18.5.2011

Osallistuin Käyttökoirien järjestämään agilitykoulutukseen, jossa kouluttajana toimi englantilainen Lee Gibson. Nuori mies, joka on ikäänsä nähden ehtinyt tehdä agilityn saralla kaikenlaista. Didon kanssa osallistuin maanantaina ja treeni painottui oikeastaan kokonaan kontaktin vapautuksen sekä keppivarmuuden harjoitteluun, hyvin perussettiä ja sinänsä harmitti, ettei päästy juurikaan harjoittelemaan ohjaustekniikkaa. Kontaktin alastulo ei vieläkään ole satavarma, joten sinänsä sen treenaaminen on aina tarpeen. Maanantai-iltana käytiin vieraan kanssa vielä Kammilla istumassa iltaa ja kuuntelemassa englantilaisen ja suomalaisen agilityharrastamisen/kilpailemisen eroista, ja niitähän riitti.

Tiistaina osallistuin koulutukseen Eimin kanssa ja tällä kertaa tehtiin 15 esteen sarjaa, joka ensin pätkittiin kolmeen lyhyempään pätkään. Kokeiltiin erilaisia ohjauskuvioita ja niiden vaikutusta koiran vauhtiin ja kaiken kaikkiaan oli oikeinkin mukavaa ja opettavaista. Englantilainen ohjaustyyli tuntuu olevan hyvin selkeää ja kikkailuvapaata ja itse tarvitsisin Eimin kanssa juurikin sitä selkeyttä sekä oikeaa rytmitystä. Viimeiseksi tehtiin koko pätkä kerrallaan ja sen sain videollekin. Videosta huomaa kuinka asetun liian lähelle toista estettä ja tie kolmannelle valuu liian pitkäksi. Muuten tuntui mukavalta ja ennen kaikkea pakka pysyi kasassa loppuun asti. 

Didon kanssa osallistuimme oman seuran tottelevaisuuskilpailuihin 7.5., tuomarina toimi Heli Kelhälä. Tulokseksi tuli jälleen ALOII pisteitä 153. Kisan jälkeen oli huomattavasti mukavampi tunne, entä meidän Kemijärvellä käydyn ensimmäisen virallisen kilpailun jälkeen. Kemijärvellä Dido jännitti hallia, minä jännitin ja lopputulos oli suunnatonta haahuilua vaikkakkin kokonaispisteitä kertyi enemmän. Kuitenkin tällä kertaa pisteet olivat omastakin mielestä ansaittuja ja Dido oli todella reippaasti sekä kontaktin haluisesti mukana kaikissa liikkeissä.

Pisteet:
Luoksepäästävyys 10
Paikkamakuu 2min 9 (ennakoi sivulletulon)
Seuraaminen taluttimessa 10
Seuraaminen taluttimetta 9 (loittoni hieman oikealle kääntyessä)
Liikkeestä maahanmeno 10
Luoksetulo 0
Liikkeestä seisominen 9 (ennakoi sivulletulon)
Hyppy 6
Kokonaisvaikutelma 10

Kaikenkaikkiaan olin tosi tyytyväinen suoritukseen, vasta illalla alkoi kunnolla harmittamaan kun tajusin kuinka hyvät pisteet oltais saatu jos tuo (yleensä supervarma) luoksetulo ei olis menny nollille. Luoksetulossa jätin Didon paikalleen ja kävelin käsketyn matkan. Siinä vaiheessa Pukinpolun kentän yläpuolella (pilvien takana) lenteli hornetteja ja Dido käänteli päätä ja yritti kai nähdä mistä se ääni tulee. Eipä sitten kuullut... eikä kuullut toisellakaan kerralla... Kolmannella käskyllä oli jo kontakti ja itse luoksetulo sujui sitten täydellisesti... Valitettavasti ne ylimääräiset kutsumiset veti liikkeen nollille. Jos olisin tajunnut, niin olisin odottanut toisen käskyn antamista hetken, että olisi ollut katsekontakti, mutta ajattelin, että toisto pitää tulla samantien. Hyppy vaatii edelleen varmuutta. Lähti ensimmäiseltä käskyltä liikkeelle, mutta pysähtyi esteen eteen ja tarvitsi käsivahvistuksen suorittaakseen esteen.

Aina oppii uutta ja tällä kertaa kisoista jäi niin mukava mieli, että taidanpas osallistua vielä uudelleenkin. Saas nähdä mitä sitten tapahtuu... Mutta jospa ainakin turha jännittäminen olis nyt jääny pois ja uskaltaisin luottaa siihen, että koira osaa ja tekee...

Puolivuotispäivitystä...

Elämä on ollut koko viimeisen vuoden pulimaiseen tapaan kiireistä ja hektistä. Pulit osaavat säännöllisesti ottaa myös rennosti ja siitä vois itsekin ottaa mallia. Omat opinnot on vihdoin pulkassa ja työsopimuskin ensi vuodelle varmistunut, joten nyt voisi jo vähän hengähtää. Vuoden aikana ei kuitenkaan ole oikeastaan mitään kummallista tapahtunut. Ei arkielämässä eikä kisa/treenirintamallakaan.

Dido oli elokuun loppuun saakka treenitauolla pentunsa kanssa etelässä, ehti treenata hetken ja käydä häseltämässä parit kisat kunnes jäikin taas juoksutauolle. Kisoissa näkyi treenaamattomuus ja syksyn KASsin kisoissa tuli epämiellyttäviä kontaktivirheitäkin.. murr. Nyt taas aloitellaan treenausta tosissaan ja hyppytekniikkaa, kontakteja sekä monia muita asioita pitäisi treenata, treenata ja treenata. Vuosi 2010 on mennyt Didon kanssa agirintamalla jotenkin ohitse, juoksujen, astutusten ja pentujen vuoksi, mutta toivottavasti ensi vuonna pysyttäisiin molemmat terveinä ja voisi panostaa kunnolla treenaamiseen. Ehkä sinne 2-luokkaan vielä päästään...

Tokokisoihin olin taas ilmoittautunut lokakuulle, mutta juoksu esti sinne osallistumisen. En tiedä päästäänkö me koskaan oikeasti avaamaan tuo tokokisakirja, tämä oli toinen kerta kun jouduin perumaan osallistumisen Didon juoksun takia. Syksyllä sain aikaiseksi värkätä omalle pihalle "tokoesteen" ja saatiin treenattua hyppykin kuntoon. Sitten tuli juoksu, kisat peruuntu ja motivaatio pitäis nyt taas uudestaan etsiä jostain.

Eimin kanssa on jatkettu siihen samaan, tuttuun tyyliin... Hyvin usein iskee epätoivo, mutta kun näkee kuinka paljon se nauttii agilitysta niin ei halua luovuttaakaan. Silloin harvoin kun ohjaamisessa menee kaikki just kohdilleen, on tunne aivan uskomattoman hyvä. Niiden hetkien voimalla jaksaa aina uudestaa lähteä kiroamaan omaa osaamattomuuttaan. Kontaktit ja vauhdin hidastaminen on Eimin kanssa treeniohjelmistossa. Syksyn sairaslomalta ollaan palailtu "hiljalleen" treeneihin ja toivottavasti keskittyminen paranis taas kun pääsee hallille säännöllisemmin. Huomattavasti paremmin treeneissä sujuu aina kesällä kun pääsee paremmin juoksemaan, saa nähdä kuinka alkaa uudessa hallissa sujumaan treenit.

Ensi vuodelle on yksi, suurin tavoite: oppia juoksemaan! Liikuttamaan noita kahta alinta uloketta sujuvasti, nopeasti ja tehokkaasti... Sitten vielä kun saisi koirien vauhdin ja keskittymisen kohtaamaan niin voisi jotain tapahtuakin. Tätä toivoen ja sen saavuttamiseksi töitä tehden lähdetään suunnistamaan kohti ensi vuotta. Täytynee kokeilla Eimin kanssa lainaohjaajaa jonkun kerran ja katsoa miten toimii kun ohjaaja tietää mitä tekee, harmittaa aina että itse pilaa koiran mahdollisuudet (ja tulis eimillekin muutakin kuin hyllymetrejä koiranettiin...).

Rauhaisaa joulunaikaa sekä tapahtumarikasta vuotta 2011!!

Hanna ja pulit

Ohhoh... Blogin päivitysten puuttuminen kuvastaa hyvin sitä kuinka hektistä on tämä vuosi ollut. Aika on kulunut siivillä ja viikot sekä kuukaudet vierivät ohitse aivan huomaamatta... Mitään erityistä ei kuitenkaan ole tapahtunut. Kotisivujen uutisiin olen päivitellyt kaikki tärkeimmät tapahtumat ja treenaamiset on jäänyt aika lailla kirjoittamatta muistiin...
Treenattu ollaan ja Eimin kanssa kisattu muutamissa kisoissa, mutta ei "yllättäen" millään suurella menestyksellä. Treenit sekä kisat menevät vaihtelevalla menestyksellä, välillä homma pysyy hanskassa ja välillä raketti räjähtää käsiin... Ehkä tämä tästä joskus vielä... Mutta hauskaa Eimin kanssa on treenata koska se on aina yhtä innossaan esteille päästessään. Tästä syystä harrastamista ei kyllä jätetä. Käydään sitten keräämässä niitä Hyllymetrejä kisoista aina välillä ja jospas sieltä sitten joskus jotain muutakin saadaan. Elokuussa olisi tarkoitus käydä muutamat kisat, Kemi-Oulu akselilla ja sitten omissa kisoissa. Sitten pitää katsoa kuinka syvällä agilitykuopassa ollaan ja miettiä seuraavia kisoja sitten..

Dido on mammalomalla ja palaa takaisin treenaamaan/kotiin taas syyskuussa. Ehkäpä sitten päästäisiin joihinkin hallikisoihin vielä loppuvuodesta. Riippuu täysin siitä kuinka nopeasti kunto palautuu sekä agility muistuu mieleen. Pentuja ei valitettavasti syntynyt kuin yksi (kaksi syntyi, toinen valitettavasti kuolleena), mutta varsin terhakka tyttölapsi olikin. Eikä näyttänyt paljon imettäminen tai synnyttäminen hidastaneen Didon juoksemista pallon perässä...

Treeniä ja juoksua

Dido on ollut joulukuun juoksutauolla ja palaili tänään ensimmäistä kertaa hallille. Eimin kanssa ollaan käyty 1-2 krt viikossa treeneissä. Ohjatuissa silloin kun niitä on joulunaikaan ollut ja muutamia kertoja keskenämme treenaamassa. On tehnyt hyvää käydä kahdestaan treenaamassa kun on tullut sitten keskityttyä niihin uusiin ja vaikeampiin asioihin. Ohjatuissa treeneissä keskitytään yleensä kuitenkin pitempiin pätkiin ja niiden sisällä oleviin hankaliin kohtiin (joita kyllä riittää... P) ). Eimillä ei ole vauhti kärsinyt pennuista ollenkaan ja välillä toivon että olisi äitiys tuonut edes ihan vähän järkeä tuohon pieneen päähän, mutta ei niin ei. Vauhti on kova ja aina ei ehdi ajatella ennen toimimista. Eimi on aina Eimi <3 Ilmoitan Eimi tammikuun lopun Pakkasralliin toiselle päivälle ja täytyy sitä ennen pystyä käymään vähintään kahdesti viikossa hallissa, jotta saan edes osan tuosta turhasta energiasta karsittua pois. Vauhti on hyväksi, mutta Eimillä menee helposti turhan paukutukseksi ja sinkoilemiseksi. Tavoitteet kisojen suhteen ei todellakaan ole korkealla sillä viime vuona Junkohallissa Eimi kuumui niin ettei pysyny hanskassa ollenkaan. En tiedä tuleeko Eimistä koskaan mitään hallikisakoiraa, sillä koko päivä hallin metelissä saa sen keräämään sen verran kierroksia etten saa sitä (ainakaan vielä) pysymään hallinnassa. Mutta milläpä muulla niitä tilanteita saisi kuin harjoittelemalla joten otetaan treenin kannalta.

Olen opetellut Eimin kanssa sylikäännöksiä parilla kerralla. Aluksi tuntui ettei millään ymmärrä kääntyä esteen takana oikeaan suuntaan, mutta pikkuhiljaa ymmärsi jutun juonen. Tänään tein pieniä radan pätkiä jossa oli useita sylikäännöksiä ja lähetyksiä lähelle ja kauas, putkelle, aidoille ja kepeille. Onnistui yli odotusten. Eimi lukee putken tosi hyvin eikä kertaakaan irronnut väärälle putken suulle. Onnistui tehdä myös kahden toisiinsa nähden poikittain olevan aidan takaa "kutsuja" ilman rimojen tippumista ja pystyin muutenkin ohjaamaan Eimiä pitkälti takaa ja minimaalisilla liikkeillä. Viimeisessä pätkässä oli pujotteluun lähetys "sylikäännöksen" kautta ja tätä piti jankata sekä Eimin että Didon kanssa muutamia kertoja ennen kuin huomasivat mikä on homman nimi. Eimi irtosi pujottelulle mutta ei ensimmäistä väliä pidemmälle ja ehti kääntyä takaisin ensimmäisen kepin ympäri kun jäin jälkeen. Muutamia harjoituksia oikeaan suunnan löytämiseksi namialustan kanssa ja jo alkoi sujua. Lopuksi onnistui lähettää sylikäänöksen kautta pujotteluun vauhdissa ja sain rauhassa leikata takana. Hieno, hieno puliakka!

Didon kanssa treenattiin samoja pätkiä ja muisteltiin sitä etenemistä. Innokas kaveri kun on, niin ei aina muista katsoa eteensä ja juoksee pahki tolppia katsoessaan minua ja seuraavaa ohjetta... Didon kanssa tehtiin sylikäännöstreeniä sen kanssa ongelmat on enemmän siinä esteelle etenemisessä entä oikeaan suuntaan kääntymisessä. Jos minä jäin yhtään liikaa paikalleni yhdellä aidalla käännöstä harjoitellessa, ei Dido hypännyt aitaa vaan heitteli volttia paikallaan hämmentyneenä. Hetken aikaa tehtiin ihan vain eteen palkalle lähetystä ja kokeiltiin uudestaan niin irtosi jo paremmin. Putkelle irtoaminenki onnistui paremmin kuin ennen juoksuja, mutta seuraavalla kerralla voikin olla taas eri asia. Eniten toistoja vaati pujotteluun lähetys ja siinä leikkaus. Ei meinannut millään irrota eteeni ensimmäiseen väliin. Useita peräkkäisiä toistoja namialustan kanssa ja paljon zemppausta niin jo alkoi toimia. Lopuksi hoksasi mistä on kyse ja toimi hienosti. Siihen oli hyvä lopettaa. Oli tooosi mukava treenata molempien kanssa. Lyhyitä pätkiä mutta paljon juuri meille vaikeita asioita ja ihana huomata kuinka nopeasti molemmat oppivat kun vain muistaa tehdä helpoimman kautta.

Arras on käynyt hallilla pari kertaa mukana tutustumassa ja viimeksi meni putkea innoissaa. Ensin piti vähän miettiä voiko moiselle alustalle astua, mutta sitten olis ollut menossa koko ajan. Hassu pikku-ukko.

Treenailua ja agilitykuopan kaivuuta

Didon kanssa käytiin Tornion kennelkerhon kaamosrallissa kaivamassa itsemme syvään agilitykuoppaan. Osallistuttiin kahtena päivänä kaikkiaan kuuteen luokkaan, 4 agirataa ja 2 hyppyä. Tuloksena 4 hyllyä ja 2 päälle 15 virheen tulosta, joten tuloksilla ei todellakaan voi kehuskella. Mentiin todellaki perse eellä puuhun... Lauantaina ensimmäisellä radalla tuli ihan omia mokia pari ja niistä kiellot sekä yksi rima alas. Kaksi seuraavaa olikin hyllyjä. Sunnuntaina alotettiin myös kahdella hyllyllä ja vasta hyppäriltä tulos vaikka sekin huono. Jotenkin ei vaan lukenut esteitä oikein ollenkaan eikä edennyt yhtään. Sunnuntaina vaihdoin tekniikkaa ja otin kunnon komentamisäänen normaalin zemppiäänen tilalle ja toimi himpun verran paremmin. Kolme hyllyistä tais tulla kielloista ja vain yksi väärästä esteestä. Jossain vaiheessa jo mietin et huomaisko kukaan jos nappaisin karvoista muurin yli. Muuri oli suoraan edessä ja Dido pyörähti suoraan vain edestä... Noh. Nyt sitten ei auta muu kuin etenemistä etenemistä ja etenemistä. Treenaamassa kun kävin seuraavalla viikolla niin luki aivan hyvin esteet ja irtosi putkeenkin pitemmän matkan päästä. Kerää kuitenkin ilmeisesti sen verran kierroksia kisatilanteesta että tarvitsee siellä vielä erilaisen käskytyksen kuin treeneissä. Jos kisoista pitää jotain positiivista etsiä niin pujottelu toimi suht ok ja muuten kisapaikalla sekä matkoilla Dido käyttäytyi todella hienosti ja fiksusti sekä reippaasti. Sen kanssa on äärettömän helppo matkustaa ja olla yleisillä paikoilla. Täytyy yrittää muistaa iloita näistä pienistä, ei agilityyn suoranaisesti liittyvistä asioista jotta välttyy täydeltä masennukselta.. :)

Treenaamalla ja kisaamalla sitä kokemusta kai karttuu, mutta en nyt sitten viitsinyt enää marraskuun lopun KAS:in kisoihin ilmottautua että ehtii ketutus laantua. Pitää kokeilla erilaisia ohjaustekniikoita (ilman ääntä, käsiä ym) ja hioa kaikenlaista. Ongelmana on kyllä se ettei ehditä treenaamaan kovinkaan usein. Ei läheskään yhtä usein kuin viime kevään hallikaudella. Maanantaina oltiin pitkästä aikaa Ritun ohjaamissa treeneissä vaikka itse olin flunssasta vielä puolikuntoisena. Eimikin pääsi matkaan ja oli mammalomalta paluustaan innosta piukea. On se niiiiin erilainen ohjata kun joutuu enemmänkin miettimään takana ohjausta entä esteiden lukemista. Ihana Eimi-mamma <3 Nyt vaan muistelemaan esteitä ja ohjauskuvioita. Didokin kulki ihan suht kivasti treeneissä vaikka A:n kanssa on nyt ollu ongelmia. Ei lue sitä helposti vaikka aikaisemmin se on ollut lähestulkoon lempieste. Ei auta kuin palata namialustan käyttöön ja ottaa ihan alastulotoistoja niin jos se sieltä muistuis mieleen.

Eilen käytiin sitten Didon kanssa pitkästä aikaa hieman tokoilemassa valvovan silmän alla. Tokoilut on taas jääny todella vähälle kun tuntuu ettei aika ja paikka ja energia oikein koskaan kohtaa kunnolla. Otettiin seuraamista, jättäviä liikkeitä, paikka makuuta ja hyppyä. Seuraamisen kanssa poljetaan edelleen paikallaan koska en oo sitä hirveesti uskaltanu edelleenkään ottaa. Lähinnä sen valvovan silmän puuttumisen vuoksi. Dido edistää hirveän helposti ja nopeasti, mutta ei auta kuin treenata ja kikkailla. Perusasentoa vois yrittää saada vähän taaemmas jos ei sitten alkais edistää niin helposti, mutta siinä on ongelmana että D heittää pyllynsä helposti mun taakse ja menee kenoon. Pitää yrittää ottaa pikkupätkiä seuraamista kotosalla sillon kun muut nukkuu... Piha on tällä hetkellä niin luistinratana ettei siinä pysty edes kuvittelemaan tokoilevansa. Paikkamakuussa ei mitään ongelmia, hyvin pysyi koko ajan vaikka muut koirat vähän nousi ja ääntelehti. Liikkeestä maahanmeno on ihan hyvällä mallilla, maahanmeno on nopea ja pysyy siellä hyvin. Liikkeestä seisomaan jääminen teettääkin sitten enemmän ja sitä hiipimistä ja tassujen paikkailua pitäis karsia. Otettiin myös hyppyä ja sanoinkin sen olevan meidän yksi ongelmakohdista. Otettiin ensin ihan vapaasta asennosta lähetystä ja toimi hienosti ilman käsimerkkiä. Sitten perusasennosta ja tässä kohtaan tulee hyvin lähdössä pysyvän agilitykoiran ongelma... Arvostan agilityssa paikalla pysymistä todella paljon, mutta tokossa se tarkoittaa sitä ettei D uskalla lähteä hyppyyn ilman käsimerkkiä. Nostaa pyllyn ja vilkaisee mua, mutta ei hievahdakaan... Käsky on siis kuitenkin eri, mutta totta kai liikkeen aloittaminen aika saman kaltainen. Ei auta kuin treenata varmuutta. Seuraavalla kerralla aion kokeilla lelun heittämistä huomaamattomasti esteen yli samalla kun käsky tulee. Toivottavasti pallon houkutus olisi tarpeeksi suuri... Joka tapauksessa muistin taas eilisen jälkeen kuinka mukavaa se tokoilu tuon monsterin kanssa olikaan. Vaikka se onkin tällä hetkellä kotioloissa hetkittäin hyvinkin rasittava, on se silti aina töitä tehdessään mukana innolla ettei treeneistä voi tulla kuin hyvälle mielelle!

Juuhuu. Vihdoin ja viimein sain sen toimimaan... Johan näistä kisoista onkin aikaa, mutta tässäpä silti pari videota... Noiden kisojen jälkeen ollaan saatu Rovaniemellä se ensimmäinen nolla ja harmillinen vitonen ja ensi viikonloppuna suunnataan Kemiin Kaamosralliin lauantaina ja sunnuntaina. Tavoitteet tai toiveet ei ole kovin korkealla sillä treenaamaan ei olla läheskään tarpeeksi päästy ja viime treeneissä Didon hyppääminen ei oikein sujunut. Viime viikonlopun ja alkuviikon ripulioireet näkyvät vieläkin vähän jaksamisessa. Mutta katsotaan. Ilmottauduttu ollaan kaikkiin luokkiin, mutta jätetään viimeiset välistä jos tuntuu ettei into ja energia pikkusella riitä. Hallissa kisaaminenkin on uutta, niin kuin oikeastaan isossa hallissa käyminen muutenkin, joten se tuo varmasti oman haasteensa ja jännityksensä ainakin lauantain startteihin. Hieman jännitän itsekin että kuinka Dido suhtautuu halliolosuhteisiin... Viikonlopun jälkeen ollaan taas viisaampia..




Huhhuh... Tuo rata on ihan kauhiaa katottavaa, mutta näkeepähän ainakin mitä sähläystä välillä on... Ja se RENGAS... Toivottavasti ens viikonlopun kisojakin sais videolle. Jos ei muuta, niin niistä oppii kyllä paljon..

syyskuu ja syyskiireet

Niin se taas syyskuu vilahti ohitse. Pennut kasvaa ja ovat huomenna jo kuukauden ikäisiä. Eimi alkaa olla hiljalleen treeni-intoisen oloinen ja suunnattoman energinen joten täytynee viedä se jossain vaiheessa hallille muistelemaan ja touhuamaan. Didon kanssa ollaan kuljettu treeneissä ja nyt ollaan oltu jo viimeiset neljä kertaa hallissa. Lumetkin tuli maahan ajoissa (toivottavasti myös pysyvästi) ja ulkokentällä treenailut on tälle syksylle treenattu. Ollaan viime aikoin treeneissä keskitytty kiertohyppyihin, välistä vetoihin sekä esteen ohi vienteihin. Haastetta on ollu, mutta myös älyttömän hyvä mieli treenata. Harmillisesti ei olla kyllä ehditty käydä itsenäisesti hallilla ollenkaan sillä illat siellä on aika tiukasti varattua. Viime talvi oli niin hyvä treenailla aina aamupäivisin kun kaikki eivät ole yhtäaikaa haluamassa varata vuoroja itselleen.

Viime viikonloppuna osallistuttiin Didon kanssa yhtenä päivänä agilitykurssille. Tehtiin pari radan pätkää joissa oli oikeastaan aika samoja kiertohyppyjä mitä ollaan tehty treeneissäkin. Sain hyviä vinkkejä ohjaamiseen ja varsinkin tiukkojen käännösten tekemiseen. Peruttamalla esteen yli "vippaaminen" oli sinänsä uusi juttu ja haastavakin itselle hahmottaa ja ehtiä ajoissa.

Tarkoitus olis marraskuussa olla menossa Kemin kaamosralliin kisaamaan, mutta pahoin pelkään että Didolla tulee juoksu juuri siihen ajankohtaan. Lokakuun aikana olis ollu kisoja Oulussa mutta noiden pentujen takia en kehtaa irrota viikonloppuina mihinkään vaan viettää sen ajan sitten tiiviisti koirien kanssa puuhastellen.

Didon kanssa ollaan myös tokoiltu harvakseltaan. Nyt alkaa olla liikkeestä maahanmeno jo kokonaisuutena, samoin liikkeestä seisomaan jääminen mutta jälkimmäinen vaatii vielä paljon vahvistusta sillä maahanmeno jättävänä liikkeenä on huomattavasti vahvempi ja Dido tarjoaa helposti sitä jos saman treenikerran aikana ottaa molempia. Seuraamista ollaan harjoteltu ja lähinnä sitä suoraan menemistä. Tänään onnistu jo hyvin lyhyt juoksupätkä oikealla paikalla, mutta edistää vieläkin hirveän helposti. Seuraamisen muitakin osiota pitäis ottaa kuureina. Käännökset oikealle ja täyskäännökset on vielä ihan vaiheessa, vasemmalle kääntyminen sujuu luonnollisemmin. Nyt kun ei vielä sormet jäädy nakkien kanssa niin täytyy tuossa pihassa jatkaa treenaamista ja olohuoneessa käännösten tekemistä. Jospa tässä vielä jossain vaiheessa saisi kunnolla itseään niskasta kiinni.