HipHeiHelmikuu...

Eimin kanssa ollaan käyty suhteellisen ahkerasti treenaamassa nuita kontakteja sekä pujottelua. Pujottelun kanssa edetään näyttävästi hitaasti mutta jotain edistymistä silti on tapahtunut. Pujottelu on niin hidastava este Eimille, että sen ollessa keskellä rataa E kerää paineita niin, että seuraavalle esteelle ohjaamisessa saa olla tarkkana. Kontakteja ollaan hinkattu nyt alustan kanssa ja nopeutta on saatu, välillä jää vielä himmaamaan, mutta käskyttämällä on tullut alastulokontaktille asti. Saas nähdä kuinka käy huomisen kisoissa... Jos tökkii vielä yhtälailla niin sit jäädään tosissaan miettimistauolle ja opettelemaan kontakteja kuntoon. Rimojen pudottelu on kuitenkin jäänyt lähes kokonaan, mutta pöytä tuottaa ongelmia. Lähinnä sen pysähtymisen takia, jotta jos se radalla on, niin siihen on tultava lähes kävellen...

Eimin kans oon välillä vähän seuraamista ottanu ja on aivan mielissään tekemässä tokoakin, mutta siltikään en itse ole vielä ihan motivoitunut alkaan kunnolla treenaamaan. Pitäs saada oma työskentely käännettyä hyvin motivoivaksi ennen ku kehtaa alkaa treenailemaan. Dido oppii nopeasti, mutta "harmillisesti" juoksu alkoi viime viikolla ja viimeiset kerrat tokokurssista jäävät välistä. Toivottavasti jatkuu vielä myöhemminkin tai sitten yritän päästä johonkin muuhun ryhmään keväämmällä kun niitä alkaa. Agissa edelleen pujottelua, kontakteja varmemmaksi ym. peruskauraa. Nyt sit vain vielä muutaman viikon tauolla.

Muuten ollaan käyty Ounasjoen jäällä lenkkeilemässä melkein joka päivä ja ilokseni olen todennut että Eimi on hyväksynyt moottorikelkat osana elämää eikä enää välitä edes olla lähdössä ajattamaan niitä. Mainiota tässä moottorikelkkasafarien luvatussa kaupungissa...

Kaksi hyllyä ja mitäs vielä...

Joopasjoo. Tammikuussa ollaan treenailtu aika ahkerasti. Agilityä kummankin kanssa ja Didon kanssa jatkettu tokon kuutamoryhmässä. Agility on mennyt vaihdellen... Välillä on tatsi iiihan hukassa ja hetkittäin on tullut onnistumisiakin. Didon kanssa pitäis ehtiä treenaamaan agia rauhassa, jotta sais estevarmuutta ja helppoja ohjauskuvioita hiottua. Ohjatuissa ollaan menty pitkiäkin pätkiä ja vaikka palkkaan välillä ja otan pätkissä niin tuntuu välistä silti et mennään liian hankalaa. Koira on kyllä toiminut ihan suht hyvin, mut jotenkin haluaisin luoda sitä perusasioiden osaamista ja pohjaa vielä enemmän. Jospas ensi kuussa ehtis käydä aamupäivisin treenaamassa kun töitä on vähemmän. Tokoilusta oon innostunu Didon myötä ihan uudella tavalla, mutta myönnän ettei musta siltikään kovin pedanttiseen ja säännölliseen treenailuun sillä saralla ole. Ei vaan jotenkin saa aikaiseksi... Yritys on kyllä ollut kova ja tässä koko viikon olen pähkäillyt että minkälaisen täyskäännöksen tahdon Didolle opettaa.. En osaa päättää... Mut illalla on treenit joten siihen mennessä olen päätökseni tehnyt!

Eimin kanssa käytiin sunnuntaina Kemin junkohallissa Pakkasrallissa kokeilemassa yhdellä agi ja hyppyradalla ja päin prinkkalaahan se meni... Ei kovinkaan yllättävää. Mutta harmillista silti.. Agiradalla Eimi jäi himmailemaan puomille ja ajauduin väärälle puolelle sitä houkutellessani ja E hyppäs väärän esteen. Oma moka. Kontaktit on nyt sit ihan persiistä. Keinua olin ressannu mut se meni varmasti, A ja puomi tökkii. Maanantain treeneissä yritettiin keksiä niihin suoritustapoja, jotta sais sen himmailun ja maisemien katselun pois mut en tiedä.. Pitäs päästä tekeen nyt extratreeniä ja palata alustan käyttöön, jotta muistuis mieleen se loppuun asti suorittaminen. Missä ovat meidän ennen niin varmat ja reippaat kontaktit?!?!

Hyppyradasta en sitten sanokaan muuta kuin et koira ampu ku tykinkuula ja väärään suuntaan. Kävi aika kierroksilla, mut en ihan siihen suuntaan olis uskonu ampuvan.. Blah. Tuomari totesi, että ainakin teillä on hauskaa sen kanssa.. Tiedä sit kellä siinä oli hauskaa, Eimillä varmaan. Videolta katoin niin neiti ponkas väärän esteen väärään suuntaan ja pysähty ku seinään kattoon mua sen näkösenä, et mitä sie akka siellä tuumit; tähän suuntaan mennään!! Noh, ehkä se tästä. Hauska reissu kyllä oli ja onneksi muille ragittilaisille tuli tuloksia ja sijoituksiakin.

Nyt pähkäilen et kuinka etenen.. Kontaktit on työnalla varmaan jonkin aikaa. Mutta muuten en tiä mitä tekis. Ilmottautuako johonkin kisoihin ja mennä sinne munaileen, mutta saamaan kokemusta siitä tilanteesta, vai sährätäkö vain omalla hallilla. Siellä kuumenemisongelma ei ole yhtä suuri, koska halli on pieni (mie ehdin juosta paremmin) eikä muita koiria ole paljoa. Joten tavallaan treeneissä voi hioa kaikkia niitä miljoonia asioita jotka mättää, mutta se kisatilanne on yksi asia mitä vois treenata vain kisoissa...

Uusi vuosi, Uudet kujeet...

Joulukuu ja kapi on takanapäin ja toivottavasti tästä vuodesta selvittäisiin ilman ikäviä ötököitä.. Koirien "karanteeni" päättyi jo joulukuun puolessa välissä, mutta emännän ankarien työkiireiden vuoksi harrastaminen jäi pitemmäksi aikaa ja keskityttiin lähinnä töihin, syömiseen ja kävelyihin. Koirille lepo on tehnyt varmasti hyvää, mutta emäntä olisi mieluusti levännyt töistä ja keskittynyt vaikka treenaamiseen... Viime viikolla polkaistiin uusi vuosi käyntiin ensin Eimin kanssa maanantain miniykkösten treeneissä. Vuorossa oli aikamoista pyöristyspätkää putkella ja aidoilla enkä edes lähtenyt samantien tekemään niin pitkiä pätkiä vaan pilkottiin meille vähän osiin. Tassukarvat olin Eimiltä leikannut lyhyiksi ennen treenejä (varpaita palelsikin ulkona ihan erilailla..) jotta luistelu olisi mahdollisimman vähäistä. Ohjattavuus säilyi ihan suhteellisen hyvin, vaikka kiihtyyhän se pienen pulin kone kun ei ole aikoihin päässyt tekemään... Koiralle tauko on tehnyt hyvää, mutta ohjaajalle ei. Olin välillä aivan hukassa oman liikkumiseni kanssa, siis enemmän hukassa kuin normaalisti... Mutta toivottavasti se taas tästä. Tänään päästään taas kokeilemaan ykkösten treeneihin joten näkee kuinka kömpelösti sitä liikutaan..

Tiistaiksi olin varannut tunnin ajan itselleni ja kävin koirien kanssa treenailemassa keppejä sekä samanlaisia välistävetoja ja takaakiertoja kuin maanantain treeneissä oli tehty. Eimillä on nyt kepit "oikealta" puolelta paljon varmemmat ja itsenäisemmät, mutta toinen puoli on vielä vaiheessa. Lähetyksiä pitää treenata myös paljon, nyt saa olla vielä tarkkana että ohjaa oikeaan väliin. Didon kanssa muisteltiin lähinnä keppejä ja putkea sekä otettiin muutamia takaakiertoja ja välistävetoja. Pienellä oli aivan Hirrrrmuinen into päällä.

Keskiviikkona olikin sitten Didon tokokoulun ensimmäinen kerta. Meitä onnisti ja pääsimme kahdeksan kertaa kestävälle kurssille jossa tarkoituksena on tehdä vähän kaikenlaista tokokokeisiin tähtäävää. Aloitettiin ihan kontaktikävelyllä, perusasennolla, luoksepäästävyydellä ja paikkamakuuharjoituksilla. Dido suoriutui vallan mainiosti ja iloisesti "tehtävistään". Luoksepäästävyyttä ei ole aikoihin otettu (viimeksi joskus JKL:ssä...), mutta paikoillaan pysyi kehujen kanssa. Malttia vain lisää ja toistoja niin hyvä tulee. Paikkamakuu on myös ihan hyvällä mallilla, siihen tarvitsee treenata lisää kestoa ja häiriötä. Kävellessä kontakti pysyy hienosti, pitäis vaan uskaltaa alkamaan sitä varsinaista seuraamista treenaamaan ja perusasentoon pysähtymistä. Perusasentoa varten tarvitaan toistojatoistojatoistoja, vaikka suht hyvällä mallilla jo onkin. Huomaa että emäntä on hieman laiska tuon tokoilun kanssa, koira tuntuu kyllä nopeasti oppivan kun vaan ehditään ja viitsitään tehdä. Mutta tämmöiset kurssit motivoivat ei niin pedanttia tokoilijaa huomattavasti!!

Perjantaina olikin sitten vielä möllitreenit jonne otin työpäivän jälkeen mukaan sekä Eimin että Didon. Odottivat sen verran nätisti omaa vuoroaan häkissä erillisessä pikkuhuoneessa, että voin ottaa toisenkin kerran kummankin matkaan. Tällä kertaa treeneissä olikin siirrytty jo kokonaisen radan suorittamiseen. Muutamia kinkkisiäkin takaaleikkauskohtia radalla oli (en taaskaan osaa piirtää sitä kuvaa...), mutta Eimin kanssa suoriuduttiin ihan kunnialla. Muutama rima lensi alas ja ne olivatkin midien maksikorkeudessa. Eimin kanssa täytyy keskittyä nyt muutaman kerran kontaktien varmaan ja nopeaan suorittamiseen (himmailee puomin alastulolla, sekä A:lla, keinulta räsähti alas ja arpoo nyt menoa..) loppuun saakka. Keinulle varsinkin on saatava oikean suoritustavan muistamista, ettei lennä sieltä kaaressa tai hyppää kesken kaiken pois. Ennen pakkasrallin kisoja on siis keskityttävä ainakin kontaktien kertaamiseen ja tehtävä muutaman kerran hyppytekniikkaharjoituksia keinonurmipohjalla...

Dido oli tomerasti vauhdissa ja teki parhaansa. Didon kanssa pitää ottaa paljon takaaleikkauksia ja eteenlähetyksiä sekä aidoille (eri kulmissa) että putkelle. Hypyt sillä on sulavampia ja ketterämpiä kuin Eimillä. Vetäjä neuvoi myös treenaamaan paljon koiran "mukaanottamista" eri puolille. Eli Didon pitäisi oppia paremmin lähtemään siihen suuntaan mihin kädelläni näytän... Äh, en osaa selittää, mutta pääasia että itse tiedän..

Joka tapauksessa, into on kova sekä ohjaajalla että koirilla ja toivon mukaan tänä vuonna Didokin pääsisi kisaradalle asti, varsinkin jos E pääsee äippälomaa viettämään...

Marraskuuta kootusti...

Marraskuussa päästiin sitten aloittamaan hallikausi jossa me ehdimme käydä kokonaiset kolme kertaa ennen ikävää treenitaukoa. Jälleen. Dido aloitti perjantain midimölliryhmässä jossa ehdimme käydä kahdesti. Ryhmässä on meidän lisäksemme kaksi muuta alkeiskurssilta jatkanutta koirakkoa ja muut ovatkin jo hieman kokeneempia. Ensimmäisellä kerralla ohjaajamme Ritva halusi nähdä koirakoiden tasoa ja "teimme" etenemis ja takaaleikkausharjoituksia neljän aidan ja kahden mutkaputken muodostamalla pätkällä. Onnistuminen oli sitten sitä sun tätä... Ainakin huomasimme heti että putkelle etenemistä tulee treenata lisää ja paljon... Dido ei sen kummemmin ihmetellyt uutta hallia tai tekonurmea, mutta lämmin taisi olla ja treenien lopussa olikin pikkukoiran motivaatio jo laskussa ja väsymys tulossa.

Toisella kerralla oli vuorossa käännöksiä ja varsinaista valssaamisen riemua. Tämän kerran jälkeen olin aivan haltioitunut pikkukoiran agikoira mahdollisuuksista, joten pakkohan sen tauon oli juuri tähän väliin tulla.. Dido pystyy kääntymään näppärästi siivekkeitä nuollen kunhan vain itse osaan ohjata sujuvasti. Hyppytekniikka Didolla on paljon parempi kuin Eimillä ja hyppääminen on jotenkin ihanan kevyen näköistä. :) Didosta löytyy myös vauhtia ja tekemisen riemua kuten Eimistä mutta sille ei (ainakaan vielä) tule samanlaista vauhdinkiihkoa kuin Eimille. Tämä hyvä, sillä ohjattavuus säilyy näin huomattavasti paljon paremmin kuin Eimin juoksukiihkossa. Dido on agikentälläkin semmoinen hyvänmielen pompPuli.

Eimi ehti käydä hallilla vain kerrran kun pääsimme maanantain miniykkösten ryhmään treenaamaan. Sillä kertaa tehtiin kahta radanpätkää joissa oli irtaantumista erilaisista kulmista. Näistä treeneistä jäi Eimin kanssa hyvä mieli, irtaantumiset onnistui suht hyvin, mutta puomille jäätiin taas jähimään ja arpomaan. Itse olin varmasti vähän stressissä ensimmäisestä kerrasta hallissa ja näinkin pienessä hallissa. Mutta pienen hallin "hyvä" puoli on se, että siellä ei ole montaa koiraa yhtäaikaa suorittamassa ja haukkumassa ja nöin ollen vähemmän kierroksia nostattavia tekijöitä. Marraskuun viimeisen viikonlopun OKK:n kisoihin oli tarkoitus osallistua, mutta valitettavasti jäivät välistä. Jälleen. Meillä on E:n kanssa hieman huono tuuri näiden agikisojen suhteen. Nyt on kapi (tai mikä lie kutinatauti...) hoidossa, Eimin antibiotit loppuneet ja koirat saaneet jo toisen kierroksen loiskarkoitetta, joten ensi viikolla olisi tarkoitus mennä taas treenaamaan mikäli mitään yllättävää ei enää ilmene. Käymme varmaan ensin ihan yksinämme muistelemassa mieleen jälleen kun on niin vähäistä tämä treenaaminen ollut kesän jälkeen. :) Onneksi koirat on muuten terveitä, eikä karvanlähtö (lähinnä Eimiltä) ole vaikuttanut pulien touhuiluun tai olemukseen mitenkään muuten. Kyllä tästä taas ponnistetaan!!

Jihuu!!!

Kävin äskön lenkin jälkeen pyörähtämässä kentällä tokoilemassa ja tekemässä keppitreenin. Eimi meni kepit sujuvan itsenäisesti kummaltakin puolelta!!! Mahtavaa, vaikka tuskin tämä vielä oli tässä.. ;) Nyt vain vahvistamaan ja lähetyksiä harjoittelemaan. Didon kanssa olikin eri asia. Teini ei meinaa jaksaa keskittyä menemään kaikkia keppejä ainakaan loppuun saakka eikä hommasta meinaa sitten tulla yhtään mitään. Kävi ihan kierroksilla vaikka oli juuri ollut metsässä juoksemassa ja touhuamassa. Kentällä ollaan käyty Didon paluun jälkeen pari kertaa. Ninan ja Oben kanssa käytiin kaksi kertaa treenaamassa ja toisella kerralla mukana oli myös Hansku pumien kanssa. Sillä kerralla tehtiin pientä radan pätkää ja E jarrutteli A:lla aika lailla. Oon nyt treenannu sitä A:n alastuloa palkaamalla välillä alakontaktilta ja välillä oon ite juossu eteenpäin vaikka jäis jähimään päälle. Kelit on ollu sen verran märkiä, etten ole aina kehdannut kontakteja ottaa jos ne on liukkaita. Pujottelun paranemisesta oon kuitenkin äärettömän iloinen, vaikka matkaa vielä on. Jossain vaiheessa oli jo aika epätoivosta ja hermostuttavaa räpellystä kummallakin.. Dido on kentällä aivan intopiukeana. Sen kanssa oon tehny irtoamistreeniä ja vahvistellu rengasta. Odotan innolla talven treenien alkamista ja toivon että päästään kulkemaan ohjatuissa vuoroissa.

Tokokärpänen puraisi taas vähäsen kun Eimi on ollut hirmu innoissaan tekemässä kaikkea. Ollaan keskitytty seuraamisen hauskaksi tekemiseen ja naksun kanssa se on ollut yllättävän innokasta. Muuten ollaan kertailtu Alokas luokan liikkeitä ja pidetty hauskaa. Didon kanssa yritän päästä eteenpäin seuraamisessa. Paikka sillä on aika hyvä ja seuraaminen huomattavasti innokkaampaa kuin Eimillä ikinä. Kunhan saan pidennettyä matkoja ilman että tyhmänä pilaan tuota intoa. Perusasento on välillä vähän hukassa kun on niin kovin kiire koittaa napsia mun käsiä jos niistä heruis nakkeja.. Tästä pitää päästä eroon. Ennen kaikkea nyt on ollu mukava motivaatio tehdä kaikkea pientä kivaa koirien kanssa vaikka ilmat on huonot ja kiire koko ajan. Toivottavasti sama tekemisen ilo jatkuu koko talven!
o

Paluuta tauolta...

Nyt on Eimin juoksu ohitse ja mie palailin lomalta maanantaina, joten oli hyvä käydä taas piiitkästä aikaa kentällä. Eimi vietti kaksi viikkoa vanhempieni luona hoidossa ja on liikkunut lomani aikana paljon. Tiistaina käytiin ekan kerran kentällä ja otettiin keppejä ja muutama lyhyt ohjauskuvio. Voi kun ois mukava päästä ohjattuun treeniin taas, mutta seuraavan kerran on ohjattua treenausta vasta talvikaudella (siis oikeastaan ihan kohta...). Tämän kuukauden ajan esteet ovat vielä kentällä ennen kuin siirtyvät Imarin hallille ja treenaamisemme hieman hankaloituu. Eimi oli tiistaina intoa täynnä ja meni kepit suhteellisen itsenäisesti kummaltakin puolelta. Ohjausharjoitukset menivät hyvin niin kauan kun itse pystyin tekemään sulavan juoksulinjan ja pitämään vauhdin suhteellisen tasaisena. Pitää todella yrittää panostaa siihen, etten tee ylimääräisiä kiemuroita tai liian teräviä kulmia ohjatessa. Jos tähän pystyn niin Eimi saa luettua mua niin helpommin (luonnollisesti) ja pystyy keskittymään esteiden suorittamiseen paljon paremmin kun sen ei tarvitse huolehtia siitä, että mihin tuo ohjaaja seuraavaksi sinkoaa.

Tänään käytiin toisen kerran kentällä tuulisessa säässä ja tarkoituksena oli ottaa agikentällä vain keppejä ja A:ta. A:n alastulolle pitäs saada reilusti lisää vauhtia ja tätä saatiin nyt taas alustalla, mutta ilman sitä Eimi tuntuu jäävän hetkeksi ihastelemaan maisemia... Itse huomasin, että mulle on jäänyt siitä Eimin yhden kerran A:lta lennosta pieni "jarru" mieleen ja oon huolissani, että kurvaa A:n ylösmenoon niin vauhdilla että lentää taas... Noh, ei ihme jos koira sitten jarraa. Saatiin onneksi alastuloon myös vauhtia ja ylösmenot olivat ihan hallittuja, eikä mun tarvinnut kulkea silmät kiinni... ;)

Kepeillä kokeiltiin erilaisia palkkaamisia ja otin muutamia lähetyksiä "helpommalta" puolelta. Muutaman kerran esiintyi samaa vanhaa komentamista, mutta kun otin vain uudestaan ja hieman vaadin keskittymistä niin homma toimi muutaman kerran jopa oikein hyvin. Pikkuhiljaa...

Kokeilin huvikseni muutamia tokoliikkeitä ja tokolannistukseni alkoi taas hälvetä. Seuraaminen oli tällä kertaa tiivistä ja ennen kaikkea innokasta ja tein vain muutamia lyhyitä pätkiä ja kääntymisiä oikealle. Tällä kertaa eimi muisti missä kohti ja milloin kuuluu istua ja oli muutenkin kovin tohkeissaan. Pidettiin siis vain hauskaa ja tehtiin muutamia mukavia temppuja pallopalkalla. Jospa tässä talven aikana sais taas kerättyä itsetunnon rippeet tokohaudan takaa ja treenattua kisoja varten... :)

Alkeiskurssi suoritettu

Maanantaina oli Didomonsterin viimeinen agilityn alkeiskurssikerta. Ensi maanantaina on meidän ryhmän vuoro järjestää möllikisat ja itsekin voi mennä osallistumaan jos siltä tuntuu. Voipi olla että ei vielä tunnu... Treeneissä keskityttiin valssaamiseen ja lähettämiseen. Didon kanssa oikealta puolelta ohjaaminen on selvästi vähän vaikeampaa ja irtaantuminen putkeen ei yhtä varmaa. Valssitreeni meni muuten hyvin, mutta vauhtia alkaa olla niin paljon, että en meinannut ehtiä tekemään sujuvaa ohjausta ja samalla varmistamaan aitojen suorittamisen. Välillä sitä on ihan uupelona itse kun on tottunut Eimin estevarmuuteen eikä muista ohjata Didoa tarpeeksi tarkasti. Eteneminen tehtiin kolmen aidan pätkällä joista ensimmäinen oli hieman viistosti muihin nähden. Ohjaajan piti pysyä itse paikallaan ja lähettää koira etenemään namialustalle. Dido ei ensin meinannut oikein ymmärtää että montako estettä piti suorittaa ennen palkkausta, mutta onnistuihan se sitten kuitenkin.

Kaiken kaikkiaan on ollut kyllä todella mukava alkeiskurssi ja etenemistahti on ollut aika nopea jos vertaa siihen miten Eimin kanssa aloitimme. Toisaalta nyt kesällä on ollut mahdollisuus myös itsenäiseen treenamiseen mikä tietenkin myös nopeuttaa etenemistä. Didon kanssa on ilo treenata sillä se on helppo saada innostumaan ja sitä on helppo palkata. Etenemisen ja itsenäisemmän esteiden suorittamisen kanssa saadaan vielä tehdä paljon töitä. Tästä on hyvä jatkaa yksittäisten asioiden hiomista ja pitempien pätkien vaativaa motivaation kestävyyttä. Toivon mukaan pääsemme talvikaudella kulkemaan treeneissä eikä tule kovin pitkää taukoa. Täytyy sitten yrittää keskittyä välillä vaikka tokoiluunkin sillä harmillisesti kaikki käyttökoirien tokotreenit osuivat päällekäin agitreeniemme kanssa. Otettiin odotellessamme seuraamisesta seisomaan jäämistä ja aloiteltiin seuraamisesta maahanmenon treenaamista ja nopeasti Dido keksii mistä on kyse. Pitää alkaa tekemään vähän pitemmän tähtäimen suunnitelma tokoilun saralla Didon kanssa, niin jos saisi motivaation pysymään kummallakin hyvänä.

Eimillä alkoi juoksu joten valitettavasti meillä jää ensi viikonlopun Keminmaan kisat ja maanantain möllikisat väliin. Harmillista nartun tuuria :) Olisi ollut vielä mukava kisata yhdet kisat ennen ensi kevättä.