Pulit puuhaa

2011-05-18T05:54:00.000-07:00

18.5.2011

Osallistuin Käyttökoirien järjestämään agilitykoulutukseen, jossa kouluttajana toimi englantilainen Lee Gibson. Nuori mies, joka on ikäänsä nähden ehtinyt tehdä agilityn saralla kaikenlaista. Didon kanssa osallistuin maanantaina ja treeni painottui oikeastaan kokonaan kontaktin vapautuksen sekä keppivarmuuden harjoitteluun, hyvin perussettiä ja sinänsä harmitti, ettei päästy juurikaan harjoittelemaan ohjaustekniikkaa. Kontaktin alastulo ei vieläkään ole satavarma, joten sinänsä sen treenaaminen on aina tarpeen. Maanantai-iltana käytiin vieraan kanssa vielä Kammilla istumassa iltaa ja kuuntelemassa englantilaisen ja suomalaisen agilityharrastamisen/kilpailemisen eroista, ja niitähän riitti.

Tiistaina osallistuin koulutukseen Eimin kanssa ja tällä kertaa tehtiin 15 esteen sarjaa, joka ensin pätkittiin kolmeen lyhyempään pätkään. Kokeiltiin erilaisia ohjauskuvioita ja niiden vaikutusta koiran vauhtiin ja kaiken kaikkiaan oli oikeinkin mukavaa ja opettavaista. Englantilainen ohjaustyyli tuntuu olevan hyvin selkeää ja kikkailuvapaata ja itse tarvitsisin Eimin kanssa juurikin sitä selkeyttä sekä oikeaa rytmitystä. Viimeiseksi tehtiin koko pätkä kerrallaan ja sen sain videollekin. Videosta huomaa kuinka asetun liian lähelle toista estettä ja tie kolmannelle valuu liian pitkäksi. Muuten tuntui mukavalta ja ennen kaikkea pakka pysyi kasassa loppuun asti.

Didon kanssa osallistuimme oman seuran tottelevaisuuskilpailuihin 7.5., tuomarina toimi Heli Kelhälä. Tulokseksi tuli jälleen ALOII pisteitä 153. Kisan jälkeen oli huomattavasti mukavampi tunne, entä meidän Kemijärvellä käydyn ensimmäisen virallisen kilpailun jälkeen. Kemijärvellä Dido jännitti hallia, minä jännitin ja lopputulos oli suunnatonta haahuilua vaikkakkin kokonaispisteitä kertyi enemmän. Kuitenkin tällä kertaa pisteet olivat omastakin mielestä ansaittuja ja Dido oli todella reippaasti sekä kontaktin haluisesti mukana kaikissa liikkeissä.

Pisteet:
Luoksepäästävyys 10
Paikkamakuu 2min 9 (ennakoi sivulletulon)
Seuraaminen taluttimessa 10
Seuraaminen taluttimetta 9 (loittoni hieman oikealle kääntyessä)
Liikkeestä maahanmeno 10
Luoksetulo 0
Liikkeestä seisominen 9 (ennakoi sivulletulon)
Hyppy 6
Kokonaisvaikutelma 10

Kaikenkaikkiaan olin tosi tyytyväinen suoritukseen, vasta illalla alkoi kunnolla harmittamaan kun tajusin kuinka hyvät pisteet oltais saatu jos tuo (yleensä supervarma) luoksetulo ei olis menny nollille. Luoksetulossa jätin Didon paikalleen ja kävelin käsketyn matkan. Siinä vaiheessa Pukinpolun kentän yläpuolella (pilvien takana) lenteli hornetteja ja Dido käänteli päätä ja yritti kai nähdä mistä se ääni tulee. Eipä sitten kuullut... eikä kuullut toisellakaan kerralla... Kolmannella käskyllä oli jo kontakti ja itse luoksetulo sujui sitten täydellisesti... Valitettavasti ne ylimääräiset kutsumiset veti liikkeen nollille. Jos olisin tajunnut, niin olisin odottanut toisen käskyn antamista hetken, että olisi ollut katsekontakti, mutta ajattelin, että toisto pitää tulla samantien. Hyppy vaatii edelleen varmuutta. Lähti ensimmäiseltä käskyltä liikkeelle, mutta pysähtyi esteen eteen ja tarvitsi käsivahvistuksen suorittaakseen esteen.

Aina oppii uutta ja tällä kertaa kisoista jäi niin mukava mieli, että taidanpas osallistua vielä uudelleenkin. Saas nähdä mitä sitten tapahtuu... Mutta jospa ainakin turha jännittäminen olis nyt jääny pois ja uskaltaisin luottaa siihen, että koira osaa ja tekee...

Puolivuotispäivitystä...

2010-12-22T05:21:00.000-08:00

Elämä on ollut koko viimeisen vuoden pulimaiseen tapaan kiireistä ja hektistä. Pulit osaavat säännöllisesti ottaa myös rennosti ja siitä vois itsekin ottaa mallia. Omat opinnot on vihdoin pulkassa ja työsopimuskin ensi vuodelle varmistunut, joten nyt voisi jo vähän hengähtää. Vuoden aikana ei kuitenkaan ole oikeastaan mitään kummallista tapahtunut. Ei arkielämässä eikä kisa/treenirintamallakaan.

Dido oli elokuun loppuun saakka treenitauolla pentunsa kanssa etelässä, ehti treenata hetken ja käydä häseltämässä parit kisat kunnes jäikin taas juoksutauolle. Kisoissa näkyi treenaamattomuus ja syksyn KASsin kisoissa tuli epämiellyttäviä kontaktivirheitäkin.. murr. Nyt taas aloitellaan treenausta tosissaan ja hyppytekniikkaa, kontakteja sekä monia muita asioita pitäisi treenata, treenata ja treenata. Vuosi 2010 on mennyt Didon kanssa agirintamalla jotenkin ohitse, juoksujen, astutusten ja pentujen vuoksi, mutta toivottavasti ensi vuonna pysyttäisiin molemmat terveinä ja voisi panostaa kunnolla treenaamiseen. Ehkä sinne 2-luokkaan vielä päästään...

Tokokisoihin olin taas ilmoittautunut lokakuulle, mutta juoksu esti sinne osallistumisen. En tiedä päästäänkö me koskaan oikeasti avaamaan tuo tokokisakirja, tämä oli toinen kerta kun jouduin perumaan osallistumisen Didon juoksun takia. Syksyllä sain aikaiseksi värkätä omalle pihalle "tokoesteen" ja saatiin treenattua hyppykin kuntoon. Sitten tuli juoksu, kisat peruuntu ja motivaatio pitäis nyt taas uudestaan etsiä jostain.

Eimin kanssa on jatkettu siihen samaan, tuttuun tyyliin... Hyvin usein iskee epätoivo, mutta kun näkee kuinka paljon se nauttii agilitysta niin ei halua luovuttaakaan. Silloin harvoin kun ohjaamisessa menee kaikki just kohdilleen, on tunne aivan uskomattoman hyvä. Niiden hetkien voimalla jaksaa aina uudestaa lähteä kiroamaan omaa osaamattomuuttaan. Kontaktit ja vauhdin hidastaminen on Eimin kanssa treeniohjelmistossa. Syksyn sairaslomalta ollaan palailtu "hiljalleen" treeneihin ja toivottavasti keskittyminen paranis taas kun pääsee hallille säännöllisemmin. Huomattavasti paremmin treeneissä sujuu aina kesällä kun pääsee paremmin juoksemaan, saa nähdä kuinka alkaa uudessa hallissa sujumaan treenit.

Ensi vuodelle on yksi, suurin tavoite: oppia juoksemaan! Liikuttamaan noita kahta alinta uloketta sujuvasti, nopeasti ja tehokkaasti... Sitten vielä kun saisi koirien vauhdin ja keskittymisen kohtaamaan niin voisi jotain tapahtuakin. Tätä toivoen ja sen saavuttamiseksi töitä tehden lähdetään suunnistamaan kohti ensi vuotta. Täytynee kokeilla Eimin kanssa lainaohjaajaa jonkun kerran ja katsoa miten toimii kun ohjaaja tietää mitä tekee, harmittaa aina että itse pilaa koiran mahdollisuudet (ja tulis eimillekin muutakin kuin hyllymetrejä koiranettiin...).

Rauhaisaa joulunaikaa sekä tapahtumarikasta vuotta 2011!!

Hanna ja pulit

2010-07-26T03:23:00.000-07:00

Ohhoh... Blogin päivitysten puuttuminen kuvastaa hyvin sitä kuinka hektistä on tämä vuosi ollut. Aika on kulunut siivillä ja viikot sekä kuukaudet vierivät ohitse aivan huomaamatta... Mitään erityistä ei kuitenkaan ole tapahtunut. Kotisivujen uutisiin olen päivitellyt kaikki tärkeimmät tapahtumat ja treenaamiset on jäänyt aika lailla kirjoittamatta muistiin...
Treenattu ollaan ja Eimin kanssa kisattu muutamissa kisoissa, mutta ei "yllättäen" millään suurella menestyksellä. Treenit sekä kisat menevät vaihtelevalla menestyksellä, välillä homma pysyy hanskassa ja välillä raketti räjähtää käsiin... Ehkä tämä tästä joskus vielä... Mutta hauskaa Eimin kanssa on treenata koska se on aina yhtä innossaan esteille päästessään. Tästä syystä harrastamista ei kyllä jätetä. Käydään sitten keräämässä niitä Hyllymetrejä kisoista aina välillä ja jospas sieltä sitten joskus jotain muutakin saadaan. Elokuussa olisi tarkoitus käydä muutamat kisat, Kemi-Oulu akselilla ja sitten omissa kisoissa. Sitten pitää katsoa kuinka syvällä agilitykuopassa ollaan ja miettiä seuraavia kisoja sitten..

Dido on mammalomalla ja palaa takaisin treenaamaan/kotiin taas syyskuussa. Ehkäpä sitten päästäisiin joihinkin hallikisoihin vielä loppuvuodesta. Riippuu täysin siitä kuinka nopeasti kunto palautuu sekä agility muistuu mieleen. Pentuja ei valitettavasti syntynyt kuin yksi (kaksi syntyi, toinen valitettavasti kuolleena), mutta varsin terhakka tyttölapsi olikin. Eikä näyttänyt paljon imettäminen tai synnyttäminen hidastaneen Didon juoksemista pallon perässä...

Treeniä ja juoksua

2010-01-04T12:10:00.000-08:00

Dido on ollut joulukuun juoksutauolla ja palaili tänään ensimmäistä kertaa hallille. Eimin kanssa ollaan käyty 1-2 krt viikossa treeneissä. Ohjatuissa silloin kun niitä on joulunaikaan ollut ja muutamia kertoja keskenämme treenaamassa. On tehnyt hyvää käydä kahdestaan treenaamassa kun on tullut sitten keskityttyä niihin uusiin ja vaikeampiin asioihin. Ohjatuissa treeneissä keskitytään yleensä kuitenkin pitempiin pätkiin ja niiden sisällä oleviin hankaliin kohtiin (joita kyllä riittää... P) ). Eimillä ei ole vauhti kärsinyt pennuista ollenkaan ja välillä toivon että olisi äitiys tuonut edes ihan vähän järkeä tuohon pieneen päähän, mutta ei niin ei. Vauhti on kova ja aina ei ehdi ajatella ennen toimimista. Eimi on aina Eimi <3 Ilmoitan Eimi tammikuun lopun Pakkasralliin toiselle päivälle ja täytyy sitä ennen pystyä käymään vähintään kahdesti viikossa hallissa, jotta saan edes osan tuosta turhasta energiasta karsittua pois. Vauhti on hyväksi, mutta Eimillä menee helposti turhan paukutukseksi ja sinkoilemiseksi. Tavoitteet kisojen suhteen ei todellakaan ole korkealla sillä viime vuona Junkohallissa Eimi kuumui niin ettei pysyny hanskassa ollenkaan. En tiedä tuleeko Eimistä koskaan mitään hallikisakoiraa, sillä koko päivä hallin metelissä saa sen keräämään sen verran kierroksia etten saa sitä (ainakaan vielä) pysymään hallinnassa. Mutta milläpä muulla niitä tilanteita saisi kuin harjoittelemalla joten otetaan treenin kannalta.

Olen opetellut Eimin kanssa sylikäännöksiä parilla kerralla. Aluksi tuntui ettei millään ymmärrä kääntyä esteen takana oikeaan suuntaan, mutta pikkuhiljaa ymmärsi jutun juonen. Tänään tein pieniä radan pätkiä jossa oli useita sylikäännöksiä ja lähetyksiä lähelle ja kauas, putkelle, aidoille ja kepeille. Onnistui yli odotusten. Eimi lukee putken tosi hyvin eikä kertaakaan irronnut väärälle putken suulle. Onnistui tehdä myös kahden toisiinsa nähden poikittain olevan aidan takaa "kutsuja" ilman rimojen tippumista ja pystyin muutenkin ohjaamaan Eimiä pitkälti takaa ja minimaalisilla liikkeillä. Viimeisessä pätkässä oli pujotteluun lähetys "sylikäännöksen" kautta ja tätä piti jankata sekä Eimin että Didon kanssa muutamia kertoja ennen kuin huomasivat mikä on homman nimi. Eimi irtosi pujottelulle mutta ei ensimmäistä väliä pidemmälle ja ehti kääntyä takaisin ensimmäisen kepin ympäri kun jäin jälkeen. Muutamia harjoituksia oikeaan suunnan löytämiseksi namialustan kanssa ja jo alkoi sujua. Lopuksi onnistui lähettää sylikäänöksen kautta pujotteluun vauhdissa ja sain rauhassa leikata takana. Hieno, hieno puliakka!

Didon kanssa treenattiin samoja pätkiä ja muisteltiin sitä etenemistä. Innokas kaveri kun on, niin ei aina muista katsoa eteensä ja juoksee pahki tolppia katsoessaan minua ja seuraavaa ohjetta... Didon kanssa tehtiin sylikäännöstreeniä sen kanssa ongelmat on enemmän siinä esteelle etenemisessä entä oikeaan suuntaan kääntymisessä. Jos minä jäin yhtään liikaa paikalleni yhdellä aidalla käännöstä harjoitellessa, ei Dido hypännyt aitaa vaan heitteli volttia paikallaan hämmentyneenä. Hetken aikaa tehtiin ihan vain eteen palkalle lähetystä ja kokeiltiin uudestaan niin irtosi jo paremmin. Putkelle irtoaminenki onnistui paremmin kuin ennen juoksuja, mutta seuraavalla kerralla voikin olla taas eri asia. Eniten toistoja vaati pujotteluun lähetys ja siinä leikkaus. Ei meinannut millään irrota eteeni ensimmäiseen väliin. Useita peräkkäisiä toistoja namialustan kanssa ja paljon zemppausta niin jo alkoi toimia. Lopuksi hoksasi mistä on kyse ja toimi hienosti. Siihen oli hyvä lopettaa. Oli tooosi mukava treenata molempien kanssa. Lyhyitä pätkiä mutta paljon juuri meille vaikeita asioita ja ihana huomata kuinka nopeasti molemmat oppivat kun vain muistaa tehdä helpoimman kautta.

Arras on käynyt hallilla pari kertaa mukana tutustumassa ja viimeksi meni putkea innoissaa. Ensin piti vähän miettiä voiko moiselle alustalle astua, mutta sitten olis ollut menossa koko ajan. Hassu pikku-ukko.

Treenailua ja agilitykuopan kaivuuta

2009-11-24T10:52:00.000-08:00

Didon kanssa käytiin Tornion kennelkerhon kaamosrallissa kaivamassa itsemme syvään agilitykuoppaan. Osallistuttiin kahtena päivänä kaikkiaan kuuteen luokkaan, 4 agirataa ja 2 hyppyä. Tuloksena 4 hyllyä ja 2 päälle 15 virheen tulosta, joten tuloksilla ei todellakaan voi kehuskella. Mentiin todellaki perse eellä puuhun... Lauantaina ensimmäisellä radalla tuli ihan omia mokia pari ja niistä kiellot sekä yksi rima alas. Kaksi seuraavaa olikin hyllyjä. Sunnuntaina alotettiin myös kahdella hyllyllä ja vasta hyppäriltä tulos vaikka sekin huono. Jotenkin ei vaan lukenut esteitä oikein ollenkaan eikä edennyt yhtään. Sunnuntaina vaihdoin tekniikkaa ja otin kunnon komentamisäänen normaalin zemppiäänen tilalle ja toimi himpun verran paremmin. Kolme hyllyistä tais tulla kielloista ja vain yksi väärästä esteestä. Jossain vaiheessa jo mietin et huomaisko kukaan jos nappaisin karvoista muurin yli. Muuri oli suoraan edessä ja Dido pyörähti suoraan vain edestä... Noh. Nyt sitten ei auta muu kuin etenemistä etenemistä ja etenemistä. Treenaamassa kun kävin seuraavalla viikolla niin luki aivan hyvin esteet ja irtosi putkeenkin pitemmän matkan päästä. Kerää kuitenkin ilmeisesti sen verran kierroksia kisatilanteesta että tarvitsee siellä vielä erilaisen käskytyksen kuin treeneissä. Jos kisoista pitää jotain positiivista etsiä niin pujottelu toimi suht ok ja muuten kisapaikalla sekä matkoilla Dido käyttäytyi todella hienosti ja fiksusti sekä reippaasti. Sen kanssa on äärettömän helppo matkustaa ja olla yleisillä paikoilla. Täytyy yrittää muistaa iloita näistä pienistä, ei agilityyn suoranaisesti liittyvistä asioista jotta välttyy täydeltä masennukselta.. :)

Treenaamalla ja kisaamalla sitä kokemusta kai karttuu, mutta en nyt sitten viitsinyt enää marraskuun lopun KAS:in kisoihin ilmottautua että ehtii ketutus laantua. Pitää kokeilla erilaisia ohjaustekniikoita (ilman ääntä, käsiä ym) ja hioa kaikenlaista. Ongelmana on kyllä se ettei ehditä treenaamaan kovinkaan usein. Ei läheskään yhtä usein kuin viime kevään hallikaudella. Maanantaina oltiin pitkästä aikaa Ritun ohjaamissa treeneissä vaikka itse olin flunssasta vielä puolikuntoisena. Eimikin pääsi matkaan ja oli mammalomalta paluustaan innosta piukea. On se niiiiin erilainen ohjata kun joutuu enemmänkin miettimään takana ohjausta entä esteiden lukemista. Ihana Eimi-mamma <3 Nyt vaan muistelemaan esteitä ja ohjauskuvioita. Didokin kulki ihan suht kivasti treeneissä vaikka A:n kanssa on nyt ollu ongelmia. Ei lue sitä helposti vaikka aikaisemmin se on ollut lähestulkoon lempieste. Ei auta kuin palata namialustan käyttöön ja ottaa ihan alastulotoistoja niin jos se sieltä muistuis mieleen.

Eilen käytiin sitten Didon kanssa pitkästä aikaa hieman tokoilemassa valvovan silmän alla. Tokoilut on taas jääny todella vähälle kun tuntuu ettei aika ja paikka ja energia oikein koskaan kohtaa kunnolla. Otettiin seuraamista, jättäviä liikkeitä, paikka makuuta ja hyppyä. Seuraamisen kanssa poljetaan edelleen paikallaan koska en oo sitä hirveesti uskaltanu edelleenkään ottaa. Lähinnä sen valvovan silmän puuttumisen vuoksi. Dido edistää hirveän helposti ja nopeasti, mutta ei auta kuin treenata ja kikkailla. Perusasentoa vois yrittää saada vähän taaemmas jos ei sitten alkais edistää niin helposti, mutta siinä on ongelmana että D heittää pyllynsä helposti mun taakse ja menee kenoon. Pitää yrittää ottaa pikkupätkiä seuraamista kotosalla sillon kun muut nukkuu... Piha on tällä hetkellä niin luistinratana ettei siinä pysty edes kuvittelemaan tokoilevansa. Paikkamakuussa ei mitään ongelmia, hyvin pysyi koko ajan vaikka muut koirat vähän nousi ja ääntelehti. Liikkeestä maahanmeno on ihan hyvällä mallilla, maahanmeno on nopea ja pysyy siellä hyvin. Liikkeestä seisomaan jääminen teettääkin sitten enemmän ja sitä hiipimistä ja tassujen paikkailua pitäis karsia. Otettiin myös hyppyä ja sanoinkin sen olevan meidän yksi ongelmakohdista. Otettiin ensin ihan vapaasta asennosta lähetystä ja toimi hienosti ilman käsimerkkiä. Sitten perusasennosta ja tässä kohtaan tulee hyvin lähdössä pysyvän agilitykoiran ongelma... Arvostan agilityssa paikalla pysymistä todella paljon, mutta tokossa se tarkoittaa sitä ettei D uskalla lähteä hyppyyn ilman käsimerkkiä. Nostaa pyllyn ja vilkaisee mua, mutta ei hievahdakaan... Käsky on siis kuitenkin eri, mutta totta kai liikkeen aloittaminen aika saman kaltainen. Ei auta kuin treenata varmuutta. Seuraavalla kerralla aion kokeilla lelun heittämistä huomaamattomasti esteen yli samalla kun käsky tulee. Toivottavasti pallon houkutus olisi tarpeeksi suuri... Joka tapauksessa muistin taas eilisen jälkeen kuinka mukavaa se tokoilu tuon monsterin kanssa olikaan. Vaikka se onkin tällä hetkellä kotioloissa hetkittäin hyvinkin rasittava, on se silti aina töitä tehdessään mukana innolla ettei treeneistä voi tulla kuin hyvälle mielelle!

2009-11-12T00:24:00.000-08:00

Juuhuu. Vihdoin ja viimein sain sen toimimaan... Johan näistä kisoista onkin aikaa, mutta tässäpä silti pari videota... Noiden kisojen jälkeen ollaan saatu Rovaniemellä se ensimmäinen nolla ja harmillinen vitonen ja ensi viikonloppuna suunnataan Kemiin Kaamosralliin lauantaina ja sunnuntaina. Tavoitteet tai toiveet ei ole kovin korkealla sillä treenaamaan ei olla läheskään tarpeeksi päästy ja viime treeneissä Didon hyppääminen ei oikein sujunut. Viime viikonlopun ja alkuviikon ripulioireet näkyvät vieläkin vähän jaksamisessa. Mutta katsotaan. Ilmottauduttu ollaan kaikkiin luokkiin, mutta jätetään viimeiset välistä jos tuntuu ettei into ja energia pikkusella riitä. Hallissa kisaaminenkin on uutta, niin kuin oikeastaan isossa hallissa käyminen muutenkin, joten se tuo varmasti oman haasteensa ja jännityksensä ainakin lauantain startteihin. Hieman jännitän itsekin että kuinka Dido suhtautuu halliolosuhteisiin... Viikonlopun jälkeen ollaan taas viisaampia..

Huhhuh... Tuo rata on ihan kauhiaa katottavaa, mutta näkeepähän ainakin mitä sähläystä välillä on... Ja se RENGAS... Toivottavasti ens viikonlopun kisojakin sais videolle. Jos ei muuta, niin niistä oppii kyllä paljon..

syyskuu ja syyskiireet

2009-10-12T12:49:00.000-07:00

Niin se taas syyskuu vilahti ohitse. Pennut kasvaa ja ovat huomenna jo kuukauden ikäisiä. Eimi alkaa olla hiljalleen treeni-intoisen oloinen ja suunnattoman energinen joten täytynee viedä se jossain vaiheessa hallille muistelemaan ja touhuamaan. Didon kanssa ollaan kuljettu treeneissä ja nyt ollaan oltu jo viimeiset neljä kertaa hallissa. Lumetkin tuli maahan ajoissa (toivottavasti myös pysyvästi) ja ulkokentällä treenailut on tälle syksylle treenattu. Ollaan viime aikoin treeneissä keskitytty kiertohyppyihin, välistä vetoihin sekä esteen ohi vienteihin. Haastetta on ollu, mutta myös älyttömän hyvä mieli treenata. Harmillisesti ei olla kyllä ehditty käydä itsenäisesti hallilla ollenkaan sillä illat siellä on aika tiukasti varattua. Viime talvi oli niin hyvä treenailla aina aamupäivisin kun kaikki eivät ole yhtäaikaa haluamassa varata vuoroja itselleen.

Viime viikonloppuna osallistuttiin Didon kanssa yhtenä päivänä agilitykurssille. Tehtiin pari radan pätkää joissa oli oikeastaan aika samoja kiertohyppyjä mitä ollaan tehty treeneissäkin. Sain hyviä vinkkejä ohjaamiseen ja varsinkin tiukkojen käännösten tekemiseen. Peruttamalla esteen yli "vippaaminen" oli sinänsä uusi juttu ja haastavakin itselle hahmottaa ja ehtiä ajoissa.

Tarkoitus olis marraskuussa olla menossa Kemin kaamosralliin kisaamaan, mutta pahoin pelkään että Didolla tulee juoksu juuri siihen ajankohtaan. Lokakuun aikana olis ollu kisoja Oulussa mutta noiden pentujen takia en kehtaa irrota viikonloppuina mihinkään vaan viettää sen ajan sitten tiiviisti koirien kanssa puuhastellen.

Didon kanssa ollaan myös tokoiltu harvakseltaan. Nyt alkaa olla liikkeestä maahanmeno jo kokonaisuutena, samoin liikkeestä seisomaan jääminen mutta jälkimmäinen vaatii vielä paljon vahvistusta sillä maahanmeno jättävänä liikkeenä on huomattavasti vahvempi ja Dido tarjoaa helposti sitä jos saman treenikerran aikana ottaa molempia. Seuraamista ollaan harjoteltu ja lähinnä sitä suoraan menemistä. Tänään onnistu jo hyvin lyhyt juoksupätkä oikealla paikalla, mutta edistää vieläkin hirveän helposti. Seuraamisen muitakin osiota pitäis ottaa kuureina. Käännökset oikealle ja täyskäännökset on vielä ihan vaiheessa, vasemmalle kääntyminen sujuu luonnollisemmin. Nyt kun ei vielä sormet jäädy nakkien kanssa niin täytyy tuossa pihassa jatkaa treenaamista ja olohuoneessa käännösten tekemistä. Jospa tässä vielä jossain vaiheessa saisi kunnolla itseään niskasta kiinni.

Ensimmäinen Nolla

2009-09-08T06:14:00.000-07:00

No eipä onnistunut vieläkään tuo latailu... ei ole minun hommaa ei... Mutta jatketaan sitten tarinaa ilman noita videoita....

Didon kanssa käytiin siis elokuussa kahdet agilitykisat joista ensimmäiset Oulussa ja toiset olikin sitten oman seuran kisat elokuun viimeisenä viikonloppuna. Keli ei kovin suosiollinen kisaviikonlopulle ollut, mutta mukavaa oli silti ja ihan hyvä määrä osallistujia. Oulun kisojen jälkeen oltiin käyty lähinnä ottamassa keppi ja rengastreeniä ja näiden hiomista jatketaan kyllä edelleen. Jotain edistystä (vaikka edes tilapäistä) oli kuitenkin havaittavissa sillä kertaakaan ei viikonlopun aikana pompittu renkaan vierestä ja pujottelutkin sujuivat kohtalaisesti. Lauantaina ensimmäiseltä radalta tuli 10 virhettä. Kerran hyppäsi puomin ylösmenolta alas (hämmentävää) ja toinen virhe taisi olla kielto jos oikein muistan... B-radalta tulikin sitten hylky, ihan oma vika kun ohjasin huonosti ja pasmat meni itseltä sekaisin. Harmillisesti yhtään rataa ei viikonlopulta tullut videolle, mutta sunnuntaina keli oli jo sen verran huono että kuvaaminen olisi ollut aika kosteaa.

Sunnuntain C-radalta tuli sitten se ensimmäinen NOLLA!! Superhieno Dido! Itse en kyllä täysin tyytyväinen rataan ollut, mutta nolla sieltä tuli. Oli hieman sählännyt olo radan jälkeen ja suoritus olisi voinut olla paremmin rytmitetty. Tällä tuloksella saatiin sitten nollavoitto ja ensimmäinen merkintä kisakirjaan. :) D-rata oli hyppyrata ja aika mukavasti etenevä rata, harmillisesti tässä vaiheessa sekä kenttä että koira olivat aika märkiä ja se vaikutti kyllä vähän vauhtiin. Hienosti silti päästiin maaliin saakka yhdellä rimantiputuksella ja saatiin viidellä virheellä 3.sija. Harmitti ihan vietävästi tuo rima sillä se oli aivan itse aiheutettua. Aloitin liian aikaisten putkelle ohjaamisen ja "vedin" riman sekä koiran mukanani... Ei kuitenkaan voinut olla muuta kuin tyytyväinen Didon suorituksiin. Seuraaviin kisoihin meneekin sitten varmaan hetki, sillä Eimin pennut pitää meidät aikalailla kotosalla seuraavat pari kuukautta.

Viime torstain treeneissä tipahdettiinkin sitten kovaa ja maan alle. Dido oli aivan kummallinen eikä yhtäkkiä enää osannut edetä ollenkaan. Tehtiin paljon takanaleikkauksia ja irtaantumista vaativia pätkiä. Nämä on aikaisemminkin olleet meille vielä haastavia mutta tällä kertaa ei meinannut tulla mistään mitään. Dido pyöri aivan kädessä kiinni eikä osannut ollenkaan hakea kiertohyppyjä ym. Viimeisessä harjoituksessa vasta innostui, joten liekö olisi ollut neidillä joku angsti päällä. Dido on käyttäytynyt viime viikon muutenkin hieman oudosti ja jos ei olisi juoksu vasta pari kuukautta sitten ollut, niin epäilisin sitä alkavaksi. Voi toki olla että Eimin raskaus ja leikkimättömyys vaikuttavat Didon mielialaan sillä se on lenkeilläkin tosi rauhallinen. Kipeä se tuskin kuitenkaan on sillä muuten käyttäytyy normaalisti ja leikkii kotona hetkittäin riehakkaasti. Lenkkeily ilman Eimiä on vissiin hieman outoa...

Jokos tämä lataaminen onnistuisi...

2009-09-05T03:31:00.000-07:00

Elokuukin taas vilahti ohitse...
Eimi on edelleen yhtenä kappaleena vaikka maha onkin kasvanut kiitettävästi. Huolestunut emäntä on kytännyt sen syömistä ja tunnustellut pikkumarsujen liikkeitä todetakseen että kyllä siellä elämää edelleen on.

Didon kanssa ollaan elokuun aikana käyty kahdet agilitykilpailut ja jotain edistystäkin on tapahtunut. Oulussa käytiin Oulun koirakerhon järjestämissä kisoissa Kaukovainion haukkukeitaalla (?) elokuun 15-16 päivä. Matka taittui joutuisasti Minnan ja Ritun kelpiemobiilissa ja perillä oltiin aikaisten lauantai aamuna. Ensimmäisen kisan toinen este oli rengas, ja siitä kosahti heti yksi ratavirhe väärästä suorittamistavasta (kuka nyt läpi tähtää kun sujuvamminkin pääsee lompsauttamalla isommasta välistä?!) ja toinen virhe tuli kepeiltä Didon hakiessa pujotteluun väärältä puolelta. Tulos oli siis 10 ja siinä olikin jo meidän viikonlopun tavoitteet saavutettuna... Olin miettinyt että jännittäisikö Dido uutta paikkaa ja rataa ja olisi yhtä pöhläke kuin Keminmaan iltakisoissa, mutta onneksi näin ei ollut. Vielä ensimmäisellä radalla ainakaan... B-kisa menikin sitten huonommin ja sieltä saatiin hylky kun typeriä kieltoja kertyi liikaa. Tällä radalla en oikein tiedä mitä tein väärin (tai siis ohjasin ilmeisesti väärin) mutta koira käyttäytyi ihan eritavoin kuin ensimmäisellä ja videolta katsoessa voin nähdä sen vetävän ohi kohdissa joissa en olisi näin uskonut käyvän. Joka tapauksessa, ihan hyvä mieli jäi kun saatiin edes yksi tulos ensimmäiseltä päivältä...

Onneksi säästyttiin pahemmalta vesikuurolta joka osui siihen kun kävimme viemässä Didon Marin luokse ja hakemassa Xosmon kolmosten kisoihin. Ilta vierähtikin sitten Xosmoa ja kolmosia katsoessa (niitä oli PALJON...) eikä turhaan. Xosmo ja Mari saivat A-radalta hienon 0-tuloksen vaikka treenitkin olivat jääneet vähiin, kyllä se näyttää upealta kun sen ossaa...

Sunnuntaina sitten sählättiin koko rahan ja radan edestä. C-kisassa sama rengasvirhe, yksi rima ja keppien väärä aloitus.. Virheitä siis 15, mutta sillä päästiin silti sijalle 3. D-kisa oli vielä karseempaa katottavaa, virheitä en edes muista, mutta ainakin 20 niitä oli. Rata taisi olla himpun verran haastavampi sillä tuolla tuloksella päästiin silti sijalle 2. Mukavasti tuli kuitenkin kisatunnelmaa kun jokaisessa kisassa starttasi midi1 koirakoita kymmenkunta. Ei tarvinnut ihan yksin juosta. :) Kaiken kaikkiaan tosi hauskaa oli ja muutama Ragittilainen nousi kakkosiinkin viikolopun aikana! Hyvä Sanna & Rico ja Maria & Tico! Marille suurkiitos kaikesta!!

Eimin heinäkuuta...

2009-08-08T08:23:00.000-07:00

Eimi on nyt sitten treenitauolla. Kävimme Etelä-Suomessa astutusreissulla ja Eimi on astutettu 17.7, uroksena unkarintuonti Loncsosi-Bator Maszkos, kotoisammin "Masi". Toivon mukaan pentuja syntyy viikolla 38. Nyt on kolme viikkoa astutuksesta mennyt ja merkkejä tiineydestä tarkkaillaan. Ultraamista olen harkinnut lähinnä siitä syystä, että jos on jäänyt tyhjäksi niin voimme jatkaa agilityn treenaamista ja osallistua ehkä vielä joihinkin kisoihinkin. Toivotaan kuitenkin että pikkuisia puleja massussa olisi. :)

Heinäkuuta...

2009-08-08T08:02:00.000-07:00

Kuinkas ollakaan, taas on kuukausi vierähtänyt ja kaikenlaista ehtinyt tapahtua. Toisaalta tuntuu että mitään ei juurikaan ole tehty, vaikka päivät vierii nopeasti kohti syyskesää ja odotettuja viileitä ilmoja. Heinäkuussa olikin sitten pakollinen juoksutauko treeneistä kummallakin. Dido näyttää juoksevan nyt aika tiheästi, alle 5 kk välein. Harrastusten kannalta ikävän usein, sillä nytkin jäi koko heinäkuu agilityn saralla hyödyntämättä. Toisaalta kelit on olleet melkein koko kuukauden sen verran tukalat että treenaaminen olisi saattanut muutenkin jäädä aika vähälle. Talvi-ihmisenä kärsin helteillä pahasta lorvikatarista ja tokonkin treenaaminen on jäänyt valitettavan vähälle, vaikka pientä treeniä on viileinä iltoina kotipihalla otettukin. Didolla on paikkamakuu aikasta varma, muutamia kertoja olen tehny kahden minuutin mittaisena ja hyvin jaksaa maata aloillaan. Pitää päästä vielä tekemään treeneissä muiden koirien kanssa ja testaamaan kestävyys siinä. Liikkeestä seisominen ja maahanmeno alkaa myös jo sujua vaikka vaativatkin vielä paljon treeniä ennen kuin ovat valmiita liikkeitä. Seuraamisessa ollaan keskitytty lähinnä käännöksiin jotka meinaa helposti mennä liian väljiksi. Luoksetulo sujuu hienosti vaikka sivulle tulossa on edelleen kunnon pomppu... Hyppyä ei taas olla treenattu kun en ole saanu kehitettyä mitään estettä pihaan. Maanantaina päästään taas treeneihin ja pitääkin keskittyä hyppyyn sekä noihin käännöksiin Tiinan opastuksella.

Agilitya ollaan käyty nyt tauon jälkeen kolmesti treenaamassa. Ensimmäisellä kerralla mentiin ohjatuissa treeneissä ja innostusta oli tauon jälkeen aika runsaasti. Viime maanantaina kävin ottamassa lyhyen treenin lähinnä pujottelua, takaaleikkausta ja kontakteja. Eteneminen sujuu jo aika hyvin, mutta takanaleikkaaminen on vaikeampaa. Pitää treenata edelleen namin kanssa ja harjoitella niin että Dido oppisi lukemaan minun kropan liikkeitä ja kääntymään siihen suuntaan. Renkaan suorittaminen oli tauon aikana kirkastunut pikkukoiran mielessä ja seuraavat treenit näyttää oliko se vain yhden kerran vahinkoja vai olisiko oikeasti tapahtunut jotain... Kontakteista keinu ja A sujuu parhaiten, puomilla jää helposti vähän himmailemaan, mutta täytyy ottaa pari kertaa alastulopalkkauksella niin vauhti taas löytyy. Nätisti pysähtyy kontakteille.

Marin kanssa käytiin keskiviikkoiltana pienesti treenaamassa juurikin tuota takanaleikkausta ja pujottelun oikean välin hakemista. Olipas taas opettavaista kävästä kentällä marin kanssa ja nyt paneudumme tuohon oikean välin hakemiseen kunnolla. Tosin ensi viikonlopulle menin ilmottautumaan Ouluun kisoihin... Mennään taas lähinnä hakemaan Didolle kokemuksia vieraista paikoista sillä välillä tuntuu että siitä kuoriutuu hetkittäin pieni jännittäjä ja käyttäytyy sitten kisoissa radalla aivan erilailla kuin kotitreeneissä. Toivottavasti tähän auttaa kisaaminen, eli kokemusten kartuttaminen. Keminmaan kisat piti jäädä väliin vaellusreissun vuoksi mutta nyt näyttää että vaellus olisikin viikolla... Viimeisenä viikonloppuna on joka tapauksessa oman seuran kisat joihin sitten viimeistään osallistutaan.

Dido 2-v ja tokoilua

2009-06-27T06:57:00.000-07:00

24.6 Dido täytti jo 2-v enkä voi ymmärtää kuinka koko viime vuosi on vierähtänyt ohitse niin nopeasti?! Synttärikuviakin tuli otettua mutta kotikone ei taas jaksa toimia, joten lisäily jää myöhemmälle. Synttärit meni maksalaatikkokakun ja ulkoilun merkeissä. Rovaniemellä oli vapaapäivieni ajan helle ja jopa pulit tuntuivat välillä hyytyvän ja väsyvän. Mukavahan se on että on lämmintä, mutta agilityn treenaaminen jää aika vähiin eikä Eimi ole käyny nyt viikkoon kentällä. Didon kanssa oltiin keskiviikkona treenaamassa aamulla hetken aikaa ja siihen aikaankin helle alkoi hieman hidastaa ainakin ohjaajaa. Etenemistä ja mäkelöitä pitäs treenata, samoin kun sitä ikuista rengasta joka tuntuu olevan ongelmallinen aina... Kontaktit meni nyt onneksi tosi varmasti ja pujottelukin sujui ihan ok. Mennään tiistai iltana Keminmaan agikisoihin starttaamaan yksi luokka ja katsotaan mitä tapahtuu. Odotukset ei todellakaan ole korkealla. Eimiä en edes ilmottanut kun ei olla päästy niin paljon kentälle että homma pysyis hanskassa... Toisaalta se inhoaa autoilua sen verran paljon että tuntuis yhden startin vuoksi ikävältä kuskata sitä eestaas.

Maanantaina päästiin taas tokotreeneihin ja aiheena oli tällä kertaa maahanmeno sekä paikkamakuu. Menin töistä suht suoraan ja Eimin kanssa suoraan paikkamakuuseen, jossa ei onneksi ollut ongelmaa. Eimin lempiliike... ;) Tehtiin myös muutamia liikkeestä maahanmenoja, maahanmeno on Eimillä yleensä ollut nopea enkä ole tehny sitä nyt olleskaan seuraamisen yhteydessä. Kokeiltiin peruuttamalla mut siitä oli selvästi vähän ihmeissään... Tätä liikettä voi aina välillä ottaa lennosta ja jospa jossain vaiheessa sais sen liitettyä seuraamiseen ilman jätätystä.

Didon kanssa ei oltukaan aikasemmin juuri tehty liikkeestä maahanmenoa ja aluksi tuntu unohtuneen koko maahanmeno... "pikkukoira" kuitenkin oppii nopeasti ja vähällä ja treenattiinkin sen kanssa maahanmenoa liikkeestä ensin ihan vain koiran ollessa edessä, mistä pikkuhiljaa paikallakävelyn kautta taaksepäin askeleiden ottamiseen. Toistoja ei kovin montaa tarvinnut tehdä että alkoi ymmärtää mistä oli kyse. Nyt pitää treenata kestävyyttä siihen että pysyy maassa vaikka jatkan matkaani. Paikallamakuussa ongelmaa ei ole, mutta siinä liikkeessä tuleekin erillinen käsky paikalla oloon. Tehtiin paikkamakuutakin aika pitkä pätkä eikä lähtenyt liikkeelle vaikka häiriötä olikin. Paikkamakuutreeniä voi jatkaa samalla tavoin, eli erimittaisia pätkiä ihan lyhyistä pidempiin ja loppua hioa erikseen valmiiksi. Tehtiin myös pieniä seuraamispätkiä ja haettiin oikeaa paikkaa.

Kaikenlaista

2009-06-01T07:01:00.000-07:00

Toukokuun loppupuoli oli kiireistä aikaa ja päivittäminen venyi ja venyi, mutta jos nyt ehtisi... Agilitykisat oli ja meni. Lauantaina tuloksia ei tullut sillä jokaisesta kolmesta startista saatii hylly. Eimi käyttäytyi ensimmäisen radan aikana juuri niin raivostuttavasti kuin vain Eimi voi käyttäytyä, eli karkasi aivan lapasesta. Alun kiemura ohjaukset meni vielä hyvin mutta sitten kun yhden kerran kämmäsin puomille viennin (epätarkasti ohjattu) niin homma lähti nopeaan ja jyrkkään alamäkeen... :) Ensimmäisenä Eimi kävi haukkumassa tuomarin siihen tyyliin että mitä hittoa sä siinä keskellä kenttää töllötät?! Sen jälkeen päästiin vielä hetki jatkamaan matkaa mutta sitten Eimi otti ohjat omiin tassuihinsa ja suoritti muutamia esteitä "hyppää mitä eteen tulee-tyylillä" eikä siinä sitten auttanut kuin nauraa ja tanssia mukana. Pienesti oli virtaa pulissa... Toisella radalla pysyi jo paremmin hanskassa ja kurissa mutta silti törttöiltiin hylätyiksi ja sanoisin että ensimmäisen radan ketutus ja harmistus esti aika paljon keskittymästä positiivisin mielin toisen radan suorittamiseen. Puomin kontaktit oli uskomattoman perseestä ja täytyykin liittää isän ottama "kuinka kontaktia ei suoriteta" kuva... Didon ihka ensimmäinen agilitykisarata oli hylätty, mutta siitä radasta jäi kuitenkin hyvä mieli. Hieman oli hidasta meno ja monessa välissä piti kovin ihmetellen kuikuilla ympärille, mutta päätavoite olikin että kummallakin olisi kivaa.

Siinä missä lauantain radat oli enemmän pyöritystä niin sunnuntain radat oli aivan Eimille ja mulle tehtyjä pitkiä juoksuratoja joilla oli paljon itsenäistä etenemistä. Ensimmäiseltä agiradalta saatiin harmittavat 15 ratavirhettä. Kaksi kieltoa pujottelusta, jossa oli vaikeahko vienti, mutta jonka kyllä aivan itse mokasin ohjaamalla ensin toisesta välistä sisään... Lisäksi yksi rima tuli alas. Kontaktit oli ok, mutta paljon paremmat ne vois olla, joten nyt on palattava vahvistamaan oikeaa kontaktipaikkaa treeneissä. Midi koiria oli niin vähän, että näillä pisteillä irtosi 3.sija. Hyppyrata oli vielä enemmän pitkää kaarta juoksemista ja etenemistä ja tältä radalta tuli Eimin kanssa 10 ratavirhepistettä, mutta erittäin hyvä mieli. Meille sopii oikein hyvin tommoset eteenpäin irtoamiset jolloin voin äänettä ohjata omalla kulkusuunnalla eikä Eimi pääse tuskastumaan mun hitauteen kun on lupa edetä. Tekee mieli alkaa kokeilemaan enemmän aika vähä äänistä ohjaamista jos siinä ei olis niin paljon sotkevia tekijöitä... Dido osallistui vain hyppyradalle ja Eimin ja sen välissä oli vain kolme koiraa joten koiran vaihto oli aika nopea ja oma reisirevähdys alkoi kiukutella ikävästi Eimin kanssa juostessa. Didon kanssa meille tuli yli 20 ratavirhettä... Pujottelusta kielto, yksi rima, yksi kielto aidalta ja aikavirhettä. Aikaa meni pujottelussa sekä renkaan varmistelussa, mutta muuten pikkupulista kyllä löytyy vauhtia ihan mukavasti ja eteneminenkin oli ihan kohtalaista. Didon hyppytyyli on jokseensakin huvittava vaikka hyppääkin varmemmin entä Eimi. D-kisasta tuli Eimille toinen ja Didolle kolmas sija, joten saatiin kotiin vielä palkintojakin hyvän mielen lisäksi. :)

Kaiken kaikkiaan kisojen seurauksena treeni-into taas kasvoi ja harmittaa vietävästi että nyt on ollut kahden viikon tauko kun lähdin seuraavalla viikolla jo reissulle. Reissun tuloksena oli kylläkin Didon lonkkakuvaus ja virallisia tuloksia odotellaan toiveikkaana sillä kuvat näyttivät hyvältä. Eimin kanssa pitäis päästä varmaan tekeen täysmittaisia ratoja kisatyylillä suhteellisen säännöllisesti jotta saataisiin yhteinen rytmi säilymään ja turha kaahotus jäämään pois. Jos juoksu tulee ajallaan ja pentusuunnitelmat onnistuu niin tässä tulee kuitenkin taas pitkä tauko kisoihin ja treenaukseen, mutta otetaan Eimin kanssa sitten omaan tahtiin. Jos ei muuta niin Eimistä ainakin näkee että treenaus ja kisaaminen on mieluista. Didon kanssa treenaillaan kesäkuu ja katsotaan sitten osuuko heinäkuussa vaiko vasta elokuussa seuraavia kisoja lähialueelle ja mennään kokeilemaan uudelleen. Olis mukava päästä kuitenkin ulkokaudella kisaamaan pari kertaa koska hallissa menee varmaan pari kertaa että tottuu kisaympäristöön.

Tokotreenit oli heti maanantaina kisojen jälkeen ja siellä tehtiin kummankin kanssa luoksetuloa ja seuraamiseen lähtemistä. Nyt on ollut pitkä tauko ettei olla treenattu kun on ollut tuota reissua joten saas nähdä miten tämän illan treeneissä käy... Pitää alkaa panostamaan tokoon nyt kesäkuussa enemmän. :)

Perusasentoa ja kontakteja

2009-05-15T00:47:00.000-07:00

Viime perjantain agitreenien jälkeen ollaan käyty vain kerran hallilla ottamassa kummankin kanssa pujottelun & renkaan & kontaktien tehotreenit. Ensin Didon treeni:

Pujotteluun lähinnä Didon kanssa yhteistä rytmiä, täytyy olla todella tarkkana että saan vietyä loppuun asti eikä D jätä lopussa jotain väliä tekemättä. Menee onneksi kummaltakin puolelta ohjattessa vaikka vasemmalta viedessä täytyy olla tarkkana.

Kontakteista hallilla oli vielä A ja keinu. A:n Dido tulee reippaasti eikä ole hypännyt kontaktia yli, mutta pysähdyspaikkaa piti muistutella. Irtoaa A:lle mielellään joten itse täytyy olla nopeana ja olla tilanteen tasalla hidastamassa tai jatkamassa matkaa seuraavalle esteelle. Sekä A, että puomi sujuu Didolta kiitettävästi, vaikka puomin alastulon haluaisin vielä varmemmaksi vaikka itse olisin sivummallakin. Keinun kanssa pitää edetä varovaisemmin. Keinulle menee mielellään mutta jos en ole tärppinä kannustamassa saattaa hypätä kesken pois jos siltä tuntuu. Lähinnä mietin kisojen kannalta tuomarin mahdollista vaikutusta koiran jännittyneisyyteen. Pitää päästä treenaamaan niin että paikalla olisi ukkoja seisomassa kontaktien vieressä. Kun ei vielä ole mitään tietoa kuinka Dido reagoin kisatunnelmaan, niin täytyy ottaa vastaan kaikki mitä tulee. Toivottavasti radalla ei ole pöytää... Rengas on Didon kanssa ongelmallisin este. Hyppää todella helposti sivusta jos vähänkin ollaan kiirellä menossa. Pitää yrittää ehtiä rauhoittaa ennen rengasta, vauhdin nyt tässä vaiheessa ole niin väliä... :)

Eimi:

Kepeille lähetyksiä eri kulmista. Oikealta lähettäessä hakee jo yllättävän hyvin oikean kulman eikä juurikaan tee virheitä, mutta vasemmalta ampuu helposti ensimmäisen välin jälkeen niin pitkälle että pujottelu ei jatku sujuvasti. Lopussa pitää edelleen olla tarkkana ettei jää 2.viimeinen väli tekemättä vaan malttaa loppuun asti ja keppien jälkeen pitää olla selkeästi ohjaamassa seuraavalle -oikealle- esteelle muuten purkaa paineensa siihen mitä edessä on. Keinulla ei epäröinyt, mutta muisti rauhottaa itsensä odottamaan laskeutumista. A: lle jää varmasti tuumailemaan kun tuomari on vieressä, olen varma... Mutta pitää vaan käskyttää alas asti ettei loikkaa sitten yli. Puomilla (viikolla tehtiin) meni reippaasti loppuun asti vaikka alastulo oli pari kertaa hieman liian huolimaton. Renkaan kanssa Eimillä ei ongelmaa, hyppää varmasti oikeasta kohdasta myös lähettäessä. Suurin ahdistuksen aihe on Eimin kanssa yhteisen rytmin löytäminen. Onneksi Eimi käy tekemässä yhden radan ennen toista luokkaa jossa sekä Dido että Eimi kisaa, koiria siinä on vain 5 joten kiire tulee autosta hakea ja vaihtaa. Didon voi jättää jollekin odottamaan omaa vuoroaan, mutta Eimi on haettava autosta ettei kerää liikaa kierroksia.

Tokoilua.

Maanantaina alkoi kummankin pulin kanssa Tokon jatkokurssi jossa keskitytään alokas luokan liikkeiden treenaamiseen. Ensimmäisen kerran teemana oli luoksepäästävyys ja luoksetulo jota treenattiin vaiheittain. Perusasentoa - lyhyeltä matkalta luokse tuloa ja paikalle jättämistä. Eimi on ensimmäisessä ryhmässä ja sen kanssa aion keskittyä treenimotivaation ylläpitämiseen ja saatiinkin heti hyviä vinkkejä kuinka lähteä rakentamaan treeniä. Eimi tulee perusasentoon takaa kiertämällä mutta päätti jossain vaiheessa hypätä suoraan sivulta. Aion nyt kuitenkin jatkaa takaakiertoa ja vahvistaa sen oikeaa paikkaa. Paikallaan olo Eimillä on ok ja samoin luoksetulo, mutta tuo perusasento vain vielä varmemmaksi. Ihan hyvin jaksoi innostua kun vein aina välillä kiinni kentän laidalle.

Dido oli seuraavassa ryhmässä ja tehtiin siis ihan samaa hommaa. Didon kanssa yritän häivyttää sitä käteen hyppäämistä sivulle tulossa palkkaamalla sen taskusta sitten kun on jo perusasennossa. Perusasentoa myös hieman taaemmas, mutta tuntuu että se alkaa heti vääntämään itseään vinoon mun taakse. Tätä ollaan nyt kotosalla tällä viikolla treenailtu. Samoin kun paikalle jättämistä ja vauhtia luoksetuloon. Vauhtia on ihan mukavasti, joten perusasennon treenaus on se mihin suurin osa huomiosta kiinnittyy. Luoksepäästävyys on Didolla sujunut hyvin ja istuu nätisti sivulla ja tarjoaa suurimman osan ajasta katsekontaktia. Mukavaa päästä treenaamaan ohjatusti kummankin kanssa! :)

Vappua ja treenausta

2009-05-09T02:39:00.001-07:00

Vappu meni komeissa Kessin maisemissa erämaasta ja auringosta nauttien. Tytöt juoksivat, leikkivät ja rämpivät itsensä uuvuksiin. Ainoa ikävä asia oli Eimin lisääntynyt stressaaminen automatkan aikana. Täytynee jossain vaiheessa kokeilla matkapahoinvointilääkkeitä, josko niiden avulla ymmärtäisi ettei hätää ole. Eimi ei kuolaa eikä oksenna, mutta läähättää niin kovasti että jossain vaiheessa tekee itselläkin jo pahaa kun pienen pulin kroppa tärisee ja vapisee läähätyksen voimasta. Mutta autosta kun pääsee ulos niin palautuu heti kun hengitys tasaantuu ja ihan omasta tahdostaan hyppää autoon (jottei jää laumasta). Ikävää silti.

Ennen vappua olikin viimeinen kuutamoToko ryhmän treenikerta ja aiheena oli mm hyppy, paikkamakuu ja noutaminen. Paikkamakuu ja luoksepäästävyys sujuu Didolta jo hienosti, paikkamakuussa ollaan tehty vähän reilun minuutin pituisia pätkiä enkä usko että ongelmaa tulee kahden minuutinkaan kohdalla. Hypyn kanssa sekä Eimillä että Didolla on sama ongelma, eli tietävät periaatteessa mikä on homman nimi, mutta eivät ole varmoja saako sittenkään hypätä ihan itse... Agissa olen iloinen että kumpikin malttaa tosi hienosti odottaa esteen takana lupaa, mutta tokohyppyä pitää vahvistaa ja tehdä siihen joku oma "juttu" että tietävät mistä on kyse. Didokin osaa jo kääntyä esteen takana kohti ja pysähtyä. Siihen saakka ollaan päästy.

Nouto onkin sitten eri homma... Eimi oli niin intopiukeana kun hain sen autosta halliin, että nappas kapulan mielellään suuhun. Sen kanssa siis ihan edelleen vain suussa käyttö treeniä. Dido ei meinannu ymmärtää ollenkaan. Olen ollut älyttömän laiska aloittaan naksuttimen käyttöä, enkä sitä ole kunnolla kummallekaan opettanut mutta ehkä ois hyvä alkaa Didon kanssa leikkimään naksuleikkejä, jospa se oppisi tarjoamaan mulle asioita itsenäisesti. Samoin rauhallisessa tilassa (eimi toisessa huoneessa oven takana) täytyy alkaa vahvistaan Didon kanssa leikkimistä ja asioiden tuomista niin eiköhän se siitä sitten. Ensi maanantaina alkaa kummankin kanssa tokon jatkokurssi joten saas nähdä miten siellä on tarkoitus edetä. Eimin kanssa voisin keskittyä kaikkeen muuhun kuin jättäviin liikkeisiin ja yrittää saada seuraamiseen raivoa ja intoa.. hmm.. ikuisuusprojekti(ko)?!

Agiliito:

Eimi on ilmoitettu ens viikonlopulle kaikkiin neljään luokkaan ja Dido yhdelle agi- ja hyppyradalle. Midi 1 koiria näytti olevan niin vähän, että saas nähdä miten saan homman toimimaan, sillä Eimi on pakko viedä autoon odottamaan ettei se karkaa ihan käsistä. Nyt ollaan kaks kertaa käyty ulkokentällä hakemassa tuntumaa ulkona menemiseen. Eilen oli Ritvan vetämät treenit ja tehtiin aikamoista hyppy vääntöä 8 aidalla ja yhdellä putkella. Lähes äänettömästi ohjaten. Eimille toimi tosi hyvin mun äänettömyys, rimatkin pysy paremmin ylhäällä. Pitäs vain ite luottaa siihen että se koira lukee niin hyvin kropan liikkeitä että pysyy mukana ja oikeassa suunnassa. Eimi on kyllä niin mainion tempperamenttinen kaahottaja. :)

Dido oli taas iloinen oma itsensä. Se on paljon paljon enemmän kiinni kädessä ja erilainen ohjattava kuin Eimi, mutta nää asiat on hyvin hyvin luonnollisia ottaen huomioon kuinka hirmuisen vähän ollaan vasta oikeastaan treenattu. Käydään nyt vain huvittelemassa kaksi luokkaa ja sit tuleekin lonkkakuvaukset ja doping tauko ja kesä on hyvää aikaa vahvistaa etenemistä, rengasta, keppejä ja kontakteja. Kontaktit on kyllä aika kivalla mallilla, mutta rengas ei niinkään... Saas nähdä. Mutta Didon kanssa kaikki pitää ottaa leikkisästi ja ilomielin. Vaikka oishan se ihan kiva päästä syksymmällä muutamiin kisoihin ja talvella vaikka jo ALOkas luokkaan tokoilemaan.... ;) Tavoitteet kun asettaa tarpeeksi vaatimattomiksia ja puolitosissaan niin on motivaatiota treenailla mutta touhu pysyy kuitenkin hauskana. Näin meillä.

Ohhoh!!

2009-04-25T13:55:00.000-07:00

Ohhoh todellakin. Kaksi kuukautta on vierähtänyt viimeisestä päivityksestä. Ei sen kyllä ihan näin pitänyt mennä, mutta niinhän siinä kävi. Tämä kevät on ollut kiireistä aikaa, koirien kanssa ulkoilua, töitä, ratsastamista ja gradun tekoa. Maaliskuussa käytiin tosiaan Eimin kanssa Oulussa agilitykisoissa tekemässä neljä rataa kahtena päivänä. Reissu oli todella mukava ja tuloksiinkin olin tyytyväinen, vaikkei mitään huippua ollutkaan ja virheitä riitti. Ennen kaikkea rytmi ja meno oli aivan toisenlaista entä Kemin kisoissa vaikka väliä ei ollut kuin vajaa kuukausi. Eimi ei ollut kertaakaan sen oloinen, ettei olisi kuunnellut minne ollaan menossa. Kävi kyllä kuumana ja vauhtia riitti, mutta ohjattavuus säilyi silti huomattavasti paremmin ja virheet olikin sitten aivan ohjaajan tekemiä. Harmittavimmaksi jäi yksi hylky radalta joka meni muuten aivan loistavasti jos en vain olisi hetkeksi unohtanut rataa ja Eimi korjasi tilannetta heti tekemällä väärän esteen. Toivottavasti saan Marilta jossain vaiheessa videopätkät omalle koneelle sillä niistä näki kyllä todella hyvin omat virheet.

Didolla oli juoksu helmi-maaliskuussa ja siten siis taukoa sekä agi että tokotreeneistä. Maaliskuussa vietettiin hiihtolomaviikolla viisi päivää Saariselällä mökkeillen ja koirat pääsivät onneksi mukaan nauttimaan uusista lenkkimaastoista. Maaliskuun loppu ja huhtikuun alku menivätkin sitten jäillä kulkemisesta nauttien ja treenailua oli hieman vähemmän. Viime viikolla käytiin taas treenaamassa agilitya sekä itsenäisesti että ryhmässä. Itsenäisesti käytiin kertaamassa keppejä (Didon kanssa rytmiä ja Eimin kanssa lähetyksiä),kontakteja; puomia ja keinua ja pysähtymistä oikeaan kohtaan sekä vielä etenemistä ja takaaleikkauksia parilla aidalla. Didon kanssa pitää treenata etenemiskäskyä sillä hallissa pyöriminen on ollut paljon pienemmässä tilassa tekemistä entä sitten täyspitkällä radalla jossa itsenäistä etenemistä vaaditaan aivan eri tavalla. Perjantain treeneissä olivat teemana kuolleet putken päät ja tehtiin muutamia pätkiä. Eimin kanssa näitä treenattiin varmaan viimeksi viime kesänä Saanan kanssa ja Didon kanssa ei koskaan, joten siihen nähden meni ihan hyvin. Minun pitään vain muistaa että koirat pitää ohjata eri tavoin; Eimit voi lähettää putkeen kauempaa ja peruuttamalla kun taas Dido vaatii vielä enemmän vientiä ja "heittämistä" koiran puoleisella kädellä. Ajattelin nyt sitten ilmoittaa kummatkin pulit toukokuussa oleviin oman seuran kisoihin. Jos Didon ilmoittaisi kumpanakin päivänä yhteen lähtöön ja Eimin kaikkiin. Ei tule pikkukoiralle liikaa heti ensimmäisellä kerralla jos muutenkin jännittää. Saas nähdä kuinka toimii...

KuutamoTokoryhmän viimeinen treenikerta on ensiviikolla ja mua on puraissut tokokärpänen. Didon kanssa on niin mukavaa treenailla sillä se tekee hommat innolla ja iloisella asenteella. Alokasluokan liikkeitä ollaan treenailtu, vaikkakin vielä aika lailla pätkissä, mutta pikkuhiljaa. Nopeasti Dido kyllä oppii mutta yritän itse malttaa etten vain saa tapettua siltä seuraamisesta iloa samalla lailla kuin Eimin kanssa on käynyt. Tosin Didosta löytyy erilaista miellyttämisenhalua, joten toivon mukaan voidaan sen kanssa opetella yhdessä vähän pidemmällekin kuin Alokasluokkaan. Sen näkee sitten tulevaisuudessa...

HipHeiHelmikuu...

2009-02-20T05:12:00.000-08:00

Eimin kanssa ollaan käyty suhteellisen ahkerasti treenaamassa nuita kontakteja sekä pujottelua. Pujottelun kanssa edetään näyttävästi hitaasti mutta jotain edistymistä silti on tapahtunut. Pujottelu on niin hidastava este Eimille, että sen ollessa keskellä rataa E kerää paineita niin, että seuraavalle esteelle ohjaamisessa saa olla tarkkana. Kontakteja ollaan hinkattu nyt alustan kanssa ja nopeutta on saatu, välillä jää vielä himmaamaan, mutta käskyttämällä on tullut alastulokontaktille asti. Saas nähdä kuinka käy huomisen kisoissa... Jos tökkii vielä yhtälailla niin sit jäädään tosissaan miettimistauolle ja opettelemaan kontakteja kuntoon. Rimojen pudottelu on kuitenkin jäänyt lähes kokonaan, mutta pöytä tuottaa ongelmia. Lähinnä sen pysähtymisen takia, jotta jos se radalla on, niin siihen on tultava lähes kävellen...

Eimin kans oon välillä vähän seuraamista ottanu ja on aivan mielissään tekemässä tokoakin, mutta siltikään en itse ole vielä ihan motivoitunut alkaan kunnolla treenaamaan. Pitäs saada oma työskentely käännettyä hyvin motivoivaksi ennen ku kehtaa alkaa treenailemaan. Dido oppii nopeasti, mutta "harmillisesti" juoksu alkoi viime viikolla ja viimeiset kerrat tokokurssista jäävät välistä. Toivottavasti jatkuu vielä myöhemminkin tai sitten yritän päästä johonkin muuhun ryhmään keväämmällä kun niitä alkaa. Agissa edelleen pujottelua, kontakteja varmemmaksi ym. peruskauraa. Nyt sit vain vielä muutaman viikon tauolla.

Muuten ollaan käyty Ounasjoen jäällä lenkkeilemässä melkein joka päivä ja ilokseni olen todennut että Eimi on hyväksynyt moottorikelkat osana elämää eikä enää välitä edes olla lähdössä ajattamaan niitä. Mainiota tässä moottorikelkkasafarien luvatussa kaupungissa...

Kaksi hyllyä ja mitäs vielä...

2009-01-28T06:20:00.000-08:00

Joopasjoo. Tammikuussa ollaan treenailtu aika ahkerasti. Agilityä kummankin kanssa ja Didon kanssa jatkettu tokon kuutamoryhmässä. Agility on mennyt vaihdellen... Välillä on tatsi iiihan hukassa ja hetkittäin on tullut onnistumisiakin. Didon kanssa pitäis ehtiä treenaamaan agia rauhassa, jotta sais estevarmuutta ja helppoja ohjauskuvioita hiottua. Ohjatuissa ollaan menty pitkiäkin pätkiä ja vaikka palkkaan välillä ja otan pätkissä niin tuntuu välistä silti et mennään liian hankalaa. Koira on kyllä toiminut ihan suht hyvin, mut jotenkin haluaisin luoda sitä perusasioiden osaamista ja pohjaa vielä enemmän. Jospas ensi kuussa ehtis käydä aamupäivisin treenaamassa kun töitä on vähemmän. Tokoilusta oon innostunu Didon myötä ihan uudella tavalla, mutta myönnän ettei musta siltikään kovin pedanttiseen ja säännölliseen treenailuun sillä saralla ole. Ei vaan jotenkin saa aikaiseksi... Yritys on kyllä ollut kova ja tässä koko viikon olen pähkäillyt että minkälaisen täyskäännöksen tahdon Didolle opettaa.. En osaa päättää... Mut illalla on treenit joten siihen mennessä olen päätökseni tehnyt!

Eimin kanssa käytiin sunnuntaina Kemin junkohallissa Pakkasrallissa kokeilemassa yhdellä agi ja hyppyradalla ja päin prinkkalaahan se meni... Ei kovinkaan yllättävää. Mutta harmillista silti.. Agiradalla Eimi jäi himmailemaan puomille ja ajauduin väärälle puolelle sitä houkutellessani ja E hyppäs väärän esteen. Oma moka. Kontaktit on nyt sit ihan persiistä. Keinua olin ressannu mut se meni varmasti, A ja puomi tökkii. Maanantain treeneissä yritettiin keksiä niihin suoritustapoja, jotta sais sen himmailun ja maisemien katselun pois mut en tiedä.. Pitäs päästä tekeen nyt extratreeniä ja palata alustan käyttöön, jotta muistuis mieleen se loppuun asti suorittaminen. Missä ovat meidän ennen niin varmat ja reippaat kontaktit?!?!

Hyppyradasta en sitten sanokaan muuta kuin et koira ampu ku tykinkuula ja väärään suuntaan. Kävi aika kierroksilla, mut en ihan siihen suuntaan olis uskonu ampuvan.. Blah. Tuomari totesi, että ainakin teillä on hauskaa sen kanssa.. Tiedä sit kellä siinä oli hauskaa, Eimillä varmaan. Videolta katoin niin neiti ponkas väärän esteen väärään suuntaan ja pysähty ku seinään kattoon mua sen näkösenä, et mitä sie akka siellä tuumit; tähän suuntaan mennään!! Noh, ehkä se tästä. Hauska reissu kyllä oli ja onneksi muille ragittilaisille tuli tuloksia ja sijoituksiakin.

Nyt pähkäilen et kuinka etenen.. Kontaktit on työnalla varmaan jonkin aikaa. Mutta muuten en tiä mitä tekis. Ilmottautuako johonkin kisoihin ja mennä sinne munaileen, mutta saamaan kokemusta siitä tilanteesta, vai sährätäkö vain omalla hallilla. Siellä kuumenemisongelma ei ole yhtä suuri, koska halli on pieni (mie ehdin juosta paremmin) eikä muita koiria ole paljoa. Joten tavallaan treeneissä voi hioa kaikkia niitä miljoonia asioita jotka mättää, mutta se kisatilanne on yksi asia mitä vois treenata vain kisoissa...

2009-01-12T05:27:00.001-08:00

Uusi vuosi, Uudet kujeet...

Joulukuu ja kapi on takanapäin ja toivottavasti tästä vuodesta selvittäisiin ilman ikäviä ötököitä.. Koirien "karanteeni" päättyi jo joulukuun puolessa välissä, mutta emännän ankarien työkiireiden vuoksi harrastaminen jäi pitemmäksi aikaa ja keskityttiin lähinnä töihin, syömiseen ja kävelyihin. Koirille lepo on tehnyt varmasti hyvää, mutta emäntä olisi mieluusti levännyt töistä ja keskittynyt vaikka treenaamiseen... Viime viikolla polkaistiin uusi vuosi käyntiin ensin Eimin kanssa maanantain miniykkösten treeneissä. Vuorossa oli aikamoista pyöristyspätkää putkella ja aidoilla enkä edes lähtenyt samantien tekemään niin pitkiä pätkiä vaan pilkottiin meille vähän osiin. Tassukarvat olin Eimiltä leikannut lyhyiksi ennen treenejä (varpaita palelsikin ulkona ihan erilailla..) jotta luistelu olisi mahdollisimman vähäistä. Ohjattavuus säilyi ihan suhteellisen hyvin, vaikka kiihtyyhän se pienen pulin kone kun ei ole aikoihin päässyt tekemään... Koiralle tauko on tehnyt hyvää, mutta ohjaajalle ei. Olin välillä aivan hukassa oman liikkumiseni kanssa, siis enemmän hukassa kuin normaalisti... Mutta toivottavasti se taas tästä. Tänään päästään taas kokeilemaan ykkösten treeneihin joten näkee kuinka kömpelösti sitä liikutaan..

Tiistaiksi olin varannut tunnin ajan itselleni ja kävin koirien kanssa treenailemassa keppejä sekä samanlaisia välistävetoja ja takaakiertoja kuin maanantain treeneissä oli tehty. Eimillä on nyt kepit "oikealta" puolelta paljon varmemmat ja itsenäisemmät, mutta toinen puoli on vielä vaiheessa. Lähetyksiä pitää treenata myös paljon, nyt saa olla vielä tarkkana että ohjaa oikeaan väliin. Didon kanssa muisteltiin lähinnä keppejä ja putkea sekä otettiin muutamia takaakiertoja ja välistävetoja. Pienellä oli aivan Hirrrrmuinen into päällä.

Keskiviikkona olikin sitten Didon tokokoulun ensimmäinen kerta. Meitä onnisti ja pääsimme kahdeksan kertaa kestävälle kurssille jossa tarkoituksena on tehdä vähän kaikenlaista tokokokeisiin tähtäävää. Aloitettiin ihan kontaktikävelyllä, perusasennolla, luoksepäästävyydellä ja paikkamakuuharjoituksilla. Dido suoriutui vallan mainiosti ja iloisesti "tehtävistään". Luoksepäästävyyttä ei ole aikoihin otettu (viimeksi joskus JKL:ssä...), mutta paikoillaan pysyi kehujen kanssa. Malttia vain lisää ja toistoja niin hyvä tulee. Paikkamakuu on myös ihan hyvällä mallilla, siihen tarvitsee treenata lisää kestoa ja häiriötä. Kävellessä kontakti pysyy hienosti, pitäis vaan uskaltaa alkamaan sitä varsinaista seuraamista treenaamaan ja perusasentoon pysähtymistä. Perusasentoa varten tarvitaan toistojatoistojatoistoja, vaikka suht hyvällä mallilla jo onkin. Huomaa että emäntä on hieman laiska tuon tokoilun kanssa, koira tuntuu kyllä nopeasti oppivan kun vaan ehditään ja viitsitään tehdä. Mutta tämmöiset kurssit motivoivat ei niin pedanttia tokoilijaa huomattavasti!!

Perjantaina olikin sitten vielä möllitreenit jonne otin työpäivän jälkeen mukaan sekä Eimin että Didon. Odottivat sen verran nätisti omaa vuoroaan häkissä erillisessä pikkuhuoneessa, että voin ottaa toisenkin kerran kummankin matkaan. Tällä kertaa treeneissä olikin siirrytty jo kokonaisen radan suorittamiseen. Muutamia kinkkisiäkin takaaleikkauskohtia radalla oli (en taaskaan osaa piirtää sitä kuvaa...), mutta Eimin kanssa suoriuduttiin ihan kunnialla. Muutama rima lensi alas ja ne olivatkin midien maksikorkeudessa. Eimin kanssa täytyy keskittyä nyt muutaman kerran kontaktien varmaan ja nopeaan suorittamiseen (himmailee puomin alastulolla, sekä A:lla, keinulta räsähti alas ja arpoo nyt menoa..) loppuun saakka. Keinulle varsinkin on saatava oikean suoritustavan muistamista, ettei lennä sieltä kaaressa tai hyppää kesken kaiken pois. Ennen pakkasrallin kisoja on siis keskityttävä ainakin kontaktien kertaamiseen ja tehtävä muutaman kerran hyppytekniikkaharjoituksia keinonurmipohjalla...

Dido oli tomerasti vauhdissa ja teki parhaansa. Didon kanssa pitää ottaa paljon takaaleikkauksia ja eteenlähetyksiä sekä aidoille (eri kulmissa) että putkelle. Hypyt sillä on sulavampia ja ketterämpiä kuin Eimillä. Vetäjä neuvoi myös treenaamaan paljon koiran "mukaanottamista" eri puolille. Eli Didon pitäisi oppia paremmin lähtemään siihen suuntaan mihin kädelläni näytän... Äh, en osaa selittää, mutta pääasia että itse tiedän..

Joka tapauksessa, into on kova sekä ohjaajalla että koirilla ja toivon mukaan tänä vuonna Didokin pääsisi kisaradalle asti, varsinkin jos E pääsee äippälomaa viettämään...

Marraskuuta kootusti...

2008-12-05T06:32:00.000-08:00

Marraskuussa päästiin sitten aloittamaan hallikausi jossa me ehdimme käydä kokonaiset kolme kertaa ennen ikävää treenitaukoa. Jälleen. Dido aloitti perjantain midimölliryhmässä jossa ehdimme käydä kahdesti. Ryhmässä on meidän lisäksemme kaksi muuta alkeiskurssilta jatkanutta koirakkoa ja muut ovatkin jo hieman kokeneempia. Ensimmäisellä kerralla ohjaajamme Ritva halusi nähdä koirakoiden tasoa ja "teimme" etenemis ja takaaleikkausharjoituksia neljän aidan ja kahden mutkaputken muodostamalla pätkällä. Onnistuminen oli sitten sitä sun tätä... Ainakin huomasimme heti että putkelle etenemistä tulee treenata lisää ja paljon... Dido ei sen kummemmin ihmetellyt uutta hallia tai tekonurmea, mutta lämmin taisi olla ja treenien lopussa olikin pikkukoiran motivaatio jo laskussa ja väsymys tulossa.

Toisella kerralla oli vuorossa käännöksiä ja varsinaista valssaamisen riemua. Tämän kerran jälkeen olin aivan haltioitunut pikkukoiran agikoira mahdollisuuksista, joten pakkohan sen tauon oli juuri tähän väliin tulla.. Dido pystyy kääntymään näppärästi siivekkeitä nuollen kunhan vain itse osaan ohjata sujuvasti. Hyppytekniikka Didolla on paljon parempi kuin Eimillä ja hyppääminen on jotenkin ihanan kevyen näköistä. :) Didosta löytyy myös vauhtia ja tekemisen riemua kuten Eimistä mutta sille ei (ainakaan vielä) tule samanlaista vauhdinkiihkoa kuin Eimille. Tämä hyvä, sillä ohjattavuus säilyy näin huomattavasti paljon paremmin kuin Eimin juoksukiihkossa. Dido on agikentälläkin semmoinen hyvänmielen pompPuli.

Eimi ehti käydä hallilla vain kerrran kun pääsimme maanantain miniykkösten ryhmään treenaamaan. Sillä kertaa tehtiin kahta radanpätkää joissa oli irtaantumista erilaisista kulmista. Näistä treeneistä jäi Eimin kanssa hyvä mieli, irtaantumiset onnistui suht hyvin, mutta puomille jäätiin taas jähimään ja arpomaan. Itse olin varmasti vähän stressissä ensimmäisestä kerrasta hallissa ja näinkin pienessä hallissa. Mutta pienen hallin "hyvä" puoli on se, että siellä ei ole montaa koiraa yhtäaikaa suorittamassa ja haukkumassa ja nöin ollen vähemmän kierroksia nostattavia tekijöitä. Marraskuun viimeisen viikonlopun OKK:n kisoihin oli tarkoitus osallistua, mutta valitettavasti jäivät välistä. Jälleen. Meillä on E:n kanssa hieman huono tuuri näiden agikisojen suhteen. Nyt on kapi (tai mikä lie kutinatauti...) hoidossa, Eimin antibiotit loppuneet ja koirat saaneet jo toisen kierroksen loiskarkoitetta, joten ensi viikolla olisi tarkoitus mennä taas treenaamaan mikäli mitään yllättävää ei enää ilmene. Käymme varmaan ensin ihan yksinämme muistelemassa mieleen jälleen kun on niin vähäistä tämä treenaaminen ollut kesän jälkeen. :) Onneksi koirat on muuten terveitä, eikä karvanlähtö (lähinnä Eimiltä) ole vaikuttanut pulien touhuiluun tai olemukseen mitenkään muuten. Kyllä tästä taas ponnistetaan!!

Jihuu!!!

2008-10-21T08:59:00.000-07:00

Kävin äskön lenkin jälkeen pyörähtämässä kentällä tokoilemassa ja tekemässä keppitreenin. Eimi meni kepit sujuvan itsenäisesti kummaltakin puolelta!!! Mahtavaa, vaikka tuskin tämä vielä oli tässä.. ;) Nyt vain vahvistamaan ja lähetyksiä harjoittelemaan. Didon kanssa olikin eri asia. Teini ei meinaa jaksaa keskittyä menemään kaikkia keppejä ainakaan loppuun saakka eikä hommasta meinaa sitten tulla yhtään mitään. Kävi ihan kierroksilla vaikka oli juuri ollut metsässä juoksemassa ja touhuamassa. Kentällä ollaan käyty Didon paluun jälkeen pari kertaa. Ninan ja Oben kanssa käytiin kaksi kertaa treenaamassa ja toisella kerralla mukana oli myös Hansku pumien kanssa. Sillä kerralla tehtiin pientä radan pätkää ja E jarrutteli A:lla aika lailla. Oon nyt treenannu sitä A:n alastuloa palkaamalla välillä alakontaktilta ja välillä oon ite juossu eteenpäin vaikka jäis jähimään päälle. Kelit on ollu sen verran märkiä, etten ole aina kehdannut kontakteja ottaa jos ne on liukkaita. Pujottelun paranemisesta oon kuitenkin äärettömän iloinen, vaikka matkaa vielä on. Jossain vaiheessa oli jo aika epätoivosta ja hermostuttavaa räpellystä kummallakin.. Dido on kentällä aivan intopiukeana. Sen kanssa oon tehny irtoamistreeniä ja vahvistellu rengasta. Odotan innolla talven treenien alkamista ja toivon että päästään kulkemaan ohjatuissa vuoroissa.

Tokokärpänen puraisi taas vähäsen kun Eimi on ollut hirmu innoissaan tekemässä kaikkea. Ollaan keskitytty seuraamisen hauskaksi tekemiseen ja naksun kanssa se on ollut yllättävän innokasta. Muuten ollaan kertailtu Alokas luokan liikkeitä ja pidetty hauskaa. Didon kanssa yritän päästä eteenpäin seuraamisessa. Paikka sillä on aika hyvä ja seuraaminen huomattavasti innokkaampaa kuin Eimillä ikinä. Kunhan saan pidennettyä matkoja ilman että tyhmänä pilaan tuota intoa. Perusasento on välillä vähän hukassa kun on niin kovin kiire koittaa napsia mun käsiä jos niistä heruis nakkeja.. Tästä pitää päästä eroon. Ennen kaikkea nyt on ollu mukava motivaatio tehdä kaikkea pientä kivaa koirien kanssa vaikka ilmat on huonot ja kiire koko ajan. Toivottavasti sama tekemisen ilo jatkuu koko talven!
o

Paluuta tauolta...

2008-10-02T07:12:00.000-07:00

Nyt on Eimin juoksu ohitse ja mie palailin lomalta maanantaina, joten oli hyvä käydä taas piiitkästä aikaa kentällä. Eimi vietti kaksi viikkoa vanhempieni luona hoidossa ja on liikkunut lomani aikana paljon. Tiistaina käytiin ekan kerran kentällä ja otettiin keppejä ja muutama lyhyt ohjauskuvio. Voi kun ois mukava päästä ohjattuun treeniin taas, mutta seuraavan kerran on ohjattua treenausta vasta talvikaudella (siis oikeastaan ihan kohta...). Tämän kuukauden ajan esteet ovat vielä kentällä ennen kuin siirtyvät Imarin hallille ja treenaamisemme hieman hankaloituu. Eimi oli tiistaina intoa täynnä ja meni kepit suhteellisen itsenäisesti kummaltakin puolelta. Ohjausharjoitukset menivät hyvin niin kauan kun itse pystyin tekemään sulavan juoksulinjan ja pitämään vauhdin suhteellisen tasaisena. Pitää todella yrittää panostaa siihen, etten tee ylimääräisiä kiemuroita tai liian teräviä kulmia ohjatessa. Jos tähän pystyn niin Eimi saa luettua mua niin helpommin (luonnollisesti) ja pystyy keskittymään esteiden suorittamiseen paljon paremmin kun sen ei tarvitse huolehtia siitä, että mihin tuo ohjaaja seuraavaksi sinkoaa.

Tänään käytiin toisen kerran kentällä tuulisessa säässä ja tarkoituksena oli ottaa agikentällä vain keppejä ja A:ta. A:n alastulolle pitäs saada reilusti lisää vauhtia ja tätä saatiin nyt taas alustalla, mutta ilman sitä Eimi tuntuu jäävän hetkeksi ihastelemaan maisemia... Itse huomasin, että mulle on jäänyt siitä Eimin yhden kerran A:lta lennosta pieni "jarru" mieleen ja oon huolissani, että kurvaa A:n ylösmenoon niin vauhdilla että lentää taas... Noh, ei ihme jos koira sitten jarraa. Saatiin onneksi alastuloon myös vauhtia ja ylösmenot olivat ihan hallittuja, eikä mun tarvinnut kulkea silmät kiinni... ;)

Kepeillä kokeiltiin erilaisia palkkaamisia ja otin muutamia lähetyksiä "helpommalta" puolelta. Muutaman kerran esiintyi samaa vanhaa komentamista, mutta kun otin vain uudestaan ja hieman vaadin keskittymistä niin homma toimi muutaman kerran jopa oikein hyvin. Pikkuhiljaa...

Kokeilin huvikseni muutamia tokoliikkeitä ja tokolannistukseni alkoi taas hälvetä. Seuraaminen oli tällä kertaa tiivistä ja ennen kaikkea innokasta ja tein vain muutamia lyhyitä pätkiä ja kääntymisiä oikealle. Tällä kertaa eimi muisti missä kohti ja milloin kuuluu istua ja oli muutenkin kovin tohkeissaan. Pidettiin siis vain hauskaa ja tehtiin muutamia mukavia temppuja pallopalkalla. Jospa tässä talven aikana sais taas kerättyä itsetunnon rippeet tokohaudan takaa ja treenattua kisoja varten... :)

Alkeiskurssi suoritettu

2008-09-03T07:36:00.000-07:00

Maanantaina oli Didomonsterin viimeinen agilityn alkeiskurssikerta. Ensi maanantaina on meidän ryhmän vuoro järjestää möllikisat ja itsekin voi mennä osallistumaan jos siltä tuntuu. Voipi olla että ei vielä tunnu... Treeneissä keskityttiin valssaamiseen ja lähettämiseen. Didon kanssa oikealta puolelta ohjaaminen on selvästi vähän vaikeampaa ja irtaantuminen putkeen ei yhtä varmaa. Valssitreeni meni muuten hyvin, mutta vauhtia alkaa olla niin paljon, että en meinannut ehtiä tekemään sujuvaa ohjausta ja samalla varmistamaan aitojen suorittamisen. Välillä sitä on ihan uupelona itse kun on tottunut Eimin estevarmuuteen eikä muista ohjata Didoa tarpeeksi tarkasti. Eteneminen tehtiin kolmen aidan pätkällä joista ensimmäinen oli hieman viistosti muihin nähden. Ohjaajan piti pysyä itse paikallaan ja lähettää koira etenemään namialustalle. Dido ei ensin meinannut oikein ymmärtää että montako estettä piti suorittaa ennen palkkausta, mutta onnistuihan se sitten kuitenkin.

Kaiken kaikkiaan on ollut kyllä todella mukava alkeiskurssi ja etenemistahti on ollut aika nopea jos vertaa siihen miten Eimin kanssa aloitimme. Toisaalta nyt kesällä on ollut mahdollisuus myös itsenäiseen treenamiseen mikä tietenkin myös nopeuttaa etenemistä. Didon kanssa on ilo treenata sillä se on helppo saada innostumaan ja sitä on helppo palkata. Etenemisen ja itsenäisemmän esteiden suorittamisen kanssa saadaan vielä tehdä paljon töitä. Tästä on hyvä jatkaa yksittäisten asioiden hiomista ja pitempien pätkien vaativaa motivaation kestävyyttä. Toivon mukaan pääsemme talvikaudella kulkemaan treeneissä eikä tule kovin pitkää taukoa. Täytyy sitten yrittää keskittyä välillä vaikka tokoiluunkin sillä harmillisesti kaikki käyttökoirien tokotreenit osuivat päällekäin agitreeniemme kanssa. Otettiin odotellessamme seuraamisesta seisomaan jäämistä ja aloiteltiin seuraamisesta maahanmenon treenaamista ja nopeasti Dido keksii mistä on kyse. Pitää alkaa tekemään vähän pitemmän tähtäimen suunnitelma tokoilun saralla Didon kanssa, niin jos saisi motivaation pysymään kummallakin hyvänä.

Eimillä alkoi juoksu joten valitettavasti meillä jää ensi viikonlopun Keminmaan kisat ja maanantain möllikisat väliin. Harmillista nartun tuuria :) Olisi ollut vielä mukava kisata yhdet kisat ennen ensi kevättä.

säikähdyksellä selvittiin...

2008-08-31T01:53:00.001-07:00

... nimittäin pienen tauon jälkeen (olin Didon kanssa pikkureissulla ja muuten oli kiirettä) käytiin viime viikon tiistaina kentällä koirien kanssa ja Eimillä oli intoa enemmän kuin hahmotuskykyä. Olin tekemässä pientä radan pätkää jonka viimeisenä esteenä oli A. Eimi roikas A:lle liian kovalla vauhdilla ja ilmeisesti kuvitellen sen olevan puomi, jolloin etujalat eivät nousseetkaan tarpeeksi korkealle, koira lensi nurin ja tippui maahan osittain kyljelleen. Säikähdin perkuleesti kun Eimi jäi oikea takajalka ylhäällä hiljaa uikuttamaan. Huhhuh. Onneksi ei käynyt mitään ja selvittiin pelkällä säikähdyksellä tällä kertaa. Ehdin kyllä jo miettiä, että onneksi on se vakuutus... :)

Didon kanssa tehtiin pujottelua ja muutamia ohjaus/irtoamisharjoituksia. Irtoaminen ilman namialustaa on Didolle vielä vaikeaa, mutta ajan kanssa... Tällä kertaa tuntui että Didossakin oli liikaa vauhtia ja liian vähän keskittymistä...

Kun olin todennut, että Eimi ei yhtään aristellut jalkaansa niin otin vielä A:n uudelleen, ettei vain jäisi huonoa mielikuvaa esteestä. Vielä mitä, täysillä läpi ja lopetettiin siihen. :)

Torstaina mentiin ensimmäistä kertaa 1-luokkalaisten treeneihin joissa olikin hyödyllisiä takaaleikkaus ja lähetysharjoituksia putkia ja aitoja sisältävillä pätkillä. Toisessa pätkässä oli myös kepit jotka meni nyt yllätävän hyvin ja itsenäisesti, vaikka paaaljon on vielä hinkattavaa ja treenattavaa. Olen nyt pyrkiny tietoisesti pitämään omaa vauhtia yllä ja käsiä tiukasti kropan sivuilla, ettei Eimi alkais tuijottaan liikaa mun käsiliikkeitä. Rimoja lenteli jonkin verran ja ajattelinkin taas ensi viikolla mennä ottamaan tekniikkatreeniä tulevia kisoja odotellessa...

Kontakteja ja keppejä

2008-08-16T01:57:00.000-07:00

Mulla oli torstai ja perjantai vapaapäiviä joten suunnattiin kumpanakin aamuna lenkille agikentän kautta.

Eilen käytiin kentällä aamupäivällä tarkoituksena jatkaa keppien kanssa ja ottaa myös kontaktitreeniä. Eimin kanssa tein tänään vain puolikasta pujottelua palkaten välillä pallolla ja välillä namilla. Tästä hieman piristyneenä taidan jatkaa hetken aikaa lyhyemmän pätkän tekemistä, jotta saan säilytettyä Eimin innon pujon treenaamiseen. Pallo on tässä kyllä aika oiva väline. Kontaktien treenaamisessa oli Eimin kanssa tavoitteena tehdä loppuun asti vauhdikkaita suorituksia ilman hissuttelua. Käytin palkkana sekä palloa että namialustaa. A:n alastulo on edelleen varovainen, mutta sain siihen kuitenkin enemmän vauhtia kuin viime kisoissa. Pitäisi päästä treenaamaan kontakteja myös niin, että "tuomari" (mieluusti vielä isompi mies) seisoo vieressä tuijottamassa... Puomia otin niin, että jätin Eimin renkaan taakse ja sieltä sitten puomille ja juoksin itsekin lujasti koko matkan. Vauhtia tuli, mutta totesin että on hyödyllistä palkata välillä namialustalla kontaktin päähän, jotta ei juokse läpi (juoksi kyllä alas asti joka kerta) pallon toivossa vaan jää myös odottamaan kontaktin päähän seuraavaa estettä. Tämä antaa mulle aikaa radalla. Tein lopuksi vielä Eimin kanssa pienen radan pätkän (huilasi välillä...) jossa oli puomi, aitojen välistäveto ja takaakierto, muuri ja viimeisenä keinu. Keinun päässä odotti palkka ja keinu meni hienosti. Vahingosta viisastuneena Eimi jää odottamaan keinun alastuloa kropalla myötäillen, mutta ei arkaile keinulle mennä.

Didon kanssa otin muutaman kerran kaikki kontakteja. Kontaktit on varmoja jos namialusta odottaa lopussa, mutta ilman sitä ei vielä kontaktin alastulo ole semmoinen kuin tahtoisin. Puomi on nopea ja varma, samoin A. Keinulle menee aina ensin innoissaan, hieman turhan vauhdikkaasti ja toisella kertaa saattaa jäädä hieman arpomaan ja yrittää kesken pois. Nyt pehmensin alastuloa itse ja alkoi sujumaan ihan hyvin.

Torstaina jouduimme jättämään Eimin kanssa illan möllitreenit väliin, mutta toisaalta vettä tuli kuin aisaa, joten olisi tainnut aika nihkeäksi jäädä joka tapauksessa... Torstai aamuna tein kummankin kanssa keppejä ja hyppytekniikka treeniä. Hyppytekniikkaa tein ensin neljän esteen tasavälisellä sarjalla (5,5) ja sen jälkeen kasvavalla välillä (5,5:6,5:7,5). Eimi oli tohkeissaan ja hyppäsi kummankin harjoituksen nätisti ja rauhallisesti. Eimin voi myös lähettää eteen käskyllä melkein mistä vain, tällä kertaa harjoittelin myös niin, että seisoin takana ja sarjan sivulla. Innoissaan teki Eimikin töitä, kunnes mentiin kepeille. Kepeistä on alkanut muodostua ikävä ongelma, enkä kyllä tiedä onko ongelma lähinnä minun päässäni jolloin se siirtyy myös käyttäytymiseeni ja niin edelleen... Brrr... Otin eteenpäin palkkauksella pari kertaa, mutta Eimi meinasi aivan jäädä komentamaan ja ihmettelemään. Otin sitten vain kuudella kepillä pari "kädellä vetoa" ja jätin siihen. Turha se on silloin treenata jos oma hermo meinaa kiristyä turhaan.

Didon kanssa otettiin myös hyppyharjoitukset. Intoa oli taas aluksi aivan liikaa eikä olisi meinannut malttaa keskittyä hyppäämiseen vaan joutui työskentelemään paljon enemmän kuin olisi ollut tarvis. Parin toiston jälkeen alkoi jo rauhoittua ja keskittyminenkin parani. Dido teki myös ensimmäistä kertaa harjoituksen kasvavalla välillä ja se sujuikin mallikkaasti. Osasi arvioida välit hyvin ja hyppäsi kevyesti. Didon hyppytekniikka näyttää pehmeämmältä kuin Eimin, toisaalta Dido onkin enemmän semmonen hypähtelijä... :) Dido meni kepit pitkänä ja oikein mallikkaasti minä kummaltakin puolelta ohjaten. Eteenpäin pyrkimistä ja itsenäisyyttä pitää sillekin saada, mutta namialusta on vielä liian suuri houkutin, jotta jaksaisi keskittyä kunnolla.

Alkeiskurssia

2008-08-13T00:52:00.000-07:00

Didon kanssa päästiin onneksi maanantaina taas alkeiskurssille kun työvuoroni vaihtui. Parilla viimeisellä kerralla ollaan jo alettu ottamaan erilaisia lyhyitä ohjausharjoituksia joihin tarvii sitten sitä irtaantumistakin. Onneksi on tennispallo!! Sillä saan palkattua D:n helpommin koko estepätkän jälkeen eteenpäin ja pallo tuo tekemiseen myös innokkuutta (tosin sitä ei muutenkaan juuri puutu). Kerrattiin keinua, pussia ja rengasta, jotka kaikki menivät jo hienosti ja renkaallakin uskallan alkaa ottamaan etäisyyttä kunnolla. Pitää vain luottaa että kyllä se koira siitä renkaan läpi menee... Ensimmäinen ohajuspätkä oli aita-putki-aita yhdistelmä "puoliympyrässä", putkeen Dido hakee hyvin, mutta putken jälkeiselle aidalle sain olla tarkkana. Pallolla sain onneksi palkattua esteen taakse ja Didon etenemään viimeisenkin aidan yli. Toinen pätkä muodostui kahdesta peräkkäisestä aidasta joiden taakse koira jätettiin istumaan ja näiden aitojen jälkeen ohjattiin kolmannelle aidalle (kerta kummallekin puolelle). Välissä piti käydä palkkaamassa paikallaan odottamisesta ja se sujui kyllä hienosti. Mukavat treenit oli.

Ensimmäiset agikisat

2008-08-07T00:28:00.000-07:00

No niin. Palataanpas niihin viikonlopun agilitykisoihin. Lauantaina oli ykkösille kaksi agilityrataa A-kisan rata ja B-kisan rata, joista kummastakin tuli hylly. A-kisan radasta en muista juuri mitään... joten taisi se sittenkin vähän jännittää. Helpolta tuo rata näyttää ja oisi varmaan ollutkin, mutta Eimi meni väärän aidan jossain kohtaa (ei voi muistaa...) ja hylky tuli. A-kisassa Eimillä oli vauhtia aika lailla ja roikaisi ensimmäistä kertaa keinun läpi niin, ettei se ehtinyt laskeutua kunnolla. Taisi ajatella puomiksi ja roikaista ihan kunnon vauhdilla koko esteen...

B-kisan hylky harmitti enemmän sillä rata meni muuten hyvin, mutta toiselle putkelle (#14) irtosi väärään päähän, tässä tuli taas todistettua että virheitä sattuu helposti juuri niissä kohdissa mihin niitä ei ole osannut ennakoida. Joka tapauksessa B-rataan olin muuten tyytyväinen, sillä saatiin suoritettua se loppuun saakka ilman muita virheitä. Tällä kertaa keinukin meni hyvin ja jopa radalla olleelle pöydälle saatiin vauhti hidastettua vaikka pöydän treenaaminen on ollut todella vähäistä...

Sunnuntaina oli C-kisan agilityrata ja D-kisan hyppyrata. C-kisan radalta tuli ensimmäinen (ja ainoa) tulos 15,31 ja sijoitus 3/9. Aikavirheitä kertyi A esteeltä jossa Eimi jäi tuijottamaan vieressä seisovaa tuomaria ihmeissään. Seuraavasta esteestä tuli sitten kielto kun viimein roikaisi alas enkä ollut skarppina. Kepeiltä tuli yksi virhe (ylläri...) ja viimeiseltä aidalta toinen kielto kun Eimi meinasi ensin juosta minun mukana ohi... :) Eli siis kaksi aivan minusta johtunutta kieltovirhettä. Mutta olipahan ainakin tulos. C-kisa ei sitten mennyt oikein mitenkään... Radalla oli muutamia pätkiä jotka näyttivät minusta jo aluksi vaikeilta enkä varmasti osannut ohjata tarpeeksi selkeästi. Tällä radalla tuli taas todistettua että se hylky voi tulla jostain ihan muusta kuin mitä olettaisi. Eimi roikaisi # 7 putken jälkeen vauhdilla aidalle (#12) vaikka mie olin vastaanottamassa kepeille. En ihan osannut tähänKÄÄN varautua. Se meni sitten siinä se rata.

Fiiliksiä kisojen jälkeen: Olin tyytyväinen että uskaltauduin ilmoittamaan ja osallistumaan Eimin kanssa. Tyytyväinen olin myös siihen että rengas meni oikein joka kerta, Eimi pysyi radalla vaikka kuumui ja ennen kaikkea että rimat pysyivät ylhäällä!!! Kepit tarvitsevat todella paljon vahvistusta ja itsenäisempää suoritusta ja kontakteille (puomi ja A) vauhtia loppuun saakka. Itselle rutkasti lisää juoksunopeutta ja koordinaatiota ja yhteisen rytmin löytämistä. Hauskaa oli ja sehän se on tärkeintä. Eimi menee esteet varmasti (keppejä lukuunottamatta) ja vauhtia sekä tekemiseniloa siinä ainakin on. Tästä on taas hyvä jatkaa treenaamista ja tähdätä seuraaviin kisoihin. :)

kiirettä pitänyt...

2008-08-04T11:15:00.000-07:00

Mistäs sitä aloittaisi... Vaikka niistä epäonnistumisista. Käytiin viikko sitten lauantaina hakemassa Eimin kanssa Toko-kisoista 3-tulos ja huimat 115 pistettä... Aamulla oli jo vähän semmonen kutina että ois kannattanu jättää väliin, mutta en sit jättänyt. Ilma oli kuuma enkä yksinkertaisesti saanut Eimille minkäänlaista virettä päälle. Yhtäkkiä unohtui täysin mitä se seuraaminen oli ja siinä se sitten olikin. Otti kyllä luonnon päälle ja kunnolla. Jos jotain valoa pimeässä tahtoo nähdä, niin estehyppy oli 10. Joku totesikin, että selvä agility koira... ;) Tämä kokemus nyt vain vahvisti sitä ajatusta, että Eimin ja minun tokotavoitteet ovat siinä että saavutetaan TK1. Ekat kisat meni sillon aikoinaan (vuosi sitten) hienosti, joten kai tässä vielä toivoa on. Nyt pidetään hetken totaalitauko ja sit alan taas keksiin jotain seuraamisen parantamiseksi... Kunhan vain keinoja keksis lisää. Mietin jo käskynkin vaihtamista, vaikka tuskinpa siitä mitään hyötyä ois.

No sitten Agilityn pariin. 30.7 käytiin Eimin kanssa Ragitin möllikisoissa osallistumassa sekä mölli että ykkösluokkaan. Möllirata meni ihan mukavasti, mutta ykkösissä Eimi otti niin paljon kierroksia edellä menneestä Tirasta, ettei pysynyt ollenkaan mukana radalla. Tästä kokemuksesta viisastuneena onnistuin pitämään kierrokset paremmin kasassa viikonlopun virallisissa kisoissa. :) Niistä kirjoittelen huomenna kun pääsen paremmin koneen äärelle...

Onnistumisia ja ahdistusta

2008-07-24T01:20:00.000-07:00

23.7 Tekniikkatreeniä
(mitat on jalanmittoja)

Mentiin Eimin kanssa kuunteluoppilaiksi Niinan vetämään hyppytekniikkatreeniin, jossa oli teoriaa ja harjoituksia. Päästiin onneksi vielä tekemäänkin harjoituksia. Ensimmäisen harjoituksen tarkoituksena oli nähdä koirien hyppytyyli ja taso. Ensimmäinen harjoitus koostui neljästä tasavälisestä aidasta (minit: 4,5 midit:5,5 maxit. 6,5), joille koira lähetettiin etenemään ponnarin takaa istumasta (mitat:2-3-4). Eimillä ei ole ongelmaa etenemisessä, mutta se hyppäsi kuulemma hieman keinuhevosmaisesti edeten. Seuraavassa harjoituksessa oli neljä aitaa eri mittaisilla väleillä tarkoituksena katsoa kuinka koira osaa hakea oikeaa hyppykohtaa ja arvioida välimatkoja. Välit olivat meille 5,5-6,5-7,5 ja harjoitukseen lähdettiin jälleen ponnarin takaa istumasta. Eimi suoritti kyllä harjoituksen, mutta hyppeli vähän semmosella hälläväliä-asenteella, turhaa miettimättä. Kolmas ja meidän viimeinen harjoitus oli aita-okseri yhdistelmä (väli 5,5). Aita oli apuesteenä ennen okseria jonka tilalla voi käyttää muitakin hyppyesteitä. Jostain syystä Eimi hyppäsi okserin kummallakin kerralla vinoon, mutta asetteli itsensä väliin hyvin. Ite huomasin, että motivaatio alkoi jo Eimiltä loppua kun ei päässytkään "kunnolla" vauhtiin ja hommiin. Kaiken kaikkiaan oli hyvä treeni, josta jäi muistiin teoriaa ja erilaisia harjoituksia, joita täytyykin käydä Eimin ja Didon kanssa tekemässä taas joku kerta.

21.7

Didon agilitytreenit jatkui taas sateisessa ja todella hikisessä säässä. Tällä kertaa tehtiin kolmen esteen hyppytekniikkatreeniä (5,5 kengänmitalla) ja tässä kyllä näki sen, ettei oltu tätä harjoitusta hetkeen tehty. Teki enemmän töitä kuin olisi tarvinnut, mutta asettelee silti tassunsa ihan hyvin väleihin ja hyppää luontevasti. Kerrattiin myös puomia, A:ta, rengasta ja muuria. A:n meni kerran niin vauhdilla yli, että lensi kontaktin ohi. Tämä taisi olla ihan nopeuden ja kostean alustan yhteensovittamisessa tapahtunut arviovirhe. Ite ehdin vain säikähtää "ylilentoa", mutta vauhti D ei kyllä tainnut edes huomata... Kontakteilla pitää alkaa häivyttämään alustaa hiljalleen pois. Viimeiseksi tehtiin sitten vielä aita-putki-aita ohjausharjoitus, jossa esteet olivat kaaressa. Meille oli huomattavasti vaikeampaa oikealta puolelta ohjaus, jotta pitää alkaa kiinnittämään siihen enemmän huomiota. Oli hauska tehdä pieni harjoitus ja ihan hyvin Dido haki kaariputkelle. Putkelta viimeisen esteen yli oli vaikein kun olisi pitänyt juosta minun kanssa yhtä matkaa. Eli irtoamista irtoamista...

20.7

Kävin illalla pallokentällä tokoilemassa. Eimin kanssa oli tarkoitus ottaa pitempi pätkä seuraamista ja palkata "superpalkalla", mutta perseelleen mänt. Ja hermot meni. Koira kiinni ja Didon kanssa touhuilemaan... Didon kanssa otettiin ihan vain perusasentoa yksistään ja sitten yhdistettynä luoksetuloon. Tehtiin myös seuraamisesta seisomaan jäämistä ja alkoi sujumaan jo aika hyvin. Pysähdys oli napakka ja jatkoin itse muutamia askelia eteenpäin ennen palkkausta. Lopuksi heiteltiin palloa ja harjoteltiin pallon käteen palauttamista... Eimi oli keränny kiinni ollessaan sen verran motivaatiota, että tehtiin muutama luoksetulo ja pieni seuraamispätkä ja sitten palkka. Huomasin etten ole Didon kanssa ottanut juuri ollenkaan seuraamista ehkä peläten, että siitä tulee samanlainen katastroohvi kun Eimin seuraamisesta... Pitäs rohkasta mielensä ja alkaa sitäkin treenaamaan jos joskus edetä mielii. Eimin kanssa iski kyllä ahdistus taas. Ens lauantain kisat tulee menemään päin pershettä ainakin tuon seuraamisen kanssa, jätättää niin maan perkeleesti ja saattaa pysähtyessä jäädä tuijottamaan mua tyhmän näkösenä ennen ku istahtaa... Mutta noh. Pessimisti ei pety koskaan ja tehdään tässä nyt vain muutamia pieniä seuraamis-istumispätkiä ennen kisoja ja katotaan miten käy..

Agiliitoa

2008-07-18T01:02:00.000-07:00

Eilen lähdettiin heti kokeilemaan agiliitoa uudella karvamallilla... Eimi näyttää ihan pikkukoiralta ja muistuttaa kyllä aika paljon isäänsä Xosmoa lyhyessä rastassaan. Taitaa myös itse olla aika tyytyväinen kevyeeseen kesäkarvaan... Oltiin sovittu Saanan kanssa tapaaminen kentälle ja tarkoituksena oli ottaa putkitreeniä. Paikalle osui samaan aikaan myös Matti (olikohan nimi oikea..), joten saatiin Eimin kanssa todella hyviä neuvoja treenien aikana. Saanan opastuksella rakennettiin lyhyehkö pätkä, jossa oli kolme putkea ja aitaa. Kuvioon mahtui takaaleikkauksia, putkelle ja aidalla lähetyksiä ja kiertoja. Näytti ensin kovin haastavalta, mutta sujui sitten kuitenkin ihan hyvin. Tämmöiset treenit on hyväksi mulle, jotta itseluottamus kasvaisi ja meno sitä kautta rentoutuisi ja tasaantuisi. Yritän väsätä niitä pätkiä ohjelmalla myöhemmin... Rimoja tippui vain kaksi kertaa ja nekin aiheutui selkeästi siitä, että Eimi hyppäsi silloin kun minä annoin käskyn, joten itse pitäisi olla nopeampi käskyjen antamisessa ja pitää suu kiinni silloin kun koira suorittaa. Takaaleikkaukset aitojen välissä sujui ok ja ihan hyvin haki putken suulle lähetettäessä. Toisen putken jälkeen oli hypättävä vieressä oleva aita takakautta ja sylikäännöksen kautta ohjattava koira seuraavalle aidalle. Tässä huomasin saman kuin välistävedoissa, että minun pitää ottaa voimakkaasti askelia taaksepäin, jottei Eimi suorita samaa estettä toiseen kertaan vaan lähtee hakemaan seuraavalle aidalle. On todella mukavaa treenata sellaisessa seurassa, jossa neuvotaan ja huomautetaan omasta toilailusta. Helposti tulis muuten vain sähellettyä ja sekoitettua Eimiä vielä enemmän. :)

Meillä on ollut Eimin kanssa ongelmana (varsinkin) kaarevalla putkelle lähetys silloin kun itse olen ulkokaaren puolella. Tämä ei vain ole meinannut jostain syystä onnistua. Matin opastuksella tehtiin useita toistoja pikkuhiljaa vaikeuttaen. Ensin minun ollessa sisäpuolella (lähetyksessä ei tällöin ongelmaa), sitten minun juostessa ulkopuolelta ohi ja pikkuhiljaa jättäytyen ja leikaten. Tätä pitäisi päästä treenaamaan pikkuhiljaa vaikeuttaen ja niin, että palkka odottaa putken toisessa päässä (vaatii vain sen, että on treeniseuraa ja putket...). Mukavat treenit ja jotenkin tuntui, että pystyin lukemaan Eimin liikkeitä paremmin lyhyellä karvalla. Tämä voi kyllä olla ihan omaa kuvitelmaan, mutta elellään siinä uskossa...

Dido odotteli nätisti omaa vuoroaan pitkän tovin ja pääsi sitten itsekin vähän muistelemaan. Ensin otettiin muutama toisto ihan vain pitkällä, suoralla putkella kummallakin puolella ja Dido ainakin hakee vauhdilla putkeen... Muutama toisto myös mutkaputkella ja taas molemmilta puolilta ohjaten. Namialusta oli vielä apuna toisessa päässä odottamassa ja sen huomattuaan ongelma oli lähinnä saada Dido odottamaan lupaa edetä putkeen. Tehtiin myös kolmen aidan hyppytekniikka harjoitusta, jossa oli myös ensin pientä malttamattomuutta havaittavissa, mutta rytmi ja pehmeys hyppyihihn löytyi hyvin, kun ensin malttoi vähän aikaa rauhoittua. Tästä pulista ei kyllä vauhti ihan heti lopu kesken...

Pikatreeni

2008-07-15T23:49:00.000-07:00

Eilen käytiin tervehtimässä Jenniä ja Kio-siskoa kentällä. Lämmin ilma jatkui ja se näkyi koirissakin. Eimin kanssa otettiin taas samaa välistävetoa ja jatkoin harjoitusta vielä yhdellä aidalla jolle minun piti saada koira otettua selän takaa mukaan. Harjoittelu ja toistot ilmeisesti kannatti ja välistäveto onnistui hyvin kumpaankin suuntaan ja rimatkin pysyi korkealla. Muutaman kerran keppien varmistelua, mutta muuten treenit oli siinä. Seuraavalla lyhyellä kerralla aion ottaa kontaktitreeniä ja varmistella taas sitä alastulon tarkkuutta. Ennen mahdollisia kisoja pitää treenata kontaktien lisäksi myös rengasta ja pöytää. Torstaina on tarkoitus mennä Saanan kanssa treenaamaan ja siihen mennessä olis tarkotus saada nuo rastat lyhyeksi. :)

Dido oli taas intopiukeana vaikka kuuma olikin. Otettiin sekä puomia, A:ta ja uutena asiana keinua. Keinunkin kontaktia samaan tyyliin namialustalla ja hyvin tuntui tajuavan. Vauhtia piti vain toppuutella ettei koira ampase täysillä keinun päähän ja siitä alas ennen ku keinu edes ehtii laskeutua... Ei ainakaan ole turhaa jännittämistä tällä pulilla... Pari toistoa ja leikkimistä. Nyt alkaa sekä patukka että pallo saapua useammin minun käteen kuin maahan, joten toivoa on senkin suhteen. A:ta otettiin kerran niin, että vietiin alusta A:n jälkeisen aidan taakse ja otettiin A, jonka kontaktille pysäytys ja siitä sitten aidan yli palkalle. On se vaan niin ihana kakara... Toivottavasti ite ei pilaa mitään...

Helletreeniä

2008-07-15T04:44:00.000-07:00

Alkeiskurssikin on vielä tämän viikon tauolla, joten päätin eilen käydä koirien kanssa kentällä itsenäisesti.Kentällä oli aika lämmin, mutta onneksi tuuli piti mäkäräiset loitolla. Otin Eimin kanssa oikeastaan vain sitä samaa välistäveto-ohjauskuviota mitä Mari meille yritti opettaa. Aika lailla jouduttiin ottamaan toistoja yhteisen sävelen löytämiseksi. Mun on ainakin tässä vaiheessa pakko tehostaa omaa ohjaustani ottamalla muurin jälkeen askelia taaksepäin rintamasuunnan vaihtamisen lisäksi. Pelkkä ääni ja rintamasuunnan vaihto ei vaan tuntunu olevan tarpeeksi varma keino estää Eimiä loikkaamasta seuraava aita väärästä suunnasta. Sitten kun Eimi kääntyy selvästi tulemaan esteiden välistä niin rintamasuunnan vaihto riitti seuraavan aidan oikein suorittamiseen. Siinä taas rima tippuu helposti kun kurvi on tiukka... Joten ojasta allikkoon. Mutta näitä välistä vetoja pitää nyt tehdä kumpaankin suuntaan ja samalla myös irtaantumisharjoituksia. Muutaman kerran otettiin vielä pujottelu. Jos kisoihin asti päästään elokuussa niin kepit on joka tapauksessa otettava hyvin varman päällä tai muuten ei tule mistään mitään... Niihin täytyy saada lisää varmuutta ja liikettä etenevämmäksi, tietäisi vain miten treenata?! Vinkkejä, neuvoja?!

Didolla uhmaikäily jatkuu korvien hetkittäisenä kuuroutumisena ja äänentoiston päälle jäämisenä, mutta kentällä se jaksaa olla innoissaan. Otettiin A:ta, keppejä, pöydälle etenemistä ja yhdellä aidalla pyöritystä. Kaikkia vain muutaman kerran ja leikittiin paljon.

Lopuksi käytiin vielä muistelemassa Eimin kanssa sitä toko-estettä. Taitaa olla parempi jättää koko este treenaamatta ennen seuraavia kisoja, sillä nyt se suoritti koko liikkeen innokkaasti ja ilman minkäänlaista epäröintiä. Jostain syystä hyppyliike onnistuu yleensä yhdellä käskyllä vain silloin kun sitä ei ole aikoihin harjoiteltu...

treeniä

2008-07-09T23:35:00.000-07:00

Eimin agitreenit on tauolla nyt heinäkuun ajan ja Didollakin tämän viikon, joten käytiin eilen kentällä Kaijan ja pulien kanssa. Otettiin ensin tottista kentälle pääsyä odotellessa. Eimin kanssa kertailtiin seuraamisesta maahan ja paikalleen jäämistä. Olen nyt ilmottanu sen kisoihin kuun lopussa, joten ainakin hyppyä ja paikkamakuuta pitäis päästä kertaamaan. Luoksetulon pysäytykset unohdan nyt hetkeksi, ettei keksi alkaa hidastelemaan ALOn liikkeessä. Treenien lopuksi otettiin vielä seuraamispätkä superpalkalla...

Didon kanssa harjoiteltiin perusasentoa ja tehtiin kaksi eri pituista paikkamakuu pätkää. Hyvin neito pysyi paikallaan vaikka radalla oli koira menossa ja hieman piti sinne päin vilkuilla. Otettiin myös luoksetuloa vaihtelevien välimatkojen päästä, 3-15 metrin välimatkoilla ja keskittyen lopun perusasentoon. Lopuksi otettiin vielä muutamia pysähtymisiä sivulta. Seisahtuminen alkaa olla aika napakka, mutta pitää alkaa vaatia tiiviimpää seuraamisasentoa liikkeen yhteyteen.

Agikentällä tehtiin Eimin kanssa muutamia hyppypyörityksiä ja kepeille tuloja. Kepeillä pitää keskittyä sujuvan etenemisen treenaamiseen silloinkin kun olen "väärällä" puolella. Ärsyttävän helposti Eimi jää edelleen komentamaan ja tuijottamaan mua ihmeissään. Keppien oikealta puolelta ohjattaessa taas etenee välillä oikein mukavastikin. Tehtiin vielä pieni radan pätkä hypyillä ja kepeillä niin, että aitojen rimat olivat vaihtelevilla korkeuksilla. Nyt rimat sit pysy ihan hyvin taas... En tiedä. Tekniikka ei kyllä ole kohdillaan, mutta sitäkin tekis mieli harjoitella niin että neuvomassa on joku joka asiasta jotain tietää... Rastat lyhenee ensi viikolla, joten katsotaan miten se vaikuttaa. Lisenssikin tuli tilattua näin loppuvuodesta.... saas nähdä...

Didon kanssa muisteltiin keppejä ja siihen alkoi jo tulla hieman sujuvuuttakin mukaan. Harjoittelin yhden aidan kanssa kahdeksikko pyöritystä ja pari kertaa valssia kahden aidan kanssa. Lopuksi vielä muutama etenemisharjoittelu Kaijan avulla (namialustan vahtia tarvitaan, ettei Dido pääse palkkaamaan itse itseään silloin kun tahtoo...). Kyllä pikkukoiran kanssa on superkivaa treenata. Vaikka pientä uhmaikää on havaittavissa niin kun jotain aletaan tekemään niin keskittyminen ja tekemisenriemu menee kaiken uhmailun edelle. :) Pulit on rautaa!!

Agiliitoa

2008-07-02T01:03:00.000-07:00

Maanantai 30.6.08

Dido kävi agikentällä perinteikkääksi muodostuneen alkeiskurssi-ilman vallitessa.. Onneksi sade lakkas kentällä olon ajaksi, vaikka sitten iskivätkin ötökät... Ihana lapin kesä ;) Aloitimme treenimme kontakteilla. A:n Dido suoritti vauhdilla ja nyt taidan uskaltaa alkaa treenata sitä jo kahdestaankin. Lähinnä pitää keskittyä alastulo-kontaktin vahvistamiseen. Haluaisin, että pysähtyminen tulee automaationa ja liikkeelle lähdetään vasta käskystä. Tiedä sitten onko se järkevin tapa, mutta tapa kuitenkin. Puomilla vauhtia on välillä aika huimastikin ja sen kontakti on aika hyvällä mallilla. Seuraavaksi tehtiinkin pari hyppyä renkaan läpi ja tässä meillä on vielä tekemistä, jotta siitä tulee varma. Putkea tehtiin ensin suorana ja sitten pari kertaa mutkalla ja kunhan lähetys on hyvä niin vauhtiakin löytyy.

Lopuksi oli vielä uutena esteenä pituus jota Dido hyppäsi nätisti. Eimihän meinasi aluksi aina astua lankkujen päälle, mutta ainakaan nyt Didolla ei ollut samaa ongelmaa. Treenit venyi ehkä vähän liian pitkäksi vuoroa odotellessa, mutta Dido jaksaa keskittyä hienosti ja innostuu tekemisestä. Tokoilla pitäisi kanssa vähän ahkerammin, mutta kaikki aikanaan.. :)

Viime perjantaina saatiin vihdoin Marin kanssa aikataulut osumaan yhteen ja päästiin käymään treenikentällä yhdessä. Mari rakensi radan pätkän jossa olikin sitten haastetta kerrakseen... Ohjaamisen rytmittämisessä tulee olemaan mulle vielä paaaljon opeteltavaa. Eimi kyllä tekeepi kunhan osaan kertoa sille tarpeeksi selkeästi ja varmasti, että mitä siltä odotan. Aika herkkis se on välillä ja alkaa sitten komentamaan ja ihmettelemään jos jotain jäädään kovin jankkaamaan. Mutta lyhyttä treeniä ja useammin. Jospa tämä ilma tästä muuttuis edes vähän vähäsateisemmaksi, niin pääsis käymään kentällä useammin. Kyllä on mukava katsoa Marin varmaa menoa, oli ohjattavana sitten Xosmo tahi Eimi!!

Dido kävi aika kierroksilla odoteltuaan pitkän tovin omaa vuoroaan. Sen kanssa otettiin muutama etenemisharjoitus ja Marin opastuksella ohjausharjoitusta yhdellä esteellä. Vauhtia oli taas aika lailla puomilla, mutta niin se näytti olevan Pejkissäkin. :) Kyllä oli kakruilla kivaa juosta vielä lopuksi keskenään.. Kiitokset Marille!!

Treeniä

2008-06-26T05:17:00.000-07:00

Eilen kävin tyttöjen kanssa pallokentällä tokoilemassa. Aloitettiin Eimin kanssa liikkeestä maahanmenolla, paikalleen jäämisellä ja luoksetulolla. Tarkoituksenakin oli tehdä useampi eri liike putkeen ja pitää motivaatioita yllä. Pienen tauon jälkeen otettiin vielä noutokapula esiin ja tehtiin muutama seuraamispätkä. Seuraaminen ei ollut niin tiivistä ja innokasta kuin on nyt vähän aikaa ollut, joten palaan vielä "superherkun" käyttöön...

Didon kanssa otettiin perusasentoa, jossa pitää keskittyä palkkaamiseen vain oikeasta asennosta ja yrittää välttää käteen hyppimistä. Otettiin myös luoksetuloa eri välimatkoilla ja tässäkin painopiste loppuasennossa, sillä vauhtia löytyy ja paikalla olo on ainakin häiriöttömässä tilanteessa varmaa. Paikallaan odottamista istuen ja maaten pitää harjoitella häiriöiden kanssa. Pienen tauon jälkeen harjoiteltiin vielä liikkeestä seisomaan jäämistä ja käännöksiä seuraamisen yhteydessä. Lopuksi juostiin hullun lailla pallon perässä ja kaksi kertaa sain sen käteen asti... :)

Maanantaina oli Didon alkeistreenit. Tällä kertaa olikin aika monta estettä ja uusina tulivat A ja putki. Aloitettiin renkaalla, jonka kanssa jatkettiin kutsuja ja lähettämistä namialustalle. Alustaa käytettäessä on hyvä jos joku on katsomassa ettei Dido ehdi kiertää itseään palkkaamaan. Rengasta meinaan jankata "yksinkertaisesti" aika kauan, jotta sen suorittamisesta oikein tulisi mahdollisimman varmaa. Seuraavaksi oli pöytä, josta Dido meni kerran suorilla yli, mutta muisti sitten että siihen kuului pysähtyä.. Teimme myös kolmen aidan hyppysarjan ja yhden aidan ja muurin sarjan. Nämä kummatkin tein namialustan kanssa ja hienosti Dido hyppäsi ja sai rytmin kiinni. Välillä meinaa olla tuo paikallaan pysyminen vaikeaa, joten sitä pitää treenien aikana myös vahvistaa. Muutaman kerran otettiin myös kepit molemmilta puolilta. Edelleen "väärä" puoli on Didon kanssa parempi, kunhan vain itse liikun nopeammin ja alan vaihtaa rintamasuuntaa eteenpäin.

Putki oli päässyt unohtumaan talvesta, mutta ensimmäisen kerran jälkeen muistui jo mieleen kuinka mukava este se onkaan! Lujalla vauhdilla läpi ja palkalle...
Uutena esteenä oli A, jota lähdimme suorittamaan samalla tyylillä kuin puomia. Eli namialusta maahan kontaktin eteen ja koira nostetaan puoleenväliin alastuloa. Palkka alustalta kun etutassut maassa ja pylly kontaktilla. Pari kertaa tämän toistoa, sitten herkun jättäminen alustalle ja koko este. Dido ei empinyt yhtään korkeaa estettä vaan paineli iloisesti yli. Kerran hyppäsi ylösmenokontaktilta alas ja heti helpotettiin ja mentiin muutaman kerran vain alastuloa. Vielä muutama onnistunut suoritus ja sitten riitti pitkä treeni. Hyvin Dido jaksoi keskittyä eikä suuremmin välittänyt mäkäräisistäkään, vaikka mahanalus näytti olevan hieman puremilla kun päästiin kotiin saakka.

Eimin kanssa käytiin torstaina (19.6) treeneissä, joissa tehtiin mielenkiintoisia ohjausharjoituksia. Laitettiin Eimille aitojen rimoja eri korkeuksille ja osa myös "ristiin", jotta se joutuisi keskittymään myös hyppäämiseen. Varsinkin jos minun pitää edetä poispäin, tulee Eimille helposti kiire ja silloin vauhti menee kaiken keskittymisen edelle. Tätä on hyvä treenata erilaisilla aidoilla ja sitten sitä ihan perushyppytekniikkaa. Tällä viikolla ei vain olla päästy treenaamaan vesisateen vuoksi. Sateella on ihan turha eimin kanssa lähteä sotkemaan kentälle.

Möllikisat ja Didon alkeisreenit

2008-06-18T05:09:00.000-07:00

Tiistaina 17.6 Oli Eimin ensimmäiset mölliagility kisat. Meinasin luovuttaa ja kääntyä takaisin kotiin heti matkalla kun tuntui että neiti kävi niin kuumana eikä rauhottunu ollenkaan kävelemään nätisti hihnassa. Toinen tekijä oli se, että samaan aikaan kentällä (vieressä) oli sosiaalistamistapaaminen, jossa oli varmaan päälle 30 koirakkoa ja paljon isoja nuoria koiria. Eimin suosikkeja oikein... Sen verran on luottamus edelleen tiukilla, että mietin rykäseekö Eimi radalta koirien sekaan jos siellä on rähinä samaan aikaan. Mutta ei onneksi. Mölliradalla oli kaikki eri esteet ja yhteensä 14 estettä. Oon taas yrittäny piirtää rataa flexitrackilla, mutta en osaa laittaa oikeisiin mittasuhteisiin, enkä numeroita, enkä juoksurataa... Ehkä joskus... Hylky olis tullu ensimmäiseltä putkelta jos niitä mölliluokassa jaettais. Putkeen sai ohjata mihin päähän itse halusi, joten en sitten vissiin halunnu mihinkään kunnolla... Mutta mentiinhän se. A:n kontakti meni hyvin ja samoin eteneminen siitä pituudelle. Onnistuin itse myös tekemään valssit ja leikkaukset niissä kohdin mitä olin ajatellut, joten positiivista sekin. : ) Puomin ja keinun kontaktit meni myös ok, vaikka puomille tuli vähän sivusta ja otti pienen loikan. Pitää treenata puomille lähettämistä eri kulmista ja ylösmenokontaktia varmemmaksi. Kaiken kaikkiaan yritän jälleen nähdä asiat positiivisessa valossa: ohjattavuus säilyi koko radan ajan, vaikka ohjaaja hieman sähläsikin, kontaktit suht ok, pujottelu vain yhdellä korjaamisella vaikka haukkui ja komensi!!!, pari rimaa alas. : ) Kaiken kaikkiaan jäi tosi hyvä mieli ja paljon itsenäisen treenin aihetta. Oli mukava huomata, että estevarmuus on kuitenkin paljon lisääntynyt ja radalla on niin paljon tekemistä, ettei Eimi ehdi (kopkop) muita koiria komentamaan.

Illalla kävin vielä Didon kanssa tokoilemassa pallokentällä. Aluksi leikittiin ja touhuiltiin ja aloitettiin sitten seisomaan jäämisen harjoittelulla. Ensin viisi toisto peruuttamalla, jolloin pysähtyminen nopea ja aika tarkka. Sitten pari kertaa "seuraamisesta". Ensin meni valumiseksi, joten käännyin sitten eteen palkkaamaan. Seuraavaksi pari luoksetulo harjoitusta eri välimatkoilla ja palkkaus patukalla. Paikallaan pysyminen on varmaa ja luoksetulo nopea, loppuasentoa pitää vielä vahvistaa. Tässä välissä pidettiin pieni tauko ja otettiin sitten vielä käännöksiä ja seuraamista. Mulla on edelleen seuraamisessa nami vasemmassa kädessä alhaalla, mutta Didon kontakti on silti minussa eikä kädessä. Koen vaan, että käännöksissä tarvitsee sen vahvistuksen sillä kädellä, jotta oikea paikka pysyy. Mukavaa oli kummallakin ja treeneistä jäi haava sormeen (liian innokkaan patukan tavoittelun seurauksena) sekä likainen puli...

Maanantaina 16.6 käytiin Didon kanssa taas treeneissä ja kyllä meillä oli kivaa! Pulit oli viikonlopun hoidossa ja olivat kumpikin vähän väsyneitä sen jälkeen. Tällä kertaa oli vuorossa uusina esteinä pöytä ja muuri ja kerrattiin rengasta, pujottelua ja puomia. Dido oli oma reipas itsensä eikä turhaan jahkaillut millään esteellä. Pöydälle hyppäsi ja eteni hyvin sekä pysyi paikallaan siihen jätettäessä. Pöydän kanssa pitää yrittää varoa, ettei kehity samanlaista pysähtymisongelmaa kuin Eimillä välillä. Eli jos pöytä on este suoran tai putken jälkeen niin koira pitäisi pystyä ottamaan hallintaan ja saamaan hidastamaan vauhtia niin, että pöydälle pysähtyminen onnistuu. Rengasta otettiin ensin kutsuhyppynä koiran ollessa kiinni. Tällä ehkäisten mahdollista välistä hyppimistä. Pari toistoa näin ja sitten lähettäen namialustalle. Dido keksi kerran kiertää koko renkaan ja juosta herrrrrkullisten nakkien luokse, mutta kun sillä ei mitään herunutkaan niin seuraava lähetys onnistui jo. Toinen uusi este oli muuri ja sitä otettiin lähettämällä ja etenemällä itse samaan aikaan. Didoa ei moinen este ihmettänyt vaan hyppäsi yli reippaasti. Hieman ihmetteli ja katseli mua kun lähdin juoksuun yhtäaikaa. Toisella kertaa ymmärsi ja eteni ihan hyvin jälleen namialustalle.

Kerrattiin vielä puomia (kerran pelkkä alastulo ja koko puomi) ja keppejä. Kepit on edelleen aika hakusessa ja oma ohjaustapa tuntuu takkuavan, mutta eiköhän se siitä. Puomilla olen nyt jääny aina jälkeen ja jättänyt Didon odottamaan kontaktille lupaa liikkeelle lähtöön. Ajattelin seuraavaksi itse etenemään ja opettaa odottamisen myös silloin kun minä liikun muualla. Hyvä mieli jäi taas ja hieman väsynyt puli.

Agitreeniä

2008-06-13T04:45:00.000-07:00

Eilen oltiin Eimin kanssa Heidin vetämissä agitreeneissä. Tällä kertaa tehtiin helpohko rata ja otettiin loppuun vielä yksi pätkä erikseen. Oon yrittänyt taistella Flexitrack ohjelman kanssa, jotta saisin piirrettyä nuita harjoituksia, mutta vielä ei oikein onnistu... Ensimmäisellä ohjauskerralla Eimi kuumui kovasti ja meinasi ensin mennä muutamasta esteestä ohi sekä jumittaa räkyttämään pujottelussa. Toinen kerta meni paremmin. Vaikka vauhtia oli taas paljon niin toisella kertaa ohjattavuus kuitenkin säilyi paremmin. Kepitkin menivät suhteellisen rauhallisesti ja vauhdilla ja irtosi hyvin. Rimat vaan alkoi sitten taas tippua. Huomasin nyt, että esim. viimeinen rima tippui sen takia, että Eimi hyppäsi juuri silloin kun sanoin "Eteen". Hmm..

Viimeiseksi otettiin pätkä jossa oli aitoja, putki, aitojen kierto, puomi ja kaksi aitaa. Viimeisellä kerralla kaikki rimat pysyivät ylhäällä ja yhteistyö tuntui sujuvammalta. Olen päättänyt keskittyä joka treenikerta näihin positiivisiin tunteisiin, niin jos se varmuus ja sitä kautta rentous sieltä sitten joskus tulisivat. :) Jäi mukava mieli treeneistä. Eimissä on hirmuisesti vauhtia, mutta jos saisin ohjattavuuden pysymään ja pääsisin itse vielä paljon paremmin mukaan niin johan alkaisi lyyti kirjoittaa... :)

Maanantaina 9.6 oli Didon agikurssi. Tällä kertaa kertailtiin puomia, keppejä ja hyppyä ja otettiin uutena pussi. Puomi on hyvällä mallilla, oon yrittänyt itse voida jäädä taaemmas odottamaan ja vahvistaa kontaktilla odottamista. Aitoja otettiin tällä kertaa jo kolme peräkkäin. Ensimmäisellä kerralla oli havaittavissa hienoista epäröintiä lähettämisessä. Kun lähdin yhtäaikaa viereltä, vauhtia tuli aika lailla ja hyppäämiseen keskittyminen meinasi herpaantua kun piti seurata, että minne se emäntä juoksee.

Kepeillä on jostain syystä helpompaa silloin kun itse olen keppien vasemmalla puolella kun taas Eimin kanssa se on aina ollut heikompi puoli. Toiselta puolelta ohjattaessa en meinaa saada rytmiä oikeaksi, mutta eiköhän se siitä. Viimeiseksi esteeksi oli pussi, mitä ei laitettu vielä aivan umpinaiseksi. Didolla löytyi vauhtia niin paljon, että tuskin olisi haitannut vaikka kiinni olisi ollutkin. Toivottavasti ei. Ilo on käydä pikkuisen kanssa treeneissä, vaikka aluksi pitää vähän haukkua varmuuden vuoksi. Odotellessa otettiin vähän perusasentoa ja seuraamista sekä ihailtiin Riikan Selma-gööttivauvaa...

Agitreeniä

2008-06-07T11:09:00.000-07:00

Eilen käytiin lenkillä agikentän kautta ja otin kummankin kanssa hieman kertailua. Didon kanssa tehtiin rengasta, keppejä (puolet kepeistä) ja aitaa ponnarilla. Neiti jaksoi innostua hyvin vaikka renkaan olisi halunnut ensin mieluummin kiertää. Kahden aidan sarjan koitti ensin loikata kerralla kun oli niiin kova kiire nakkien luokse... Tajusi sitten kuitenkin idean ja hyppäsi aidat oikein nätisti ja pehmeästi.

Eimin kanssa otettiin myös rengasta, pujottelua ja aitaa ponnarilla. Yritän saada nyt haettua Eimille parempaa ja taloudellisempaa hyppytekniikkaa niin jospa se pudottelu jäisi vähemmälle. Pujottelua saa treenata tosissaan kesän aikana, jotta turha komentaminen jäisi pois ja varmuutta tulis lisää. Tällä hetkellä niille pitää vielä ohjata hyvin tarkasti ja kun on vauhtia niin joudun käyttämään kättä ohjauksessa aivan liikaa ( haluaisin pyrkiä eteenpäin suuntaavaampaan suoritukseen...). Otettiin samassa vielä vähän näyttelytreeniä kummankin kanssa...

Eimi treeneissä

2008-06-05T22:42:00.000-07:00

Eilen päästiin käymään Eimin kanssa ensimmäistä kertaa Käyttökoirien agilitytreeneissä. Itsenäisesti oli aidan, A:n ja putken yhdistelmää niin että putki oli A:n alla. Tein muutamia erilaisia ohjauksia ja onnistuin saamaan ohjauksen selkeäksi eikä karkaamisia väärille esteille tullut. Kahdella vierekkäisellä aidalla muistuttelin Eimille välistävetoja, takaakiertoja ja sylikääntöjä. Sylikäännöt on hieman ongelmallisia ja onnistun aina olemaan jotenkin tiellä...

Treenien vetäjän Ullan opastuksessa tehtiin ympyrässä ohjausta. Esteinä olivat rengas, muuri, kepit, pussi, aita, putki ja aita. Otin ensin renkaan ja pussin erikseen muistutteluna. Ensimmäisellä kerralla Eimi kuumui kepeillä ja alkoi komentamaan. Keskeytin ja vein keppien alkuun, toisella kerralla suoritti kepit oikein. Käännös kepeiltä pussille oli tiukka ja olin itse hyyyyvin jäljessä. Jos pussi ei vetäisi Eimiä niin hyvin, ei se sinne olisi mennyt. Loppu pätkä meni hyvin. Treeneissä tuli esiin nyt taas niitä hyviä ja huonoja puolia.

Hyvät ensin: Eimi ei yrittänyt kertaakaan lähteä kulkemaan kenenkään luokse!!! Sitten ne huonot: rimojen lentely... Nyt alkaa sitten hyppytekniikan vahvistaminen ponnarin avulla ja toivottavasti se oikea ponnistuskohta sieltä alkaa löytyä. Täytyy myös miettiä omien käsien staattisuuden vahvistamista. Toisaalta karvatkin alkaa kohta olemaan sen mittaiset, että alkavat haitata hyppäämistä. Kaiken kaikkiaan oli mukava käydä treeneissä ja nyt voi sitten viikolla käydä ottamassa hyppy- ja keppitreeniä lenkin lomassa.

Dido perehtyy agilityn saloihin

2008-06-03T11:20:00.000-07:00

Eilen oli Didolla agilityn alkeiskurssin toinen kerta. Ensimmäisellä kerralla haettiin taloudellista ponnistuspaikkaa ja hyppytyyliä, sekä tutustuttiin pujottelun alkeisiin vesisateessa. Tällä viikolla sää oli onneksi edes hieman suosiollisempi, vaikkakin tuulinen ja viileä. Kuulemma perinteinen alkeiskurssi-ilma. Eilen oli vuorossa puomi, rengas, aita ja pujottelu. Puomin suorittaminen on hyvällä mallilla ja on Didolle mieluista. Ollaan tehty puomia Marin ohjeiden mukaan ja otettiin nytkin ensin vain alastuloa pari kertaa ja pari kertaa koko puomi, pysäytys alastulolla tapahtuu edelleen alustan avulla. Aidat sujuivat myös hienosti, paikallaan esteen takana pysymistä pitää alkaa vahvistamaan samantien, mutta hyppytapa näytti mukavan pehmeältä. Pujottelua otettiin pari toistoa ja jos ohjaaja jättää sähläämättä niin ihan hyvin mennään ne pari väliä ainakin... ;) Rengasta otettiin muutaman kerran ihan kädellä "vetäen" ja ei aiheuttanut erityistä kummeksuntaa. Hieno pikkuinen tänttärä!! Jospa tällä viikolla päästäisiin Eiminkin kanssa treeneihin säheltämään...

Puuhastelua

2008-05-23T00:05:00.000-07:00

Nyt on ollut muutamia vähän vähäsateisempia, melkeinpä kuivia päiviä.. Dido on nauttinut pihatöistä ja lehtikasoissa pyörimisestä, Eimi taas joutuu olemaan pihassa kiinni, jotta sillä tuskin on ihan yhtä hauskaa ollut. Toissa iltana tokoiltiin haravoimisen lomassa. Otin kummankin kanssa maahan-seiso sarjaa lautaa apuvälineenä (välissä olevana esteenä) käyttäen. Kumpikin tarjoaa jo oikeaa suoritustapaa, mutta taidan vielä vahvistaa sitä esteen kanssa. Eimin kanssa tehtiin liikkeestä maahanmenoa ja pari seuraamispätkää. Seuraamiseen on onneksi tullut lisää intoa ja superpalkkaa pitäisi käyttää vielä enemmän, jotta liikkeen "hauskuus" olisi selvää.. Kokeilin vielä lopuksi luoksetuloa AVOn liikkeenä ja pysähdys oli käsimerkistä hyvin napakka ja vauhtia kunnolla!!! Jippii!! Tosin liekö tuo ollut vain vahinko vai olisiko pienen pulin aivoissa naksahtanut palikat kohdalleen vesisateita katsellessa... :)

Dido on kehittänyt itselleen suuren innostuksen kaikkeen tekemiseen. Oman vuoron odottaminen paikallaan ei ole ollut ihan yhtä maltillista kuin aikaisemmin. Didon kanssa ollaan harjoiteltu luoksetuloa, paikalla oloa, pysähtymisen alkeita ja seuraamista pienissä pätkissä. Intoa riittää ja makkaran tai pelkän rapinan vuoksi pieni Didomonsteri olisi valmis vaikka kiipeämään seiniä pitkin...

Agiliitämisen muisteloa

2008-05-20T10:41:00.000-07:00

Ilmat on olleet aika kurjat, mutta eilen ja tänään ollaan käyty pikamutka kentällä lenkin yhteydessä ja Eimi on ollut muistelemassa esteitä. Keskityttiin lähinnä renkaaseen, puomiin ja keppien oikean sisäänmenon vahvistamiseen. Jostain syystä Eimi pyrki hyppäämään renkaan vierestä kun ohjasin oikealta puolelta. Vahvistettiin oikeaa suoritustapaa yksittäisenä esteenä ja otettiin muutaman aidan ja renkaan yhdistelmää. Lisäksi otettiin keppien suorittamista yksittäisenä ja parin aidan yhteydessä. Harjoittelin ohjaamista eri puolilta ja oikealta puolelta tein "välistä vetoja" peruuttaen. Tällä tyylillä tuntui sujuvan aika hyvin, mutta keppien suorittaminen ja kepeille lähettäminen vaativat vielä hyvin hyvin paljon vahvistamista ja kertaamista.

Muuttopuuhia

2008-05-15T00:22:00.000-07:00

Nonniin. Eilen tultiin tyttöjen kanssa Rovaniemelle ja käytiin illalla nauttimassa Ounasvaaran maisemista. Aamukävelyllä todettiin, että treenikentälle on sopivasti vain noin viiden minuutin kävelymatka ja käytiinkin katsomassa josko esteet olisi paikoillaan. Otettiin Eimin kanssa hieman esteiden muistelua ja muutamia hyppykuvioita. Eimi oli niin intopiukeana päästessään pitkästä aikaa esteille, ettei sitten jaksanut keskittyä hyppäämään kunnolla. Ponnistus lähti liian kaukaa, jolloin takajalat pudottivat rimat ja varsinkin jos oli tarkoitus vaihtaa suuntaa aidan jälkeen. Otettiin muutamia onnistuneita aitasarjoja käännöksillä ja lopetettiin siihen. Nyt on hyvä alkaa treenaamaan ja kohottamaan ohjaajan kuntoa. Otettiin vielä lenkin lopulla luoksetulon pysäytystä muutaman kerran ja pysähdys on käsimerkillä aika nopea, mutta vauhtia pitäisi liikkeeseen muuten saada lisää. Taidan palata siihen tennispallolla läpijuoksujen/pysäytysten tekemiseen hetkeksi ja katsoa josko se toisi liikkeeseen vauhtia ja intoa sekä vähentäisi ennakoimista.

Didokin oli mukana katselemassa ja meni kerran puomin läpi. Didon kanssa otettiin vain muutama seuraamispätkä ja mun pitäisi kehittää sen varalle nyt kunnon toko treeni- suunnitelma, jotta saataisiin loogisesti vietyä liikkeitä eteenpäin. Toivottavasti kelit pysyis suht kuivana niin olisi ilo harrastella ja touhuta pulien kanssa. Jospa niitä treenikuviakin jossain vaiheessa saataisiin...

Kevättä rinnassa

2008-05-11T13:21:00.000-07:00

Eimillä oli tänään kevättä rinnassa ja se muistutti lähinnä pientä pulinpentua haastaessaan mua leikkiin. Ihana huomata, että löytyy hepulivaihde vielä Eimistäkin. Otettiin kaukokäskyjä ja vahvistin edelleen istumaan nousemista, tällä kertaa heittämällä palkan koiralle saman tien kun nousi istumaan. Tämä sai ainakin vauhtia liikkeeseen ja lopuksi onnistuimme tekemään sarjan onnistuneita vaihtoja ilman palkkausta. Varmuutta lisää ja välimatkaa... Lenkin lopussa kävimme vielä AMK:n pihassa ottamassa luoksetulon pysäytystä. Päätin kokeilla äänen ja käsimerkin eroja kun tähän mennessä olen käyttänyt vielä kumpaakin. Pelkän äänimerkin avulla pysähtyminen meni aika pitkäksi ja koko luoksetulo aikamoiseksi hissutteluksi. Otin pari vauhdikasta luoksetuloa ilman pysäytystä ja kokeilin uudelleen pelkällä käsimerkillä ja pysähdys oli hyvin napakka. Voi siis olla, että tässä tapauksessa käsimerkki toimisi paremmin ja selkeämmin, mutta täytyy "kokeilla" vielä uudemman kerran ja saada liikkeeseen paljon varmuutta ja nopeutta.

Vesisadetta ja treeniä

2008-05-09T02:02:00.000-07:00

Keskiviikko iltana treenasimme Niinan ja Maijan sekä koirien kanssa AMK: n pihalla vesisateen siivittämänä. Otettiin kummankin tytön kanssa ruutua ensimmäiseksi. Dido keksi ruudun paljon vikkelämmin kuin Eimi ja on innokkaampana menossa eteenpäin. Hankintalistalla on nyt neljä kukkaruukkua ja köyttä, jotta saamme oman ruudun kasaan. Eimin kanssa ei taas kelin vuoksi tullut mistään mitään. Pokka ei pitänyt kun neiti hienohelma yritti hipsuttaa luoksetuloa koskematta märkään maahan onnistuen näyttämään lähinnä ylilihaksikkaalta bodarilta joka juuri ja juuri taipuu kävelyvauhtiin. No, toisaalta ainakin luoksetulosta pysäytys onnistui oikein hyvin, itse luoksetulo tosin oli hyyyvin hidasta.

Torstaina oli sitten meidän osaltamme viimeiset Tokokerhon treenit Taulumäen grillin alueella. Paikkamakuuta otin Didon kanssa ja neiti jaksoi hienosti pysyä koko 2min maassa muiden koirien keskellä, tosin palkkaamassa kävin vielä aika useasti. Dido tutustui myös tokoesteeseen eikä kummemmin sitä ihmetellyt. Samin neuvolla harjoittelimme maahanmenoon oikeaa liikerataa maahan-seiso sarjalla niin, että minun ja Didon välissä oli "este", jonka ylitse ei ollut lupaa tulla. Tätä täytyy treenata kotona, jotta maahanmenon "oikea" suoritustapa vahvistuu. Tämä oli loistava vinkki, jota en varmasti itse olisi tullut edes ajatelleeksi.

Eimin kanssa tehtiin luoksepäästävyys peiliharjoituksella ja se sujuu jo aika mallikkaasti niin että väistämiset on jääneet lähestulkoon kokonaan pois. Esteen kanssa vahvistetaan edelleen suullista käskyä ja yritän saada Eimiä uskomaan, että pelkkä äänikin on lupa hypätä. Kunhan se taas sen muistaa niin loppuliikkeessä ei ole ongelmaa. Olen ottanut nyt pari kertaa treenin loppuun seuraamispätkän "superpalkalla" ja tänään oli jo ihan erilailla innostunut liikkeestä. Toivottavasti tällä konstilla saisin seuraamisesta mielenkiintoisen ja mukavan liikkeen, ilman että innostus menee yli ja perusasento kärsii. Kaukokäskyjen kanssa vahvistan edelleen istumaan nousemista, jostain syystä sinne maahan on niin kiva liimaantua...