syyskuu ja syyskiireet

Niin se taas syyskuu vilahti ohitse. Pennut kasvaa ja ovat huomenna jo kuukauden ikäisiä. Eimi alkaa olla hiljalleen treeni-intoisen oloinen ja suunnattoman energinen joten täytynee viedä se jossain vaiheessa hallille muistelemaan ja touhuamaan. Didon kanssa ollaan kuljettu treeneissä ja nyt ollaan oltu jo viimeiset neljä kertaa hallissa. Lumetkin tuli maahan ajoissa (toivottavasti myös pysyvästi) ja ulkokentällä treenailut on tälle syksylle treenattu. Ollaan viime aikoin treeneissä keskitytty kiertohyppyihin, välistä vetoihin sekä esteen ohi vienteihin. Haastetta on ollu, mutta myös älyttömän hyvä mieli treenata. Harmillisesti ei olla kyllä ehditty käydä itsenäisesti hallilla ollenkaan sillä illat siellä on aika tiukasti varattua. Viime talvi oli niin hyvä treenailla aina aamupäivisin kun kaikki eivät ole yhtäaikaa haluamassa varata vuoroja itselleen.

Viime viikonloppuna osallistuttiin Didon kanssa yhtenä päivänä agilitykurssille. Tehtiin pari radan pätkää joissa oli oikeastaan aika samoja kiertohyppyjä mitä ollaan tehty treeneissäkin. Sain hyviä vinkkejä ohjaamiseen ja varsinkin tiukkojen käännösten tekemiseen. Peruttamalla esteen yli "vippaaminen" oli sinänsä uusi juttu ja haastavakin itselle hahmottaa ja ehtiä ajoissa.

Tarkoitus olis marraskuussa olla menossa Kemin kaamosralliin kisaamaan, mutta pahoin pelkään että Didolla tulee juoksu juuri siihen ajankohtaan. Lokakuun aikana olis ollu kisoja Oulussa mutta noiden pentujen takia en kehtaa irrota viikonloppuina mihinkään vaan viettää sen ajan sitten tiiviisti koirien kanssa puuhastellen.

Didon kanssa ollaan myös tokoiltu harvakseltaan. Nyt alkaa olla liikkeestä maahanmeno jo kokonaisuutena, samoin liikkeestä seisomaan jääminen mutta jälkimmäinen vaatii vielä paljon vahvistusta sillä maahanmeno jättävänä liikkeenä on huomattavasti vahvempi ja Dido tarjoaa helposti sitä jos saman treenikerran aikana ottaa molempia. Seuraamista ollaan harjoteltu ja lähinnä sitä suoraan menemistä. Tänään onnistu jo hyvin lyhyt juoksupätkä oikealla paikalla, mutta edistää vieläkin hirveän helposti. Seuraamisen muitakin osiota pitäis ottaa kuureina. Käännökset oikealle ja täyskäännökset on vielä ihan vaiheessa, vasemmalle kääntyminen sujuu luonnollisemmin. Nyt kun ei vielä sormet jäädy nakkien kanssa niin täytyy tuossa pihassa jatkaa treenaamista ja olohuoneessa käännösten tekemistä. Jospa tässä vielä jossain vaiheessa saisi kunnolla itseään niskasta kiinni.

Ensimmäinen Nolla

No eipä onnistunut vieläkään tuo latailu... ei ole minun hommaa ei... Mutta jatketaan sitten tarinaa ilman noita videoita....

Didon kanssa käytiin siis elokuussa kahdet agilitykisat joista ensimmäiset Oulussa ja toiset olikin sitten oman seuran kisat elokuun viimeisenä viikonloppuna. Keli ei kovin suosiollinen kisaviikonlopulle ollut, mutta mukavaa oli silti ja ihan hyvä määrä osallistujia. Oulun kisojen jälkeen oltiin käyty lähinnä ottamassa keppi ja rengastreeniä ja näiden hiomista jatketaan kyllä edelleen. Jotain edistystä (vaikka edes tilapäistä) oli kuitenkin havaittavissa sillä kertaakaan ei viikonlopun aikana pompittu renkaan vierestä ja pujottelutkin sujuivat kohtalaisesti. Lauantaina ensimmäiseltä radalta tuli 10 virhettä. Kerran hyppäsi puomin ylösmenolta alas (hämmentävää) ja toinen virhe taisi olla kielto jos oikein muistan... B-radalta tulikin sitten hylky, ihan oma vika kun ohjasin huonosti ja pasmat meni itseltä sekaisin. Harmillisesti yhtään rataa ei viikonlopulta tullut videolle, mutta sunnuntaina keli oli jo sen verran huono että kuvaaminen olisi ollut aika kosteaa.

Sunnuntain C-radalta tuli sitten se ensimmäinen NOLLA!! Superhieno Dido! Itse en kyllä täysin tyytyväinen rataan ollut, mutta nolla sieltä tuli. Oli hieman sählännyt olo radan jälkeen ja suoritus olisi voinut olla paremmin rytmitetty. Tällä tuloksella saatiin sitten nollavoitto ja ensimmäinen merkintä kisakirjaan. :) D-rata oli hyppyrata ja aika mukavasti etenevä rata, harmillisesti tässä vaiheessa sekä kenttä että koira olivat aika märkiä ja se vaikutti kyllä vähän vauhtiin. Hienosti silti päästiin maaliin saakka yhdellä rimantiputuksella ja saatiin viidellä virheellä 3.sija. Harmitti ihan vietävästi tuo rima sillä se oli aivan itse aiheutettua. Aloitin liian aikaisten putkelle ohjaamisen ja "vedin" riman sekä koiran mukanani... Ei kuitenkaan voinut olla muuta kuin tyytyväinen Didon suorituksiin. Seuraaviin kisoihin meneekin sitten varmaan hetki, sillä Eimin pennut pitää meidät aikalailla kotosalla seuraavat pari kuukautta.

Viime torstain treeneissä tipahdettiinkin sitten kovaa ja maan alle. Dido oli aivan kummallinen eikä yhtäkkiä enää osannut edetä ollenkaan. Tehtiin paljon takanaleikkauksia ja irtaantumista vaativia pätkiä. Nämä on aikaisemminkin olleet meille vielä haastavia mutta tällä kertaa ei meinannut tulla mistään mitään. Dido pyöri aivan kädessä kiinni eikä osannut ollenkaan hakea kiertohyppyjä ym. Viimeisessä harjoituksessa vasta innostui, joten liekö olisi ollut neidillä joku angsti päällä. Dido on käyttäytynyt viime viikon muutenkin hieman oudosti ja jos ei olisi juoksu vasta pari kuukautta sitten ollut, niin epäilisin sitä alkavaksi. Voi toki olla että Eimin raskaus ja leikkimättömyys vaikuttavat Didon mielialaan sillä se on lenkeilläkin tosi rauhallinen. Kipeä se tuskin kuitenkaan on sillä muuten käyttäytyy normaalisti ja leikkii kotona hetkittäin riehakkaasti. Lenkkeily ilman Eimiä on vissiin hieman outoa...

Jokos tämä lataaminen onnistuisi...

Elokuukin taas vilahti ohitse...
Eimi on edelleen yhtenä kappaleena vaikka maha onkin kasvanut kiitettävästi. Huolestunut emäntä on kytännyt sen syömistä ja tunnustellut pikkumarsujen liikkeitä todetakseen että kyllä siellä elämää edelleen on.

Didon kanssa ollaan elokuun aikana käyty kahdet agilitykilpailut ja jotain edistystäkin on tapahtunut. Oulussa käytiin Oulun koirakerhon järjestämissä kisoissa Kaukovainion haukkukeitaalla (?) elokuun 15-16 päivä. Matka taittui joutuisasti Minnan ja Ritun kelpiemobiilissa ja perillä oltiin aikaisten lauantai aamuna. Ensimmäisen kisan toinen este oli rengas, ja siitä kosahti heti yksi ratavirhe väärästä suorittamistavasta (kuka nyt läpi tähtää kun sujuvamminkin pääsee lompsauttamalla isommasta välistä?!) ja toinen virhe tuli kepeiltä Didon hakiessa pujotteluun väärältä puolelta. Tulos oli siis 10 ja siinä olikin jo meidän viikonlopun tavoitteet saavutettuna... Olin miettinyt että jännittäisikö Dido uutta paikkaa ja rataa ja olisi yhtä pöhläke kuin Keminmaan iltakisoissa, mutta onneksi näin ei ollut. Vielä ensimmäisellä radalla ainakaan... B-kisa menikin sitten huonommin ja sieltä saatiin hylky kun typeriä kieltoja kertyi liikaa. Tällä radalla en oikein tiedä mitä tein väärin (tai siis ohjasin ilmeisesti väärin) mutta koira käyttäytyi ihan eritavoin kuin ensimmäisellä ja videolta katsoessa voin nähdä sen vetävän ohi kohdissa joissa en olisi näin uskonut käyvän. Joka tapauksessa, ihan hyvä mieli jäi kun saatiin edes yksi tulos ensimmäiseltä päivältä...

Onneksi säästyttiin pahemmalta vesikuurolta joka osui siihen kun kävimme viemässä Didon Marin luokse ja hakemassa Xosmon kolmosten kisoihin. Ilta vierähtikin sitten Xosmoa ja kolmosia katsoessa (niitä oli PALJON...) eikä turhaan. Xosmo ja Mari saivat A-radalta hienon 0-tuloksen vaikka treenitkin olivat jääneet vähiin, kyllä se näyttää upealta kun sen ossaa...

Sunnuntaina sitten sählättiin koko rahan ja radan edestä. C-kisassa sama rengasvirhe, yksi rima ja keppien väärä aloitus.. Virheitä siis 15, mutta sillä päästiin silti sijalle 3. D-kisa oli vielä karseempaa katottavaa, virheitä en edes muista, mutta ainakin 20 niitä oli. Rata taisi olla himpun verran haastavampi sillä tuolla tuloksella päästiin silti sijalle 2. Mukavasti tuli kuitenkin kisatunnelmaa kun jokaisessa kisassa starttasi midi1 koirakoita kymmenkunta. Ei tarvinnut ihan yksin juosta. :) Kaiken kaikkiaan tosi hauskaa oli ja muutama Ragittilainen nousi kakkosiinkin viikolopun aikana! Hyvä Sanna & Rico ja Maria & Tico! Marille suurkiitos kaikesta!!

Eimin heinäkuuta...

Eimi on nyt sitten treenitauolla. Kävimme Etelä-Suomessa astutusreissulla ja Eimi on astutettu 17.7, uroksena unkarintuonti Loncsosi-Bator Maszkos, kotoisammin "Masi". Toivon mukaan pentuja syntyy viikolla 38. Nyt on kolme viikkoa astutuksesta mennyt ja merkkejä tiineydestä tarkkaillaan. Ultraamista olen harkinnut lähinnä siitä syystä, että jos on jäänyt tyhjäksi niin voimme jatkaa agilityn treenaamista ja osallistua ehkä vielä joihinkin kisoihinkin. Toivotaan kuitenkin että pikkuisia puleja massussa olisi. :)

Heinäkuuta...

Kuinkas ollakaan, taas on kuukausi vierähtänyt ja kaikenlaista ehtinyt tapahtua. Toisaalta tuntuu että mitään ei juurikaan ole tehty, vaikka päivät vierii nopeasti kohti syyskesää ja odotettuja viileitä ilmoja. Heinäkuussa olikin sitten pakollinen juoksutauko treeneistä kummallakin. Dido näyttää juoksevan nyt aika tiheästi, alle 5 kk välein. Harrastusten kannalta ikävän usein, sillä nytkin jäi koko heinäkuu agilityn saralla hyödyntämättä. Toisaalta kelit on olleet melkein koko kuukauden sen verran tukalat että treenaaminen olisi saattanut muutenkin jäädä aika vähälle. Talvi-ihmisenä kärsin helteillä pahasta lorvikatarista ja tokonkin treenaaminen on jäänyt valitettavan vähälle, vaikka pientä treeniä on viileinä iltoina kotipihalla otettukin. Didolla on paikkamakuu aikasta varma, muutamia kertoja olen tehny kahden minuutin mittaisena ja hyvin jaksaa maata aloillaan. Pitää päästä vielä tekemään treeneissä muiden koirien kanssa ja testaamaan kestävyys siinä. Liikkeestä seisominen ja maahanmeno alkaa myös jo sujua vaikka vaativatkin vielä paljon treeniä ennen kuin ovat valmiita liikkeitä. Seuraamisessa ollaan keskitytty lähinnä käännöksiin jotka meinaa helposti mennä liian väljiksi. Luoksetulo sujuu hienosti vaikka sivulle tulossa on edelleen kunnon pomppu... Hyppyä ei taas olla treenattu kun en ole saanu kehitettyä mitään estettä pihaan. Maanantaina päästään taas treeneihin ja pitääkin keskittyä hyppyyn sekä noihin käännöksiin Tiinan opastuksella.

Agilitya ollaan käyty nyt tauon jälkeen kolmesti treenaamassa. Ensimmäisellä kerralla mentiin ohjatuissa treeneissä ja innostusta oli tauon jälkeen aika runsaasti. Viime maanantaina kävin ottamassa lyhyen treenin lähinnä pujottelua, takaaleikkausta ja kontakteja. Eteneminen sujuu jo aika hyvin, mutta takanaleikkaaminen on vaikeampaa. Pitää treenata edelleen namin kanssa ja harjoitella niin että Dido oppisi lukemaan minun kropan liikkeitä ja kääntymään siihen suuntaan. Renkaan suorittaminen oli tauon aikana kirkastunut pikkukoiran mielessä ja seuraavat treenit näyttää oliko se vain yhden kerran vahinkoja vai olisiko oikeasti tapahtunut jotain... Kontakteista keinu ja A sujuu parhaiten, puomilla jää helposti vähän himmailemaan, mutta täytyy ottaa pari kertaa alastulopalkkauksella niin vauhti taas löytyy. Nätisti pysähtyy kontakteille.

Marin kanssa käytiin keskiviikkoiltana pienesti treenaamassa juurikin tuota takanaleikkausta ja pujottelun oikean välin hakemista. Olipas taas opettavaista kävästä kentällä marin kanssa ja nyt paneudumme tuohon oikean välin hakemiseen kunnolla. Tosin ensi viikonlopulle menin ilmottautumaan Ouluun kisoihin... Mennään taas lähinnä hakemaan Didolle kokemuksia vieraista paikoista sillä välillä tuntuu että siitä kuoriutuu hetkittäin pieni jännittäjä ja käyttäytyy sitten kisoissa radalla aivan erilailla kuin kotitreeneissä. Toivottavasti tähän auttaa kisaaminen, eli kokemusten kartuttaminen. Keminmaan kisat piti jäädä väliin vaellusreissun vuoksi mutta nyt näyttää että vaellus olisikin viikolla... Viimeisenä viikonloppuna on joka tapauksessa oman seuran kisat joihin sitten viimeistään osallistutaan.

Dido 2-v ja tokoilua

24.6 Dido täytti jo 2-v enkä voi ymmärtää kuinka koko viime vuosi on vierähtänyt ohitse niin nopeasti?! Synttärikuviakin tuli otettua mutta kotikone ei taas jaksa toimia, joten lisäily jää myöhemmälle. Synttärit meni maksalaatikkokakun ja ulkoilun merkeissä. Rovaniemellä oli vapaapäivieni ajan helle ja jopa pulit tuntuivat välillä hyytyvän ja väsyvän. Mukavahan se on että on lämmintä, mutta agilityn treenaaminen jää aika vähiin eikä Eimi ole käyny nyt viikkoon kentällä. Didon kanssa oltiin keskiviikkona treenaamassa aamulla hetken aikaa ja siihen aikaankin helle alkoi hieman hidastaa ainakin ohjaajaa. Etenemistä ja mäkelöitä pitäs treenata, samoin kun sitä ikuista rengasta joka tuntuu olevan ongelmallinen aina... Kontaktit meni nyt onneksi tosi varmasti ja pujottelukin sujui ihan ok. Mennään tiistai iltana Keminmaan agikisoihin starttaamaan yksi luokka ja katsotaan mitä tapahtuu. Odotukset ei todellakaan ole korkealla. Eimiä en edes ilmottanut kun ei olla päästy niin paljon kentälle että homma pysyis hanskassa... Toisaalta se inhoaa autoilua sen verran paljon että tuntuis yhden startin vuoksi ikävältä kuskata sitä eestaas.

Maanantaina päästiin taas tokotreeneihin ja aiheena oli tällä kertaa maahanmeno sekä paikkamakuu. Menin töistä suht suoraan ja Eimin kanssa suoraan paikkamakuuseen, jossa ei onneksi ollut ongelmaa. Eimin lempiliike... ;) Tehtiin myös muutamia liikkeestä maahanmenoja, maahanmeno on Eimillä yleensä ollut nopea enkä ole tehny sitä nyt olleskaan seuraamisen yhteydessä. Kokeiltiin peruuttamalla mut siitä oli selvästi vähän ihmeissään... Tätä liikettä voi aina välillä ottaa lennosta ja jospa jossain vaiheessa sais sen liitettyä seuraamiseen ilman jätätystä.

Didon kanssa ei oltukaan aikasemmin juuri tehty liikkeestä maahanmenoa ja aluksi tuntu unohtuneen koko maahanmeno... "pikkukoira" kuitenkin oppii nopeasti ja vähällä ja treenattiinkin sen kanssa maahanmenoa liikkeestä ensin ihan vain koiran ollessa edessä, mistä pikkuhiljaa paikallakävelyn kautta taaksepäin askeleiden ottamiseen. Toistoja ei kovin montaa tarvinnut tehdä että alkoi ymmärtää mistä oli kyse. Nyt pitää treenata kestävyyttä siihen että pysyy maassa vaikka jatkan matkaani. Paikallamakuussa ongelmaa ei ole, mutta siinä liikkeessä tuleekin erillinen käsky paikalla oloon. Tehtiin paikkamakuutakin aika pitkä pätkä eikä lähtenyt liikkeelle vaikka häiriötä olikin. Paikkamakuutreeniä voi jatkaa samalla tavoin, eli erimittaisia pätkiä ihan lyhyistä pidempiin ja loppua hioa erikseen valmiiksi. Tehtiin myös pieniä seuraamispätkiä ja haettiin oikeaa paikkaa.

Kaikenlaista

Toukokuun loppupuoli oli kiireistä aikaa ja päivittäminen venyi ja venyi, mutta jos nyt ehtisi... Agilitykisat oli ja meni. Lauantaina tuloksia ei tullut sillä jokaisesta kolmesta startista saatii hylly. Eimi käyttäytyi ensimmäisen radan aikana juuri niin raivostuttavasti kuin vain Eimi voi käyttäytyä, eli karkasi aivan lapasesta. Alun kiemura ohjaukset meni vielä hyvin mutta sitten kun yhden kerran kämmäsin puomille viennin (epätarkasti ohjattu) niin homma lähti nopeaan ja jyrkkään alamäkeen... :) Ensimmäisenä Eimi kävi haukkumassa tuomarin siihen tyyliin että mitä hittoa sä siinä keskellä kenttää töllötät?! Sen jälkeen päästiin vielä hetki jatkamaan matkaa mutta sitten Eimi otti ohjat omiin tassuihinsa ja suoritti muutamia esteitä "hyppää mitä eteen tulee-tyylillä" eikä siinä sitten auttanut kuin nauraa ja tanssia mukana. Pienesti oli virtaa pulissa... Toisella radalla pysyi jo paremmin hanskassa ja kurissa mutta silti törttöiltiin hylätyiksi ja sanoisin että ensimmäisen radan ketutus ja harmistus esti aika paljon keskittymästä positiivisin mielin toisen radan suorittamiseen. Puomin kontaktit oli uskomattoman perseestä ja täytyykin liittää isän ottama "kuinka kontaktia ei suoriteta" kuva... Didon ihka ensimmäinen agilitykisarata oli hylätty, mutta siitä radasta jäi kuitenkin hyvä mieli. Hieman oli hidasta meno ja monessa välissä piti kovin ihmetellen kuikuilla ympärille, mutta päätavoite olikin että kummallakin olisi kivaa.

Siinä missä lauantain radat oli enemmän pyöritystä niin sunnuntain radat oli aivan Eimille ja mulle tehtyjä pitkiä juoksuratoja joilla oli paljon itsenäistä etenemistä. Ensimmäiseltä agiradalta saatiin harmittavat 15 ratavirhettä. Kaksi kieltoa pujottelusta, jossa oli vaikeahko vienti, mutta jonka kyllä aivan itse mokasin ohjaamalla ensin toisesta välistä sisään... Lisäksi yksi rima tuli alas. Kontaktit oli ok, mutta paljon paremmat ne vois olla, joten nyt on palattava vahvistamaan oikeaa kontaktipaikkaa treeneissä. Midi koiria oli niin vähän, että näillä pisteillä irtosi 3.sija. Hyppyrata oli vielä enemmän pitkää kaarta juoksemista ja etenemistä ja tältä radalta tuli Eimin kanssa 10 ratavirhepistettä, mutta erittäin hyvä mieli. Meille sopii oikein hyvin tommoset eteenpäin irtoamiset jolloin voin äänettä ohjata omalla kulkusuunnalla eikä Eimi pääse tuskastumaan mun hitauteen kun on lupa edetä. Tekee mieli alkaa kokeilemaan enemmän aika vähä äänistä ohjaamista jos siinä ei olis niin paljon sotkevia tekijöitä... Dido osallistui vain hyppyradalle ja Eimin ja sen välissä oli vain kolme koiraa joten koiran vaihto oli aika nopea ja oma reisirevähdys alkoi kiukutella ikävästi Eimin kanssa juostessa. Didon kanssa meille tuli yli 20 ratavirhettä... Pujottelusta kielto, yksi rima, yksi kielto aidalta ja aikavirhettä. Aikaa meni pujottelussa sekä renkaan varmistelussa, mutta muuten pikkupulista kyllä löytyy vauhtia ihan mukavasti ja eteneminenkin oli ihan kohtalaista. Didon hyppytyyli on jokseensakin huvittava vaikka hyppääkin varmemmin entä Eimi. D-kisasta tuli Eimille toinen ja Didolle kolmas sija, joten saatiin kotiin vielä palkintojakin hyvän mielen lisäksi. :)

Kaiken kaikkiaan kisojen seurauksena treeni-into taas kasvoi ja harmittaa vietävästi että nyt on ollut kahden viikon tauko kun lähdin seuraavalla viikolla jo reissulle. Reissun tuloksena oli kylläkin Didon lonkkakuvaus ja virallisia tuloksia odotellaan toiveikkaana sillä kuvat näyttivät hyvältä. Eimin kanssa pitäis päästä varmaan tekeen täysmittaisia ratoja kisatyylillä suhteellisen säännöllisesti jotta saataisiin yhteinen rytmi säilymään ja turha kaahotus jäämään pois. Jos juoksu tulee ajallaan ja pentusuunnitelmat onnistuu niin tässä tulee kuitenkin taas pitkä tauko kisoihin ja treenaukseen, mutta otetaan Eimin kanssa sitten omaan tahtiin. Jos ei muuta niin Eimistä ainakin näkee että treenaus ja kisaaminen on mieluista. Didon kanssa treenaillaan kesäkuu ja katsotaan sitten osuuko heinäkuussa vaiko vasta elokuussa seuraavia kisoja lähialueelle ja mennään kokeilemaan uudelleen. Olis mukava päästä kuitenkin ulkokaudella kisaamaan pari kertaa koska hallissa menee varmaan pari kertaa että tottuu kisaympäristöön.

Tokotreenit oli heti maanantaina kisojen jälkeen ja siellä tehtiin kummankin kanssa luoksetuloa ja seuraamiseen lähtemistä. Nyt on ollut pitkä tauko ettei olla treenattu kun on ollut tuota reissua joten saas nähdä miten tämän illan treeneissä käy... Pitää alkaa panostamaan tokoon nyt kesäkuussa enemmän. :)