellä radalla ainakaan... B-kisa menikin sitten huonommin ja sieltä saatiin hylky kun typeriä kieltoja kertyi liikaa. Tällä radalla en oikein tiedä mitä tein väärin (tai siis ohjasin ilmeisesti väärin) mutta koira käyttäytyi ihan eritavoin kuin ensimmäisellä ja videolta katsoessa voin nähdä sen vetävän ohi kohdissa joissa en olisi näin uskonut käyvän. Joka tapauksessa, ihan hyvä mieli jäi kun saatiin edes yksi tulos ensimmäiseltä päivältä...

Onneksi säästyttiin pahemmalta vesikuurolta joka osui siihen kun kävimme viemässä Didon Marin luokse ja hakemassa Xosmon kolmosten kisoihin. Ilta vierähtikin sitten Xosmoa ja kolmosia katsoessa (niitä oli PALJON...) eikä turhaan. Xosmo ja Mari saivat A-radalta hienon 0-tuloksen vaikka treenitkin olivat jääneet vähiin, kyllä se näyttää upealta kun sen ossaa...

Sunnuntaina sitten sählättiin koko rahan ja radan edestä. C-kisassa sama rengasvirhe, yksi rima ja keppien väärä aloitus.. Virheitä siis 15, mutta sillä päästiin silti sijalle 3. D-kisa oli vielä karseempaa katottavaa, virheitä en edes muista, mutta ainakin 20 niitä oli. Rata taisi olla himpun verran haastavampi sillä tuolla tuloksella päästiin silti sijalle 2. Mukavasti tuli kuitenkin kisatunnelmaa kun jokaisessa kisassa starttasi midi1 koirakoita kymmenkunta. Ei tarvinnut ihan yksin juosta. :) Kaiken kaikkiaan tosi hauskaa oli ja muutama Ragittilainen nousi kakkosiinkin viikolopun aikana! Hyvä Sanna & Rico ja Maria & Tico! Marille suurkiitos kaikesta!!