keskiviikko 28. tammikuuta 2009

Kaksi hyllyä ja mitäs vielä...

Joopasjoo. Tammikuussa ollaan treenailtu aika ahkerasti. Agilityä kummankin kanssa ja Didon kanssa jatkettu tokon kuutamoryhmässä. Agility on mennyt vaihdellen... Välillä on tatsi iiihan hukassa ja hetkittäin on tullut onnistumisiakin. Didon kanssa pitäis ehtiä treenaamaan agia rauhassa, jotta sais estevarmuutta ja helppoja ohjauskuvioita hiottua. Ohjatuissa ollaan menty pitkiäkin pätkiä ja vaikka palkkaan välillä ja otan pätkissä niin tuntuu välistä silti et mennään liian hankalaa. Koira on kyllä toiminut ihan suht hyvin, mut jotenkin haluaisin luoda sitä perusasioiden osaamista ja pohjaa vielä enemmän. Jospas ensi kuussa ehtis käydä aamupäivisin treenaamassa kun töitä on vähemmän. Tokoilusta oon innostunu Didon myötä ihan uudella tavalla, mutta myönnän ettei musta siltikään kovin pedanttiseen ja säännölliseen treenailuun sillä saralla ole. Ei vaan jotenkin saa aikaiseksi... Yritys on kyllä ollut kova ja tässä koko viikon olen pähkäillyt että minkälaisen täyskäännöksen tahdon Didolle opettaa.. En osaa päättää... Mut illalla on treenit joten siihen mennessä olen päätökseni tehnyt!
Eimin kanssa käytiin sunnuntaina Kemin junkohallissa Pakkasrallissa kokeilemassa yhdellä agi ja hyppyradalla ja päin prinkkalaahan se meni... Ei kovinkaan yllättävää. Mutta harmillista silti.. Agiradalla Eimi jäi himmailemaan puomille ja ajauduin väärälle puolelle sitä houkutellessani ja E hyppäs väärän esteen. Oma moka. Kontaktit on nyt sit ihan persiistä. Keinua olin ressannu mut se meni varmasti, A ja puomi tökkii. Maanantain treeneissä yritettiin keksiä niihin suoritustapoja, jotta sais sen himmailun ja maisemien katselun pois mut en tiedä.. Pitäs päästä tekeen nyt extratreeniä ja palata alustan käyttöön, jotta muistuis mieleen se loppuun asti suorittaminen. Missä ovat meidän ennen niin varmat ja reippaat kontaktit?!?!
Hyppyradasta en sitten sanokaan muuta kuin et koira ampu ku tykinkuula ja väärään suuntaan. Kävi aika kierroksilla, mut en ihan siihen suuntaan olis uskonu ampuvan.. Blah. Tuomari totesi, että ainakin teillä on hauskaa sen kanssa.. Tiedä sit kellä siinä oli hauskaa, Eimillä varmaan. Videolta katoin niin neiti ponkas väärän esteen väärään suuntaan ja pysähty ku seinään kattoon mua sen näkösenä, et mitä sie akka siellä tuumit; tähän suuntaan mennään!! Noh, ehkä se tästä. Hauska reissu kyllä oli ja onneksi muille ragittilaisille tuli tuloksia ja sijoituksiakin.
Nyt pähkäilen et kuinka etenen.. Kontaktit on työnalla varmaan jonkin aikaa. Mutta muuten en tiä mitä tekis. Ilmottautuako johonkin kisoihin ja mennä sinne munaileen, mutta saamaan kokemusta siitä tilanteesta, vai sährätäkö vain omalla hallilla. Siellä kuumenemisongelma ei ole yhtä suuri, koska halli on pieni (mie ehdin juosta paremmin) eikä muita koiria ole paljoa. Joten tavallaan treeneissä voi hioa kaikkia niitä miljoonia asioita jotka mättää, mutta se kisatilanne on yksi asia mitä vois treenata vain kisoissa...

1 kommentti:

Sanna Lehtonen kirjoitti...

Nyt tilanteen nollaus; hengität syvään - puro solisee - tunnet kuinka jäsenesi rentoutuvat... :)

Ja sitten uusin ajatuksin uusia reenejä kohti! Meillä on ollut agitaukoa oikeestaan Saagan tulosta lähtien eli marraskuun puolivälistä. Olen niin mukavuudenhaluinen, että paleleminen agikisoissa tällaisilla pakkasilla (kyllä: myös Tsadissa on pakkasta! :) ei oikein innosta... Herätään siis agihorroksesta taas ilmojen lämmittyä! :)