Jokos tämä lataaminen onnistuisi...

Elokuukin taas vilahti ohitse...
Eimi on edelleen yhtenä kappaleena vaikka maha onkin kasvanut kiitettävästi. Huolestunut emäntä on kytännyt sen syömistä ja tunnustellut pikkumarsujen liikkeitä todetakseen että kyllä siellä elämää edelleen on.

Didon kanssa ollaan elokuun aikana käyty kahdet agilitykilpailut ja jotain edistystäkin on tapahtunut. Oulussa käytiin Oulun koirakerhon järjestämissä kisoissa Kaukovainion haukkukeitaalla (?) elokuun 15-16 päivä. Matka taittui joutuisasti Minnan ja Ritun kelpiemobiilissa ja perillä oltiin aikaisten lauantai aamuna. Ensimmäisen kisan toinen este oli rengas, ja siitä kosahti heti yksi ratavirhe väärästä suorittamistavasta (kuka nyt läpi tähtää kun sujuvamminkin pääsee lompsauttamalla isommasta välistä?!) ja toinen virhe tuli kepeiltä Didon hakiessa pujotteluun väärältä puolelta. Tulos oli siis 10 ja siinä olikin jo meidän viikonlopun tavoitteet saavutettuna... Olin miettinyt että jännittäisikö Dido uutta paikkaa ja rataa ja olisi yhtä pöhläke kuin Keminmaan iltakisoissa, mutta onneksi näin ei ollut. Vielä ensimmäisellä radalla ainakaan... B-kisa menikin sitten huonommin ja sieltä saatiin hylky kun typeriä kieltoja kertyi liikaa. Tällä radalla en oikein tiedä mitä tein väärin (tai siis ohjasin ilmeisesti väärin) mutta koira käyttäytyi ihan eritavoin kuin ensimmäisellä ja videolta katsoessa voin nähdä sen vetävän ohi kohdissa joissa en olisi näin uskonut käyvän. Joka tapauksessa, ihan hyvä mieli jäi kun saatiin edes yksi tulos ensimmäiseltä päivältä...

Onneksi säästyttiin pahemmalta vesikuurolta joka osui siihen kun kävimme viemässä Didon Marin luokse ja hakemassa Xosmon kolmosten kisoihin. Ilta vierähtikin sitten Xosmoa ja kolmosia katsoessa (niitä oli PALJON...) eikä turhaan. Xosmo ja Mari saivat A-radalta hienon 0-tuloksen vaikka treenitkin olivat jääneet vähiin, kyllä se näyttää upealta kun sen ossaa...

Sunnuntaina sitten sählättiin koko rahan ja radan edestä. C-kisassa sama rengasvirhe, yksi rima ja keppien väärä aloitus.. Virheitä siis 15, mutta sillä päästiin silti sijalle 3. D-kisa oli vielä karseempaa katottavaa, virheitä en edes muista, mutta ainakin 20 niitä oli. Rata taisi olla himpun verran haastavampi sillä tuolla tuloksella päästiin silti sijalle 2. Mukavasti tuli kuitenkin kisatunnelmaa kun jokaisessa kisassa starttasi midi1 koirakoita kymmenkunta. Ei tarvinnut ihan yksin juosta. :) Kaiken kaikkiaan tosi hauskaa oli ja muutama Ragittilainen nousi kakkosiinkin viikolopun aikana! Hyvä Sanna & Rico ja Maria & Tico! Marille suurkiitos kaikesta!!

Eimin heinäkuuta...

Eimi on nyt sitten treenitauolla. Kävimme Etelä-Suomessa astutusreissulla ja Eimi on astutettu 17.7, uroksena unkarintuonti Loncsosi-Bator Maszkos, kotoisammin "Masi". Toivon mukaan pentuja syntyy viikolla 38. Nyt on kolme viikkoa astutuksesta mennyt ja merkkejä tiineydestä tarkkaillaan. Ultraamista olen harkinnut lähinnä siitä syystä, että jos on jäänyt tyhjäksi niin voimme jatkaa agilityn treenaamista ja osallistua ehkä vielä joihinkin kisoihinkin. Toivotaan kuitenkin että pikkuisia puleja massussa olisi. :)

Heinäkuuta...

Kuinkas ollakaan, taas on kuukausi vierähtänyt ja kaikenlaista ehtinyt tapahtua. Toisaalta tuntuu että mitään ei juurikaan ole tehty, vaikka päivät vierii nopeasti kohti syyskesää ja odotettuja viileitä ilmoja. Heinäkuussa olikin sitten pakollinen juoksutauko treeneistä kummallakin. Dido näyttää juoksevan nyt aika tiheästi, alle 5 kk välein. Harrastusten kannalta ikävän usein, sillä nytkin jäi koko heinäkuu agilityn saralla hyödyntämättä. Toisaalta kelit on olleet melkein koko kuukauden sen verran tukalat että treenaaminen olisi saattanut muutenkin jäädä aika vähälle. Talvi-ihmisenä kärsin helteillä pahasta lorvikatarista ja tokonkin treenaaminen on jäänyt valitettavan vähälle, vaikka pientä treeniä on viileinä iltoina kotipihalla otettukin. Didolla on paikkamakuu aikasta varma, muutamia kertoja olen tehny kahden minuutin mittaisena ja hyvin jaksaa maata aloillaan. Pitää päästä vielä tekemään treeneissä muiden koirien kanssa ja testaamaan kestävyys siinä. Liikkeestä seisominen ja maahanmeno alkaa myös jo sujua vaikka vaativatkin vielä paljon treeniä ennen kuin ovat valmiita liikkeitä. Seuraamisessa ollaan keskitytty lähinnä käännöksiin jotka meinaa helposti mennä liian väljiksi. Luoksetulo sujuu hienosti vaikka sivulle tulossa on edelleen kunnon pomppu... Hyppyä ei taas olla treenattu kun en ole saanu kehitettyä mitään estettä pihaan. Maanantaina päästään taas treeneihin ja pitääkin keskittyä hyppyyn sekä noihin käännöksiin Tiinan opastuksella.

Agilitya ollaan käyty nyt tauon jälkeen kolmesti treenaamassa. Ensimmäisellä kerralla mentiin ohjatuissa treeneissä ja innostusta oli tauon jälkeen aika runsaasti. Viime maanantaina kävin ottamassa lyhyen treenin lähinnä pujottelua, takaaleikkausta ja kontakteja. Eteneminen sujuu jo aika hyvin, mutta takanaleikkaaminen on vaikeampaa. Pitää treenata edelleen namin kanssa ja harjoitella niin että Dido oppisi lukemaan minun kropan liikkeitä ja kääntymään siihen suuntaan. Renkaan suorittaminen oli tauon aikana kirkastunut pikkukoiran mielessä ja seuraavat treenit näyttää oliko se vain yhden kerran vahinkoja vai olisiko oikeasti tapahtunut jotain... Kontakteista keinu ja A sujuu parhaiten, puomilla jää helposti vähän himmailemaan, mutta täytyy ottaa pari kertaa alastulopalkkauksella niin vauhti taas löytyy. Nätisti pysähtyy kontakteille.

Marin kanssa käytiin keskiviikkoiltana pienesti treenaamassa juurikin tuota takanaleikkausta ja pujottelun oikean välin hakemista. Olipas taas opettavaista kävästä kentällä marin kanssa ja nyt paneudumme tuohon oikean välin hakemiseen kunnolla. Tosin ensi viikonlopulle menin ilmottautumaan Ouluun kisoihin... Mennään taas lähinnä hakemaan Didolle kokemuksia vieraista paikoista sillä välillä tuntuu että siitä kuoriutuu hetkittäin pieni jännittäjä ja käyttäytyy sitten kisoissa radalla aivan erilailla kuin kotitreeneissä. Toivottavasti tähän auttaa kisaaminen, eli kokemusten kartuttaminen. Keminmaan kisat piti jäädä väliin vaellusreissun vuoksi mutta nyt näyttää että vaellus olisikin viikolla... Viimeisenä viikonloppuna on joka tapauksessa oman seuran kisat joihin sitten viimeistään osallistutaan.

Dido 2-v ja tokoilua

24.6 Dido täytti jo 2-v enkä voi ymmärtää kuinka koko viime vuosi on vierähtänyt ohitse niin nopeasti?! Synttärikuviakin tuli otettua mutta kotikone ei taas jaksa toimia, joten lisäily jää myöhemmälle. Synttärit meni maksalaatikkokakun ja ulkoilun merkeissä. Rovaniemellä oli vapaapäivieni ajan helle ja jopa pulit tuntuivat välillä hyytyvän ja väsyvän. Mukavahan se on että on lämmintä, mutta agilityn treenaaminen jää aika vähiin eikä Eimi ole käyny nyt viikkoon kentällä. Didon kanssa oltiin keskiviikkona treenaamassa aamulla hetken aikaa ja siihen aikaankin helle alkoi hieman hidastaa ainakin ohjaajaa. Etenemistä ja mäkelöitä pitäs treenata, samoin kun sitä ikuista rengasta joka tuntuu olevan ongelmallinen aina... Kontaktit meni nyt onneksi tosi varmasti ja pujottelukin sujui ihan ok. Mennään tiistai iltana Keminmaan agikisoihin starttaamaan yksi luokka ja katsotaan mitä tapahtuu. Odotukset ei todellakaan ole korkealla. Eimiä en edes ilmottanut kun ei olla päästy niin paljon kentälle että homma pysyis hanskassa... Toisaalta se inhoaa autoilua sen verran paljon että tuntuis yhden startin vuoksi ikävältä kuskata sitä eestaas.

Maanantaina päästiin taas tokotreeneihin ja aiheena oli tällä kertaa maahanmeno sekä paikkamakuu. Menin töistä suht suoraan ja Eimin kanssa suoraan paikkamakuuseen, jossa ei onneksi ollut ongelmaa. Eimin lempiliike... ;) Tehtiin myös muutamia liikkeestä maahanmenoja, maahanmeno on Eimillä yleensä ollut nopea enkä ole tehny sitä nyt olleskaan seuraamisen yhteydessä. Kokeiltiin peruuttamalla mut siitä oli selvästi vähän ihmeissään... Tätä liikettä voi aina välillä ottaa lennosta ja jospa jossain vaiheessa sais sen liitettyä seuraamiseen ilman jätätystä.

Didon kanssa ei oltukaan aikasemmin juuri tehty liikkeestä maahanmenoa ja aluksi tuntu unohtuneen koko maahanmeno... "pikkukoira" kuitenkin oppii nopeasti ja vähällä ja treenattiinkin sen kanssa maahanmenoa liikkeestä ensin ihan vain koiran ollessa edessä, mistä pikkuhiljaa paikallakävelyn kautta taaksepäin askeleiden ottamiseen. Toistoja ei kovin montaa tarvinnut tehdä että alkoi ymmärtää mistä oli kyse. Nyt pitää treenata kestävyyttä siihen että pysyy maassa vaikka jatkan matkaani. Paikallamakuussa ongelmaa ei ole, mutta siinä liikkeessä tuleekin erillinen käsky paikalla oloon. Tehtiin paikkamakuutakin aika pitkä pätkä eikä lähtenyt liikkeelle vaikka häiriötä olikin. Paikkamakuutreeniä voi jatkaa samalla tavoin, eli erimittaisia pätkiä ihan lyhyistä pidempiin ja loppua hioa erikseen valmiiksi. Tehtiin myös pieniä seuraamispätkiä ja haettiin oikeaa paikkaa.

Kaikenlaista

Toukokuun loppupuoli oli kiireistä aikaa ja päivittäminen venyi ja venyi, mutta jos nyt ehtisi... Agilitykisat oli ja meni. Lauantaina tuloksia ei tullut sillä jokaisesta kolmesta startista saatii hylly. Eimi käyttäytyi ensimmäisen radan aikana juuri niin raivostuttavasti kuin vain Eimi voi käyttäytyä, eli karkasi aivan lapasesta. Alun kiemura ohjaukset meni vielä hyvin mutta sitten kun yhden kerran kämmäsin puomille viennin (epätarkasti ohjattu) niin homma lähti nopeaan ja jyrkkään alamäkeen... :) Ensimmäisenä Eimi kävi haukkumassa tuomarin siihen tyyliin että mitä hittoa sä siinä keskellä kenttää töllötät?! Sen jälkeen päästiin vielä hetki jatkamaan matkaa mutta sitten Eimi otti ohjat omiin tassuihinsa ja suoritti muutamia esteitä "hyppää mitä eteen tulee-tyylillä" eikä siinä sitten auttanut kuin nauraa ja tanssia mukana. Pienesti oli virtaa pulissa... Toisella radalla pysyi jo paremmin hanskassa ja kurissa mutta silti törttöiltiin hylätyiksi ja sanoisin että ensimmäisen radan ketutus ja harmistus esti aika paljon keskittymästä positiivisin mielin toisen radan suorittamiseen. Puomin kontaktit oli uskomattoman perseestä ja täytyykin liittää isän ottama "kuinka kontaktia ei suoriteta" kuva... Didon ihka ensimmäinen agilitykisarata oli hylätty, mutta siitä radasta jäi kuitenkin hyvä mieli. Hieman oli hidasta meno ja monessa välissä piti kovin ihmetellen kuikuilla ympärille, mutta päätavoite olikin että kummallakin olisi kivaa.

Siinä missä lauantain radat oli enemmän pyöritystä niin sunnuntain radat oli aivan Eimille ja mulle tehtyjä pitkiä juoksuratoja joilla oli paljon itsenäistä etenemistä. Ensimmäiseltä agiradalta saatiin harmittavat 15 ratavirhettä. Kaksi kieltoa pujottelusta, jossa oli vaikeahko vienti, mutta jonka kyllä aivan itse mokasin ohjaamalla ensin toisesta välistä sisään... Lisäksi yksi rima tuli alas. Kontaktit oli ok, mutta paljon paremmat ne vois olla, joten nyt on palattava vahvistamaan oikeaa kontaktipaikkaa treeneissä. Midi koiria oli niin vähän, että näillä pisteillä irtosi 3.sija. Hyppyrata oli vielä enemmän pitkää kaarta juoksemista ja etenemistä ja tältä radalta tuli Eimin kanssa 10 ratavirhepistettä, mutta erittäin hyvä mieli. Meille sopii oikein hyvin tommoset eteenpäin irtoamiset jolloin voin äänettä ohjata omalla kulkusuunnalla eikä Eimi pääse tuskastumaan mun hitauteen kun on lupa edetä. Tekee mieli alkaa kokeilemaan enemmän aika vähä äänistä ohjaamista jos siinä ei olis niin paljon sotkevia tekijöitä... Dido osallistui vain hyppyradalle ja Eimin ja sen välissä oli vain kolme koiraa joten koiran vaihto oli aika nopea ja oma reisirevähdys alkoi kiukutella ikävästi Eimin kanssa juostessa. Didon kanssa meille tuli yli 20 ratavirhettä... Pujottelusta kielto, yksi rima, yksi kielto aidalta ja aikavirhettä. Aikaa meni pujottelussa sekä renkaan varmistelussa, mutta muuten pikkupulista kyllä löytyy vauhtia ihan mukavasti ja eteneminenkin oli ihan kohtalaista. Didon hyppytyyli on jokseensakin huvittava vaikka hyppääkin varmemmin entä Eimi. D-kisasta tuli Eimille toinen ja Didolle kolmas sija, joten saatiin kotiin vielä palkintojakin hyvän mielen lisäksi. :)

Kaiken kaikkiaan kisojen seurauksena treeni-into taas kasvoi ja harmittaa vietävästi että nyt on ollut kahden viikon tauko kun lähdin seuraavalla viikolla jo reissulle. Reissun tuloksena oli kylläkin Didon lonkkakuvaus ja virallisia tuloksia odotellaan toiveikkaana sillä kuvat näyttivät hyvältä. Eimin kanssa pitäis päästä varmaan tekeen täysmittaisia ratoja kisatyylillä suhteellisen säännöllisesti jotta saataisiin yhteinen rytmi säilymään ja turha kaahotus jäämään pois. Jos juoksu tulee ajallaan ja pentusuunnitelmat onnistuu niin tässä tulee kuitenkin taas pitkä tauko kisoihin ja treenaukseen, mutta otetaan Eimin kanssa sitten omaan tahtiin. Jos ei muuta niin Eimistä ainakin näkee että treenaus ja kisaaminen on mieluista. Didon kanssa treenaillaan kesäkuu ja katsotaan sitten osuuko heinäkuussa vaiko vasta elokuussa seuraavia kisoja lähialueelle ja mennään kokeilemaan uudelleen. Olis mukava päästä kuitenkin ulkokaudella kisaamaan pari kertaa koska hallissa menee varmaan pari kertaa että tottuu kisaympäristöön.

Tokotreenit oli heti maanantaina kisojen jälkeen ja siellä tehtiin kummankin kanssa luoksetuloa ja seuraamiseen lähtemistä. Nyt on ollut pitkä tauko ettei olla treenattu kun on ollut tuota reissua joten saas nähdä miten tämän illan treeneissä käy... Pitää alkaa panostamaan tokoon nyt kesäkuussa enemmän. :)

Perusasentoa ja kontakteja

Viime perjantain agitreenien jälkeen ollaan käyty vain kerran hallilla ottamassa kummankin kanssa pujottelun & renkaan & kontaktien tehotreenit. Ensin Didon treeni:

Pujotteluun lähinnä Didon kanssa yhteistä rytmiä, täytyy olla todella tarkkana että saan vietyä loppuun asti eikä D jätä lopussa jotain väliä tekemättä. Menee onneksi kummaltakin puolelta ohjattessa vaikka vasemmalta viedessä täytyy olla tarkkana.

Kontakteista hallilla oli vielä A ja keinu. A:n Dido tulee reippaasti eikä ole hypännyt kontaktia yli, mutta pysähdyspaikkaa piti muistutella. Irtoaa A:lle mielellään joten itse täytyy olla nopeana ja olla tilanteen tasalla hidastamassa tai jatkamassa matkaa seuraavalle esteelle. Sekä A, että puomi sujuu Didolta kiitettävästi, vaikka puomin alastulon haluaisin vielä varmemmaksi vaikka itse olisin sivummallakin. Keinun kanssa pitää edetä varovaisemmin. Keinulle menee mielellään mutta jos en ole tärppinä kannustamassa saattaa hypätä kesken pois jos siltä tuntuu. Lähinnä mietin kisojen kannalta tuomarin mahdollista vaikutusta koiran jännittyneisyyteen. Pitää päästä treenaamaan niin että paikalla olisi ukkoja seisomassa kontaktien vieressä. Kun ei vielä ole mitään tietoa kuinka Dido reagoin kisatunnelmaan, niin täytyy ottaa vastaan kaikki mitä tulee. Toivottavasti radalla ei ole pöytää... Rengas on Didon kanssa ongelmallisin este. Hyppää todella helposti sivusta jos vähänkin ollaan kiirellä menossa. Pitää yrittää ehtiä rauhoittaa ennen rengasta, vauhdin nyt tässä vaiheessa ole niin väliä... :)

Eimi:

Kepeille lähetyksiä eri kulmista. Oikealta lähettäessä hakee jo yllättävän hyvin oikean kulman eikä juurikaan tee virheitä, mutta vasemmalta ampuu helposti ensimmäisen välin jälkeen niin pitkälle että pujottelu ei jatku sujuvasti. Lopussa pitää edelleen olla tarkkana ettei jää 2.viimeinen väli tekemättä vaan malttaa loppuun asti ja keppien jälkeen pitää olla selkeästi ohjaamassa seuraavalle -oikealle- esteelle muuten purkaa paineensa siihen mitä edessä on. Keinulla ei epäröinyt, mutta muisti rauhottaa itsensä odottamaan laskeutumista. A: lle jää varmasti tuumailemaan kun tuomari on vieressä, olen varma... Mutta pitää vaan käskyttää alas asti ettei loikkaa sitten yli. Puomilla (viikolla tehtiin) meni reippaasti loppuun asti vaikka alastulo oli pari kertaa hieman liian huolimaton. Renkaan kanssa Eimillä ei ongelmaa, hyppää varmasti oikeasta kohdasta myös lähettäessä. Suurin ahdistuksen aihe on Eimin kanssa yhteisen rytmin löytäminen. Onneksi Eimi käy tekemässä yhden radan ennen toista luokkaa jossa sekä Dido että Eimi kisaa, koiria siinä on vain 5 joten kiire tulee autosta hakea ja vaihtaa. Didon voi jättää jollekin odottamaan omaa vuoroaan, mutta Eimi on haettava autosta ettei kerää liikaa kierroksia.

Tokoilua.

Maanantaina alkoi kummankin pulin kanssa Tokon jatkokurssi jossa keskitytään alokas luokan liikkeiden treenaamiseen. Ensimmäisen kerran teemana oli luoksepäästävyys ja luoksetulo jota treenattiin vaiheittain. Perusasentoa - lyhyeltä matkalta luokse tuloa ja paikalle jättämistä. Eimi on ensimmäisessä ryhmässä ja sen kanssa aion keskittyä treenimotivaation ylläpitämiseen ja saatiinkin heti hyviä vinkkejä kuinka lähteä rakentamaan treeniä. Eimi tulee perusasentoon takaa kiertämällä mutta päätti jossain vaiheessa hypätä suoraan sivulta. Aion nyt kuitenkin jatkaa takaakiertoa ja vahvistaa sen oikeaa paikkaa. Paikallaan olo Eimillä on ok ja samoin luoksetulo, mutta tuo perusasento vain vielä varmemmaksi. Ihan hyvin jaksoi innostua kun vein aina välillä kiinni kentän laidalle.

Dido oli seuraavassa ryhmässä ja tehtiin siis ihan samaa hommaa. Didon kanssa yritän häivyttää sitä käteen hyppäämistä sivulle tulossa palkkaamalla sen taskusta sitten kun on jo perusasennossa. Perusasentoa myös hieman taaemmas, mutta tuntuu että se alkaa heti vääntämään itseään vinoon mun taakse. Tätä ollaan nyt kotosalla tällä viikolla treenailtu. Samoin kun paikalle jättämistä ja vauhtia luoksetuloon. Vauhtia on ihan mukavasti, joten perusasennon treenaus on se mihin suurin osa huomiosta kiinnittyy. Luoksepäästävyys on Didolla sujunut hyvin ja istuu nätisti sivulla ja tarjoaa suurimman osan ajasta katsekontaktia. Mukavaa päästä treenaamaan ohjatusti kummankin kanssa! :)

Vappua ja treenausta

Vappu meni komeissa Kessin maisemissa erämaasta ja auringosta nauttien. Tytöt juoksivat, leikkivät ja rämpivät itsensä uuvuksiin. Ainoa ikävä asia oli Eimin lisääntynyt stressaaminen automatkan aikana. Täytynee jossain vaiheessa kokeilla matkapahoinvointilääkkeitä, josko niiden avulla ymmärtäisi ettei hätää ole. Eimi ei kuolaa eikä oksenna, mutta läähättää niin kovasti että jossain vaiheessa tekee itselläkin jo pahaa kun pienen pulin kroppa tärisee ja vapisee läähätyksen voimasta. Mutta autosta kun pääsee ulos niin palautuu heti kun hengitys tasaantuu ja ihan omasta tahdostaan hyppää autoon (jottei jää laumasta). Ikävää silti.

Ennen vappua olikin viimeinen kuutamoToko ryhmän treenikerta ja aiheena oli mm hyppy, paikkamakuu ja noutaminen. Paikkamakuu ja luoksepäästävyys sujuu Didolta jo hienosti, paikkamakuussa ollaan tehty vähän reilun minuutin pituisia pätkiä enkä usko että ongelmaa tulee kahden minuutinkaan kohdalla. Hypyn kanssa sekä Eimillä että Didolla on sama ongelma, eli tietävät periaatteessa mikä on homman nimi, mutta eivät ole varmoja saako sittenkään hypätä ihan itse... Agissa olen iloinen että kumpikin malttaa tosi hienosti odottaa esteen takana lupaa, mutta tokohyppyä pitää vahvistaa ja tehdä siihen joku oma "juttu" että tietävät mistä on kyse. Didokin osaa jo kääntyä esteen takana kohti ja pysähtyä. Siihen saakka ollaan päästy.

Nouto onkin sitten eri homma... Eimi oli niin intopiukeana kun hain sen autosta halliin, että nappas kapulan mielellään suuhun. Sen kanssa siis ihan edelleen vain suussa käyttö treeniä. Dido ei meinannu ymmärtää ollenkaan. Olen ollut älyttömän laiska aloittaan naksuttimen käyttöä, enkä sitä ole kunnolla kummallekaan opettanut mutta ehkä ois hyvä alkaa Didon kanssa leikkimään naksuleikkejä, jospa se oppisi tarjoamaan mulle asioita itsenäisesti. Samoin rauhallisessa tilassa (eimi toisessa huoneessa oven takana) täytyy alkaa vahvistaan Didon kanssa leikkimistä ja asioiden tuomista niin eiköhän se siitä sitten. Ensi maanantaina alkaa kummankin kanssa tokon jatkokurssi joten saas nähdä miten siellä on tarkoitus edetä. Eimin kanssa voisin keskittyä kaikkeen muuhun kuin jättäviin liikkeisiin ja yrittää saada seuraamiseen raivoa ja intoa.. hmm.. ikuisuusprojekti(ko)?!

Agiliito:

Eimi on ilmoitettu ens viikonlopulle kaikkiin neljään luokkaan ja Dido yhdelle agi- ja hyppyradalle. Midi 1 koiria näytti olevan niin vähän, että saas nähdä miten saan homman toimimaan, sillä Eimi on pakko viedä autoon odottamaan ettei se karkaa ihan käsistä. Nyt ollaan kaks kertaa käyty ulkokentällä hakemassa tuntumaa ulkona menemiseen. Eilen oli Ritvan vetämät treenit ja tehtiin aikamoista hyppy vääntöä 8 aidalla ja yhdellä putkella. Lähes äänettömästi ohjaten. Eimille toimi tosi hyvin mun äänettömyys, rimatkin pysy paremmin ylhäällä. Pitäs vain ite luottaa siihen että se koira lukee niin hyvin kropan liikkeitä että pysyy mukana ja oikeassa suunnassa. Eimi on kyllä niin mainion tempperamenttinen kaahottaja. :)

Dido oli taas iloinen oma itsensä. Se on paljon paljon enemmän kiinni kädessä ja erilainen ohjattava kuin Eimi, mutta nää asiat on hyvin hyvin luonnollisia ottaen huomioon kuinka hirmuisen vähän ollaan vasta oikeastaan treenattu. Käydään nyt vain huvittelemassa kaksi luokkaa ja sit tuleekin lonkkakuvaukset ja doping tauko ja kesä on hyvää aikaa vahvistaa etenemistä, rengasta, keppejä ja kontakteja. Kontaktit on kyllä aika kivalla mallilla, mutta rengas ei niinkään... Saas nähdä. Mutta Didon kanssa kaikki pitää ottaa leikkisästi ja ilomielin. Vaikka oishan se ihan kiva päästä syksymmällä muutamiin kisoihin ja talvella vaikka jo ALOkas luokkaan tokoilemaan.... ;) Tavoitteet kun asettaa tarpeeksi vaatimattomiksia ja puolitosissaan niin on motivaatiota treenailla mutta touhu pysyy kuitenkin hauskana. Näin meillä.